Aselajeja

Aselajeja
T-72M, F-18 C/D Hornets, Hamina class Missileboat Pori

maanantai 22. toukokuuta 2017

SAKSAN PANSSARIVOIMAA


Ostin tässä tässä toukokuussa jo aikaisemmin ostetun teoksen, ”Tiger raskas panssarivaunu”, seuraksi uuden opuksen, ”Saksan rynnäkkötykit”. Nyt kumpikin mainio kirja on työn alla. Suosittelen kaikille asiasta kiinnostuneille. Näistä kahdesta varmaan teenkin jonkinlaisen kalustollisen yhteenvedon tai esittelyn tänne blogiini. Toisaalta moni muukin tänne aiottu projekti on vielä kesken. Joka  tapauksessa, tässä on kustantajan esittely näistä mainioista tietokirjoista.

**************************

TIGER RASKAS PANSSARIVAUNU


Sotahistoria
Thomas Anderson
Tiger - Raskas panssarivaunu

Saksalainen raskas Tiger-panssarivaunu oli toisen maailmansodan pelätyimpiä aseita. Tekniikaltaan se oli huomattavasti kehittyneempi kuin Neuvostoliiton tai länsiliittoutuneiden panssarit. Aseistuksena Tigerissä oli erittäin tulivoimainen 88-millinen KwK L/56 -tykki, jonka kantama, tarkkuus ja iskuvoima olivat ylivoimaisia. Lisäksi vaunu oli erittäin vahvasti panssaroitu. Vaikka Tigeriä valmistettiin verrattain vähän, hallitsi se taistelukenttiä itärintamalla, Pohjois-Afrikassa ja lännessä. Raskaat Tigerit lietsoivat vastustajiin kauhua ja nostattivat omien taistelutahtoa.

Saksalainen Thomas Anderson perehtyi Saksan ja liittoutuneiden arkistoihin sekä haastatteli panssariveteraaneja saadakseen kattavan kuvan Tigerin kehityksestä ja käytöstä. Oliko vaunun kehitys viety liian pitkälle? Oliko se hankala ja kallis valmistaa? Miksi sen operatiivista käyttöä vaivasivat tekniset ongelmat?

Kirjassaan Anderson syventyy kiinnostavasti ja asiantuntevasti Tigerin tekniikkaan, panssarointiin, aseistukseen ja ampumatarvikkeisiin – eli niihin ominaisuuksiin, joiden ansiosta Tigeristä tuli maailmanhistorian kuuluisin panssarivaunu.

  Suomennos Lauri Mäkelä
  Sid.
  200 x 250 mm
  240 sivua
  198 kuvaa
  2. painos
  ISBN
  978-952-229-165-3



SAKSAN RYNNÄKKÖTYKIT


Sotahistoria
Thomas Anderson
Saksan rynnäkkötykit

Rynnäkkötykeillä oli merkittävä rooli Saksan asevoimissa toisen maailmansodan aikana. Saksalaiset olivat kehittäneet uuden aselajin tukemaan jalkaväkidivisioonia taistelukentällä. Panssaroidut rynnäkkötykit taistelivat pienissä muodostelmissa jalkaväen rinnalla ja tarvittaessa myös panssarintorjuntatehtävissä. Niiden tehtävät ja käyttö muuttuivat sodan pitkittyessä, kun hyökkäysvaiheen salamasota vaihtui epätoivoiseksi puolustustaisteluksi. Monesti vihollisen läpimurto saatiin torjuttua vasta, kun rynnäkkötykit saapuivat paikalle.

Saksalainen Thomas Anderson on perehtynyt lukuisiin arkistoihin ja haastatellut rynnäkkötykistön veteraaneja muodostaakseen todenmukaisen kuvan aselajista. Laajan taustatyön pohjalta syntyi tämä faktoihin perustuva kokonaisesitys Saksan rynnäkkötykeistä, jotka ovat perusteettomasti jääneet kirjallisuudessa tarunhohtoisempien panssarivaunujen varjoon.

