Aselajeja

Aselajeja
T-72M, F-18 C/D Hornets, Hamina class Missileboat Pori

maanantai 5. kesäkuuta 2017

TASAN 50 VUOTTA SITTEN – KUUDEN PÄIVÄN SOTA


Täysimittainen sota Israelin ja viiden arabimaan; Egyptin, Syyrian, Jordanian, Libanonin ja Irakin välillä syttyi tasan 50 vuotta sitten. Kuusi päivää myöhemmin voitiin todeta, että piskuinen Israel oli kyennyt murskaamaan sitä paljon voimakkaammat arabimaiden asevoimat. Asiantuntijat löytävät voitolle selkeät syyt.




Kuuden päivän sotaan johtaneen tapahtumaketjun taustalla oli palestiinalaispakolaisten tilanne. Erityisesti Egyptin presidentti Gamal Abdel Nasser oli joutunut kovan kritiikin kohteeksi. Hänen ei katsottu auttavan riittävästi palestiinalaispakolaisia.
Toukokuussa 1967 Neuvostoliiton tiedusteluelimet kertoivat saaneensa tiedon, että Israel suunnitteli hyökkäystä Syyriaan. Nasser päätti auttaa Syyriaa. Toukokuun 18. hän mobilisoi armeijan ja käski sen siirtyä Israelin rajalle Siinain niemimaalla.
Egypti sulki Aqabanlahden, jolloin laivaliikenne Israelin Eilatin satamaan estyi.
Kuun lopulla Jordanian kuningas Hussein luovutti maansa armeijan Egyptin komentoon. Pian Irak liittyi Israelin-vastaiseen liittoumaan.
Israelin johto katsoi, ettei uhkaavaa sotaa voida käydä pienen maan sisällä. Egyptin ilmavoimien koneet olivat vain seitsemän minuutin lentomatkan päässä Tel Avivista.

Israel iskee lentokentille ja Siinaille

Sota alkoi 5. kesäkuuta, kun Israelin ilmavoimat tekivät massiivisen hyökkäyksen Egyptin ilmavoimia vastaan tuhoten niistä suoraan kentille 90 prosenttia. Samalla tuhottiin kymmenkunta Egyptin ilmavoimien käyttämää lentokenttää. Israel hallitsi tämän jälkeen ilmatilaa Egyptin suunnalla.
Samana päivänä Israel aloitti myös suuren maaoperaation. Hyökkäys oli hämmästyttävä menestys. Israelin panssarivoimat jyräsivät Egyptin armeijan ja valtasivat Siinain niemimaan kahdessa päivässä.


Länsiranta vallataan kahdessa päivässä

Samana päivänä, kun taistelut Siinailla alkoivat, Jordanian tykistö alkoi tulittaa Länsi-Jerusalemia. Jordania ja Syyria olivat saaneet Egyptistä väärää tietoa ja luulivat Egyptin joukkojen olevan voitolla. Ne alkoivat valmistella hyökkäystä Israeliin.
Israel teki Jordaniaan samanlaisen ennaltaehkäisevän iskun kuin Egyptiinkin. Sen seurauksena Jordanian ilmavoimat menetti kaikki suihkuhävittäjänsä. Lisäksi Irakin ilmavoimia vastaan tehtiin hyökkäys.
Israelin maahyökkäys alkoi saman tien. Maahanlaskujoukot valtasivat Itä-Jerusalemin ja kaksi päivää myöhemmin koko Länsiranta oli suurella pihtiliikkeellä vallattu Jordanian armeijalta.


5. kesäkuuta Syyrian ja Libanonin ilmavoimat olivat alkaneet tehdä iskuja Pohjois-Israeliin. Rajuissa ilmataisteluissa Israelin koneet ampuivat alas muutamia hyökkääjien koneita.
Saman päivän iltana Israelin ilmavoimat teki Syyrian lentokentille iskun, jossa tuhottiin noin kaksi kolmasosaa maan ilmavoimien kalustosta.

