Tässä blogissa tarinoin sotahistoriasta, -teknologista, politiikasta ynnä muusta asiaan liittyvästä. Tekstit ovat joko omia sekä osaksi tai kokonaan lainattuja joko internetistä tai alan kirjallisuudesta.
Aselajeja
T-72M, F-18 C/D Hornets, Hamina class Missileboat Pori
Russian troops are receiving beta versions of a future armored tracked platform that could usher in the 5th generation conventional land tank, heavy APC, artillery and missile launcher and possibly fully robotic assault armored vehicle.
After five years of development, the Uralvagonzavod Research and Production Corporation has finalized manufacture of the first batch of Armata tanks and heavy personnel carriers. They have been included in Russia’s 2015 defense order, TASS said.
Reportedly, 20 units have already been manufactured and issued to troops for hands-on training.
The exact characteristics and appearance of the platform remain classified, though this might soon change as the new vehicles are on the verge of taking part in the Victory Day Parade on Red Square, May 9 this year.
A better chance to see these innovative battle vehicles of the future might be given to experts and public alike during Russia Arms Expo 2015 (September 9-12, Nizhniy Tagil).
The new Armata armored tracked platform has reportedly combined and assimilated all the last decade’s major developments and innovations in battle vehicle design and construction.
The platform’s chief tank (T-14) sports an unmanned remotely controlled turret armed with a brand new 125 mm 2A82-1M smoothbore cannon. Its muzzle energy is greater than one of the world’s previously considered best cannons: the German Leopard-2 Rheinmetall 120 mm gun.
The 125 mm gun has 15-20 percent improved accuracy and its rolling fire angular dispersion has improved 1.7 times.
[click picture larger]
According to Russian media, the Armata tank might also come with a specially developed 152 mm gun, the most powerful ever cannon to be mounted on a main battle tank.
The tank’s turret will also carry a 30 mm sub-caliber ranging gun to deal with various targets, including low-flying aerial targets, such as attack planes and helicopters.
A 12.5 mm turret-mounted heavy machine gun is reportedly capable of taking out incoming projectiles, such as anti-tank missiles. It’s capable of neutralizing shells approaching at speeds of up to 3,000 meters per second.
The tank’s crew is securely enclosed in a multi-layer armored capsule separated from the ammunition container. The vehicle is fully computerized and only needs two servicemen to operate it. Each can also deploy the tank’s weapon systems.
The tank’s targeting is reportedly done with an active-phased array antenna and a large variety of other sensors.
The Armata platform allegedly has a fully mechanized electric transmission, powered by a 1,200 HP diesel engine. For greater efficiency, maintenance and repair schedules have been extended.
Within its blueprint, the Armata armored vehicle has the potential to evolve into a fully robotic battle vehicle.
According to preliminary estimates, 2,300 units are required for the Russian army.
Sources and pictures of article:rt.com, Business insider UK Video: Youtube
Pääsiäiseen johtavan piinaviikon päätteeksi on syytä muistaa toisenlaista kärsimysnäytelmää, joka käytiin tasan 75 vuotta sitten.
3.4.1940 Katynissä Smolenskin lähellä Venäjällä Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu NKVD teloitti ilman oikeudenkäyntiä 21.857 Puolan armeijan upseeria ja korkeasti koulutettuja henkilöä kuten opettajia, lääkäreitä, professoreita, tutkijoita sekä poliiseja ja valtion virkamiehiä.
Puola taisteli ankarasti, mutta taistelu sekä natsi-Saksaa, että Neuvostoliittoa vastaan oli toivoton.
Putinin Venäjä vähättelee tänään Stalinin hirmuhallinnon tekoja. Putin itse on todennut julkisuudessa, että Suomen talvisotaan, Baltian maiden miehitykseen ja Puolan jakamiseen johtanut Molotov-Ribbentrop -sopimus oli Venäjän kannalta oikea ratkaisu.
Puolalaiset eivät ole unohtaneet ja panevat tällaiset lausunnot tarkasti merkille, mutta olemmeko me Suomessa unohtaneet historian opetukset?
Keskiviikkona 13.maaliskuuta 1940. Talvisodan 105. päivä.
