Suomi ostaa taistelupanssarivaunuja Hollannista

Leopard 2A6 - taistelupanssarivaunu (MBT) - Saksan väreissä

Suomi ostaa Hollannista sata käytettyä Leopard 2A6 – taistelupanssarivaunua. Puolustusministeri Carl Haglund (r) hyväksyi hankintaesityksen torstaina.

 

Leopard 2A6-sarjan vaunuja kuvaillaan maailman parhaiksi taistelupanssarivaunuiksi.

Saksalasivalmisteiset panssarivaunut eroavat Suomen vahoista ”A4-Leopardeista muun muassa tulivoimassa ja liikkuvuudessa. ”Kyseessä on maailman paras taistelupanssarivaunu- tai ainakin yksi parhaista” kehuu prikaatikenraali Petri Hulkko Puolustusministeriöstä.

Hollannista hankittavilla Leopardeilla on ajettu keskimäärin 13 000 -15 000 kilometriä. Pääaseilla eli kanuunoilla on ammuttu keksimäärin muutama sata laukausta. Kaupan hinta on 199,9 miljoonaa euroa. Hankita ei vaadi lisärahoitusta, sillä se sisältyy puolustushallinnon budjettikehykseen.

Hankintasopimus allekirjoitetaan Hollannissa viikon 4 alkupuolella, ja vaunut toimitetaan Suomeen vuosina 2015- 2019.

Leopard 2A6-vaunuja on käytössä muun muassa Saksassa, Espanjassa, Portugalissa, Kreikassa ja Kanadassa. Ne ovat sotilaiden mukaan ,merkittävästi parempia kuin Suomessa nyt käytössä olevat 2A4-malllit. ”2A4 ei vastaa enää nykypäivän taistelukentän olosuhteita”, Hulkko arvioi.

Suomi osti 124 Leopard - vaunua 2000-luvun alussa käytettyinä Saksasta. Myöhemmin käytettyjä Leopardeja ostettiin vielä lisää niin, että nykyisin kokonaismäärä on 139 vaunua. Ne säilyvät elinkaarensa loppuun operatiivisessa käytössä ja reservin kalustona.

 

Suomalainen Leopard 2A4  itsenäisyyspäivän valtakunnallisessa paraatissa Lahdessa 2005

Hollannista ostetut uudet vaunut sijoitetaan Panssariprikaatiin Parolannummelle. Varusmiehiä koulutetaan vanhoilla Leopardeilla vuoteen 2017 asti. Suomalaiset sotilaat lähtevät Hollantiin koulutukseen kevään tai kesän aikana. Leopardeja tulee Suomeen 15-20 vaunun vuositahtia ensi vuodesta alkaen.

1. Leopard 2A6 painaa 59,5 tonnia. Se on 11 metriä pitkä, kolme metriä korkea ja 3,8 metriä leveä.

2. Panssarivaunun enimmäisnopeus on 68 km/h ja peruutusnopeus 31 km/h. Liikkuvuutta helpottaa uusi peruutuskamera.

3. Vaunun pääase on 120-millimetrinen panssarivaunukanuuna. Sen avulla voidaan saavuttaa parempi läpäisykyky kuin nykyisten vaunujen putkella.

4. Sähköinen vakain sekä uusittu ohjauselektroniikka ja etäisyysmittari lyhentävät ampuma-aikaa ja parantavat osumatodennäköisyyttä.

5. Vaunuissa on nykyisiä vaunuja parempi ballistinen suojaus eli panssarointi ja sisäpuolinen sirpalesuojaus.

 

Itse olen käynyt eri kotimaisilla ja ulkomaalaisilla sotilaskeskustelupalstoilla sekä tutkinut muitakin military-sivujen kirjoituksia. Kaikissa kyseinen Leopard-vaunu on rankattu yhdeksi maailman parhaista vaunuista. Monien mielestä vaunu on tällä hetkellä paras.

Se on voittanut monissa vertailuissa Yhdysvaltalaisen M1 Abramsin ja poikkeuksetta kaikissa se on laitettu paremmaksi kuin venäläisten T-90. Toisaalta myös ”vanhasta” Leopardin 2A4-vaunusta sanotaan, että se päihittää kyllä kaikki venäläisten vaunut vieläkin. Tästä viimeisestä väittämästä voi tietenkin olla montaa mieltä. Kuitenkin voi hyvllä omalla tunnolla sanoa, että Suomi saa tarkoituksiinsa erinomaisen puolustuksen työkalun. Kaiken lisäksi mitä sitä menee ostamaan uutta keskinkertaista kalliilla kun saa priiman käytetyn halvalla.

 

M1 Abrams

 

T-90

 

 

Blogitekstissä olen käyttänyt apuna Helsingin Sanomien artikkelia (HS 17.1.2014).

Kuvat:internet, Video:Youtube

RAUHALLISTA UUTTA VUOTTA 2014

Jouluaatto tasan 70 vuotta sitten

Tiernapojat esiintymässä jatkosodan aikana

 

24.12.1943 vietettiin jatkosodan kolmatta joulua. Sodan kulku oli kääntynyt kuluneen vuoden aikana Saksalle lopullisesti tielle kohti tappiota. Neuvostoliitto oli voittanut suurtaistelut Stalingradissa kuten myös Kurskissa. Saksan armeija oli menettänyt viimeisenkin etulyönti asemansa itärintamalla. Länsiliittoutuneet olivat voittaneet Afrikassa ja tehneet maihinnousun Sisiliaan sekä Italian mantereelle. Lisäksi englantilaiset ja amerikkalaiset jatkoivat Saksan kaupunkien moukarointia ilmasta käsin. Yhdeksän kuukauden päästä Suomi tulee olemaan pakotettu tekemään rauhansopimus Neuvostoliiton kanssa.