Golanin ongelma

Syyriaan kuuluvilta Golanin kukkuloilta oli tehty paljon aseellisia hyökkäyksiä Israeliin. Israelissa haluttiin estää hyökkäykset, mutta asevoimien johto oli haluton yrittämään kukkuloiden valtausta. Syyrian asevoimat olivat linnoittaneet kukkulat lujasti ja vuoristoinen maasto suosi puolustajaa. Israelissa pelättiin suuria tappioita.
Lopulta 9. kesäkuuta Siinailta vapautuneet joukot hyökkäsivät Golanille. Ensimmäinen taistelupäivä oli verinen Syyrian joukkojen tehdessä kovaa vastarintaa.
Toisena hyökkäyspäivänä Israelin joukot hämmästyivät, kun havaitsivat syyrialaisten suurelta osin paenneen ja tuhonneen puolustusasemansa. 
Sotatoimet loppuivat tähän, joskin molemminpuolinen katkeruus säilyi.

Nerokkaasti suunnitellut ilmahyökkäykset

Sotilasasiantuntijat ovat jälkeenpäin analysoineet Kuuden päivän sotaa ja löytäneet neljä selkeää syytä, miksi Israel saavutti näyttävän voiton alkuun ylivoimaiseksi arvioiduista vihollisista.
Israelin ilmavoimien tuhoisat hyökkäykset perustuivat korkealaatuiseen tutkajärjestelmään, jonka avulla Israelin tiedustelu näki, milloin Egyptin koneet nousivat kentiltään ilmaan. Tämän perusteella voitiin laskea, milloin viimeistään Egyptin koneiden oli palattava tukikohtiinsa ennen kuin niiden polttoaine loppui. Egyptin lentokentät olivat Israelin tiedustelun tarkassa seurannassa.
Israelin koneiden hyökkäykset ajoitettiin täsmällisesti siten, että ne iskivät juuri egyptiläiskoneiden laskeuduttua tankit tyhjinä. Maassa tankattavina olleet koneet olivat helppoja maaleja Israelin hävittäjien tykeille ja raketeille.


Israelin ilmavoimat toteutti iskunsa kahdessa vaiheessa. Ensin koneet pommittivat lentokenttien kiitoradat käyttökelvottomiksi. Toisessa vaiheessa maassa olleet koneet tuhottiin.
Egyptin, Jordanian ja Syyrian ilmatorjunta onnistui pudottamaan muutamia Israelin koneita, mutta Israelin tappiot olivat vähäiset sen vihollisiin verrattuna.
Egyptillä oli käytössään neuvostovalmisteisia SA-2-ilmatorjuntaohjuksia. Ne olivat kyllä nopeita, mutta myös isoja ja kämpelöitä. Israelin lentäjät pystyivät ketterillä koneillaan väistelemään ohjuksia, joita he kutsuivat "lentäviksi puhelinpylväiksi".
Israel pystyi myös häiritsemään vihollismaidensa ilmavalvontatutkia.
Israelilla oli varsinaisia taisteluhävittäjiä niukasti, joten harjoituskäyttöön tarkoitetut Fouga Magister -koneet otettiin mukaan sotatoimiin. Ne varustettiin konekivääreillä ja raketeilla ja osoittautuivat tehokkaiksi hyökkäyksissä lentokenttiä ja panssarivaunuja vastaan.
Samaa kaavaa käytettiin hyökkäyksissä muidenkin vihollismaiden kohteisiin.



Tarkka maaston tutkiminen

Israelin armeija tiesi, että sen oli vallattava Siinai nopeasti, sillä pitkäaikaiseen sotaan ei ollut varaa. Tätä silmälläpitäen koko niemimaan maasto oli tutkittu erittäin tarkoin jo vuoden 1956 Suezin kriisin jälkeen, jolloin Israel valtasi Siinain edellisen kerran.
Tutkimuksissa hyödynnettiin maaperäasiantuntijoita, geologeja ja jopa arkeologeja. He selvittivät, missä autiomaan kolkassa oli käyttökelpoisia kulkureittejä, ja missä maasto todella oli kulkukelvoton. Tutkimuksissa otettiin huomioon mm. tuulen siirtelemien hiekkadyynien sijainti.
Lopulta Israelin asevoimat tunsi Siinain maaston paremmin kuin paikan päällä oleva Egyptin armeija. Kulkuväyliä löydettiin sellaisiltakin seuduilta, joilla kamelikaravaanitkaan eivät liikkuneet.