Kello 1100 aamupäivällä rauhansopimus astuu voimaan kaikilla rintamanosilla ja aseet vaikenevat.105 päivää kestänyt kamppailu on päättynyt viime hetkellä katkeraan rauhaan. Väsyneet ja loppuun ajetut joukot aloittavat marssinsa kohti raiskatun, mutta itsenäisyytensä säilyttäneen maan uusia rajoja.
Paluumarssi Kollaalta alkoi välittömästi rauhan julistamisen jälkeen.
Suomen sotilaat kestivät ja itsenäisyys säilyi, mutta hinta oli kova.
Moskovan rauhan mukaisesti Suomi joutuu luovuttamaan Neuvostoliitolle koko Karjalan kannaksen Viipuri mukaan lukien, Sallan ja Kuusamon itäosat, Suomenlahden ulkosaaret, Kalastajasaarennon länsiosan ja Srednisaarennon sekä vuokraamaan Hankoniemen 30 vuodeksi sotilastukikohdaksi. Kaikkiaan Suomi menettää 12% pinta-alastaan. Suunnilleen sama prosenttiosuus koko maan väestöstä - 430 000 suomalaista - menettää kotinsa.
Suomen Neuvostoliitolle menettämät alueet Moskovan rauhassa 1940
Noin 23 000 suomalaista sotilasta on antanut 105 kunnian päivän aikana korkeimman hinnan, oman henkensä, isänmaan puolesta. Yli 43 000 on haavoittunut. Lisäksi Neuvostoliiton terrorin uhrina on kuollut noin 1 000 siviiliä. Kymmenet tuhannet suomalaiset ovat menettäneet terveytensä, osa loppuelämäkseen.
Vastustajan tappioiden määrästä ei ole tänä päivänäkään varmuutta. Todennäköisesti puna-armeija menetti talvisodassa kaatuneina vähintään 120 000, mutta mahdollisesti jopa 200 000-290 000 miestä kaatuneina.
Talvisodan vainajien ristejä Kiteen sankarihautausmaalla, kiteeläisiä kaatui talvisodassa 81.
Viipurin linnan lippu laskeutuu kello 1530. Muualla maassa on suruliputus.
Sota Suomessa on päättynyt. Uhri on annettu, itsenäisyys on lunastettu.
Toistaiseksi.
Tänään tuli kuluneeksi tasan 70 vuotta maailman tuhoisammasta pommituksesta. Tässä maaliskuussa 1945 tapahtuneessa iskussa kuoli mitä ilmeisemmin enemmän ihmisiä yhden päivän aikana kuin Hiroshimassa.
B-29 pommitkoneet pudottavat lastinsa Tokion yllä.
Tokion pommitukset tai Tokion palopommitukset olivat osa Yhdysvaltain armeijan ilmavoimien tekemiä iskuja Japania vastaan toisessa maailmansodassa. Pienimuotoinen Doolittlen isku toteutettiin huhtikuussa 1942, ja strategiset pommitukset alkoivat vuonna 1944, kun raskas B-29 pommikone otettiin käyttöön.
9.–10. maaliskuuta 1945 toteutettu Operaatio Meetinghouse on historian tuhoisin ilmapommitus.
Siinä kuoli enemmän ihmisiä kuin Hiroshimassa, Nagasakissa tai Dresdenissä, arvioiden mukaan noin 100 000 henkeä, ja 41 neliökilometrin laajuinen alue Tokiosta tuhoutui täysin. Tokio oli maailman tiheimmin asuttu kaupunki, sen rakennukset olivat pääosin puutaloja, ja sää oli pommitusyönä hyvin tuulinen. Tuolloin 334 amerikkalaisten B29-konetta pudotti yli 2000 tonnia pommeja Japanin pääkaupunkiin. Tuhoutuneella alueella asui noin 1,5 miljoonaa ihmistä, joten esitetyt arviot uhrien määrästä voivat olla pienempiä kuin todellinen uhriluku.
Japanin keisarillinen palatsi sijaitsi tuhoutuneen alueen lähellä, ja keisari Hirohito vieraili alueella pommituksen jälkeen. Sen on sanottu vaikuttaneen keisarin haluun solmia rauha, mutta vielä heinäkuussa 1945 hän ei hyväksynyt Potsdamin julistuksen mukaista antautumista.