Suomalainen parivartio valppaana jatkosodassa

 Alkuperäinen kuvateksti: Etulinjan korsuakin juhlistaa joulukuusi. Kuusi on jo koristeltu ja miehet odottelevat kotiseudun lehtiä lukien joulupukin tuloa. Valkeasaari 19.12.1943 - SA-kuva

 

24.12.1943
Suomen Aseveljien liiton yleinen kirjakeräys armeijan hyväksi tuottaa n. 80 000 kirjaa. Kirjat lähetetään rintamalle ja sotasairaaloihin.

 

24.12.1943
Venäläisosasto hyökkää Maaselän suunnalla Jolmajärven eteläpäässä olleeseen kenttävartioon. 13 suomalaista murtautuu syntyneen saartorenkaan läpi.

RAUHALLISTA JA HAUSKAA JOULUA 2013

 

RAUHAA JOULUKSI - KIITOS!

 

Mihail Kalashnikov on kuollut

Tunnetun rynnäkkökiväärin suunnitellut venäläinen Mihail Kalashnikov on kuollut 94-vuotiaana.

Hän kuoli maanantaina sairaalassa Udmurtian tasavallassa Izhevskissä, joka oli hänen kotikaupunkinsa.

Miehen luomusta rynnäkkökivääriä AK-47:ää on valmistettu arviolta 100 miljoonaa kappaletta. Ase ei ole erityisen tarkka, mutta se on yksinkertainen ja erittäin kestävä.
Kalashnikov ei koskaan rikastunut neuvostoaikana kehittämällään aseella.
– Työskentelimme sosialistisen yhteiskunnan ja kansan parhaaksi, en ole koskaan ollut siitä pahoillani, hän on sanonut.

 Mihail Timofejevitš Kalašnikov (ven. Михаи́л Тимофе́евич Кала́шников, 10. marraskuuta 1919 Kurja, Altain aluepiiri – 23. joulukuuta 2013 Iževsk, Udmurtia)

 

Hän oli neuvostoliittolainen ja venäläinen asesuunnittelija. Hän toimi maailman yleisimmän ja kuuluisimman rynnäkkökiväärin, nimeään kantavan Avtomat Kalašnikova obraztsa 1947 godan eli AK-47:n pääsuunnittelijana.

Kalašnikov työskenteli ennen eläkkeelle jäämistään Ižmaš-konsernissa, Udmurtian Iževskissä pääinsinöörinä. Hän on saanut lukuisia kunnianosoituksia kuten Sosialistisen työn sankarin arvon, Stalinin kunniamerkin, Presidentti Jeltsinin kunniamerkin sekä Pyhän Andreaksen ritariuden. Presidentti Medvedev myönsi Kalašnikoville Venäjän federaation sankarin arvon hänen 90-vuotispäivänään.

AK-47 Kalašnikov (ven. Автомат Калашникова (образца 1947 года), Avtomat Kalašnikova [obraztsa 1947 goda]  

AK-47 on minullekin hiukan tuttu ase - eli nähty ja laukaistu on. Aseesta kirjoitan enemmän myöhemmin.
Aiheesta luin noin vuosi sitten kirjan, "C. J. Chivers - Aseiden ase", jossa kylläkin kerrottiin paljon muustakin sarjatuliaseiden kehityksestä: Gatling, Maxim, M-16 jne. Kuitenkin kirjan pääosissa oli Mihail Kalashnikov ja hänen "lapsensa".

VENÄJÄN ILMAVOIMAT - Läntinen Sotilaspiiri

 

 

 

Venäjän ilmavoimien rakenne on organisoitu uudelleen ja sen kalustoa päivitetään ja uusitaan. Läntisen sotilaspiirin alueella on merkittävää ilmavoimaa 14 lentotukikohdassa, meitä lähimpänä Kuolan niemimaalla, Karjalassa ja Pietarin lähellä.

Ilma-alustyypit ja kiinteäsiipisten taistelukoneiden arvioidut lukumäärät (suluissa) läntisen sotilaspiirin tukikohdissa (1.ilmavoimat ja ilmapuolustusvoimat). Koneiden tosiasiallista lentokunnosta ja käytettävyydestä ei ole mitään tietoja.

1. Montsegorsk, 3. lentoryhmä, 7000. lentotukikohta (60-konetta)

- Su-24M, Su-24MR, MiG-25RB, MiG25RU, MiG31B ja MiG31BM

3. Alakurtti

- ei pysyviä yksiköitä

4. Besovets (Petroskoi), 2.lentoryhmä, 7000. lentotukikohta (30 konetta)

- Su-27 ja Su-27UB

5. Levassova (Pietari), 549. lentotukikohta (2.luokka)

- Mi-8 ja Mi-24
6.lentoryhmä, 7000. lentotukikohta
- An-12, An-26, Il-22, Mi-8, Tu-134

6. Khotilovo, 4.lentoryhmä, 7000. lentotukikohta (50 konetta)

- MiG-31B, Su-27 ja Su-27UB

8. Vjazma (Dvoevka), 378. lentotukikohta (2.luokka)

- Mi-8, Mi-24ja Mi-28N

15. Tsikalovsk (Kalingrad), 7. lentoryhmä, 7000. lentotukikohta (30 konetta)

- Mi-8, Mi-24, Su-27 ja Su-27UB

16. Tsernjahovsk (Kalingrad), Rynnäkkökone-eskadrilli, 7000. lentotukikohta (20 konetta)

- Su-24M

11. Grabtsevo (Kaluga)

- Mi-8 ja Mi-24

12. Khalino (Itä-Kursk), 5.lentoryhmä, 7000.lentotukikohta (60 konetta)

- MiG29S, MiG-29UB, MiG-29SMT ja MiG-29UBT

13. Vorononetz (baltimor), 1. lentoryhmä, 7000. lentotukikohta (40 konetta)

- An-30, Mi-8, Su-24M, Su-24MR,MiG-25RB,MiG-25RU, Su-34

ILMAVOIMIEN ESIKUNTA

2. Olenegorsk (Vysokly), 6950. lentotukikohta(30-35 konetta)

-Tu-22M3

10. Shaykovka, 6950. lentotukikohta(30-35 konetta)

-Tu-22M3

9. Dyagilevo(Ryazan), Erillinen ilmatankkauseskadrilli, 6950. lentotukikohta

Il-78 ja Il-78M

14. Engels, 6950. lentotukikohta (40-45 konetta)

- Tu-95MS ja Tu-160

7. Moskova
 

 