    Suomennos Lauri Mäkelä
    Sid.
    200 x 250 mm
    288 sivua
    236 kuvaa
    1. painos
    ISBN
    978-952-229-182-0





torstai 4. toukokuuta 2017

SOTAA JA RAUHAA - lukemista toukokuuksi


Nyt lomalla joutaa taas lukemaan! ”Unio Mystican” sain lopulta murjottua loppuun. Waltarin elämänkerran 831 sivun kahlaamiseen muine sivuprojekteineen työn ohessa meni kaksi kuukautta. Nyt on sitten jonossa neljä uutta projektia, ja ”Panssarinmurskaajat” on jo edennyt sivulle 127. ”Asiateosten” lisäksi jonossa on Waltarin läpimurtoteos, ”Suuri illusioni”. Äkkäsin elämänkertaa lukiessani, että olen vuosien varrella Waltarin historiallisten romaanien huumassa jättänyt lukematta useita kyseisen kirjailijan merkittäviä proosateoksia.

Tuo ”Panssarinmurskaajat – panssarintorjunta talvi- ja jatkosodassa” on mukava lisä Jouko Vauhtolan ”Tankit tulee” teokselle.
Kyseisen kirjan pohjalta ja muistakin lähteistä tein tammikuussa pienen tietoiskun blogiini: http://iluvon66war.blogspot.fi/2017/01/tankit-tulee.html

***********************************************
Panssarinmurskaajat – panssarintorjunta talvi- ja jatkosodassa


Raskaasti aseistettujen panssariajoneuvojen torjuminen on kenttätaisteluvoiton edellytys. Talvi- ja jatkosodassa panssarintorjunta oli merkittävin jalkaväkitaistelun muoto. Ilman rohkeita panssarintorjujia ei jalkaväellä olisi ollut pysäyttää hyvin varustettua ja päättäväistä vihollista.Toisen maailmansodan aikana panssarikalusto ja panssarintorjunnan keinot kehittyivät kuin kissa ja hiiri -leikissä. Ilman natsi-Saksan aseita olisivat Suomen käymät sodat saattaneet ratketa toisin.Tässä kirjassa esiin nousevat aseiden lisäksi kylmähermoiset sotilaat, joista moni palkittiin Mannerheim-ristillä.


    Kirjailija:
    Simo Liikanen
    Alaotsikko:
    panssarintorjunta talvi- ja jatkosodassa
    Kieli:
    suomi

    ISBN:
    9789512098071
    Kustantaja:
    Gummerus

    Sivumäärä:
    220 sivua


***********************************************

Sodan ja rauhan rajalla - Välirauhan uhrit 1940-1941


Aiemmin kirjoittamaton kappale Suomen historiaaTutkimus Suomen talvisodan jälkeisestä itärajasta - ja rajalla kadonneista, unohdetuista ihmisistä.Kun talvisodan rauha solmittiin 12.3.1940, Josif Stalin vetäisi Kremlissä uuden rajan paksulla kynällään pienen mittakaavan karttaan. Kartan leveä viiva muuttui maastossa epämääräiseksi parin kilometrin kaistaleeksi. Kulkiko raja viivan länsireunassa vai itäreunassa? Siitä ei Moskovassa puhuttu. Moisen pikkuseikan saisivat rajanmäärittelijät päättää.Rajankäynnin alkaessa toukokuussa 1940 tunnelma itäisellä rajaseudulla oli edelleen kireä. Sotilaat olivat varmistamassa rajankävijöiden turvallisuutta. Suomalaiset neuvottelijat kiistelivät jokaisesta kylästä, talosta ja niemestä, ja neuvostoliittolaiset epäilivät suomalaisten hakevan revanssia. Jokaista epämääräisen raja-alueen ylittäjää epäiltiin vakoilijaksi, varsinkin Neuvostoliiton puolella, joka käytti häikäilemättömästi vahvemman valtaa. Suomalaisia alkoi kadota, ensimmäiset jo ennen rajankäynnin alkua.Keitä nämä kadonneet suomalaiset olivat? Jotkut loikkasivat, jotkut eivät halunneet uskoa Karjalan menetystä todeksi vaan menivät "koteihinsa". Sotilaita siepattiin koko ajan, joitakin murhattiin, monet katosivat kokonaan. Viimeinen vuonna 1940 kadonnut ja tulitaistelussa siepattu palasi Suomeen 1950-luvun lopulla, suurin osa ei palannut koskaan.Juha Pohjonen on Itä-Suomen yliopiston Suomen historian dosentti ja Suomen itsenäisyyden ajan poliittisen historian tutkija.
    Kirjailija:
    Juha Pohjonen
    Kieli:
    suomi