Tuhoutunutta Tokiota maaliskuun 10.päivän pommituksessa
Pommituksen uhreja.
Vuosina 1948–1951 Sumidan alueelle Yokoamichon puistoon kerättiin 105 400 Tokion pommituksissa kuolleen ihmisen tuhkat. Muistomerkki uhreille paljastettiin vuonna 2001
Tokion pommitusten uhrien muistomerkki Yokoamichon puistossa.
Puolustusvoimien erikoisjoukot saavat uudet rynnäkkökiväärit. Uusi ase on belgialaisen asevalmistajan FN:n suunnittelema FN Scar. Lopullinen hankintapäätös tehdään maaliskuun aikana, mutta aseista on jo olemassa hyväksytty tarjous.
FN Scar
FN Scar on erikoisjoukoille suunniteltu rynnäkkökivääri.
Nimi tulee sanoista Fabrique Nationale de Herstal Special Operations Forces Combat Assault Rifle.
Aseen pääversiot ovat kaliiperia 5.56 x 45 Nato ja 7.62 x 51 Nato.
Tyhjän aseen paino on 3,5 kiloa.
Aseen tulinopeus on 600 laukausta minuutissa.
FN Scarin standardilippaaseen mahtuu 30 patruunaa.
FN Scar on käytössä muun muassa Yhdysvaltain erikoisjoukoilla. Puolustusvoimat tutkii myös sitä, tarvitaanko suomalaisille erikoisjoukoille uudet konekiväärit.
FN Scar -aseita ostetaan 300–500 kappaletta. Iso muutos on se, että aseen kaliiperi on 5,56 x 45 Nato. Se poikkeaa nykyisten rynnäkkökiväärien kaliiperista, joka on 7,62 x39.
"Olemme hakeneet yhteensopivia aseita erikoisjoukoille, kriisinhallintatehtäviin ja tietysti kotimaan puolustukseen", kertoo jalkaväen tarkastaja Jukka Valkeajärvi.
Puolustusvoimat tähtää yhteensopivuuteen erityisesti kriisinhallintatehtävissä, joissa muilla mailla on yleisesti käytössä 5,56-kaliiperin aseita. Samaan kaliiperiin siirtyminen helpottaisi ampumatarvikehuoltoa. Tarkoitus ei ole kuitenkaan jakaa kaikille kriisinhallintatehtäviin osallistuville uutta rynnäkkökivääriä, vaan ne varataan erikoisjoukoille, kuten Utin erikoisjääkäreille.
"Haluan korostaa, että tämä kauppa ei ole sidottu kenttäarmeijan käsiaseperheen tulevaisuuteen millään lailla", Valkeajärvi sanoo.
Puolustusvoimilla on ensi vuosikymmenellä edessä uusien rynnäkkökiväärien hankinta. Valkeajärven mukaan käsillä oleva kauppa on erillistarkastelu, eikä se liity nykyisten RK 62- ja RK 95-rynnäkkökiväärien seuraajan valintaan.
RK-95
Puolustusvoimat ei halunne suin surminkaan antaa kuvaa siitä, että Suomi olisi jotenkin sitoutunut korvaamaan nykyiset rynnäkkökiväärit FN-aseilla.
Tätä korostaa se, että FN Scar -aseisiin ostetaan vain jonkin verran varaosia ja huoltovälineitä, mutta kokonaista huoltojärjestelmää ei hankita.
"Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jos ase menee rikki, niin sitä ei ruveta erikseen korjaamaan, vaan se poistetaan käytöstä. Käytetään sarja niin sanotusti loppuun", sanoo Valkeajärvi.
Valkeajärvi ei kommentoi uusien rynnäkkökiväärien hintaa, mutta huoltojärjestelmästä luopuminen pudottaa kappalehintaa noin 30 prosenttia.
FN Scar on ollut kenttäkokeissa Utin jääkärirykmentin erikoisjääkärikomppaniassa, joiden käyttöön ase muun muassa tulee.
FN Scarin kaliiperi on Puolustusvoimille uusi päänavaus.
"Meillä ei palveluskäytössä ole tätä kaliiperia aikaisemmin ollut. Kenttätesteissä on ollut erilaisia järjestelmiä", Valkeajärvi sanoo.
