День Победы

VOITON PÄIVÄ

 

Berliini toukokuussa 1945 - Neuvostoliiton lippu nostetaan Valtiopäivätalon katolle

Venäjällä vietetään tänään toisen maailmansodan voitonpäivää eri puolilla maata, Vladivstokista Kaliningradiin asti järjestetään juhlatilaisuuksia.
Päivän tärkein tapahtuma on kuitenkin Moskovan Punaisella torilla järjestetty sotilasparaati.
Sinä päivänä osoitetaan kunnioitusta veteraaneja kohtaan, jotka taistelivat fasismia vastaan.
Voitonparaatit järjestetään kaikissa Venäjän suurimmissa kaupungeissa.

Moskovan paraatissa nähtiin myös Topol-ydinohjuksia

Sodan neljän vuoden aikana kuoli yli 23 miljoonaa Neuvostoliiton kansalaista.
Nuorin toisen maailmansodan veteraaneista on täyttänyt 86 vuotta.
Viimeiset viralliset kutsunnat järjestettiin vuoden 1944 syksyllä.
Silloin rintamalle lähtivät vuonna 1927 syntyneet nuoret miehet.

Puna-armeijan veteraaneja juhlimassa 68. Voiton päivää

Länsiliittoutuneille voitonpäivä on 8. toukokuuta 1945, koska tuolloin Alfred Jodlin Reimsissä allekirjoittama saksalaisten antautuminen tuli voimaan kello 23:01 Keski-Euroopan aikaa.

Neuvostoliitolle antautumisen allekirjoitti seuraavana päivänä 9. toukokuuta 1945 kello 00:03 sotamarsalkka Wilhelm Keitel Wehrmachtin, suuramiraali Hans-Georg von Friedeburg Kriegsmarinen ja
kenraalieversti Hans-Jürgen Stumpff Luftwaffen puolesta Berliinin Karlshorstissa
marsalkka Georgi Žukoville.

 

 Antautumisen allekirjoitustilaisuus - Keitel ottaa vastaan papereita.
 (keskellä takana)

Zukov allekirjoittaa Saksan antautumisasiakirjan

Священная Война - Pyhä Sota - The Sacred War 

Vietnamin ilmasota - Vietnam Air War

Vietnamin ilmasota oli modernin ilmasodan koelaboratorio, joka opettaa yhä.

  Helikoptereiden käyttö kuljetuksissa ja tulitukitehtävissä yleistyi Vietnamin sodan aikana.

Korean sodan mallin mukaisesti Pohjois-Vietnamin ilmavoimilla oli tarkkaan rajattu torjuntatehtävä oman alueen tärkeimpien kohteiden suojaamiseksi sekä Yhdysvaltain ilmatoiminnan kuluttamiseksi. Etelä-Vietnamin alueella ei käyty lainkaan ilmataisteluja, mutta Yhdysvallat laajensi ilmasodan myöhemmin myös naapurivaltioiden Kambodzan ja Laosin alueelle pohjoisvietnamilaisen huoltoreittien katkaisemiseksi.

 Yhdysvaltojen F4- hävittäjäpommittaja hyökkäystehtävässä Ho Chi Minhin huoltotietä vastaan.

Yli 1000 konetta

Vietnamin sodassa ei edes maasodassa ollut selkeitä rintamalinjoja, vaan Pohjois-Vietnamin tukemat Viet Cong-sissit kävivät sissisotaa Etelä-Vietnamin alueella, ja Yhdysvallat toimi suoraan Pohjois-Vietnamin alueella vain ilma-aseensa avulla. Erona Korean sotaan oli myös se, että tällä kertaa Yhdysvallat halusi välttää sodan laajentumisen sodankäynniksi Kiina tai Neuvostoliittoa vastaan, ja se pidättyi tästä syystä ydinaseiden käytön harkitsemisesta. Pohjois-Vietnamin hävittäjätoiminta perustui maassa toimiviin taistelujohtajiin, jotka johtivat ilmassa olevat muutaman koneen MiG-parit oikeaan paikkaan ja hetkeen. Taisteluhohtajat integroivat tehokkaasti myös ilmatorjunnan yhteistoimintaan MiGien kanssa. MiG-21 oli Pohjois-Vietnamin lentäjien ehdoton suosikki, mutta koska MiG-21-kalustoa ei ollut riittävästi, osa ohjaajista lensi lähes sodan loppuun asti MiG-17-koneilla. Missään vaiheessa ei Pohjois-Vietnamilla ollut käytössä kuin keskimäärin 40 MiG-hävittäjää, pois lukien vuosi 1972, jolloin Pohjois-Vietnamin ilmavoimilla oli 55 MiG-konetta käytössään. Etelä-Vietnamin puolella taistelivat Yhdysvaltojen lisäksi myös yhdeksän muun valtion joukot, joiden taistelukonekaluston määrä sotanäyttämöllä oli korkeimmillaan kerralla 1000 konetta.

Pohjoisvietnamilaisia MiG 21PF-hävittäjiä valmistellaan taistelua varten

Ässiä riitti

Pohjois-Vietnamin ilmavoimissa 102 lentäjää saavutti ilmavoiton ja 18 ässästatuksen vähintään viidellä ilmavoitolla. Menestyksekkäin oli Ngyen Van Coc yhdeksällä (mahdollisesti 14) ilmavoitolla. Vastoin Yhdysvaltojen väitteitä MiG-21-kalustolla ammuttiin alas myös muutamia strategisia B-52-pommikoneita hävittäjäsuojasta huolimatta. Pääosa B-52-koneistga menetettiin ilmatorjunnalle.

 Ngyen Van Coc MiG:n ohjaamossa

Aikajaksolla 5.8.1964-31.12.1974 Pohjois-Vietnamin ilmapuolustus tuhosi 4 181 amerikkalaista lentolaitetta (lukuun sisältyvät myös helikopterit ja miehittämättömät tiedustelukoneet), joista ilmatorjuntatykistö tuhosi 2 568 lentolaitetta (60% Yhdysvaltain kokonaistappioista). Pohjoisvietnamilaiset hävittäjät  ampuivat alas 320 amerikkalaista konetta (9%) menettäen ilmataisteluissa 76 omaa konetta. S-75 Dvina (SA-2) – ilmatorjuntaohjuksia käyttäneet Pohjois-Vietnamin ilmatorjuntaohjusjoukot tuhosivat 1 295 amerikkalaiskonetta (31%), joista 54 oli strategisia B-52-pommiokonriys. Ilmatorjuntaohjuksia kului yhteensä viat ja taistelumenetykset sisältäen 6 806 ohjusta, mikä tekee keskimäärin 5 ohjusta per tuhottu amerikkalaiskone. Samalla aikavälillä Yhdysvaltain ilma-ase pystyi tuhoamaan käytössä olleesta 95 ilmatorjuntaohjuspatterista 52. Panoksestaan amerikkalaisia maahantunkeutujia vastaan saavutettuun voittoon Pohjois-Vietnamin ilmatorjuntaohjusjoukot palkittiin sodan päätyttyä sankariaselajin kunnianimellä. Amerikkalaisten puolustukseksi on mainittava, että nämä tappiot jakautuivat 10 vuoden ajalle. Kaikesta huolimatta amerikkalaiset jatkoivat päättäväisesti ilmasotaa koko konfliktin ajan.