Siinailta löydettiin mm. ammoin unohtuneita Rooman valtakunnan aikaisia kivipäällysteisiä teitä. Ne raivattiin hiekkakerroksen alta ja niitä käytettiin panssarikolonnien kulkuväylinä.
Analyysien pohjalta laadittiin suunnitelma panssariyksiköiden etenemiselle. Panssarijoukkojen hyökkäys perustuikin paljolti koukkauksiin ja iskuihin yllättävistä suunnista useimmiten egyptiläisjoukkojen puolustuslinjan takaa.

Arabijoukkojen taistelutapa

Sodasta palanneet israelilaissotilaat kertoivat, että arabijoukkojen taistelutapa oli hyvin kaavamainen.
Siinain aavikolla egyptiläissotilaat taistelivat raivokkaasti linnoitetuissa tukikohdissaan, mutta joukot eivät juurikaan liikkuneet. Yksiköitä ei liikuteltu, vaikka israelilaiset olivat puhkaisseet puolustuslinjan tai hyökkäsivät sivustasta.
Egyptiläiset tekivät myös harvoin vastahyökkäyksiä ja nekin olivat enimmäkseen yksinkertaisia rintamahyökkäyksiä, joita vastaan oli helppo puolustautua.


Egyptin armeija kaivoi panssarivaununsa maahan, joten niitä ei juuri yritettykään käyttää liikkuvassa sodassa.
Lisäksi Israelin panssarivoimien vaunumiehistöt oli koulutettu käyttämään tykkejä vaunun liikkuessa. Egyptiläisten oli pysäytettävä vaununsa voidakseen tähdätä ja ampua.
Israelilaisten hämmästykseksi sama päti myös Jordanian ja Syyrian maajoukkoihin. Myös ne pysyttelivät asemissaan ja puolustautuivat niissä päättäväisesti, mutta liikkuvuus puuttui.
Lopuksi on huomattava, ettei Egypti yrittänytkään käyttää laivastoaan. Laivastolla oli käytössään ohjuksia, jotka olisivat voineet olla käyttökelpoisia Israelin panssarijoukkoja vastaan. Egypti kuitenkin veti laivastonsa satamiin pelätessään Israelin ilmavoimia.
Sota-asiantuntijoiden mukaan Kuuden päivän sodassa sodan kenttäjohto oli Israelilla selvästi korkeammalla tasolla kuin sen vastapuolen. Presidentti Nasser antoi jo sodan alkuvaiheessa vetäytymiskäskyn, mutta armeija ei saanut mitään täsmennyksiä, miten vetäytyminen suoritettaisiin.



Pitkäaikainen valmistelu

Israelin hyökkäys perustui suunnitelmaan, jota oli valmisteltu jo useita vuosia, kertoo Maanpuolustuskorkeakoulun sotilasprofessori evp. Pasi Kesseli.
Israelin sotilasdoktriini perustui ajatukseen, että maa oli liian pieni, että sen sisällä voisi käydä puolustussotaa. Israel valmistautui puolustautumaan hyökkääjiä vastaan ennaltaehkäisevään iskuun perustuvalla strategialla.
Valtaosa YK:n jäsenmaista hyväksyikin myöhemmin tulkinnan, että Israelin hyökkäyksessä kyse oli puolustuksellisesta sotatoimesta, ei ensi-iskusta, joka taas olisi ollut hyökkäystoimi, kertoo eversti evp. Kesseli.
Hyökkäyksen eri osia oli harjoiteltu tarkasti.
Samaan aikaan mahdollisia vastustajia hämättiin. Egyptin ja muiden maiden tiedustelijat olivat tottuneet siihen, että Israelin ilmavoimien koneet nousivat tiettyyn aikaan ilmaan ja suuntasivat Välimerelle tekemään omia harjoituksiaan, ja tästä ei tarvinnut välittää.
5.6. 1967 koneet suuntasivatkin Välimeren sijasta kohti Egyptin ilmavoimien käyttämiä kenttiä.






Tekstin lähde: YLE
Kuvat: Internet


sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

MANNERHEIMIN SYNTYMÄSTÄ 150 VUOTTA


Carl Gustaf Emil Mannerheim (4. kesäkuuta 1867 Askainen – 27. tammikuuta 1951 Lausanne, Sveitsi) oli Suomen toinen valtionhoitaja (1918–1919), kuudes presidentti (1944–1946) ja Suomen marsalkka. Mannerheim palveli lähes kolmekymmentä vuotta Venäjän keisarillisessa armeijassa, jossa osallistui Venäjän–Japanin sotaan ja ensimmäisen maailmansodan itärintaman taisteluihin. Hän toimi puolustusvoimien ylipäällikkönä jokaisessa Suomen itsenäisyyden ajan neljässä sodassa.
Mannerheim on yksi itsenäisen Suomen historian keskeisistä henkilöistä.