Erikoisjoukot eivät kuitenkaan hylkää vanhoja rynnäkkökivääreitään, vaan aseita on tarkoitus käyttää rinnakkain.
"Tehtävään voidaan valita siihen parhaiten sopiva ase eri aseperheistä. FN Scar on siinä mielessä hyvä ase, että se mahdollistaa erilaisten lisälaitteiden kiinnittämisen kiskon kautta. Käytännössä siihen voidaan liittää kaikki lisälaitteet, joita meillä jo on. Siihen voidaan kiinnittää esimerkiksi punapistetähtäin, valonvahvistin, taktinen valaisin ja niin edelleen."
Maavoimat on myös selvittämässä sitä, tarvitaanko erikoisjoukoille uusi konekivääri. Valkeajärven mukaan kaliiperi olisi sama kuin uudella rynnäkkökiväärillä.
Tutkittavina ovat muun muassa FN Minimi ja Heckler & Koch MG4.
FN Minimi
Heckler & Koch MG4
"Selvityksessä ratkeaa, tuoko se meille lisäarvoa. Aseet testataan ja Utin jääkärirykmentti vastaa kenttäkokeista."
Puolustusvoimat suunnittelee myös reserviläisille tuttujen perinteisten RK 62:n ja RK 95:n päivittämistä. Uudempiin RK 95 -rynnäkkökivääreihin ollaan asentamassa nopealla aikataululla lisävarustekiskot, jotta niihin voidaan asentaa esimerkiksi punapistetähtäimiä tai valonvahvistimia.
"Tavoitteena on hankkia muutaman vuoden sisällä kaikkiin RK 95 -aseisiin optiset tähtäimet", kertoo Valkeajärvi.
Parhaillaan selvitetään myös sitä, pitäisikö vanhempiin RK 62 -rynnäkkökivääreihin vaihtaa säädettävä teleskooppiperä. Ne helpottaisivat aseiden käyttöä suojavarusteiden kanssa. Samalla selvitetään myös lisälaitteiden vaatimien kiskotusten asentamista.
RK 95:ssä on jo valmiiksi lyhyempi taittoperä, jota on helpompi käyttää suojaliivien kanssa. Sen sijaan RK 62:n perä on kiinteä.
"Jos vanhempiin RK 62 -aseisiin ei ole vielä rahaa hankkia optisia tähtäimiä, niin ainakin joihinkin tuhansiin kappaleisiin rakennetaan valmius lisälaitteiden asentamiseen. Olemme saaneet kenttäkokeissa hyviä tuloksia myös RK 62:n kehittämisessä."
Obama esittää USA:n puolustusbudjetin kasvattamista. Yhdysvallat on pääsemässä eroon valtion rahapulasta, joten suuria määriä dollareita riittää myös uusien aseiden kehittämiseen.
Yhdysvaltain presidentti Barack Obama.
Yhdysvaltain presidentti Barack Obama esittelee ensi maanantaina ehdotuksensa maan uudeksi puolustusbudjetiksi. Uutistoimistojen tietojen mukaan Obama haluaa kasvattaa maan puolustusbudjettia selvästi edellisvuosiin verrattuna, jolloin valtion rahapula johti automaattisiin budjettileikkauksiin.
Budjetin perusmäärärahat verovuodelle 2016 olisivat suuruudeltaan 534,9 miljardia dollaria, joiden lisäksi varataan 50,9 miljardia dollaria sotiin Afganistanissa ja Isis-järjestöä vastaan Irakissa ja Syyriassa.
Aseiden hankintaan varataan 107,7 miljardia dollaria, mikä on yli kymmenen prosenttia viimevuotista enemmän. Aseiden tutkimus- ja kehitystyöhön varataan 69,8 miljardia, joka sekin on kymmenisen prosenttia viime vuotta enemmän.
Puolustusbudjettiesitys on kaikkiaan 38 miljardia dollaria suurempi kuin viimevuotinen.
Yhdysvaltain asevoimien komentajat ovat varoittaneet, että säästölinjan jatkaminen heikentäisi puolustusvalmiutta, modernisointihankkeita ja henkilöstön moraalia.