Pohjoisvietnamilainen SA-2 ilmatorjuntaohjuspatteri

Kolme kertaa II maailmansota

Kaakkois-Aasian sodassa pudotettiin kolme kertaa niin paljon pommeja kuin toisessa maailmansodassa. Pelkästään vuosina 1963-1968 Pohjois-Vietnamin pudotettiin 8,6 tonnia pommeja neliökilometriä kohti eli noin 150 kiloa jokaista miestä, naista ja lasta kohti. Pommeja pudotettiin yhteensä 7 miljoonaa tonnia, ja arviolta 2,6 miljoonaa pohjoisvietnamilaista kuoli pommituksissa. Erona Korean sotaan oli myös se, että vaikka Neuvostoliitto ja Kiina tukivat tällä kertaa Pohjois-Vietnamia julkisesti, taistelutoimiin osallistuivat vain pohjoisvietnamilaiset lentäjät. Neuvostolentäjät antoivat ajoittain hävittäjien tyyppikoulutusta myös Pohjois-Vietnamissa. Tämä käy selville sekä venäläisistä virallisista arkistoista että myös tyyppikouluttajien mustelmista ja haastatteluista. Ilmatorjunnassa ja ilmavalvonnassa neuvostoliittolaisia sotilasasiantuntijoita oli koulutustehtävissä enemmän, ja he osallistuivat satunnaisesti myös taistelutoimien johtamiseen. Neuvostoliiton, sen liittolaisten ja Kiinan tuki Pohjois-Vietnamille oli ennen kaikkea apua sota- ja siviilimateriaalien sekä asiantuntijoiden muodossa. Kun pohjoisvietnamilaiset saivat käyttöönsä tarvittavat materiaalit ja asiantuntemusta, he hoitivat itse sotimisen omin voimin sangen menestyksellisesti.

 B-52 pommittaa Viet Congin asemia kesäkuussa 1965. Valtavan pommittajan D- versio pystyi ottamaan lähes 32 000 kg:n pommilastin.

Modernin ilmasodan alku

Vietnamin ilmasodassa käytettiin ensimmäistä kertaa sotatilanteessa monia uusia taistelutapoja ja – välineitä: helikopterien laajamittaista käyttöä joukkojen kuljettamiseen, huoltoon ja taistelukentän tulitukeen, taisteluhelikoptereita, ilmatorjuntaohjuksia, rypäleammuksia ja –pommeja, keskipitkän matkan puoliaktiivisesti hakeutuvia tutkahakuisia ilmataisteluohjuksia, miehittämättömiä tiedustelukoneita, tutkaan hakeutuvia ilmasta maahan –ohjuksia, laajamittaista täsmäpommien  ja –ohjusten käyttöä, joukkojen peitteisessä maastossa siirtymisestä varoittavia lentokoneista kohdealueelle pudotettavia etäantureita, Gunship- tyyppisiä lähitukilentokoneita, hävittäjätoiminnan, ilmavalvonnan ja ilmatorjuntatykistön sekä ilmatorjuntaohjusten yhdistämistä integroiduksi ilmapuolustusjärjestelmäksi, ilmatilan kaukovalvontatutkakoneita, ilmatankkausta ja paljon muuta. Yhdysvallat joutui vetäytymään sadasti ei niinkään sotilaallisten tappioiden vuoksi, vaan koska julkinen mielipide kääntyi Yhdysvalloissa sotaa vastaan sekä siksi, että se tuli taloudellisesti liian kalliiksi. Lisäksi sodan loppuvaiheessa alkoi näyttää vakavasti siltä, ettei Pohjois-Vietnamia pystytä voittamaan sotilaallisin keinoin.

 Huey Cobra-taisteluhelikopteri suojaa hyökkäystä rakettitulella

Amerikkalaisen ilmasotakäsityksen mukaisesti heidän ylivoimainen osaamisensa ilmasodan alalla vain vahvistui Vietnamin sodan aikana, joskin Korean sodan väitetystä 10:1-ilmavoittosuhteesta mentiin alas 2:1 saakka. Kaikki oli kuitenkin jopa paremmin kuin aiemmin: F-4 Phantom –hävittäjät tarjosivat entistä enemmän laadullista ylivoimaa ja neuvostoliittolaiset ilmatorjuntaohjuksetkin olivat osoittautuneet erittäin epätarkoiksi. It- ohjusten tarkkuudesta on nyttemmin löytynyt uusia venäläisiä hyvin analyyttisiä lähteitä (evl evp Keijo Tossavaisen kääntämiä), joiden makaan it- ohjusten (SA-75, S-75 eri mallit) osuus USAF:n konetappioista olisikin ollut huomattavasti suurempi kuin aiemmin on esitetty. Totuus on siellä jossakin…

Yhdysvaltain lentokone- ja helikopteritappiot Vietnamissa 1962-1972 

Vietnamin sodassa käytettyjä konetyyppejä

Pohjois-Vietnam

MiG 21PFM "Fishbed"

Valmistusmaa: Neuvostoliitto

Tyyppi: yksipaikkainen jokasään hävittäjäpommittaja

Huippunopeus: 2230 km/h

Aseistus: 23 mm tykki, Neljä AA-ohjusta, pommeja/raketteja- aselastin maksimipaino 1500 kg 

MiG 17F "Fresco"

Valmistusmaa: Neuvostoliitto

Tyyppi: yksipaikkainen hävittäjä

Huippunopeus: 1100 km/h

Aseistus: Yksi 37 mm tykki ja kaksi 23 mm tykkiä, pommeja/raketteja- aselastin maksimipaino 500 kg 

Yhdysvallat 

F4C Phantom II

Valmistusmaa: Yhdysvallat

Tyyppi: kaksipaikkainen jokasään hävittäjäpommittaja

Huippunopeus: 2414 km/h

Aseistus: 20 mm tykki, kuusi AIM-ohjusta, pommeja/raketteja- aselastin maksimipaino 6219 kg 

F 105D Thunderchief

Valmistusmaa: Yhdysvallat

Tyyppi: yksipaikkainen hävittäjäpommittaja

Huippunopeus: 2382 km/h

Aseistus: 20 mm tykki, pommeja/raketteja- aselastin maksimipaino 6400 kg 

Tässä olen ottanut esimerkiksi vain pari konetyyppiä. Varsinkin Yhdysvalloilla oli koko sodan ajan aktiivikäytössä kymmeniä lentokonetyyppejä. Myös helikopterityyppejä oli käytössä yli kymmenen erilaista.