    ISBN:
    9789513169404
    Kustantaja:
    Tammi

    Sivumäärä:
    356


***********************************************

 Suuri illusioni


Kaksikymmenvuotiaan Mika Waltarin kiihkeä esikoisromaani ja läpimurtoteos, jolla nuori tulenkantaja nousi sukupolvensa elämäntuntojen tulkiksi.

Mika Waltarin kiihkeä esikoisromaani vuodelta 1928 on löytänyt aina uuden nuorison eikä ihme: harvassa kirjassa on sellaista yltiöpäistä nuoruuden kiihkoa ja etsintää. Sen ilmestyttyä arvovaltainen kriitikko Rafael Koskimies kirjoitti: ”Rakkauden illusionin särkyminen, joka on Mika Waltarin romaanin johtoaiheena, on esitetty sellaisella älyllisellä loistolla ja kypsyneisyydellä, joka ehdottomasti pakottaa kuulemaan kirjailijan sanoja ja ajatuksia.”

Waltari kirjoitti teoksensa 20-vuotiaana ja pääosin Pariisissa. ”Suuren illusionin kirjoitin pihan puolella, mutta jo seuraavana vuonna Yksinäisen miehen junan aikaan minulla oli varaa asua tilavassa huoneessa hotellin valokyltin oikealla puolella”, hän kuvailee hauskasti uransa aukeamista Kirjailijan muistelmissaan.

    Kirjailija:
    Mika Waltari
    Kieli:
    suomi

    ISBN:
    9789510038147
    Kustantaja:
    WSOY

    Sivumäärä:
    294


***********************************************

Panssarisota - Saksan panssaridividioonat toisessa maailmansodassa 


Heti toisen maailmansodan alusta lähtien Saksan panssarivaunut niittivät mainetta sekä idässä että lännessä.
Salamasodan vauhdilla edeten ne murskasivat vastarinnan jättäen jälkeensä tuhoa ja hämmennystä.
Rommelin divisioonien menestys Pohjois-Afrikassa kasvatti  panssariaseen mainetta entisestään. Merkittävämpään rooliin panssarivaunut nousivat verisessä nelivuotisessa taistelussa Neuvostoliittoa vastaan.
Sotamenestyksen taittuessa panssarit muodostivat puolustuksen selkärangan. Vaunujen tehokasta käyttöä kuitenkin vaikeuttivat yksikön komentajien ja pääesikunnan erimielisyydet – ja etenkin Hitlerin kasvava puuttumien panssarisodankäyntiin.
Panssarisota kuvaa aselajin ja kaluston kehitystä, operaatioita ja vääjäämätöntä tuhoa. Samalla kumotaan monia vuosien varrella syntyneitä myyttejä. Inhimillistä näkökulmaa sodankäyntiin tuovat komentajien ja vaununjohtajien taistelukokemukset.
Kirjan tekstiä täydentävät kartat, tärkeimpien panssaridivisioonien esittelyt ja runsas kuvitus.

Kirjailija: Peter Mccarthy; Mike Syron
Kustantaja: Koala-Kustannus
Kieli: Suomi
Sivumäärä: 310

***********************************************

maanantai 1. toukokuuta 2017

С днем весны и труда!!

Hyvää kevättä ja Vappua kaikille!

Vappuhan on työläisten juhla. Myös jääkiekon MM-kisat lähestyy, joten juhlistan sitä punalipuin ja ainoan OIKEAN jääkiekkojoukkueen pelipaidalla.