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjän ilmavoimia on organisoitu uudelleen ja neljä kertaa, vuosina 1991, 1998, 2003-2004 ja vuodesta 2009 lähtien asevoimien kokonais-uudelleenorganisoinnin myötä. Ilmavoimien osalta organisaatiota on madallettu ja siirrytty tukikohtaorganisaatioon lentorykmenttien sijasta.

Entisen neliportaisen Ilma – armeija- Lentodivisioona- Lentorykmentti- Laivue -komentoketjun sijasta uusi järjestelmä on kolmiportainen: Operatiivinen esikunta – Lentotukikohta – Laivue. On huomattava, että Lentotukikohta ei tässä yhteydessä tarkoita fyysistä tukikohtaa, vaan se on yksikön nimitys. Samalla juuri muun muassa tämän komentorakenteen lyhentämisen myötä ilmavoimissa on kadonnut noin 50 000 upseerin virkaa.

Venäjän ilmavoimat poistaa vanhentuneita konetyyppejä ja korvaa niitä uusilla mahdollisuuksien mukaan. Uusien koneiden saaminen palveluskäyttöön on kuitenkin ollut hitaampaa kuin olisi toivottu. Suurimpana ongelmana ei ole raha, vaan pitkään melko pienellä kapasiteetilla toimiminen lentokoneteollisuuden tuotannon nostaminen tilausten edellyttämälle tasolle.

Viimeisimmässä Venäjän aseistusohjelmassa (GPV-2020), joka ulottuu vuoteen 2020 saakka, on ilmoitettu yli 600 uuden lentokoneen ja 1000 helikopterin tarpeesta. Niiden hankkimiseen on allokoitu noin 100 miljardia euroa. Hankintasuunnitelmaa päivitetään kuitenkin koko ajan. Tukikohtien määrää on vähennetty, mutta jäljelle jääneissä on laajamittaista korjaus- ja rakennustoimintaa. Läntisen sotilaspiirin alueella Khalinon tukikohdan remontti valmistui viime syyskuussa; lisäksi Engelsin ja Kaliningradin Tsikalovski kiitoteitä on uusittu ja myös Voronezissa remontti alkoi jokin aika sitten. On huomattava että suuri osa Venäjän merivoimien hävittäjä- ja pommikonekalustosta on siirretty ilmavoimille. Näihin kuuluvat muun muassa Itämeren Laivaston Suhoi Su 27 ja SU-27Ub hävittäjät, Su-24M-rynnäkkökoneet ja Su-24MR-tiedustelukoneet sekä Pohjoisen laivaston Tupolev TU-22M3-pommittajat. Ilmavoimille nykyään kuuluvat ilmatuki- ja kuljetushelikopterit palaavat maavoimien organisaatioon vuoteen 2020 mennessä.

Läntisessä sotilaspiirissä on nykyään yhteensä nelisen sataa taistelukonetta,joita puolet on yksi- ja kaksipaikkaisia hävittäjiä. Hävittäjä -pommittajia on noin 70, raskaita pommikoneita reilut 100 ja kevyitä tiedustelukoneita parikymmentä.

Tupolev Tu-22M pommikone

 

VIISI HÄVITTÄJÄTUKIKOHTAA

Venäjän ilmavoimien hävittäjävoiman ytimen muodostavat Su-27, MiG-29 ja MiG-31-koneet. Läntisen sotilaspiirin alueella on viisi hävittäjätukikohtaa: Montsegorsk (MiG-31), Besovets (Su-27), Khotislovo (MiG-31 ja Su-27), Kalingrad (Su-27) ja Khalino (MiG-29).

Suurin osa sotilaspiirin 60:stä Su-27 hävittäjästä on päivittämättömiä 27P- ja S-versioita sekä

UB -harjoituskoneita, joita on kolmisenkymmentä. Niiden ilmasta maahan kyky rajoittuu raketteihin ja rautapommeihin. Läntisellä alueella vasta tulossa olevan Su-27SM3-päivitysversion ohjaamosta löytyvät neliväri -LCD -näytöt ja uusi GPS/GLONASS- satelliittinavigointijärjestelmä. Maalinetsintä- ja maalinseurantajärjestelmä on uusittu ilmasta – maahan -ohjuksia varten ja se on liitetty myös kypärätähtäinjärjestelmään.

Khalino on Läntisen sotilaspiirin MiG-29-keskus, johon on sijoitettu kaikki MiG29SMT-hävittäjät (28 konetta) ja UBT -harjoituskoneet (6 konetta). AESA -tutkalla,lasiohjaamolla ja HOTAS:lla (hands-on throttele and stick) varustettu SMT on paljon kykenevämpi konemalli kuin sen edeltäjä 29S.

Edeltäjistään SMT poikkeaa ulkoisesti selkeämmin vielä S-malliakin pitemmästä kyttyrästä , jossa on muuna muassa polttoainesäiliöt. Kaksipaikkainen UBT on myös täysiverinen sotakone tutkaohjattuja ohjuksia lukuun ottamatta. Sekä SMT:ssä että UBT:ssä on ilmatankkauskyky. Lisäksi Khalinossa on kolmisenkymmentä MiG-29S:ää ja UB:ta.

