Olen jatkanut vuonna 2019 uudelleen alkanutta pienoismallien kokoamista vaihtelevalla menestyksellä – lähinnä lopputulosten laadun suhteen. Työtavat ovat olleet aika lailla hakusessa. Tammikuussa olen viimeksi postaillut urakkani edistymisestä. Sen jälkeen on useampikin kone saanut jonkinlaisen ulkomuodon ja lopputuloksen.
Viimeinen raporttini oli siis Boulton Paul Defiant- hävittäjästä. Tämän ilma-aluksen ”pikkuveljen” sainkin valmiiksi vuoden 2020 alussa. Paljon oli vaikeuksia. Yhtenä mainitsisin konekiväärien katkeaminen ja niiden uudelleen liimaaminen. Vaikeuksia tuotti siis osien pienuus. Maalauksen jälkikin jäi lopulta aika töhryiseksi.
Defiant on saatu päätökseen.
Defiantin jälkeen otin työn alle samaan ”Dogfight doubles-sarjaan” kuuluvan Dornier Do17z - pommikoneen. Kyseessä on kaksimoottorinen saksalainen pommittaja, joka oli myös Suomen ilmavoimien käytössä jatkosodan ja lapinsodan aikana.
Tässäkin Airfix-rakennussarjassa olivat ohjeet perinpohjaiset ja selkeät. Setissä on mukana myös maalit ja siveltimet.
Ohjeiden aloitusivulla oli tietoa kummastakin koneesta.
Koneen maalaus oli ilmaistu selkeästi.
Varsinaiset kokoamisohjeet olivat selkeät ja helppolukuiset.
Rakentamisessa tuli pienien osien, ”kömpelöiden sormien” ja ”puolisokeiden silmien” lisäksi uutena ongelmana osan valmistusvirhe. Rungossa oli kieroutta ja muutakin epäsuhtaa. Sain kuitenkin osat sopimaan aika hyvin paikoilleen. Yhtenä suurimpana ongelmana tämän ”lentävän lyijykynän”, joka oli koneen lempinimi, oli ohjaamon sisustan kokoon saaminen. Lentäjien sijoittaminen ohjaamoon muiden ohjaamotarvikkeiden sekaan tuotti runsaasti tilanahtauden takia päänvaivaa.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Koneen sain kuitenkin kasattua mielestäni ihan siististi. Maalauskin oli tällä sivellinmetodilla ilman pohjamaalia tai lakkausta kutakuinkin siedettävän näköinen.
Osia oli paljon, ja pari ratkaisua tuotti ongelmia.
Rungon kanssa taistelin ja taiteilin jonkin verran.
Kone alkaa kasautua. Pommiluukussa huomaa runko-osien yhteensopimattomuuden.
Miehistön ja ohjaamorakenteiden asettelussa oli ongelmia.
Valmis Do17 ylhäältä päin syöksyasennossa kuvattuna.
Tässä kuvassa kone alapuolelta edestä kuvattuna. Nyt sen sijaan otetaan korkeutta!
Dogfight-kaksikon kumpikin kone on saatu jalustalleen.
Kaikki kolme ensimmäistä tekelettä paikoilleen hyllyssä: Saab Tunnan, Do17 ja Defiant.
Dornier Do 17
Tekniset tiedot
Yleiset ominaisuudet
Miehistö: 4: ohjaaja, tähystäjä, radisti, kk-ampuja
Pituus: 15,80 m
Kärkiväli: 18 m
Suurin lentoonlähtöpaino: 8 500 kg
Polttoainetilavuus: 860 l suojaamattomana, 775 l kumitettuna, lisäsäiliö 895 l
Voimalaite: 2 × Bramo 323P Fafnir -tähtimoottoria
Suoritusarvot
Suurin nopeus: 424 km/h 5 000 metrissä täydellä lentomassalla (Z)
Taistelusäde: 330 km
Lakikorkeus: 8 200 m
Aseistus
1 500 kg pommeja
6–8 × 7.92 mm MG 15- tai MG 81 -konekivääriä
1 × 20 mm tykki (Z)
Avioniikka
24 V sähköjärjestelmä, 2 × 1,2 kW generaattorit, 2 ×12 V 30 Ah akut
FuG X radiot, Peil G V -suuntimalaite, Fu B1 I -sokkolaskulaite
Lofte C7/A-, Lofte BZG 2- tai Goerz GV 219d pommitustähtäin (suomalaiskoneet jälkimmäisellä)