Tänään 4. kesäkuuta 2017 hänen syntymästään tulee kuluneeksi 150 vuotta.


Nuori Mannerheim


Nuori Kornetti


Mannerheim Chevalier-kaartissa


Valkoinen kenraali


Mannerheim, Suojeluskuntalainen


Mannerheim ja Käthy


Mannerheim harvinaisessa värikuvassa


 Kenraalimajuri Erkki Raappana, Mannerheim ja kenraaliluutnantti Aksel Airo


Hitler ja Mannerheim 4.6.1942


Mannerheimin virkaanastujaiset presidentiksi


Presidenttinä


Mannrheim ja ministeri Kekkonen 1945


Mannerheimin avoin arkku


Hautajaissaatto


Hauta Hietaniemessä









maanantai 22. toukokuuta 2017

ACHTUNG PANZER


Ostin tässä tässä toukokuussa jo aikaisemmin ostetun teoksen, ”Tiger raskas panssarivaunu”, seuraksi uuden opuksen, ”Saksan rynnäkkötykit”. Nyt kumpikin mainio kirja on työn alla. Suosittelen kaikille asiasta kiinnostuneille. Näistä kahdesta varmaan teenkin jonkinlaisen kalustollisen yhteenvedon tai esittelyn tänne blogiini. Toisaalta moni muukin tänne aiottu projekti on vielä kesken. Joka  tapauksessa, tässä on kustantajan esittely näistä mainioista tietokirjoista.

**************************

TIGER RASKAS PANSSARIVAUNU


Sotahistoria
Thomas Anderson
Tiger - Raskas panssarivaunu

Saksalainen raskas Tiger-panssarivaunu oli toisen maailmansodan pelätyimpiä aseita. Tekniikaltaan se oli huomattavasti kehittyneempi kuin Neuvostoliiton tai länsiliittoutuneiden panssarit. Aseistuksena Tigerissä oli erittäin tulivoimainen 88-millinen KwK L/56 -tykki, jonka kantama, tarkkuus ja iskuvoima olivat ylivoimaisia. Lisäksi vaunu oli erittäin vahvasti panssaroitu. Vaikka Tigeriä valmistettiin verrattain vähän, hallitsi se taistelukenttiä itärintamalla, Pohjois-Afrikassa ja lännessä. Raskaat Tigerit lietsoivat vastustajiin kauhua ja nostattivat omien taistelutahtoa.

Saksalainen Thomas Anderson perehtyi Saksan ja liittoutuneiden arkistoihin sekä haastatteli panssariveteraaneja saadakseen kattavan kuvan Tigerin kehityksestä ja käytöstä. Oliko vaunun kehitys viety liian pitkälle? Oliko se hankala ja kallis valmistaa? Miksi sen operatiivista käyttöä vaivasivat tekniset ongelmat?

Kirjassaan Anderson syventyy kiinnostavasti ja asiantuntevasti Tigerin tekniikkaan, panssarointiin, aseistukseen ja ampumatarvikkeisiin – eli niihin ominaisuuksiin, joiden ansiosta Tigeristä tuli maailmanhistorian kuuluisin panssarivaunu.

  Suomennos Lauri Mäkelä
  Sid.
  200 x 250 mm
  240 sivua
  198 kuvaa
  2. painos
  ISBN
  978-952-229-165-3



SAKSAN RYNNÄKKÖTYKIT


Sotahistoria
Thomas Anderson
Saksan rynnäkkötykit

Rynnäkkötykeillä oli merkittävä rooli Saksan asevoimissa toisen maailmansodan aikana. Saksalaiset olivat kehittäneet uuden aselajin tukemaan jalkaväkidivisioonia taistelukentällä. Panssaroidut rynnäkkötykit taistelivat pienissä muodostelmissa jalkaväen rinnalla ja tarvittaessa myös panssarintorjuntatehtävissä. Niiden tehtävät ja käyttö muuttuivat sodan pitkittyessä, kun hyökkäysvaiheen salamasota vaihtui epätoivoiseksi puolustustaisteluksi. Monesti vihollisen läpimurto saatiin torjuttua vasta, kun rynnäkkötykit saapuivat paikalle.