 

MiG-29 SMT hävittäjiä

Vanhojen MiG-31:ien päivitysohjelma on edennyt hitaasti ottaen huomioon , että se alkoi jo 15 vuotta sitten. Kun päivityksen sisällöstä päästiin yksimielisyyteen, ensimmäiset 31 BM:t luovutettiin ilmavoimille viisi vuotta sitten. Päivitysohjelma viedään loppuun vuoteen 2020 mennessä. Läntisessä sotilaspiirissä on yhteensä viitisenkymmentä MiG-31:tä, joista kymmenkunta on päivitetty BM -standardiin.

BM:n ohjaamossa on monitoiminäytöt ja satelliittinavigointijärjestelmä. Ilmasta ilmaan aseistusta on kehitetty ja PESA -tutka on päivitetty. Ulkoisesti BM -mallin erottaa perusversiosta siitä, että tyypillisen suuret siipiripustimet on vaihdettu pienempiin ja ohjaamon ylkäpuolella näkyy periskooppi.

 

MiG-31 täydessä aselastissa

 

POMMIKONEVOIMAA

Hävittäjä -pommitajien muodostamaa taktista pommitusvoimaa Läntisessä sotilaspiirissä on Montsegorskissa , Kalingradissa ja Voronetzissa, yhteensä noin 70 koneen verran. Uusinta Sukhoi Su-34-tyyppiä löytyy vain Viribetzusta, yhteensä 10 konetta. Sen tulo palveluskäyttöön on kuitenkin ollut odotettua hitaampaa, minkä vuoksi on odotettavissa, että SU-24:n elinkaarta jatketaan yli vuosikymmenen lopun. Su-25 rynnäkkökoneita ei ole Läntisen sotilaspiirin laivueissa.

 

 Sukhoi Su-34 pommikone

Yhteensä noin Sukhoi SuMR ja MIGRB -tiedustelukonetta on Kuolassa ja Voronetzissa. SuMR -laivastoa ei ole päivitetty mitenkään, mutta muutama edelleen lentokuntoinen MiG-35RB kone aiotaan pitää päivityksin entokunnossa vuoteen 2020 saakka. Niihin asennetaan lasiohjaamot, satelliittinavigointijärjestelmä, uusi elektroninen tiedusteluvarustus, reaaliaikainen valokuvaus ja video järjestelmä sekä SLAR- tutka (Side-looking Airborne Radar).

Läntisen sotilaspiirin alueella sijaitseva pommikonevoima on kaikki suoraan puolustushaaran esikunnan komennossa. Koneita on kolmessa eri tukikohdassa, joista meitä lähimmässä, Kuolan niemimaan Olenegorskissa, on 30-35 Tu-22M3:a. Samaa konetyyppiä on noin saman verran myös Shaykovkassa, Moskovan kaakkoispuolella. Tu-95MS- ja Tu-160 – strategisten pommittajien tukikohta on vielä kauempana kaakossa, Engelsissä. Siellä on vajaat kolmisenkymmentä Tu-95MS- ja kaikki Tu- 160 konetta.

Koska Tu-22M3:ssa ei ole ilmatankkausmahdollisuutta, sitä ei lasketa strategiseksi pommittajaksi, vaan ainoastaan pitkän kantaman pommikoneeksi. Ilmavoimien Olenegorskissa olevat noin 30 konetta ovat peräisin merivoimilta ja niille tulee sama pommitustehtäväkuva kuin merivoimissa.

Modernisoituja versioita, Tu-22M3M, pitäisi olla yhteensä noin 30 konetta vuoteen 2020 mennessä. Ne pystyvät käyttämään aikaisempaa laajempaa asevalikoimaa ja saavat myös uuden avioniikan ja kommunikaatiojärjestelmät. Toistaiseksi vain yksi -kaksi konetta on päivitetty. Vuoden 2009 Zapad – harjoituksissa konetyypillä laukaistiin ensimmäistä kertaa uuden sukupolven täsmäaseita.

Tu-95MS-koneita on kahta versioita: MS-6 pystyy laukaisemaan enintään kuusi risteilyohjusta rungon sisältä ja M16 lisäksi 10 risteilyohjusta neljästä siipikannattimesta. Kuluvanan vuonna koneita aletaan päivittää Tu-95MSM – standardiin, joka kuljettamaan kuuden Kh-55-risteilyohjuksen sijasta kahdeksan Kh-101-risteilyohjusta. Samalla päivitetään tutka, lennonhallinta- ja navigointijärjestelmä ja koneet saavat lasiohjaamon. Koko laivasto päivitetään 10 vuoden kuluessa.

Tu -160M – standardiin on valmistunut kaksi uutta ja neljä päivitettyä konetta. Loput kymmenen konetta on tarkoitus päivittää vuosikymmenen loppuun mennessä. Standardi sisältää uusitun avioniikan, tulenhallinta- ja elso -järjestelmän sekä navigointivarustuksen. Uusittu kone voi pudottaa sekä rauta- että täsmäpommeja ja laukaista risteilyohjuksia.

Tu-95MS pommikone

HELIKOPTERIT

Vuodesta 2003 lähtien kokonaan ilmavoimien komennossa olleista helikoptereista muodostetaan vuosikymmenen loppuun mennessä 14 ilmailuprikaatia, joista neljä jä ilmavoimien sotilaspiirien komentoon ja 10 siirtyy takasisin maavoimille. Tällä hetkellä varsiniasia helikopteritukikohtia Läntisessä sotilaspiirissä ovat Levassova, Vjazma, Kalingrad ja Grabtsevo.

Vaikka GPV-2020:n perusteella uusia helikoptereita pitäisi tulla yli 1000 vuosikymmenen loppuun mennessä, on epäselvää, ehditäänkö tuohon määrään kouluttaa riittävästi miehistöjä näin lyhyessä ajassa. Tuhannesta helikopterista 400 on Mi-8:n uusia malleja, Mi-8-MTV-5 ja Mi-8MTVSh.