 RAUHAISAA VAPPUA

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Сталинград (2013) - фильм

Stalingrad (2013) - elokuva



Alkuperäinen nimi: Сталинград

    Eeppinen kuvaus taistelusta, josta tuli toisen maailmansodan käännekohta.

Genret:
    Toiminta, Sota 

Valmistusvuosi:
    2013

Pituus:
    131 min

Ohjaajat:
    Fedor Bondarchuk

Käsikirjoittajat:
    Ilya Tilkin, Sergey Snezhkin

Pääosanäyttelijät:
    Aleksey Barabash, Andrey Smolyakov, Dmitriy Lysenkov, Heiner Lauterbach, Mariya Smolnikova, Philippe Reinhardt, Pyotr Fyodorov, Thomas Kretschmann, Yanina Studilina

Maat:
    Venäjä

Kielet:
    venäjä, saksa 

*******************

Tämmöinen raina tuli katsottua tässä huhtikuun alussa. DVD oli pyörinyt hyllyssä pari vuotta ennen kuin poistin sen muovista ja sulloin laitteeseen. Mitähän tästä nyt sanoisi? Ei se nyt oikeastaan huono varsinaisena elokuvana ollut kuin monessa arvostelussa sanotaan. Historiallisena sotaelokuvana se kylläkin on huono. Varsinkin älyttömät hidastukset tekevät aika naurettavan vaikutuksen. Lähitaistelukohtaukset ovat kuin jostain halpahintaisesta itämaisesta karateleffasta.
Noinkohan tanssivasti tavan mosurin pistintaistelu on tositilanteessa onnistunut. Alussa oi aika huvittavaa kun öljyräjähdyksen keskellä juoksevat neuvostosotilaat jatkavat t elävinä soihtuina aina vastustajan juoksuhautaan asti. Lentokoneet ja ainakin osa panssarivaunuista oli tehty digitehosteina – kuitenkin mielestäni aika onnistuneesti.

Elokuva alkaa Japanin Tsunamin pelastustöistä vuonna 2011. Venäläisen pelastusryhmän jäsen kertoo tarinan viidestä isästään loukkuun joutuneelle japanilaistytölle. Nämä viisi isää kuuluvat juuri päähenkilöihin ja kaikki tietenkin kaatuvat elokuvan lopussa.
Elokuvaan oli ympätty jonkin verran ihmissuhdekuvausta. Koko elokuvahan keskittyy pienen sotilasryhmän näiden löytämän naisen ja yhden taloryhmän ympärille. Tämä kaikki tapahtuu taistelun alkupuolella. Paremmassa saksalaisversiossa vuodelta 1993 elokuvassa kuvattiin taistelu alusta katkeraan loppuun asti. Tämä mainio sotaelokuva löytyy myös dvd-hyllystäni. 

Lopussa oli sitten mukana sitä isänmaalista paatostakin. Aika sekavan kuvan tämä elokuva jätti. En tiedä milloinka katson uudelleen. Kuten aiemmin sanoi, että elokuvana ei ihan maailman huonoin ollut eli katsoi sen ennen kuin turpaan otti. Kannattaa katsoa itse, sittenpähän tietää.

Suosittelen kuitenkin, että kannattaa katsoa myös Stalingrad – elokuva vuodelta 1993. Yksi yhtäläisyys näissä kummassakin leffassa on. Kummassakin elokuvassa esiintyy saksalainen näyttelijä Thomas Kretschmann.

Oli tuossa ensimmäisessäkin versiossa ainakin yksi kalustollinen moka mikä ärsytti. Neuvostoliittolaisilla oli käytössä T-34/85 – panssarivaunu. Tämä kyseisen vaunun versio tuli käyttöön vasta vuoden 1943 lopulla Kurskin taistelun jälkeen eli reilut puoli vuotta Stalingradin taistelun loppumisen jälkeen.