Pohjois-Vietnamin ilmavoimat (toisenlainen näkökulma)

 

(Olen koonnut artikkelin seuraavista lähteistä: Suomen Sotilas 4/12, Ilmatorjunta Kylmässä sodassa/Ahti Lappi, Modern Military Aircraft/Jim Winchester, Fighting Aircraft of the World/Michael Sharpe&Chris Chant; Kuvat:Internet, Video:Youtube)

Kansallinen Veteraanipäivä 2013

KANSALLINEN VETERAANIPÄIVÄ

Muistakaahan miehiä ja naisia joiden takia tätäkään kirjoitusta ei sensuroida, yms.!

Itse käyn iltapäivällä viemässä kynttilän isän haudalle (rintamalla 1941-1944).

 

 

 

 

 

STALININ KUOLEMASTA 60 VUOTTA - Смерти Сталина 60 лет

Yksi historian suurimmista hahmoista, Josif Stalin alias Josif Dzhugasvili, kuoli maaliskuussa 60 vuotta sitten. Stalin menehtyi aivoverenvuotoon 5. maaliskuuta kello 21.50.

Josif Stalinin ruumis laitettiin julkisesti esille Moskovassa neljäksi päiväksi maaliskuussa 1953.

Tällä Neuvostoliiton johtajalla oli monta lempi- ja salanimeä: Isä Aurinkoinen, Joe-setä, Koba jne.
Harva on onnistunut huiputtamaan historiaa yhtä täydellisesti kuin Josif Vissarionovits Dzhugasvili.

Liki kolmenkymmenen vuoden ajan jättiläismäinen valtio heräsi Stalinin nimi huulillaan.

Josif Stalinin valtakaudella tavalliset ihmiset menettivät henkensä. On arvioitu, että näitä uhreja olisi 20 miljoonaa. Toisaalta hän on vieläkin osalle venäläisistä vahva ja kunnioitettu johtaja. Mies joka teollisti Neuvostoliiton ja johti valtion voittoon Natsi-Saksasta Suuressa isänmaalisessa sodassa (Великая Отечественная война).

Josif Stalin (Josif Vissarionovitš Džugašvili)

Иосиф Сталин   (Иосиф Виссарио́нович Джугашви́ли)

18. joulukuuta 1878 Gori, Tbilisin kuvernementti, Venäjän keisarikunta 

– 5. maaliskuuta 1953 Moskova, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto)

Ohessa pieni historiallinen katsaus Stalinin ajalta.

STALININ VUODET

Varhaiset vuodet 

Stalin vuonna 1910

1878

Josif Dzhugasvili syntyy 18.joulukuuta Gorin kaupungissa Gruusiassa, nykyisessä Georgiassa. Hänen isänsä Besarion (Beso) on suutari, äiti Jekaterina (Keke) työskentelee myöhemmin ompelijana. Isä muuttaa liikkeensä kaaduttua Tbilisiin tehdastyöläiseksi.

  

1894

Muuttaa Tbilisiin opiskellakseen papiksi. Opinnot jäävät kesken vuonna 1899 ja Josif kiinostuu vasemmistolaisista maanalaisista liikkeistä.

1901

Toimii Tbilisissä ja Bakussa Venjän maanalaisen sosiaalidemokraattisen puolueen tehtävissä.

1902

Stalinin ensimmäinen vangitseminen ja karkotus Siperiaan

1903

Puoluehajaannus sosiaalidemokraateissa, Josi valitsee Leninin bolsevikit.

1904

Ensimmäinen pako Siperiasta.

1905

Komentaa bolsevikkien sotilasyksikköä Gruusiassa Venäjän ensimmisen vallankumouksen aikana. Tapaa Leninin Tampereella.

1906

Naimisiin Jekaterina (Kato) Svanidzen kanssa. Höyrylaiva Tsgrevits Giorgin kaappaus Mustallamerellä.

1907

Ensimmäinen poika Jakov syntyy. Osallistuu puoluekokoukseen Lontoossa. Tbilisin suuri raharyöstö. Jekaterina kuolee todennäköisesti lavantautiin tai pilkkukuumeeseen.

1908

Vangitaan ja tuomitaan karkotukseen Pohjois-Venäjälle.

1909

Toinen pako.

1910

Vangitaan taas. karkotukseen Pohjois-Venäjälle.

1911

Avioton poika Konstantin. Pakenee karkoituksesta.

1912

Siirtyy Pietariin. Vangitaan ja lähetetään Siperiaan, josta pakenee saman tien. Matkustaa tapaamaan Leniniä Krakovaan ja sieltä Wieniin kirjoittamaan Marxismia ja kansalliskysymystä. Alkaa näihin aikoihin käyttää nimeä Stalin.

1913

Vangitaan ja lähetetään Siperiaan. Aloittaa karkotuksessa suhteen nuoren Lidija Pereprygian kanssa. Kaksi lasta, joista Aleksandr jaa henkiin. Hänestä tulee myöhemmin postinkantaja.

1917

Helmikuun vallankumous. Palaa karkotuksesta. Osallistuu lokakuun vallankumoukseen.

Ensin katuu tsaari, sitten bolsevikit ottavat vallan väliaikaiselta hallitukselta.

 1921

Lenin ottaa käyttöön uuden talouspolitiikan (NEP), joka sallii osittaisen markkinoiden paluun sotakommunismin jälkeen.

1924

Lenin Kuolee

Vallan vuodet

Neuvostovaltion valtias työskentelee.

1925

Trotski syrjäytetään sotakomissaarinpaikalta. Stalinin asema vahvistuu

1928

Trotski karkotetaan Alma-Ataan. Ensimmäinen viisi-vuotissuunnitelma, teollistaminen alkaa. Maaseudulla kollektivisointi, joka johtaa varakkaampien talonpoikien, kulakkien, karkotuksiin. Sekasorto johtaa nälänhätään.

1929

Trotski karkotetaan Neuvostoliitosta.

1933

Hitler nousee valtoaan Saksassa, josta tulee Neuvostoliiton vihollinen.