Rynnäkkökoptereiden pääosa muodostuu edelleen Mi-24: sta, joita on kahta versiota. Mi-24V:n tunnistaa nokan oikealle puolelle asennetusta nelipiippuisesta 12,7 millimetrin konekivääristä, kun P-variantissa se on karvattu kaksiiputkisella 30 millimetrin tykillä. Osa Mi-24P-koptereista on modernisoituja tai modernisoidaan pimeätoiminta kelpoisiksi PN- versioiksi.

 Mi-24V taisteluhelikopteri

 

UUSIA MALLEJA TULOSSA

Su-27:stä on tulossa palveluskäyttöön myös uusi Su-35-malli, jota ei pidä sekoittaa 25 vuotta sitten ensilentonsa tehneeseen saman nimiseen malliin. Toissa vuonna ensilentonsa tehneen uuden Su-35:n on tarkoitus olla väliaikainen ratkaisu, kunnes tehtaan T-50 (PAK_FA) saadaan palveluskäyttöön. Nyttemmin Su-35:tä ajatellaan jo T-50:n osittaisena korvaajana, koska se on selvästi edullisempi. Koneita on valmiina nyt jo pitkälle toistakymmentä ja niitä suunnitellaan valmistettavaksi yhteensä 48.

Su-35:ssä on PESA -tutka, joka näkee parhaimmillaan 400 kilometrin päähän ja pystyy seuraamaan 30 maalia samanaikaisesti. Sen ilmasta -maahan- moodi pystyy seuraamaan samanaikaisesti neljää maalia, joista kahden kimppuun voidaan hyökätä yhtaikaisesti. Muina ominaisuuksina ovat muun muassa lasiohjaamo ja kääntyvät suihkuputket. Kotimaahan tarkoitetut koneet ovat tyyppiä 35S, kun taas riisutuista vientimalleista S-kirjain puuttuu.

SU-27:n vientimalli SU-30 on tulossa myös kotimaan käyttöön merkinnällä SU-30SM. Sopimus 30 koneen toimittamisesta ilmavoimille tehtiin viime vuonna, jolloin nähtiin myös tyypin ensimmäinen koelento. Su-30SM:ään tulee vientimallia tehokkaampi tutka ja laajempi asevalikoima. Jää nähtäväksi, sijoittaako asevoimat kumpaakaan uutta mallia Läntisen sotilaspiirin laivueisiin.

MiG: in keskikokoisen monitoimihävittäjän, MiG-35:n, täysmittainen tuotanto alkanee ensi vuonna. Muun muassa AESA-tutkalla ja ilmasta maahan kyvyllä varustettua tyyppiä ei saatu myytyä Intialle, mutta kotimaahan sitä lienee tilattu viitisenkymmentä konetta.

 

MiG-35 monitoimihävittäjä

Venäjän ensimmäinen viidennen sukupolven hävittäjästä, Suhoi T-50:stä , on käytössä neljä prototyyppiä ja viides valmistuu kuluvana vuonna. Koneen sarjatuotanto aiotaan aloittaa vuonna 2015 kahdeksalla koneella. Vuosikymmenen loppuun mennessä koneita odotetaan valmistuvan yhteensä noin 60.

Suhoi T-50 ja koelento 2010

Artikkelin lähde: Siivet, The Wings 4/2013 - Kuvat: Internet
 

Talvisota alkoi 74 vuotta sitten

Tänä päivänä 74 vuotta sitten eli 30.11.1939 talvisota syttyi, kun NL hyökkäsi Suomeen ilman mitään sodanjulistusta. Muutama kuukausi aiemmin oli syttynyt toinen maailmansota Saksan hyökättyä Puolaan.

Neuvostoliittolaisia SB-2 pommikoneita Helsingin yllä 30.11.1939

Talvisota oli NL:n ja Suomen välinen sota, jossa Suomi kävi puolustussotaa ja NL hyökkäyssotaa. Neuvostoliitto käytti hyökätessään paljon panssarikalustoa ja joutui liikkuessaan käyttämään Itä-Suomen heikohkoa tieverkostoa. Suomalaiset eivät olleet riippuvaisia teistä ja olivat tottuneet liikkumaan metsiä pitkin. Suomalaisten liikkuva sodankäynti aiheutti neuvostojoukoille suuria tappioita ja joukkoja joutui usein saarroksiin.
Talvisota oli molemmille osapuolille raskas kokemus. Talviset olosuhteet olivat kovat ja molemmat menettivät paljon miehiä ja varsinkin Neuvostoliiton aineelliset tappiot olivat raskaat.

Tuhottuja tankkeja ja ajoneuvoja sekä kaatuneita neuvostosotilaita Raatteen

tiellä 1940

 

Vaikka Suomi oli varustautunut sotaan huonosti, Suomi piti pintansa.
Talvisodan aikana syntyi kuuluisa "Molotovin cocktail" ja termi "talvisodan henki".
Talvisota päättyi 13.3.1940 Moskovan rauhansopimukseen.

Neuvostoliitolle luovutetut alueet Moskovan rauhansopimuksessa 1940.

NL:n sodan nimityksiä talvisodalle: "suomalainen sota", "Suomen kampanja", "vuosien 1939-1940 neuvostoliittolais-suomalainen paikaillinen aseellinen konflikti" sekä myöhemmin 1980-luvulla yleistyi nimi "zimnjaja voina" eli "talvisota. Voidaan sanoa, että sota ja etenkin historia opettaa ja yhdistää, sillä talvisodan jälkeen Suomi osasi varautua/varustautua tuleviin sotiin paremmin sekä Suomen kansa oli sisäisesti yhtenäisempi kuin koskaan aiemmin historiassa.