Stalingrad (2013) - 2 traileria




sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

LEOPARDEJA TUHOTTU SYYRIASSA

TURKKI MENETTI LEOPARD-PANSSARIVAUNUJA SYYRIASSA


Uusimmassa Suomensotilaassa oli mielenkiintoinen ja ehkä hälyttäväkin tieto. Turkin armeija oli menettänyt Syyriassa ISILiä vastaan taistellessaan ainakin kymmenen Leopard -taistelupanssarivaunua. Kyseessä olevat Leopard- vaunut ovat meilläkin käytössä olevaa 2A4 mallia.
Ohessa lehdestä lainattu artikkeli netistä löydettyjen kuvien kera.


Terroristit ovat onnistuneet tuhoamaan Suomessakin käytössä olevaa mallisarjaa edustavia Leopard 2A4 -panssarivaunuja. Tammikuun alussa ISIL ilmoitti tuhonneensa jopa kymmenen Turkin asevoimien Leopard-taistelupanssarivaunua.
Leopard 2 -panssarivaunut ovat olleet varsin vähän taistelussa, vaikka niitä käytetään lukuisissa maissa. Kosovon ja Afganistanin riisinhallintaoperaatioista vaunutyyppi on selvinnyt lähes tappioitta. Jälkimmäisessä tosin kanadalaisten vaunu ajoi talibanien isoon tievarsipommiin, mutta vaunumiehistö selvisi räjähdyksestä hengissä.

Al- Babin kaupungista käydyissä taisteluissa Turkin asevoimat menettivät kuitenkin joulukuun lopussa kerralla useampia Leopard- panssarivaunuja. ISIL
onnistui ilmeisesti venäläisvalmisteisilla Kornet- panssaritorjuntaohjuksilla tuhoamaan ainakin kuusi kymmenestä tuhotusta Leopard 2A4 -panssarivaunusta
osumilla vaunujen sivustoihin ja takaosaan. Twitterissa julkaistiin lista menetetyistä panssarivaunuista. Turkki ei ole vahvistanut tappioitaan, mutta asiantuntijapiireissä asiaa ei epäillä. Leopardien valmistaja saksalainen Krauss-Maffei Wegmann ei ole kommentoinut uutisia.

Asiantuntijablogeissa,kuten www.augengeradeaus.net, on spekuloitu tappioiden taustalla olleen myös turkkilaisten johtamisongelmia ja kokemattomuus sekä taktinen hölmöily vaunujen käytössä rakennetulla alueella ilman riittävää suojausta. Vaunu kuin vaunu on herkkä jopa lähitorjunta-aseille, jos siihen päästään vaikuttamaan esteettä läheltä takasektorista, alta tai päältä. Keskustelu on ollut vilkasta erityisesti siitä, sopivatko 60-tonniset taistelu -panssarivaunut kaupunkisodankäyntiin ja miten panssarivaunujen omasuojaa tulisi kehittää. Vastaus on, että kyllä sopivat, jos niitä osataan käyttää oikein eikä ajeta vääriin paikkoihin ja oteta tarpeettomia riskejä. Oikein
käytettynä taistelupanssarivaunu on tehokas asejärjestelmä myös asutuskes-kustaisteluissa, mutta ei silloin, jos se on ajettu esimerkiksi kapealle kadulle keskelle vastustajaa. Keskustelussa on tuotu esille myös venäläisen Kornet- panssaritorjuntaohjuksen 1,2 metrin panssariteräksen läpäisykyky, minkä valossa Leopardkin on haavoittuvainen varsinkin ympäristössä, jossa osuma saattaa tulla
sivustoihin tai takasektoriin, vaikka kaukaakin. Ainakin yhdessä tapauksessa panssarintorjuntaohjus olisi läpäissyt sivulta myös tykkitornin panssaroinnin ja räjäyttänyt panssarin omat ammukset tuhoisin seurauksin. Samalla on huomautettu, että turkkilaisten Leopardeista puuttuu lisäsuojaa antava aktiivipanssarointi.
Kaiken kaikkiaan tässäkin tapauksessa vaikuttaa siltä - kuten sodassa usein - että väärällä välineellä on menty väärällä tavalla väärään paikkaan. Usein sodan vahvin ja heikoin lenkki on ihminen ja ihmisen tekemät päätökset.