1934

Leningradin puoluejohtaja Sergei Kirov murhataan. Kehitys kohti suuria puhdistuksia alkaa. 1930-luvun puolivälissä elintaso kohoaa Neuvostoliitossa. Suuria rakennustöitä, joista osa toteutetaan vankityövoimalla. kulttuurissa siirrytään sosialistiseen realismiin.

 1936-1938

Suuret puhdistukset. Terrori keskittyy kommunistisen puolueen jäseniin ja etnisiin ryhmiin, mm. suomalaisiin, saksalaisiin ja puolalaisiin. Suuri osa upseeristosta surmataan. Espanjan sisällissodassa Neuvostoliitto tukee tasavaltalaisia.

1939-40

Neuvostojoukot ottavat menestyksekkäästi yhteen Japanin kanssa Mantsuriassa. Maailmansota alkaa. Molotov-Ribbentropin sopimus Saksan ja Neuvostoliiton välillä. Neuvostojoukot miehittävät itäisen Puolan. Suomen talvisota. Neuvostoliitto miehittää Baltian maat. Stalin murhauttaa Trotskin meksikossa.

1941

Saksa liittolaisineen hyökkää Neuvostoliittoon. Eteneminen pysäytetään vaivoin suurtaistelussa Moskovan edustalla. Leningradin piiritys alkaa  Yhdysvallat mukaan sotaan

1942.

Saksalasiset yhä niskan päällä. Stalingradin taistelu alkaa.

1943

Stalingradin taistelu päättyy Neuvostoliiton voittoon. Kurskin suuri panssaritaistelu. Saksalaisten vetäytyminen alkaa. Teheranin konferenssissa Stalin, Churchill ja Roosevelt sopivat sotastrategiasta.

1944

Neuvostojoukot vapauttavat Leningradin. Suomi irtautuu sodasta. Puna-armeija Puolassa. Normandian maihinnousu.

1945

Jaltan konferenssissa päätetään Euroopan jaosta sodanjälkeen. Neuvostoliitto valtaa Berliinin, Saksa antautuu. Roosevelt kuolee, Stalin tapaa Trumanin ja Churchillin Potsdamissa. Neuvostoliitto julistaa sodan Japanille. Yhdysvallat pudottaa atomipommit ja Japani antautuu.

1947-47

Kylmä sota Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä alkaa, kun Neuvostoliiton miehittämät Itä-Euroopan maat muuttuvat kommunistisiksi. Neuvostoliitossa kansalaiset kärsivät nälänhädästä.

1949

”Leningradin juttu”, uusi puhdistusten aalto. Vallankumous Kiinassa. Neuvostoliiton ensimmäinen ydinpommi.

1950 Korean sota. Neuvostoliitto tukee Kiinaa ja Pohjois-Koreaa Yhdysvaltoja vastaan.

1952”Lääkärien salaliitto”, Stalin suunnittelee uutta puhdistusta, mahdollisena kohteena juutalaiset. hanke jää kesken.

1953

Stalin kuolee 5.maaliskuuta.

Neuvostoliiton kaksi suurta 1920 -luvulla.

Lenin ja Stalin.

 Stalinin puhe 7.marraskuuta 1941

(Tekstissä käytetyt lähteet: Stalin/Edvard Radzinski, Stalin-60 vuotta/Iltasanomat(historialiite); Kuvat:Internet; Video:Youtube)

IRAKIN SODAN ALKAMISESTA 10 VUOTTA

 USA:n tankkeja taistelussa sodan alussa 2003

Yhdysvaltain johtama koalitio hyökkäsi Irakiin 20.3.2003. Amerikkalaiset kohtasivat välillä kovaakin vastarintaa, mutta ilmaherruuden, materiaalisen ylivoiman sekä taitavan strategian avulla he voittivat taistelut pienin tappioin. Bush julisti 1. toukokuuta 2003 Irakin sodan päättyneeksi, mutta sitähän se ei todellisuudessa ollut – alkoi sissisota ja Irak joutui terroriin ja kaaokseen.

Ohessa artikkeli aiheesta (Helsingin Sanomat 17.3.2013, Pekka Mykkänen; Kuvat ja video:internet).

KYMMENEN  VUOTTA FIASKOSTA 

Karbala,autopommi-iskun jälkeen

 Irakin sota ei mennyt niin kuin piti.

Saddam Husseinilta ei löytynyt joukkotuhoaseita. Irakilla ei ollut yhteyksiä terroristiverkosto al-Qaidaan. Maahan ei syntynyt oikeaa demokratiaa.
Sota ei laukaissut demokratisoitumisen aaltoa Lähi-itään. Eikä se maksanut itseään takaisin.
Sen sijaan sodassa kuoli ainakin 110 000 irakilaista ja 4 486 amerikkalaissotilasta. Se painoi maailman muistiin kuvat amerikkalaisista kiduttamassa irakilaisvankeja ja irakilaisista silpomassa toisiaan.
Se oli yhdellä sanalla sanottuna "fiasko", kuten nimesi taannoisen Irakin sotaa käsittelevän kirjansa amerikkalaistoimittaja Thomas E. Ricks.

Tänään keskiviikkona on kulunut kymmenen vuotta siitä, kun Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin hallitus käynnisti sodan Irakin diktaattorin Saddam Husseinin kaatamiseksi.
Sotaa edelsi hämmästyttävä silmänkääntötemppu. Valtaosa amerikkalaisista ja suuri osa muuta maailmaa saatiin uskomaan, että Saddam oli sekaantunut terrori-iskuihin, jotka tapahtuivat syyskuun 11. päivä 2001. Tai vähintäänkin hänen kauttaan voisi päätyä joukkotuhoaseita terroristeille.
Yhdysvaltain ja Britannian tiedustelupalvelut valjastettiin etsimään joukkotuhoaseista mitä tahansa tietoa, joka oikeuttaisi hyökkäyksen. Sepitteellisiä ja liioiteltuja tietoja vuodettiin viestimille, jotka eivät juuri kyseenalaistaneet niitä.
Puoli vuotta ennen Irakin sotaa Britannian pääministerin Tony Blairin allekirjoittamassa raportissa todettiin, että osa Irakin joukkotuhoaseista on valmiudessa 45 minuutissa käskyn antamisesta.
The Sun -lehti otsikoi: "Brittien tuho 45 minuutin päässä."