 

KURSK 1943 - Курск 1943

Kurskin taistelu - tasan 70 vuotta sitten

Saksalaista jalkaväkeä ja Panzer VI (Tiger I)

Kurskin taistelu heinäkuussa 1943 oli sodankäynnin historian suurin panssarivoimien yhteenotto. Saksalaisten hyökkäyksen (operaatio Zitadelle) juuret juontuivat katastrofaalisesta alkuvuodesta 1943, jolloin Neuvostoliitto tuhosi 6. armeijan Stalingradissa ja uhkasi sotamarsalkka Erich von Mansteinin Armeijaryhmä Donia.

 

 Neuvostoliittolaisia T-34 panssarivaunuja ja pst-tykki

 

Von Mansteinin tehokas vastahyökkäys kuitenkin tuhosi neuvostoliittolaisten hyökkäysten kärjet 18.2. - 18.3., minkä jälkeen itärintamalla alkoi seesteinen vaihe, kun uupuneet osapuolet järjestivät hajonneita joukkojaan odotettavissa olevaan kesäkampanjaan.

 

Neuvostoliittolainen pikakivääriasema

 

  

KURSKIN TAISTELU LYHYESTI

Manstein ja hänen kenraalinsa suunnittelevat taistelua

Ketkä:

Eräät sotamarsalkka Gunther von Klugen (1881-1944) Keskisen armeijaryhmän ja sotamarsalkka Erich von Mansteinin (1887.1973) Eteläisen armeijaryhmän osat vastaan marsalkka Konstantin Rokossovskin (1896-1968) Keskinen rintama ja marsalkka Nikolai Vatutinin (1901-1944) Voronezin rintama ylipäällikkö, marsalkka Georgi Zukovin (1896-1974) komennossa.

 

Kenraali KK Rokossovsky ja kenraalimajuri Telegin etulinjassa ennen taistelujen alkua.

Mitä:

Saksa pyrki vuoden 1943 strategisella offensiivillaan eliminoimaan mutkan, joka oli muodostunut rintamaan Kurskin kaupungin kohdalle.

Missä:

Kurskin tärkeän rautatieristeyksen seudulla Ukrainassa 800km Moskovasta etelään.

Milloin:

4. –13.7.1943

 

Miksi:

Saksalaisilla oli voimavarat vain rajoitettuun hyökkäykseen idässä ja he tarvitsivat voiton saadakseen liittolaisten horjuvan luottamuksentakaisin. Kurskin mutka tarjosi saksalaisille saavutettavalta vaikuttavan strategisen tavoitteen.

Tulos:

Saksan hyökkäys epäonnistui, ja Neuvostoliiton vastahyökkäys antoi pohjan Puna-armeijan muille operaatioille vuonna 1943. Idässä strateginen aloite siirtyi lopullisesti Neuvostoliitolle.

Kursk 1943 - saksalaisten offensiivi

Saksalaissotilaiden tupakkatauko juoksuhaudassa

Taistelujen kulku

Maaliskuun taistelujen jäljiltä Kurskin rintamaan jäi saksalaisten puolelle ulkoneva iso mutka. Saksan ylin johto päätti aloittaa seuraavan offensiivinsa koodinimeltä Zitadelle (Linnoitus). Hyökkäämällä tähän kiilaan kahdella pihtiliikkeellä pohjoisesta ja etelästä saksalaiset toivoivat voivansa saartaa ja tuhota suuren vihollisjoukon, sillä kesäkuun alussa pullistumaa puolusti kokonaista 850 000 neuvostosotilasta. Lisäksi puolustusasemat olivat porrastettu useaan kertaan ja suojattu 1500 miinalla per kilometri.

4.heinäkuuta 1943 sotamarsalkka Erich von Mansteinin eteläinen armeijaryhmä aloitti valmistelevat hyökkäykset kiilan etelänurkasta. Mansteinin joukkoon kuului 20 divisioonaa ja 1 405 panssaroitua taisteluajoneuvoa, jotka kenraali Werner Kempfin erillisosasto ja kenraalieversti Hermann Hothin 4. panssariarmeija olivat tarkoitukseen valinneet. Seuraavana aamuna keskiselle armeijaryhmälle alistettu kenraali Walter Modelin 9.armeija aloitti hyökkäyksen kiilan pohjoislaidalta. Modelin joukkoon kuului kuusi mekanisoitua ja 14 jalkaväkidivisioonaa sekä 1 840 panssaroitua taisteluajoneuvoa. Saksalaiskomentajat toivoivat, että nämä kaksi hyökkäystä yhyttäisivät toisensa Kurskissa ja yli 670 000 vihollista jäisi saarroksiin. Onnistuessaan operaatio Linnoitus saisi vangiksi suuuremman joukon vihollisia kuin mikään itärintaman lukuisista moteista.

 

"Tiikerit" siirtymässä taistelualueelle

(503:s raskas tankki pataljoona)

Ennaltaehkäisevä isku

Varhain heinäkuun 5. päivän aamuna Modelin 9. armeijan jalkaväen kärkijoukot hyökkäsivät Neuvostoliiton ensimmäiselle puolustuslinjalle kiilan pohjoisnurkassa. Neuvostojoukkojen tiedustelu oli kuitenkin saanut selville Modelin joukkojen hyökkäysajankohdan, ja ne aloittivat kiivaan tykkitulen saksalaisten asemiin häiritäkseen hyökkäystä.