Uudenlaiset aseet kehitteillä
Yhdysvaltain apulaispuolustusministeri Robert Work painottaa, että myös Nato-kumppaneiden tulisi osallistua uudenlaisten aseiden innovointityöhön, jotta sotilasliitto pysyisi nopeasti kehittyvien kilpaiijamaiden, kuten Kiinan ja Venäjän edellä. Work muitsutti, että Nato-maat ovat luvanneet käyttää puolustusbudjettiinsa kaksi prosenttia bruttokansantuotteestaan.
Uudessa puolustusbudjetissa on määrä varata merittävästi rahaa uudenlaisiin asehankintoihin. Puolustusalan konferenssissa puhunut Work mainitsi kärkihankkeina mm. ydinaseet, avaruuden valvontalaitteet, huipputarkat mittauslaitteet, ohjuspuolustuksen ja kybervalmiuden.
Yksityskohtiin menemättä Work luetteli myös uudenlaisia välineitä, joita asevoimat on ottamassa käyttöön. Sellaisiin kuuluvat miehittämättömät sukellusveneet, erittäin suurinopeuksiset hyökkäysaseet, korkea-energinen laser sekä raidetykit (rail gun), jotka muuntavat sähkömagneettiset pulssit ammusten liike-energiaksi.
Pentagonin asehankinnoista vastaava Frank Kendall paljasti myös, että ilmavoimat haluaa korvamerkitä varoja hankkeelle, jossa suunniteltaisiin korvaaja vain vähän aikaa sitten palveluskäyttöön otetulle, erittäin kalliiksi tulleelle F-35-hävittäjälle. Samassa yhteydessä kehitettäisiin myös uusi suihkumoottori hävittäjäkoneille.
Venäjän maajoukkojen ilmavoiman, johon helIkopterit kuulut johtamista on palloteltu maa ja ilmavoimien välillä jo vuosia. Vuosina 2002-2003 alistus siirrettiin ilmavoimille ja viimeisimmässä organisaatiouudistuksessa helikopterit asetettiin suoraan sen sotilaspiirien komentajien alaisuuteen.
Jo vuosikymmenen alussa päätettiin siirtää helikopterit kuitenkin jälleen maavoimien komentoon vuoteen 2020 mennessä. Samalla – uuden tukikohta organisaation myötä – helikopterilaivueista muodostettiin riippumattomia toisen luokan lentotukikohtia., mutta vielä toistaiseksi ne kuuluvat
kaikki ilmavoimien alaisuuteen.
Venäjä on jakanut rynnäkköhelikopteriarsenaalinsa 14 tukikohtaan, joista yksi sijaitsee ulkomailla., Tadzikistanin Ayrnin tukikohdassa. Vuonna 2010 perustettu Itäinen sotilaspiiri sai vuonna 2013 yli 40 uutta M1-8MTsh – j aKa-52-taistelluhelikopteria, joilla korvattiin ikääntyneet MI-24-kopterit.
Mi-24 "Hind"
Arvioiden mukaan vuonna 2020 maajoukkojen ilmavoima aiotaan organisoida 14 lentoprikaatiksi, joista 10 alistetaan maavoimien armeijatason esikunnille ja loput neljä jäävät ilmavoimien piirien komentoon, yksi prikaati yhtä sotilaspiiriä kohti. Maajoukkojen ilmavoima on saanut täydennystä uusista helikoptereista jo vuosikymmenen verran ja vuoteen 2020 mennessä on puhuttu jopa yli 1000 uudesta helikopterista.
Helikopterit tarvitsevat kuitenkin lentäjiä, ja jokaisen lentäjän koulutus kestää neljästä viiteen vuotta. Etelä-Venäjällä sijaitseva Syzranin sotilaslentokorkeakoulu pystyisi kouluttamaan 200 helikopterilentäjää vuodessa, mutta viime vuosina heitä on valmistunut vain 15-20:een vuodessa. Vaikka koulu alkaisi jo vuonna 2014 kouluttaa kopterilentäjiä maksimikapasiteetillaan , olisi vuosikymmenen loppuun mennessä saatu koulutettua noin 860 lentäjää. Tällä määrällä voitaisiin lentää alle 400:aa kopteria.
Kun lentäjiä tarvitsevat lisäksi hätätila- ja sisäministeriö, vaikuttaa siltä, että Venäjän uuden kopterirykmentit saavat ainakin kärsiä huutavasta lentäjäpulasta, vaikka luvattuun uusien kopterien määrään päästäisiinkin. On toinen kysymys, pystytäänkö koptereita edes valmistamaan luvatulla tahdilla.