Uhkakampanja upposi kansaan. Syksyn 2001 terrori-iskujen jälkeen vain kolme prosenttia amerikkalaisista oli arvellut Irakin sekaantuneen iskuihin, joissa kuoli noin 3 000 ihmistä. Sodan edellä niin luuli jo lähes puolet kansasta. Lopulta kolme neljästä amerikkalaisesta vakuuttui sodan tarpeellisuudesta.
Amerikkalaisten sotaintoa voi yrittää ymmärtää. Irakilla oli ollut laaja joukkotuhoaseiden ohjelma. Saddam oli käyttänyt aseitaan ja hän oli venkoillut vuosikaudet YK-tarkastusten kanssa.
Pelkoa olivat lietsoneet myös kotimaan tapahtumat: Yhdysvalloissa syksyllä 2001 pernaruttojauheella tehtyjen kirjeiskujen syylliseksi paljastui amerikkalainen mikrobiologi, mutta paniikki oli jo syntynyt.

Sota alkoi aamuyöllä 20. maaliskuuta. Sitä seurattiin suorana lähetyksenä joka puolella maailmaa. Bagdad loimusi tv-ruuduissa vihreänä tulipallona toimittajien selostaessa, millaisia korkean teknologian ihmeitä äänekkäiden räjähdysten takana oli.Kolmen viikon päästä amerikkalaisten ja liittolaisten ylivoimaiset joukot vyöryivät Bagdadiin lopettaen Saddamin diktatuurin. Mutta pian valkeni – amerikkalaisten ja muiden tyrmistykseksi – ettei joukkotuhoaseita ollutkaan.
Sotakaan ei loppunut. Se oli vasta alkamassa. Amerikkalaiset joutuivat keskelle sisällissotaa ja jumittuivat maahan yli kahdeksaksi vuodeksi.
Sotavuodet aiheuttivat ison kolhun Yhdysvaltain maineelle. Kukapa ei muistaisi Abu Ghraibin vankilan kidutuskuvia, joissa amerikkalaiset nöyryyttivät alastomia irakilaisvankeja. Niiden takaa paljastui laajamittainen kidutuksen kulttuuri.

Kidutusskandaalien ja järjettömän tappamisen seurauksena Bush yritti muuttaa perustelut sodalle. Joukkotuhoaseiden sijaan kyseessä olikin pyrkimys demokratisoida Irak ja vapauttaa Lähi-idän orjuutetut kansat.
Jotkut sotaan uskoneet amerikkalaiset linkittävät nyt Irakin "vapauttamisen" arabikevääseen, Lähi-idän kansannousuihin Tunisiasta Egyptiin. Kytkös on kyseenalainen, etenkin kun tapahtumien välillä oli seitsemän veristä vuotta.
Skeptisimmät puolestaan ajattelevat yhä, että sodan syitä olivat öljy ja Yhdysvaltain aseman pönkittäminen.
Joka tapauksessa Irakin sota ja Bushin hallinto jakoivat yhdysvaltalaiset pahemmin kuin mikään sitten Vietnamin sodan. Äskettäisessä kyselyssä 52 prosenttia yhdysvaltalaisista piti Irakin sotaa virheenä.

Irakin sodan hinnasta on arvioita 800 miljardista yli 2000 miljardiin dollariin. Lasku oli kova, sillä samalla vuosikymmenellä Yhdysvallat ajautui finanssikeinottelun vuoksi pahimpaan taantumaansa sitten 1930-luvun.
Vaikka Yhdysvaltain sotilaat jättivät Irakin vuoden 2011 lopulla, sodan seuraamusten kanssa eletään vielä pitkään.
Liittolaisten on vaikea luottaa Yhdysvaltain tarkoitusperiin uudestaan.
Epäluulo on juurtunut syvälle etenkin muslimimaissa. Viime vuonna tehdyssä Pew-tutkimuslaitoksen kyselyssä vain 15 prosenttia maailman muslimeista hyväksyi Yhdysvaltain nykyisen ulkopolitiikan.
Yhdysvaltain tiedusteluelimet arvioivat muutama vuosi sitten, että Irakin sota toimi myös kimmokkeena uusien terroristien rekrytoimiseksi.
Sodalla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia Yhdysvaltain ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.
Kynnys osallistua uusiin sotilaallisiin operaatioihin on nyt korkealla, mikä on näkynyt esimerkiksi haluttomuutena puuttua Syyrian sotaan. Libyan ja Malin sodissa Yhdysvallat pysytteli taka-alalla ja antoi eurooppalaisille vetovastuun.
Varovaisemmasta politiikastaan huolimatta myös Bushin seuraaja Barack Obama on käynyt terroristien vastaista sotaa. Hän vain haluaa tehdä sitä "kliinisemmin". Obama käy sotaa miehittämättömillä lennokeilla, joita ohjataan joystickeillä, kaukana sodan melskeistä.

Yksi Irakin sodan sijaiskärsijä oli Afganistan. Irakin-seikkailullaan Yhdysvallat unohti vuosiksi, missä on terrorisminvastaisen sodan päärintama: Afganistanissa ja Pakistanissa. Nyt Yhdysvallat liittolaisineen puuhaa lähtöä Afganistanistakin, vaikkei maan rauhoittumisesta ole takeita.
Sodan harvoihin hyötyjiin kuuluu Irakin shiiaenemmistöinen naapurimaa Iran. Se pääsi eroon arkkivihollisestaan, sunneja suosineesta Saddamista, ja sai Irakiin itselleen mieluisammat hallitsijat.
Sodan suurin uhri oli tietenkin yli 30-miljoonainen Irakin kansa. Moni iloitsi Saddamin syrjäyttämisestä, mutta sisällissodan ja yhä jatkuvan väkivallan takia harva on sitä jaksanut juhlia.
Uskonryhmien viha on syvässä ja uusi sisällissotakin on mahdollinen, vaikkei todennäköinen. Rauha on Irakissa vielä suhteellinen käsite: Iraq Body Count -järjestön mukaan yli 4 500 siviiliä sai surmansa väkivaltaisuuksissa viime vuonna.
Huonoista uutisista huolimatta demokratia itää, talous kasvaa lähes kymmenen prosentin tahtia ja öljyntuotanto on ylittänyt sotaa edeltävän tason. Kenties kymmenen vuoden päästä Irak on siinä pisteessä, missä Bush haaveili maan olevan jo loppukeväästä 2003.

FALLUJAHIN TAISTELU 2004

STALINGRAD

Neuvostoliittolainen sotilas ja punalippu raunioituneen Stalingradin yllä

2.helmikuuta 1943 - tasan 70 vuotta sitten Saksan 6. Armeijan viimeinen vastarintapesäke antautui Neuvostoliittolaisille. Pohjoismotissa taistellut XI Armeijakunta ja sen komentaja Kenraali Strecker antautuivat viimeisenä.

Antautuvia saksalaisia Stalingradissa

Täten koko saksan 6. Armeija oli antautunut. Myös armeijan komentaja, Kenraalisotamarsalkka Paulus, oli antautunut neuvostoliittolaisten  vangiksi.