VALOKUVIA TUHOTUISTA VAUNUISTA







Artikkelin teksti ja kuvat: Suomensotilas 1/2017, www.augengeradeaus.net, southfront.org


tiistai 14. helmikuuta 2017

Happy Valentine’s Day

Hyvää Ystävänpäivää!!



Niin....nämäkin viiksekkäät "vekkulit" olivat hetken ystäviä!


Yhtä jalkaa mentiin hetki!


No...naimisiin ei kuitenkaan menneet!


Hitler ehti pettää "ystävänsä" ensin!

Ja lopulta: Hitler sai turpiinsa Stalinin uusien kamujen avustuksella!


Semmoinen oli tämä ystävyys....

Mutta, joka tapauksessa....




torstai 26. tammikuuta 2017

TALVISODAN PANSSARINTORJUNTA

Jokin aika sitten luin kirjan talvisodan panssaritorjunnasta. Tein siitä kirjaesittelyn sekä pienen yhteenvedon panssarikalustosta ynnä muusta asiaan liittyvästä.

*********************

Jouko Vahtola: Tankit tulee! Taistelu hyökkäysvaunuja vastaan talvisodassa 1939-1940

Neuvostoliittolaisia T-28 panssareita Karjalan kannaksella

Kun talvisota alkoi, Neuvostoliiton hyökkäystä torjuvat suomalaiset joutuivat vastakkain voimakkaan panssariaseen kanssa. Tiedossa oli, että Suomen armeija oli varautunut panssarien torjuntaan puutteellisesti ja improvisoiden.
Teoksessa tutkitaan ja kuvataan ensimmäistä kertaa talvisotaa panssarivaunuja vastaan käytyjen taistelujen näkökulmasta ja puolustajien kokemusten kautta. Kovia yhteenottoja vihollisen hyökkäysvaunujen kanssa käytiin kaikilla rintamilla Suomenlahdelta Petsamoon. Tankit olivat puolustajille pahin vitsaus, joka pyrittiin eliminoimaan ensimmäisenä.
Miten panssareista selviydyttiin? Kuva polttopulloista ja koivuhaloista tankkien tuhona osoittautuu liioitelluksi ja romantisoiduksi myytiksi. Parhaita aseita olivat Bofors-tykit ja kasapanokset rohkeiden pommarien käsissä. Tykkejä oli vähän, ja joukko-osastot lähes tappelivat saadakseen niitä turvakseen. Kenttätykistö, miinat ja kiviesteet olivat usein ratkaiseva apu. Tärkeintä oli kuitenkin miesten rohkeus ja sitkeys.
Summa ja Lähde olivat ratkaisevia taisteluita, mutta muutkin lujat paikat muistetaan: esimerkiksi Muolaan Kirkkomäki, Oinalan paiseet, Tolvajärven tie, Ruhtinaanmäki, Raate, Kämärä, Tali, Viipuri ja Viipurinlahti. Kamppailu hyökkäysvaunuja vastaan kytketään teoksessa elimellisesti talvisodan kokonaiskulkuun. Näin teoksesta saa varsin kattavan kuvan talvisodasta eri rintamilla.
Tankit tulee! perustuu kauttaaltaan alkuperäislähteisiin, ja siinä on runsas kuvitus.



Talvisodan päättymisestä on tullut kuluneeksi 75 vuotta, ja sen kunniaksi Docendo on julkaissut Oulun yliopiston historian professorin Jouko Vahtolan tietokirjan talvisodan panssarisodankäynnistä. Kolmeen osaan jaettu kirja käsittelee kattavasti koko sodanajan erityisesti panssaritorjunnan näkökulmasta.
Ensimmäinen osa käsittelee sodan lähtökohtia: Neuvostoarmeijan siirtymistä panssarivaunujen käyttöön ja sitä, millaista panssarintorjuntakalustoa Suomella oli ennen sotaa. Toinen osa läpikäy taistelut, jotka tapahtuivat vuonna 1939 ja kolmas keskittyy vuodenvaihteen jälkeen tapahtuneisiin taisteluihin.
Taistelut on kuvattu varsin tarkasti, mutta samalla kuitenkin ytimekkäästi. Taisteluiden puitteiden kuvaamisen tukena käytetään karttoja. Kirja ei ole tylsä faktalista vaan päinvastoin tapahtumat ovat varsin helposti omaksuttavassa muodossa. Tapahtumien yhteyteen on liitetty myös sodan asianomaisten viestejä muun muassa sotapäiväkirjoista. Ne ovat omiaan näyttämään kirjan tapahtumien inhimillisen puolen.