Saksalainen Thomas Anderson on perehtynyt lukuisiin arkistoihin ja haastatellut rynnäkkötykistön veteraaneja muodostaakseen todenmukaisen kuvan aselajista. Laajan taustatyön pohjalta syntyi tämä faktoihin perustuva kokonaisesitys Saksan rynnäkkötykeistä, jotka ovat perusteettomasti jääneet kirjallisuudessa tarunhohtoisempien panssarivaunujen varjoon.

    Suomennos Lauri Mäkelä
    Sid.
    200 x 250 mm
    288 sivua
    236 kuvaa
    1. painos
    ISBN
    978-952-229-182-0





torstai 4. toukokuuta 2017

SOTAA JA RAUHAA - lukemista toukokuuksi


Nyt lomalla joutaa taas lukemaan! ”Unio Mystican” sain lopulta murjottua loppuun. Waltarin elämänkerran 831 sivun kahlaamiseen muine sivuprojekteineen työn ohessa meni kaksi kuukautta. Nyt on sitten jonossa neljä uutta projektia, ja ”Panssarinmurskaajat” on jo edennyt sivulle 127. ”Asiateosten” lisäksi jonossa on Waltarin läpimurtoteos, ”Suuri illusioni”. Äkkäsin elämänkertaa lukiessani, että olen vuosien varrella Waltarin historiallisten romaanien huumassa jättänyt lukematta useita kyseisen kirjailijan merkittäviä proosateoksia.

Tuo ”Panssarinmurskaajat – panssarintorjunta talvi- ja jatkosodassa” on mukava lisä Jouko Vauhtolan ”Tankit tulee” teokselle.
Kyseisen kirjan pohjalta ja muistakin lähteistä tein tammikuussa pienen tietoiskun blogiini: http://iluvon66war.blogspot.fi/2017/01/tankit-tulee.html

***********************************************
Panssarinmurskaajat – panssarintorjunta talvi- ja jatkosodassa


Raskaasti aseistettujen panssariajoneuvojen torjuminen on kenttätaisteluvoiton edellytys. Talvi- ja jatkosodassa panssarintorjunta oli merkittävin jalkaväkitaistelun muoto. Ilman rohkeita panssarintorjujia ei jalkaväellä olisi ollut pysäyttää hyvin varustettua ja päättäväistä vihollista.Toisen maailmansodan aikana panssarikalusto ja panssarintorjunnan keinot kehittyivät kuin kissa ja hiiri -leikissä. Ilman natsi-Saksan aseita olisivat Suomen käymät sodat saattaneet ratketa toisin.Tässä kirjassa esiin nousevat aseiden lisäksi kylmähermoiset sotilaat, joista moni palkittiin Mannerheim-ristillä.


    Kirjailija:
    Simo Liikanen
    Alaotsikko:
    panssarintorjunta talvi- ja jatkosodassa
    Kieli:
    suomi