Massakopteri Night Hunter
Venäjän rynnäkköhelikopteriarsenaalin uudeksi lippulaivaksi ja Mi-24:n korvaajaksi on noussut Rostvertolin tuottama Mi-28N ”Night Hunter”. Tyypin ensilento nähtiin vuonna 1996 ja sen sarjatuotantoversio lensi ensimmäistä kertaa vuonna 2005. Ensimmäiset kopterit luovutettiin rintamakäyttöön huhtikuussa 2009. Vuoden 2012 loppuun mennessä 47 oli toimitettu Venäjän ilmavoimille.
Mi-28N "Night Hunter"
Venäjä suunnittelee korvaavansa kaikki 250 Mi-24-rynnäkkökopteriaan 300 Mi-28N:llä. Se on kuitenkin selvästi monimutkaisempi kopteri kuin Mi-24 ja edellyttää aikaisempaa paremmin koulutettuja lentäjiä. Tätä tarkoitusta varten Venäjän ilmavoimat on tilannut 60 Mi-28UB-harjoiutushelikopteria. Siinä on kaksoisohjaimet, jotka mahdollistavat ohjaamisen myös asejärjestelmäupseerin istuimelta. Jokaiseen Mi-28-lauvueeseen tulee 4-6 UB-kopteria.
Mi-24 suunnitellaan poistettavan käytöstä jo vuoden 2015 loppuun mennessä uuteen PN-standardiin päivitettyjä koptereita lukuun ottamatta. Tyyppi on ollut palveluskäytössä jo yli 40 vuotta. Se rakennettiin Mi-8-kuljetuskopoterin pohjalta. Yhdysvallat teki samoin kehittäessään Bell AH-1 Cobra -rynnäkkökopterin UH-1 Iroquoisista 1960-luvulla.
Mutta AH-1:een ja Boeing AH-64 Apacheen tehtiin paljon enemmän muutoksia ketteryyden saavuttamiseksi kuljetuskyvyn kustannuksella, kun taas Mi-24:ään voi edelleen käyttää kuljetuskopterina. 1960-luvun lopulla neuvostoliittolaiset oivalsivat, että AH-1:n ratkaisu oli parempi, ja alkoivat suunnitella uusia tyyppejä.
Kaksipaikkainen Mi-28N on 1980-luvun Mi-28A joka sään pimeätoimintaversio jonka varusteisiin kuuluvat muun muassa pimeänäkölaite (FLIR), työtaisteluoptiikka, GPS-navigointi, heijastusnäyttö (HUD) ja lasertähtäysjärjestelmä. Kopteri pystyy kantamaan yli puolentoista tonnina aselastin ja sen perusvarustukseen kuuluu 30 millimetrin tykki. Aselasti voi koostua muun muassa 16 panssaritorjuntaohjuksesta, joiden maksimitorjuntaetäisyys on kahdeksan kilometriä. Ohjaamo on vahvasti panssaroitu ja kopterin omasuojaan kuuluvat silpun ja soihtujen heittimet.
Mi-28N:n ensimmäinen versio esiteltiin jo vuonna 1996, vaikka myyntiin se tuli vasta kahdeksan vuotta myöhemmin. Kopterin nykyversio vertautuu hyvin amerikkalaiseen AAH-64D Apache Longbowiin, vaikka on hiukan raskaampi.
Yhdysvaltalainen AAH-64D Apache "Longbow"
KAMOVIN ALLIGAATTORI
Rynnäkkökopterit Kamov Ka-50 ”Black Shark” ja Mi-28N kilpailivat vuosia ykköspaikasta. Ka-50 oli ensivalinta Mi-24:n täydentäjäksi ja lopulta korvaajaksi, mutta Neuvostoliiton hajoaminen ja sitä seurannut asevoimien rahoituskriisi johtivat siihen, että yhtään uutta tilausta ei tehty. Näin ollen koptereita valmistettiin vain tusinan verran, viimeiset vuonna 2009, jolloin tyypin tuotanto myös lopetettiin.