Ilmestymisvuosi : 08/2015
Kirjailija : Jouko Vahtola
Kustantaja : Docendo
ISBN : 978-952-291-169-8
Sivuja : 370
Sidosasu : Sidottu

*************************
TALVISODAN PANSSARINTORJUNTA

Bofors PST-tykki tuliasemassa

Vuonna 1990 julkaistun tiedon mukaan Neuvostoliitto menetti talvisodassa peräti 3543 panssarivaunua, joista Karjalan kannaksella 3178 vaunua 10.3.1940 mennessä. Luvuissa ei ole mukana panssariautot. Teknisten vikojen vuoksi käytöstä oli poissa 1275 vaunua. Taisteluissa tuhottiin siten peräti 2268 panssarivaunua. Määrä on valtava etenkin kun ottaa huomioon suomalaisten puutteellisen panssaritorjuntakaluston. Mikäli panssaritorjuntatykkejä olisi ollut riittävästi, olisi tuhoamisluvut olleet paljon suuremmat. Lisäksi kenttätykistö olisi kyennyt tuhoamaan hyökkääviä panssareita, mutta tykeistä ja ammuksista oli kova puute. Samoin oli pommikoneiden laita.

Suomalaiset tutkivat tuhottua T-26 vaunua.

Panssaritorjuntaan oli käytettävissä tykkejä, mutta aivan liian vähän. Tykkeinä olivat ruotsalainen Boforsin 37 mm; tätä asetta valmistettiin lisenssillä myös Suomessa, ranskalainen 25 mm (Marietta) sekä jonkin verran oli myös käytössä tanskalainen 20 mm:n Madsen konetykki.
Venäläisiltä vallattua 45 mm:n panssaritorjuntakanuunaa käytettiin myös. Lisäksi on mainittava  vielä englantilainen 14 mm:n Boys panssarintorjuntakivääri. Englannin hallitus lahjoitti näitä kiväärejä tammikuussa 1940 sata kappaletta. Ne jaettiin heti joukoille. Niistä oli paljon iloa keveiden T-26 ja T-37 vaunujen tuhoamisessa monilla rintamilla.

Suomalaiset tutkivat sotasaaliiksi saatua 45 mm:n pst-tykkiä.

Ruotsalaisia vapaaehtoisia selässään Boys pst-kivääri

Suomi olisi saanut talvisotaan vielä siellä hyvin tarkoitustaan palvelevan kotimaisen aseen, Lahti L-39 panssaritorjuntakiväärin eli ”norsupyssyn”. Se tuli sarjavalmistukseen vasta talvisodan jälkeen. Sen lopullista käyttöön ottoa viivästytti kenraali Heinrichsin viivyttely. Muutamia kappaleita oli koekäytössä talvisodassa. Ase osoittikin käyttökelpoisuutensa mm. T-26 tankkeja vastaan. Sen tilalle kaavailtiin jopa 13 mm:n panssaritorjunta konekivääriä, mutta onneksi tämä tehoton hanke ei edennyt.

Lahti L-39 pst-kivääri valmiina ampumaan

Raatteen tiellä tuhottuja ja sotasaaliiksi saatuja panssareita ja muuta kalustoa.


Tykistökeskityksillä tuhottiin tankkeja myös sekä miinoja käytettiin, omatekoisia ja tehdasvalmisteisia, mutta niitäkin oli liian vähän. Tykistöllä oli koko sodan ajan ammuspula.
Paljon jäi siis rohkean taistelijan vastuulle. Kasapanokset olivat tärkein ”pommarin” tuhoväline. Polttopullot eivät näytelleet niin suurta osaa kuin niistä on vuosikymmenet puhuttu!