Kenraalisotamarsalkka Paulus neuvostoliittolaisten vankina

Stalingradin tappio oli Saksan ensimmäinen ja käänteentekevä tappio Itärintamalla. Tämän jälkeen Saksan asevoimat saivat Itärintamalla vain yhden operatiivisen voiton -  Harkovan valtauksen.

LYHTY KATSAUS TAPAHTUMIIN 23.8.1942 - 2.2.1943

Saksan armeijan sotatoimet Stalingradin valtaamiseksi alkoivat 23.8.1942 XIV Panssariarmeijakunnan aloittamalla iskulla Stalingradin pohjoispuolitse suoraan Volgalle.
Saksan ilma-ase Luftwaffe pommittaa massiivisesti kaupunkia.

 Junkers JU-87 Stuka pommittaa Stalingradia

Varsinainen kaupungin valtausyritys oli alkanut 13.syyskuuta. Siitä lokakuun puoliväliin eli noin kuukauden aikana saksalaiset olivat tuottaneet neuvostojoukoille kovat tappiot.

Hitlerin puhe syyskuun 30.päivänä -  Berliinin urheilupalatsi:
"Volgan varren kaupunki, joka on nimetty Neuvostoliiton johtajan mukaan, vallataan, ja voitte olla varmoja, että kukaan ei aja meitä sieltä pois!"


Neuvostojoukot saattoivat linnoittautua jokaisen talon tai raunion huoneisiin , ja taistelusta tuli hidasta ja veristä kamppailua yksittäisistä rakennuksista.

 

Neuvostosotilaita taistelussa Stalingradin raunioissa

Marraskuun 19. alkaa Neuvostoliiton suurhyökkäys – Operaatio Uranus. Tämän operaation tarkoituksena oli suorittaa läpimurtoja ja saarrostaa saksalaiset joukot. Sotatoimi Uranuksen ideana oli käyttää hyväksi romanialaisten joukkojen heikoksi arvioitua vastarintaa ja tunkeutua niiden puolustuksen läpi. Lopussa on tarkoitus , että tämän jälkeen saarretaan ja eristetään huollostaan  Saksan 6. Armeija ja puristetaan pieneksi motiksi Stalingradin kaupungin alueelle, jossa se tuhotaan.
Operaation ansiosta 22. marraskuuta Pauluksen 6. Armeija on jäänyt saarroksiin.

 Neuvostojoukot etenevät operaatio Uranuksen aikana

12.12.1942 Saksalaiset yrittävät hyökkäyksellä murtaa saartorenkaan. Hyökkäys pysähtyi 16.12. ja kun Neuvostoliiton vahva 2.Kaartin Armeija vyöryi taisteluun 23.12. alkaen , saksalaisten oli vetäydyttävä. Näin menetettiin viimeinenkin mahdollisuus saada maayhteys saarrettuun 6. armeijaan. Vastahyökkäyksen tarkoituksena ei ollut avata sille murtautumisteitä omien joukkojen yhteyteen, vaan avata ja ylläpitää käytävä, jota myöten sitä olisi huollettu.

Saartorengas jouduttiin huoltamaan ilmasta käsin. Tässä tavoin ei missään vaiheessa saatu toimitettua saarretuille joukoille lähellekään tarvittavaa määrää tarvikkeita. Suurimpina lentokenttinä toimivat Pitomnik ja Gumrak.

 JU-52 kuljetuskoneita suurella Pitomnikin kentällä

Neuvostoliiton suurhyökkäys 6.armeijan tuhoamiseksi alkaa tammikuun  10.päivänä.

Tammikuun lopulla saksalaisten tilanne on toivoton. Ruoka, ammukset ja muutkin tarvikkeet ovat lopussa. Miehet ovat äärimmäisen uupuneita ja nälkiintyneitä. Haavoittuneita on 40 000.
30. tammikuuta Hitler ylentää Pauluksen sotamarsalkaksi.
 
2.helmikuuta 6.armeija antautuu. Saartorenkaan sisällä olevat 90 000 miestä jäävät sotavangeiksi.

Noin 160 000 Stalingradin alueen taisteluissa vangiksi jäänyttä saksalais- ja romanialaissotilasta kykeni aloittamaan marssin ja kuljetukset vankileireille. Noin 20 000 kuoli tai teloitettiin marssin aikana. Vangeiksi jääneistä vain noin. 5000 palasi elävän takaisin sodan jälkeen.

 XI Armeijan sotilaiden marssi kohti vankileirejä alkaa

Toinen maailmansota oli tullut käännekohtaansa. Sota päättyy Saksan ja Japanin tappioon. Suurin voittaja on maailman toiseksi supervallaksi nouseva Stalinin Neuvostoliitto, joka vie poliittisen järjestelmänsä syvälle Eurooppaan ja myös Kaukoitään.
Vaikka Kolmas Valtakunta Harkovassa vielä voittaakin, se ei riitä itärintaman tilanteen kääntämiseen.

Friedrich Wilhelm Ernst Paulus ,saksalainen sotamarsalkka - 6. Armeijan komentaja

(s. 23. syyskuuta 1890 Guxhagen – 1. helmikuuta 1957 Dresden)

Sotavankeudessa Paulus lähestyi neuvostoliittolaisia – omien sanojensa mukaan siksi, että hän näin uskoi voivansa auttaa aseveljiään vankeudessa. Hitleriä vastaan tehdyn attentaatin jälkeen hän liittyi avoimesti Hitlerin vastustajiin. Hän esiintyi myös Neuvostoliiton edustajana Nurnbergin oikeudenkäynnissä. Pahoin sairaana ja katkeroituneena miehenä hän vapautui Neuvostoliiton sotavankeudesta vasta vuonna 1953. Hänen puolisonsa oli kuollut miehensä vankeuden aikana vuonna 1949. Palaamatta enää Saksan Liittotasavaltaan sotamarsalkka Friedrich Paulus kuoli Dresdenissä , DDR:n suljetussa yhteiskunnassa, vuonna 1957.

Stalingradin taistelu

(Artikkelin lähteet:Hitler, Stalin ja Stalingrad-Tahtojen taistelu/Jaakko Aatolainen, II Maailmansodan Historia osat 2-3/Eddy Bauer, Itärintama 1941-1945/Stewe Crawford, Stalingrad/Antony Beevor; Kuvat:Internet)

Hitler valtakunnankansleriksi tasan 80 vuotta sitten

Saksan presidentti Hindenburg nimitti 30.tammikuuta 1933 uuden hallituksen ja Hitlerin sen johtajaksi eli valtakunnan kansleriksi. Näin natsit olivat lopulta päässeet hallitukseen.

 

HITLER kättelemässä Hindenburgia ennen tämän kuolemaa vuonna 1934. 