    ISBN:
    9789512098071
    Kustantaja:
    Gummerus

    Sivumäärä:
    220 sivua


***********************************************

Sodan ja rauhan rajalla - Välirauhan uhrit 1940-1941


Aiemmin kirjoittamaton kappale Suomen historiaaTutkimus Suomen talvisodan jälkeisestä itärajasta - ja rajalla kadonneista, unohdetuista ihmisistä.Kun talvisodan rauha solmittiin 12.3.1940, Josif Stalin vetäisi Kremlissä uuden rajan paksulla kynällään pienen mittakaavan karttaan. Kartan leveä viiva muuttui maastossa epämääräiseksi parin kilometrin kaistaleeksi. Kulkiko raja viivan länsireunassa vai itäreunassa? Siitä ei Moskovassa puhuttu. Moisen pikkuseikan saisivat rajanmäärittelijät päättää.Rajankäynnin alkaessa toukokuussa 1940 tunnelma itäisellä rajaseudulla oli edelleen kireä. Sotilaat olivat varmistamassa rajankävijöiden turvallisuutta. Suomalaiset neuvottelijat kiistelivät jokaisesta kylästä, talosta ja niemestä, ja neuvostoliittolaiset epäilivät suomalaisten hakevan revanssia. Jokaista epämääräisen raja-alueen ylittäjää epäiltiin vakoilijaksi, varsinkin Neuvostoliiton puolella, joka käytti häikäilemättömästi vahvemman valtaa. Suomalaisia alkoi kadota, ensimmäiset jo ennen rajankäynnin alkua.Keitä nämä kadonneet suomalaiset olivat? Jotkut loikkasivat, jotkut eivät halunneet uskoa Karjalan menetystä todeksi vaan menivät "koteihinsa". Sotilaita siepattiin koko ajan, joitakin murhattiin, monet katosivat kokonaan. Viimeinen vuonna 1940 kadonnut ja tulitaistelussa siepattu palasi Suomeen 1950-luvun lopulla, suurin osa ei palannut koskaan.Juha Pohjonen on Itä-Suomen yliopiston Suomen historian dosentti ja Suomen itsenäisyyden ajan poliittisen historian tutkija.
    Kirjailija:
    Juha Pohjonen
    Kieli:
    suomi

    ISBN:
    9789513169404
    Kustantaja:
    Tammi

    Sivumäärä:
    356


***********************************************

 Suuri illusioni


Kaksikymmenvuotiaan Mika Waltarin kiihkeä esikoisromaani ja läpimurtoteos, jolla nuori tulenkantaja nousi sukupolvensa elämäntuntojen tulkiksi.

Mika Waltarin kiihkeä esikoisromaani vuodelta 1928 on löytänyt aina uuden nuorison eikä ihme: harvassa kirjassa on sellaista yltiöpäistä nuoruuden kiihkoa ja etsintää. Sen ilmestyttyä arvovaltainen kriitikko Rafael Koskimies kirjoitti: ”Rakkauden illusionin särkyminen, joka on Mika Waltarin romaanin johtoaiheena, on esitetty sellaisella älyllisellä loistolla ja kypsyneisyydellä, joka ehdottomasti pakottaa kuulemaan kirjailijan sanoja ja ajatuksia.”

Waltari kirjoitti teoksensa 20-vuotiaana ja pääosin Pariisissa. ”Suuren illusionin kirjoitin pihan puolella, mutta jo seuraavana vuonna Yksinäisen miehen junan aikaan minulla oli varaa asua tilavassa huoneessa hotellin valokyltin oikealla puolella”, hän kuvailee hauskasti uransa aukeamista Kirjailijan muistelmissaan.

    Kirjailija:
    Mika Waltari
    Kieli:
    suomi

    ISBN:
    9789510038147
    Kustantaja:
    WSOY

    Sivumäärä:
    294


***********************************************

Panssarisota - Saksan panssaridividioonat toisessa maailmansodassa 


Heti toisen maailmansodan alusta lähtien Saksan panssarivaunut niittivät mainetta sekä idässä että lännessä.
Salamasodan vauhdilla edeten ne murskasivat vastarinnan jättäen jälkeensä tuhoa ja hämmennystä.
Rommelin divisioonien menestys Pohjois-Afrikassa kasvatti  panssariaseen mainetta entisestään. Merkittävämpään rooliin panssarivaunut nousivat verisessä nelivuotisessa taistelussa Neuvostoliittoa vastaan.
Sotamenestyksen taittuessa panssarit muodostivat puolustuksen selkärangan. Vaunujen tehokasta käyttöä kuitenkin vaikeuttivat yksikön komentajien ja pääesikunnan erimielisyydet – ja etenkin Hitlerin kasvava puuttumien panssarisodankäyntiin.
Panssarisota kuvaa aselajin ja kaluston kehitystä, operaatioita ja vääjäämätöntä tuhoa. Samalla kumotaan monia vuosien varrella syntyneitä myyttejä. Inhimillistä näkökulmaa sodankäyntiin tuovat komentajien ja vaununjohtajien taistelukokemukset.
Kirjan tekstiä täydentävät kartat, tärkeimpien panssaridivisioonien esittelyt ja runsas kuvitus.

Kirjailija: Peter Mccarthy; Mike Syron
Kustantaja: Koala-Kustannus
Kieli: Suomi
Sivumäärä: 310

***********************************************

maanantai 1. toukokuuta 2017

С днем весны и труда!!