Kasapanos ja polttopullo olivat köyhän armeijan aseita.

Suomella oli myös käytössä rajattu määrä panssarivaunuja: ranskalainen, jo I maailmansodassa käytössä ollut Renault F7 sekä englantilainen Vickers.

Syyskuussa 1939 perustettiin Hämeenlinnan Panssaripataljoona, johon kuului neljä panssarikomppaniaa ja panssaritäydennyskomppania. Panssarijoukkomme olivat silti käytännössä aseettomat. Vanhoilla Renault-panssareilla ei ollut taistelutehtäviin mitään asiaa ja Vickersit olivat ilman aseita.

Renault sotaharjoituksessa kesällä 1939

Talvisodan jo riehuessa kuului 5.12.1939 panssaripataljoonaan viisi panssarikomppaniaa., Reserviupseerikoulu ja korjaamo.

Sodan alettua alettiin Vickersejä aseistamaan kiireesti. Valtion tykkitehdas asensi niihin 37 mm:n Bofors -tykkejä, mutta työ kävi hitaasti. 10.2.1940 mennessä vain 16 vaunua oli saanut aseistuksen.

Renault panssarit olivat karjalan kannaksella ja hinasivat liikuntakyvyttömiä venäläispanssareita joukkojemme haltuun. Renaulteja laitettiin myös kiinteiksi tuliasemiksi maastoon.

Suomalaiset panssarivaunut pääsivät talvisodassa taistelemaankin. Panssaripataljoonan 4. komppania alistettiin 23. Divisioonalla tukemaan hyökkäystä Honkaniemen pysäkille. Hyökkäys piti suorittaa 26.2.1940, mutta se epäonnistui täysin. 15 Vickers- panssarivaunusta vain kuusi pääsi lopulta taisteluun mukaan kun viat ja viallinen polttoaine hyydytti muut. Kuusi vaunua menetettiin tai joutui vihollisen käsiin. Kuitenkin 9 vihollistankkia saatiin tuhottua, mutta tällä ei ollut mitään merkitystä taistelun lopputulokselle.

Neuvostosotilaat tutkivat sotasaaliksi jäänyttä suomalaista Vickers-vaunua.

PANSSARITORJUNTATYKKEJÄ

Ruotsalainen Bofors 37mm

Ranskalainen Hotchkiss 25mm eli "Marianne"

Neuvostoliittolainen 45 mm panssarintorjuntakanuuna m/1932

Tanskalainen Madsen 20mm



PST-KIVÄÄREJÄ


Lahti L-39 20mm:n pst-kivääri 



Brittiläinen Boys 13,9 mmm:n pst-kivääri

KASAPANOKSET JA POLTTOPULLOT


Tehdastekoinen kasapanos, kaksi käsikranaattia sekä polttopullo

Rintamaoloissa tehtyjä kasapanoksia

Polttopullon osat



SUOMALAISIA PANSSARIVAUNUJA





NEUVOSTOLIITTOLAISIA PANSSARIVAUNUJA










**************************
PS. Kalustoesittelyihin olisi voinut laittaa tietoa enemmänkin, kuten olisin voinut kertoa enemmän myös varsinaisesta aiheesta, eli panssaritorjunnasta. Eniten aiheesta saa kuitenkin irti lukemalla artikkelissa mainittu Vauhtolan kirja sekä myös tutustumalla alla mainittuun lähdekirjallisuuteen.
**************************
Blogitekstin lähteet:
Talvisota 1939-1940 / Vesa nenye, Peter Munter & Toni Virtanen;
Suomen panssariase 1918-1944 / Atso Haapanen;
Tankit tulee: Taistelu hyökkäysvaunuja vastaan talvisodassa 1939-1940 / Jouko Vahtola;
Fighting vehicles of the world / Philip Trewhitt & Chris McNab;
WWII The Directory of weapons / Chris Bishop;
Wikipedia

Kuvat:
Internet