Presidentin menehtymisen jälkeen Hitler otti kaiken vallan itselleen.

NÄIN TULI DIKTAATTORIKSI ADOLF HITLER

Adolf Hitler- kuva vuodelta 1919

Syyskuun  12. päivänä 1919 Adolf Hitler, Itävallassa syntynyt Saksan armeijan baijerilaisrykmentin korpraali, osallistui Munchenissä erääseen Saksan työväenpuolueen kokoukseen. Hitler oli mennyt kokoukseen armeijan vakoilijana; hän poistui sieltä vakuuttuneena siitä että tämä puolue olisi välikappale, jonka avulla hän voisi nousta vallan huipulle.

Saksa oli ensimmäisen maailmansodan jälkeen poliittinen tyhjiö – pienet puolueet kukoistivat ja kuihtuivat sitten sellaisen hallituksen vallan alla, joka saattoi pysyä pystyssä ainoastaan armeijan tuen avulla.

Hitler tunsi voivansa käyttää tätä tilannetta häikäilemättömästi  hyväkseen, ja niin hän liittyi Saksan työväenpuolueeseen syyskuun 14. päivänä. Hän työskenteli puolueen hyväksi vapaa-aikoinaan ollessaan vielä armeijan palveluksessa, mutta huhtikuussa 1920 hän erosi armeijasta ja ryhtyi työskentelemään puolueen hyväksi päätoimisena propagandistina laajentaen sen jäsenkuntaa ja anastaen vähitellen itselleen johtoaseman puolueessa. pian sen jälkeen kun puolue oli muuttunut Saksan kansallissosialistiseksi työväenpuolueeksi (Nationalsozialistische Deutsche Arbeiterpartei eli NSDAP) elokuussa 1920, Hitleristä tuli sen kiistaton johtaja.

NSDAP - rintamerkki

 Puolueen sanoma oli yksinkertainen ja suorasukainen: puolue palattaisi Saksan vaurauden ja aseman maailmanvaltana sekä murskaisi sen juutalaisten ja kommunistien tukeman maailmanlaajuisen salaliiton, jolla oli johtanut Saksan sosialismin ”iskemän tikarin Saksan voittamattoman armeijan selkään” 1918. Sanoma oli yksinkertainen: sen perille viemiseksi käytetyt keinot olivat raakoja, suorasukaisia ja tehokkaita. Hitler oli synnynnäinen kansankiihottaja, ja hän tajusi, että tuloksiin pääsemiseksi sanoma oli sävytettävä pikemminkin tunteisiin kuin järkeen vetoavaksi; se oli saatava uppoamaan kuulijakunnan kaikkein typerimpiinkin aineksiin. Sanoma saatiin menemään perille loputtomilla toistamisilla, puheiden rajuudella ja sillä väkivallalla, jota kokouksissa ja kaduilla harjoitettiin entisen esikuntaupseerin Ernst Röhmin komentama natsien ”ruskeapaitainen” miliisi, Sturmabteilungen eli SA. Näiden tehtävänä oli murskata mahdollisimman säälimättömästi kaikki vastarinta kokouksissa ja piestä vastustajat kaduilla.

 

SA-miehiä paraatissa

Puolue kasvoi jatkuvasti, ja marraskuussa 1923 aika oli Hitlerin mielestä kypsä’ siihen, että se kaappaisi vallan Munchenissä. Tähän uhkayritykseensä Hitler oli saanut tuekseen kenraali Erich Ludendorffin, joka sodan päättyessä oli ollut Saksan armeijan toiseksi korkein päällikkö ja jonka mukanaolon Hitler toivoi estävän armeijaa puuttumasta tapausten kulkuun.

Hän oli kuitenkin täysin väärässä. Aseellinen kapina, joka sittemmin sain nimen ”oluthalli-Putsch” (puhdistus) sen paikan mukaan, mistä Hitler ja Ludendorff  kolmentuhannen kannattajansa etunenässä lähtivät liikkeelle marraskuun 9. päivänä, epäonnistui täysin. Armeija sai määräyksen kapinayrityksen tukahduttamisesta , ja taistelussa 16 natsia sai surmansa. Hitler ja Ludendorff vangittiin ja asetettiin syytteeseen maanpetoksesta. Ludendorff vapautettiin. Hitler tuomittiin viideksi vuodeksi vankeuteen.

Niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin, niin juuri tämä oikeudenkäynti tuli merkitsemään kansallissosialistein läpimurtoa. Hitler hallitsi oikeudenkäyntiä persoonallisuudellaan ja puheillaan ja sen päättyessä  hänestä oli tullut kansainvälisesti tunnettu hahmo. Vieläkin tärkeämpää oli se, että hän oli saanut osakseen runsaasti ilmaista julkisuutta Saksassa.

Loppujen lopuksi Hitler kärsi rangaistuksestaan ainoastaan yhdeksän kuukautta ei juuri riittävän pitkän ajan ehtiäkseen kirjoittaa poliittisen testamenttinsa Mein Kampf (Taisteluni) sijaisensa Rudolf Hessin avustamana.

 Taisteluni - Hitlerin vankeusajan kirjallinen tuotos

Kaappausyrityksen epäonnistuminen oli saanut Hitlerin tajuamaan, että niin raivokkaasti kuin hän demokratiaa vihasikin, olisi hänen kuitenkin käytettävä sitä hyväkseen päästäkseen sellaiseen valta-asemaan, josta käsin hän sitten saattaisi sen tuhota. Tämä havainto osui yksiin sen seikan kanssa, että muuttunut taloudellinen tilanne teki natsien politiikan muuttamisen välttämättömäksi. Aikaisemmin natsien propaganda oli kohdistettu työväenluokkaan, joka oli joutunut pahiten kärsimään sodanjälkeisestä lamakaudesta. Mutta Weimarin tasavallan taloudellinen nousu 20-luvun keskipaikkeilla oli jälleen tuonut mukanaan täystyöllisyyden. Niinpä Hitler nyt kohdistikin kampanjansa keskiluokkiin, joiden säästöt sodanjälkeinen inflaatio oli vienyt ja jotka eivät hyötyneet uudesta nousukaudesta. Hän ryhtyi rakentamaan puoluetta keskiluokan, teollisuuden harjoittajien ja talousmiesten muodostamalle lujalle pohjalle tarjoamalla näille syötiksi suurempia voittoja sitten kuin kommunistit olisi syösty asemista ja työväenluokka alistettu kontrolliin. Uuden asenteen menestystä kuvaa natsipuolueen jäsenmäärän kasvu: 1925 jäseniä oli 25 000 ja 1928 jo 110 000. Vuoden 1928 vaaleissa natsit saivat 31 miljoonasta annetusta äänestä 800 000, mikä riitti takaamaan heille 13 Saksan valtiopäivien 491:stä edustajanpaikasta.