Hyvää kevättä ja Vappua kaikille!

Vappuhan on työläisten juhla. Myös jääkiekon MM-kisat lähestyy, joten juhlistan sitä punalipuin ja ainoan OIKEAN jääkiekkojoukkueen pelipaidalla.



 RAUHAISAA VAPPUA

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Сталинград (2013) - фильм

Stalingrad (2013) - elokuva



Alkuperäinen nimi: Сталинград

    Eeppinen kuvaus taistelusta, josta tuli toisen maailmansodan käännekohta.

Genret:
    Toiminta, Sota 

Valmistusvuosi:
    2013

Pituus:
    131 min

Ohjaajat:
    Fedor Bondarchuk

Käsikirjoittajat:
    Ilya Tilkin, Sergey Snezhkin

Pääosanäyttelijät:
    Aleksey Barabash, Andrey Smolyakov, Dmitriy Lysenkov, Heiner Lauterbach, Mariya Smolnikova, Philippe Reinhardt, Pyotr Fyodorov, Thomas Kretschmann, Yanina Studilina

Maat:
    Venäjä

Kielet:
    venäjä, saksa 

*******************

Tämmöinen raina tuli katsottua tässä huhtikuun alussa. DVD oli pyörinyt hyllyssä pari vuotta ennen kuin poistin sen muovista ja sulloin laitteeseen. Mitähän tästä nyt sanoisi? Ei se nyt oikeastaan huono varsinaisena elokuvana ollut kuin monessa arvostelussa sanotaan. Historiallisena sotaelokuvana se kylläkin on huono. Varsinkin älyttömät hidastukset tekevät aika naurettavan vaikutuksen. Lähitaistelukohtaukset ovat kuin jostain halpahintaisesta itämaisesta karateleffasta.
Noinkohan tanssivasti tavan mosurin pistintaistelu on tositilanteessa onnistunut. Alussa oi aika huvittavaa kun öljyräjähdyksen keskellä juoksevat neuvostosotilaat jatkavat t elävinä soihtuina aina vastustajan juoksuhautaan asti. Lentokoneet ja ainakin osa panssarivaunuista oli tehty digitehosteina – kuitenkin mielestäni aika onnistuneesti.

Elokuva alkaa Japanin Tsunamin pelastustöistä vuonna 2011. Venäläisen pelastusryhmän jäsen kertoo tarinan viidestä isästään loukkuun joutuneelle japanilaistytölle. Nämä viisi isää kuuluvat juuri päähenkilöihin ja kaikki tietenkin kaatuvat elokuvan lopussa.
Elokuvaan oli ympätty jonkin verran ihmissuhdekuvausta. Koko elokuvahan keskittyy pienen sotilasryhmän näiden löytämän naisen ja yhden taloryhmän ympärille. Tämä kaikki tapahtuu taistelun alkupuolella. Paremmassa saksalaisversiossa vuodelta 1993 elokuvassa kuvattiin taistelu alusta katkeraan loppuun asti. Tämä mainio sotaelokuva löytyy myös dvd-hyllystäni. 

Lopussa oli sitten mukana sitä isänmaalista paatostakin. Aika sekavan kuvan tämä elokuva jätti. En tiedä milloinka katson uudelleen. Kuten aiemmin sanoi, että elokuvana ei ihan maailman huonoin ollut eli katsoi sen ennen kuin turpaan otti. Kannattaa katsoa itse, sittenpähän tietää.

Suosittelen kuitenkin, että kannattaa katsoa myös Stalingrad – elokuva vuodelta 1993. Yksi yhtäläisyys näissä kummassakin leffassa on. Kummassakin elokuvassa esiintyy saksalainen näyttelijä Thomas Kretschmann.

Oli tuossa ensimmäisessäkin versiossa ainakin yksi kalustollinen moka mikä ärsytti. Neuvostoliittolaisilla oli käytössä T-34/85 – panssarivaunu. Tämä kyseisen vaunun versio tuli käyttöön vasta vuoden 1943 lopulla Kurskin taistelun jälkeen eli reilut puoli vuotta Stalingradin taistelun loppumisen jälkeen.