Vahvalla kaikkien aselajien yhteishyökkäyksellä Modelin joukot onnistuivat etenemään 10 km etelään neuvostojoukkojen puolustusasemiin. Samana päivänä alkoi myös saksalaisten päähyökkäys kiilan etelälaidalla. Iltaan mennessä Hothin joukot olivat toistuvista kiivaista hyökkäyksistään huolimatta edenneet vain 10 km. Vielä pahempaa oli, että Kempfin panssarikärki ei ollut idempänä onnistunut edes murtautumaan neuvostojoukkojen puolustuslinjan läpi vihollisen sitkeän vastarinnan takia. Niinpä 9. armeijan joukot rynnäköivät 6.-9.heinäkuuta yhä uudestaan vihollisen toiseen puolustuslinjaan saadakseen haltuunsa tärkeän Olhovtkan harjanteen alueen. Vihollisen panssarivoimien pontevat vastahyökkäykset estivät kuitenkin Modelin joukkoja valtaamasta avainasemassa olevaa Ponyrin kylää. 10.-11. heinäkuuta vielä voimakkaammat neuvostojoukkojen vastahyökkäykset pysäyttivät Modelin uupuneiden joukkojen etenemisen. Modelin eteläsuuntainen liike oli siis viikon kiivaasta rynnäköinnistä huolimatta onnistunut etenemään vain 16 km vihollisen kerrospuolustuksen sisään. Mutta pahempaa olil tulossa, sillä 12. heinäkuuta alkaneet voimakkaat vastahyökkäykset pakottivat Modelin kärkijoukot luopumaan edeltävinä päivinä valtaamastaan alueesta. Saksalaisten isku pohjoispuolella oli epäonnistunut surkeasti.

Neuvostoliittolainen jalkaväki hyökkää T-34 vaunujen tukemana

Prohorovkan taistelu

Samaan aikaan eli 6.-9. heinäkuuta Saksan panssarivoimien hyökkäykset etelärintamalla olivat vähitellen ajaneet puna-armeijaa sen vastaiskuista huolimatta taaksepäin kohti Prohorovkan ja Obojanin kyliä. Kenraalieversti Hausserin II-SS-panssariarmeijakunta eteni täällä pisimmälle ja varmisti asemansa, mutta Kempfin panssarit idässä eivät onnistuneet yhtä hyvin, mikä jätti Hausserin sivustan alttiiksi neuvostojoukkojen vastaiskuille..

10.heinäkuuta saksalaispanssarit tunkeutuivat osaksi Neuvostoliiton kolmannen puolustuslinjan läpi ja lähestyivät Obojania ja Prohorovkaa. Tämä takaisku sai neuvostoarmeijan tuomaan paikalle parhaimman reservinsä, 5. kaartin panssariarmeijan, pysäyttämään saksalaisten etenemisen. Seurasi valtava taktinen panssaritaistelu, joka käytiin 12. heinäkuuta Prohorovkan luona, kun 805 neuvostopanssaria ja 495 saksalaisvaunua iskivät yhä uudelleen yhteen. Aikaisin aamulla neuvostopanssarit kävivät saksalaisen II SS- ja III panssariarmeijakunnan kimppuun juuri kun näiden divisioonat järjestyivät etenemään Prohorovkan kylään. Tietäen, että Saksan armeijan uusimmat Panther- ja Tiger-panssarivaunut pystyivät ampumaan erinomaisesti hyvin etäältä, neuvostopanssarit ryntäsivät lähemmäksi, jotta välimatka lyhenisi. Sekasortoiset yhteenotot kestivät lähes koko päivän, ja neuvostopanssarien vastaiskut estivät saksalaisia etenemästä Prohorovkan läpi pohjoiseen ja valtaamasta tätä aiemmin harmitonta kyläpahasta. Neuvostojoukot menettivät taistelusssa 412 panssarivaunua ja saksalaiset 149. Vaikka tästä voisi päätellä, että yhteenotto oli taktinen voitto saksalaisille, se oli heille itse asiassa strateginen fiasko. Taistelu aiheutti saksalaisille kalustotappioita, joita heidät oli vaikea korvata, mutta se myös riisti heidän hyökkäysoperaatioltaan viimeisenkin terän. Hitler tajusi tämän ja päätti 13. päivä peruuttaa Operaatio Linnoituksen. Päätöksen motivaationa oli kuitenkin myös Hitlerin halu siirtää parhaat panssarijoukkonsa Kurskin alueelta Sisiliaan torjumaan länsiliittoutuneiden maihinnousuja. 13-24. heinäkuuta Hothin ja Kempfin joukot joutuivat käymään sitkeitä perääntymistaisteluja kiivaasti hyökkääviä neuvostojoukkoja vastaan päästäkseen takaisin alkuperäisiin asemiinsa. Operaatio Linnoituksen epäonnistuminen tuli saksalaisille kalliiksi, sillä he kärsivät 883 taistelupanssarin ja 54 100 miehen tappiot saaden haltuunsa vain muutaman kilometrin merkityksetöntä maata. Saksan itärintaman armeija ei oikeastaan koskaan toipunut tästä fiaskosta.

Kaatuneita saksalaissotilaita ja palava Pzkw IV

Linnoitus sortuu

Saksan armeijalla oli kuitenkin edessään vielä pahempaa. Neuvostoliitto piti operaatio Linnoituksen pysäyttämistä vastakoordinoidun strategisen vastoffensiivin alkuvaiheena. Niinpä puna-armeija aloitti 12.heinäkuuta oman vastaoffensiivinsa, Operaatio Kutuzovin, Modelin joukkojen suojatonta pohjoista sivustaa vastaan, joka oli juuttunut kahakoimaan kiilan pohjoislaidalle. Hyökkäys heidän 2.panssariarmeijaansa vastaan yllätti saksalaiset, joiden huomio oli edelleen operaatio Linnoituksessa. Niinpä neuvostojoukkojen ripeä eteneminen länteen uhkasi katkaista saksalaisten huoltoyhteydet. Muuta vielä pahempaa oli tulossa kun Neuvostoarmeija 3. elokuuta alitti Voronezin ja arorintaman Offensiivin nimellä Operaatio Rumjantsev saksalaisten 4.panssariarmeijaa ja Kempfin erillisosastoa vastaan. Sen tarkoituksena oli eliminoida Kurskin kiilan etelälaita. 7. elokuuta nopeasti etelään edenneet neuvostopanssarit olivat vallanneet Harkovan kaupungin. Seuraavina viikkoina puna-armeija laajensi nämä operaatiot suureksi strategiseksi vastaoffensiiviksi Dneprjokea kohti.