Natsien vaalijuliste 1928

Sitten maailman talouselämä tarjosi jälleen kortit Hitlerin käsiin. Wall Streetin pörssiromahdus 1929 ja sitä seurannut maailmanlaajuinen lamakausi ajoivat Saksan työväenluokan hänen huomaansa. Tulokset olivat hätkähdyttäviä: lamakauden ensimmäisenä vuonna puolueen jäsenmäärä miltei kaksinkertaistui, ja vaikka kommunistinenkin puolue hyötyi lamasta, natsit osasivat kuitenkin paremmin käyttää menestystään hyväkseen.

Weimarin tasavalta olit täysin kykenemätön selviytymään kriisistä, ja kun vähemmistöhallitus oli kärsinyt tappion kesällä 1930, pantiin uudet vaalit toimeen syyskuussa. natsit saivat 6 1/ miljoonaa ääntä ja 107 edustajapaikkaa. He eivät kuitenkaan pystyneet käyttämään vastasaatua valtaansa, koska perustuslain mukaan kansleri Bruningilla oli päätösvalta. Vuoden 1931 loppuun mennessä puolueen jäsenmäärä oli ylittänyt viiden miljoonan rajan.

Hitlerin seuraava toimenpide oli ryhtyminen presidenttiehdokkaaksi keväällä 1932. Hän hävisi iäkkäälle ensimmäisen maailmansodan saksalaiselle sankarille, Hindenburgille, mutta sai 37% annetuista äänistä.

 

Hitlerin vaalijuliste - Presidentinvaalit 1932 

Seuraavat kuukaudet joutuivat hämmentävän tapahtumasarjan todistajiksi. Kansleriksi tuli Franz Von Papen, joka ei edes ollut valtiopäivien jäsen, ja seuranneissa vaaleissa natsit saivat 14 miljoonaa ääntä ja 230 paikkaa, joten heistä tuli valtiopäivien suurin puolue. Mutta armeijan poliittisen päällikön, Kenraali von Schleicherin neuvoa noudattaen Hindenburg tarjosi Hitlerille ainoastaan varakanslerin virkaa, josta tämä kieltäytyi, Kun oli pidetty uudet vaalit ja kahdesti tarjottu Hitlerille kokoomushallituksen kanslerin eli pääministerin virkaa Schleicherin juonittelut saivat Hindenburgin lopulta nimittämän Hitlerin kansleriksi tammikuun 30. päivänä 1933. Hitlerin valtaannousun viimeinen vaihe oli alkanut.

 

Hitler on nimetty kansleriksi 30.1.1933 - Hitler, Sisäministeri  Wilhelm Frick, Valtakunnanministeri Hermann Göring ja Hitlerin sijainen Rudolf Heß. 

Uusikin hallitus oli kuitenkin vain väliaikainen uusia vaaleja odotettaessa, mutta jälleen kerran kohtalo oli Hitlerin puolella. Helmikuun 27.päivänä valtiopäivätalo sytytettiin palamaan. Näyttää todennäköiseltä, että tekoon oli syyllinen muuan hollantilainen kommunisti, mutta Hitler työnsi nopeasti syyn saksalaisten kommunistien niskoille. Sen seurauksena maan yli pyyhkäisi kommunisminvastaisen paniikin aalto ja kansallissosialistit saivat maaliskuun 5. päivänä pidetyissä vaaleissa 17 miljoonaa ääntä eli 44% annetuista äänistä.

Maaliskuun 21. päivänä uudet valtiopäivät kokoontuivat Potsdamin varuskuntakirkossa. Ne olivatkin sen viimeisen istuntokauden avajaiset, silll enemmistö äänesti 23. päivänä lävitse uuden valtuuslain. Laki soi Hitlerille oikeuden säättä perustuslakeja sekä taloudellisia asioita j ulkomaisia suhteita koskevia lakeja. Nyt Hitler oli vakiinnuttanut asemansa Saksan johtajana. Hänen ei tarvinnut muuta kuin kerätä ne viimeiset vallan rippeet , jotka vielä eivät olleet hänen käsissään. Kaikki poliittiset puolueet kansallissosialistista puoluetta lukuun ottamatta, ammattiyhdistykset ja työantajaliitot lakkautettiin. Vanhan liittovaltiojärjestelmän tilalle tuli maakuntiin (Gau) perustuva uusi aluejako.

  Helmikuun 27.päivän Valtiopäivätalon palo - Hitlerin vaalivaltti

Seuraavaksi Hitler pani toimeen puhdistuksen omassa puolueessaan. Häntä olivat jo kauan aikaa huolestuttaneet Röhmin kunniahimoiset tavoitteet ja erimieliset Strasserin veljekset, Gregor ja Otto, jotka olivat kuuluneet puolueeseen sen, alusta alkaen, mutta jotka nyt olivat huolissaan puolueen poikkeamisesta todellisen sosialismin tieltä. Kesäkuun 30.päivänä 1934 Hitler raivasi tieltään kaikki vastustajansa järjestämällä ”Pitkien veitsien yön”. Heinrich Himmlerin johtama Hitlerin henkilökohtainen henkivartiosto , Schutzstaffel eli SS, murhasi Röhmin, Strasserit ja monia muita, jotka Hitler ja hänen pääministerinsä Hermann Göring olivat päättäneet eliminoida. Hitlerin ehdoton ylivalta puolueessaan oli nyt täysin varmistettu.

 

Ernst Röhm, SA:n johtaja - yksi 30.6.1934 eliminoiduista

Viimeinen este Hitlerin rajattoman vallan tietä poistui Hindenburgin kuollessa elokuun 2. päivänä 1934. Presidentin virka lakkautettiin ja presidentin tehtävät yhdistettiin kanslerin tehtäviin; kanslerin uudeksi arvonimeksi tuli Fuhrer,  Johtaja. Sitten sotavoimat vannoi uskollisuutta Hitlerille henkilökohtaisesti , ja lopuksi 19. päivänä järjestetyssä kansanäänestyksessä Hitler sai ylivoimaisen enemmistön hyväksymisen toimenpiteilleen. Nyt Saksaan puhdistaminen saattaisi alkaa toden teolla, ja sen jälkeen Saksa olisikin valmis kohdistamaan huomionsa Hitlerin laajojen alueellisten pyyteiden toteuttamiseen.

(Blogitekstin lähteet: Toinen Maailmansota osa I/Eddy Bauer, Hitler/Ian Kershaw; Kuvat:Internet; Video:Youtube)