Stalingrad (2013) - 2 traileria




sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

LEOPARDEJA TUHOTTU SYYRIASSA

TURKKI MENETTI LEOPARD-PANSSARIVAUNUJA SYYRIASSA


Uusimmassa Suomensotilaassa oli mielenkiintoinen ja ehkä hälyttäväkin tieto. Turkin armeija oli menettänyt Syyriassa ISILiä vastaan taistellessaan ainakin kymmenen Leopard -taistelupanssarivaunua. Kyseessä olevat Leopard- vaunut ovat meilläkin käytössä olevaa 2A4 mallia.
Ohessa lehdestä lainattu artikkeli netistä löydettyjen kuvien kera.


Terroristit ovat onnistuneet tuhoamaan Suomessakin käytössä olevaa mallisarjaa edustavia Leopard 2A4 -panssarivaunuja. Tammikuun alussa ISIL ilmoitti tuhonneensa jopa kymmenen Turkin asevoimien Leopard-taistelupanssarivaunua.
Leopard 2 -panssarivaunut ovat olleet varsin vähän taistelussa, vaikka niitä käytetään lukuisissa maissa. Kosovon ja Afganistanin riisinhallintaoperaatioista vaunutyyppi on selvinnyt lähes tappioitta. Jälkimmäisessä tosin kanadalaisten vaunu ajoi talibanien isoon tievarsipommiin, mutta vaunumiehistö selvisi räjähdyksestä hengissä.

Al- Babin kaupungista käydyissä taisteluissa Turkin asevoimat menettivät kuitenkin joulukuun lopussa kerralla useampia Leopard- panssarivaunuja. ISIL
onnistui ilmeisesti venäläisvalmisteisilla Kornet- panssaritorjuntaohjuksilla tuhoamaan ainakin kuusi kymmenestä tuhotusta Leopard 2A4 -panssarivaunusta
osumilla vaunujen sivustoihin ja takaosaan. Twitterissa julkaistiin lista menetetyistä panssarivaunuista. Turkki ei ole vahvistanut tappioitaan, mutta asiantuntijapiireissä asiaa ei epäillä. Leopardien valmistaja saksalainen Krauss-Maffei Wegmann ei ole kommentoinut uutisia.

Asiantuntijablogeissa,kuten www.augengeradeaus.net, on spekuloitu tappioiden taustalla olleen myös turkkilaisten johtamisongelmia ja kokemattomuus sekä taktinen hölmöily vaunujen käytössä rakennetulla alueella ilman riittävää suojausta. Vaunu kuin vaunu on herkkä jopa lähitorjunta-aseille, jos siihen päästään vaikuttamaan esteettä läheltä takasektorista, alta tai päältä. Keskustelu on ollut vilkasta erityisesti siitä, sopivatko 60-tonniset taistelu -panssarivaunut kaupunkisodankäyntiin ja miten panssarivaunujen omasuojaa tulisi kehittää. Vastaus on, että kyllä sopivat, jos niitä osataan käyttää oikein eikä ajeta vääriin paikkoihin ja oteta tarpeettomia riskejä. Oikein
käytettynä taistelupanssarivaunu on tehokas asejärjestelmä myös asutuskes-kustaisteluissa, mutta ei silloin, jos se on ajettu esimerkiksi kapealle kadulle keskelle vastustajaa. Keskustelussa on tuotu esille myös venäläisen Kornet- panssaritorjuntaohjuksen 1,2 metrin panssariteräksen läpäisykyky, minkä valossa Leopardkin on haavoittuvainen varsinkin ympäristössä, jossa osuma saattaa tulla
sivustoihin tai takasektoriin, vaikka kaukaakin. Ainakin yhdessä tapauksessa panssarintorjuntaohjus olisi läpäissyt sivulta myös tykkitornin panssaroinnin ja räjäyttänyt panssarin omat ammukset tuhoisin seurauksin. Samalla on huomautettu, että turkkilaisten Leopardeista puuttuu lisäsuojaa antava aktiivipanssarointi.
Kaiken kaikkiaan tässäkin tapauksessa vaikuttaa siltä - kuten sodassa usein - että väärällä välineellä on menty väärällä tavalla väärään paikkaan. Usein sodan vahvin ja heikoin lenkki on ihminen ja ihmisen tekemät päätökset.


VALOKUVIA TUHOTUISTA VAUNUISTA







Artikkelin teksti ja kuvat: Suomensotilas 1/2017, www.augengeradeaus.net, southfront.org