 

Neuvostoliittolainen raketinheitin patteri tulittaa

(Katyusha)

 

 Kursk (eikä Stalingrad) oli todennäköisesti sodan tärkein käänne, joka varmisti Saksan tappion 1945.

 Tuhoutunut massiivinen Ferdinand ja kaatunut saksalaissotilas

 

KURSKIN TAISTELUN PANSSARIVAUNUT

 

Saksalaiset

 

Raskaan panssarivaunun kehittäminen oli alkanut ennen operaatio Barbarossaa. Sitä ei ollut aiottu saksalaisen panssaridivisioonan pääaseeksi, vaan sitä käytettiin lähinnä itsenäisissä pataljoonissa läpimurtoihin. Vuosina 1942-1944 valmistettiin vain 1354 Tigeriä. Vaunu joutui tuleen ensimmäisen kerran syksyllä 1942 ja se sai pian kuuluisuutta. 

Vaunu kehitettiin toimimaan panssarirykmenttien tulitukena. Vaunun ensimmäiset muunnelmat oli aseistettu lyhyellä 7,5 cm:n tykillä, jolla oli rajallinen panssarinläpäisykyky, mutta joka kykeni laukaisemaan paljon raskaampia sirpalekranaatteja kuin panssarirykmenttien muut vaunut. Vasta saksalaisten törmättyä T-34/76:iin Panzer IV sai toimia panssarintorjujana. Silloin se varustettiin pitkällä 7,5 cm:n kanuunalla, jolla oli hyvä panssarinläpäisykyky, ja siitä tuli Saksan panssarivoimien "työhevonen". Kaikkiaan vuosina 1942-1945 valmistettiin runsaat 7500 vaunua pitkällä 7,5 cm:n tykillä

Panther-vaunu kehitettiin saksalaisten panssarirykmenttien uudeksi päävaunuksi saksalaisten törmättyä T-34:ään. Panther oli huomattavasti soveltuvampi joukkotuotantoon kuin Panzer IV ja Tiger. Vaunun ensimmäinen suoritus rintamalla oli Kurskin taistelu. Panther hallitsi taistelukenttiä vuosina 1944-1945, mutta se ei riittänyt auttamaan saksalaisia. Vuosina 1943-1945 valmistettiin lähes 6000 Pantheria.

 

 

Porsche menetti tilaisuuden valmistaa Tigeriä, mutta sotavoimat päätti tuottaa 90 raskasta panssaritorjuntavaunua Porschen suunnittelemalle rungolle. Vaunut (yhtä lukuunottamatta) joutuivat ensimmäisen kerran tuleen Kurskissa kesällä 1943. Neuvostoliittolaisissa kuvauksissa itärintaman taisteluista tämä vaunu minitaan aika usein verrattuna siihen miten vähän niitä valmistettiin.

Neuvostoliittolaiset

Tällä vaunulla, jota puna-armeija sai Yhdysvalloista niin sanottuna vuokralaina-apuna, oli niitattu panssarilevy, jollaisista neuvostoliitolaiset ja saksalaiset panssrivaunuvalmistajat olivat siinä vaiheessa jo luopuneet. Suoran osuman sattuessa vaunuun niitit saattoivat lentää vaunun sisällä kuin ohjukset ja haavoittaa miehistöä. Lisäksi vaunun ulkomuoto, maalle nostettu panssarilaiva, osoittautui tehottomaksi. Yhdysvallat valmisti runsaat 6 200 vaunua, kunnes tuotanto lakkasi joulukuussa 1942.

Syntyessään 1941 T-34 edusti aivan uudenlaista ajattelua panssarivaunun suunnittelussa, varsinkin kaltevalla etupanssarillaan. Sillä oli kuitenkin yksi puute, nimittäin että vaununjohtaja sai toimia myös lataajana. Sodan aikana valmistettiin suuri määrä T-34:iä, runsaat 35 000 kappaletta 76 mm:n tykillä, ja se oli Neuvostoliiton panssarivoimien päävaunu vuosina 1942-1944. Vuonna 1944 joukot saivat raskaamman ja paremman muunnelman, T-34/85:n, jota valmistettiin 11 000 kappaletta. 

 

 

Tämän  raskaan vaunun (joka sai nimensä puolustusministeri Kliment Vorosilovin mukaan) aikaisemmat muunnelmat olivat kesällä 1941 yllättäneet hyökkäävät saksalaisjoukot, joilla ei ollut lainkaan sellaisia panssaritorjunta-aseita, jotka pystyivät lävistämään vaunun panssarin. Mutta vähitellen saksalaiset saivat tykkejä jotka pystyivät ampumaan KV-vaunua. KV:n tuotanto oli loppumassa kesällä 1943, se oli liian raskas ja sillä oli vaikeuksia selvitä uusista saksalaisvaunuista. Kaikkiaan valmistettiin runsaat 4 200 vaunua. 

 

  

Tuhoutuneita neuvostotankkeja

( amerikkalaisvalmisteinen M3 Lee)

 

 

Neuvostosotilaat tutkivat tuhottua Pantheria


Kurskin taistelu - The battle of Kursk

Artikkelin lähteet: Toisen Maailmansodan Suuret Taistelut/Chris Mann, Historian suurimmat panssaritaistelut/Stephen Hart, Toisen Maailmansodan Historia-osa III/Eddy Bauer, Kurskin taistelu-Historian suurin panssaritaistelu/Anders Frankson ja Niklas Zetterling

 

Kuvat ja Video: Internet ja Youtube