Aselajeja

Aselajeja
T-72M, F-18 C/D Hornets, Hamina class Missileboat Pori

tiistai 16. lokakuuta 2018

HURSKAS KURJUUS



Nyt lokakuun alussa sain päätökseen ensimmäisen kokonaan lukemani F.E Sillanpään kirjan. Joskus koulussa tai muussa yhteyksissä olen muistaakseni pieniä osia herran tuotannosta vilkaissut. 
Kyseinen ”veikko” eli Frans Emil Sillanpää voitti Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1939.

Opus jonka lukaisin läpi oli Hurskas kurjuus, ja se oli kirjoitettu sisällissodan jälkeen vuonna 1919. Yllykkeen tämän kirjan lukemiseen sain sisällissodan viime aikojen tutkimuksistani kun eräässä teoksessa mainittiin kyseisen kirjan päähenkilön traaginen loppu valkoisen teloittajan toimesta.

Itse kirjaa en meinannut löytää Lapinlahden kirjaston hyllystä – eikä siellä ollut kyllä paljon muitakaan kyseisen kirjailijan teoksia. Kyse ei lopulta ollutkaan siitä, että kaikki Frans Emilin luomukset olisivat olleet lainattu, ja täten loistaneet poissaolollaan, vaan yksinkertaisesti siitä, että osa kirjoista on tilanpuutteen tai ”vanhuuden” perusteella siirretty varaston puolelle. Kirjaston henkilökunta haki ystävällisesti minulle lopulta kyseisen niteen, ja sitten livahdin onnellisena itsepalvelulainauksen kautta kotiin lukemaan.

Kirjan sain luettua aika nopeasti läpi ja tykkäsin siitä kovin. Kieli oli rikasta ja minulle välillä aika vaikeasti luettavaa, mutta pari kertaa uudelleen vaikeampaa kohtaa silmäillen asia selvisi jopa meikäläiselle. Jahka saan odottamassa olevaa muiden kirjoittajien kirjapinoa ”tuhotuksi” palaan jälleen Sillanpään pariin ja etsin käsiini seuraavan tilanteeseen sopivan teoksen.

Juonta ja tarinaa sen kummemmin kertomatta; Hurskas kurjuus kertoo Johan Abraham Benjamin pojan elämäntarinan. Hänen etunimensä ja sukunimensä vaihtuu elämän kulkiessa eteenpäin. Yksi asia mikä pysyy on ainainen köyhyys sekä ympäristössä riehuvat sairaudet sekä oman itsetunnon murentuminen uudestaan ja uudestaan. Kirjan loppua hallitsee vuonna 1918 alkanut kansallinen murhenäytelmä - sisällissota. Tämän kurimus koituu lopulta myös hänen kohtalokseen – kuolla syyttömänä voittajien kostonhalun uhrina. 

Tämän pienen kirjakatsaukseni jatkoksi lisäsin vielä Kirjasampo.fi – sivustolla olevan tiedon kirjasta sekä pienen tietoiskun kyseisen romaanin kirjoittajasta, F.E.Sillanpäästä - Suomen ainoasta kirjallisuuden Nobel-palkinnon saajasta. 

Kirjasampo.fi on kaunokirjallisuuteen keskittyvä verkkopalvelu, joka perustuu kirjastojen laajoille kaunokirjallisuuskokoelmille.

*********************************




*********************************

FRANS EMIL SILLANPÄÄ


Frans Emil Sillanpää (16. syyskuuta 1888 Hämeenkyrö – 3. kesäkuuta 1964 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, jolle on toistaiseksi ainoana suomalaisena myönnetty Nobelin kirjallisuuspalkinto. Palkinnon hän sai vuonna 1939 ”syvällisestä ymmärtämyksestään maansa maalaisväestöä kohtaan ja siitä ihastuttavan taiteellisesta tavasta, jolla hän kuvasi heidän elämäntapaansa ja heidän luontosuhdettaan”.



Teokset








keskiviikko 3. lokakuuta 2018

RISSALAN LENTOTURMASTA 40 VUOTTA


Rissalan lentoturmasta tulee tänään kuluneeksi 40 vuotta.Viisitoista ihmistä sai surmansa tuhoisassa Rissalan lento-onnettomuudessa 3.10.1978. Koneen matkustajat olivat suomalaisia huipputason vaikuttajia, jotka olivat palaamassa Kuopiosta Helsinkiin maanpuolustuskurssin kokouksesta.


Onnettomuuskone oli DC-3-kuljetuskoneen C-47-versio.


Kone lähti Kuopiosta kello 21.30. Mukana oli kolmen hengen miehistön lisäksi kaksitoista korkeassa asemassa olevaa suomalaista johtajaa. Ongelmat alkoivat pian nousun jälkeen.

DC-3-mallinen kone sakkasi sen lähdettyä Kuopion lentoasemalta. Toinen moottori sammui, ja ohjaaja pyrki kaartamaan takaisin kentälle.

– Oikea nuija on pysähtynyt. Kaarran takaisin kentälle, olivat kapteenin viimeiset sanat.

Vain kymmenen sekunnin kuluttua moottorin sammumisesta kuului räjähdys. Kone syöksyi Juurusveteen vieden mukanaan miehistön ja kaikki matkustajat. Kukaan koneessa olleista ei selviytynyt.


Onnettomuuspaikka ilmasta kuvattuna.

Tutkijalautakunnan mukaan perussyy oli moottorihäiriö. Myötävaikuttaviksi syiksi nimetään ilmannopeuden aleneminen alkunousun ja kaarron aikana moottorihäiriön seurauksena ja ohjaajan huomion siirtyminen ohjaamisesta moottorihäiriön aiheuttamiin toimenpiteisiin. Nämä tekijät johtivat koneen ohjattavuuden menettämiseen toteavat tutkijat. Lisäksi mainitaan vaikeat olosuhteet. Pimeys ja alhainen lentokorkeus olisivat edellyttäneet keskittynyttä mittarilentoa, jota puuskaisuus vaikeutti.


Turmassa menehtyneiden muistolaatta


Uhrit osallistuivat 60. maanpuolustuskurssille, joten he olivat oman alansa johtavia henkilöitä.

Onnettomuudessa menehtyivät Oy Lohja Ab:n toimitusjohtaja Risto K. Alanko, kansanedustaja Kirsti Hollming, eversti Aarno Hukari, tilastokeskuksen ylijohtaja Aaro Kenttä, everstiluutnantti Tapio Kokkonen, vientitakuulaitoksen johtaja Pekka Lahdensuu, kansanedustaja Olavi Majlander, kansanedustaja Aaro Merisaari, maaherra Antti Pohjonen, oikeusministeriön lainsäädäntöjohtaja Kari Sinisalo, Kemira Oy:n johtaja Viljo Särkkä, Suomen IBM:n johtaja Olli Varho, koneen kapteeni, yliluutnantti Kari Halmetoja, perämies, ylivääpeli Seppo Raninen ja lentomekaanikko, vääpeli Heikki Mannila.

Myös presidentti Tarja Halosen piti olla koneen kyydissä, sillä SAK.n lakimiehenä työskennelleen Halosen piti alun perin emännöidä 60. maanpuolustuskurssin kokoontumista. Matka jäi kuitenkin väliin, sillä Halonen oli viimeisillään raskaana ja neuvolalääkäri oli kieltänyt häneltä lentämisen.


Ilmavoimien keskiraskas helikopteri nousi Juurusselän ylle etsintöihin heti aamun valjettua 4.10.1978.