Mi-28N osoittautui sittemmin edullisemmaksi ja kyvykkäämmäksi Venäjän asevoimien tarpeisiin. Sen hinta on suunnilleen sama kuin amerikkalaisen AH-64:n eli noin 12 miljoonaa euroa.
Yksipaikkainen Ka-50:n tuotantolinjalle otettiinkin kaksipaikkainen joka sään rynnäkkökopteri Kamov Ka-52 ”Alligator”, jonka prototyyppi oli kohonnut lentoon ensimmäistä kertaa vuonna 1997. Tyypin tuotannon aloittamisesta ilmoitettiin pari kuukautta ennen Ka-50:n tuotannon lopettamisesta, ja ilmoitettiin seuraavan neljän vuoden aikana valmistuvan enintään 30 Ka-52:ta.
Kamov Ka-52 "Alligator"
Venäjän puolustusministeriö oli selvästi tyytyväinen uuteen versioon ja tilasikin heti 12 kopteria. Alun perin tilausmäärien uskottiin jäävän vähäiseksi, koska tyyppiä piti käyttää ainoastaan erikoisjoukkojen lähitulitukena Ka-52:ta voidaan kuitenkin käyttää myös maalinetsintään ja tiedusteluun, ja nykyään kotimaan toimitettujen ja tilattujen koptereiden yhteismäärä lähestyy 200:aa.
Ka-52:sta on myös tehty meritoimintaversio Ka-52K. Jonka tuotanto Venäjän merivoimia varten alkoi vuonna 2012. Ka-52:ista tulee Venäjän uusien Mistral-komento- ja hyökkäysalusten lentäväksi kalustoksi, joiden mukaan rakenteilla olevia aluksia modifioidaan.
Kopterin maalaus on uusittu kestämää n paremmin meriveden aiheuttamaa korroosiota. Sen varustukseen kuuluu kevennetty versio Zhuk-AE AESA- hävittäjätutkasta. Hävittäjässä tutka painaa 275 kilogrammaa, mutta kopteriversio vain 80 kilogrammaa.. Tutka mahdollistat Kh-35-meritorjuntaohjusten käytön Kh-31 ohjusten lisäksi.
RYNNÖKKÖKULJETUSKOPTERIT
Mi-35M ja Mi-8AMTSh edustavat rynnäkkö- ja kuljetushelikopterien rajapintaa. Mi-35M on Mi-28N:n halpa vaihtoehto, jota sitäkin on toimitettu tai tilattu Venäjän ilmavoimille yhteensä jo viitisenkymmentä. Tämä Mi-24;n vientiversio on käytössä laajalti ympäri maailmaa, erityisesti monen kehittyvän maan asevoimissa.
Mi-35M
Viimeisimmät suuret kaupat tehtiin vuonna 2008 Brasilian ja vuonna 2013 Irakin kanssa. Brasilian 12 Mi-35M:n ja 150 miljoonan dollarin tilauksen viimeiset kopterit toimitettiin loppuvuodesta 2013. Vuoden loppuun mennessä muun muassa Irakille toimitettiin 30 Mi-28NE- ja 10 Mi-35-rynnökkökopteria.
Mil Mi-8AMTSh ” Terminator” on Mi-8-kuljetuskopterin päivitetty ja panssaroitu rynnäkköversio, joka voidaan varustaa Igla- ilmataisteluohjuksilla, Shturm-V- rynnäkköohjuksilla, 23 millimetrin tykkisäiliöllä sekä 80 millimetrin rakettikaseteilla. Venäjän asevoimat tilasi elokuussa 2013 40 Mi-8AMTSh-kopteria vähän yli 7 miljoonan kappalehintaan.
Mil Mi-8AMTSh ” Terminator” tulittaa raketeilla.
Venäläisten taisteluhelikopterien kysyntä maailmalla on kasvussa. Syksyn 2013 Dubain ilmailunäyttelyssä Rosoboronexport ilmoitti viidenmiljardin dollariin uusita kaupoista Lähi-itään ja Pohjois-Afrikkaan. Todennäköisinä suurimpina kohdemaina ovat olleet Arabi-emiraatit, Saudi-Arabia ja Jordania sekä Algeria. Venäläiskopterien myynti kasvoi vuonna 2013 noin viidenneksellä.
.jpg)
_svg.png)
