HITLER kättelemässä Hindenburgia ennen tämän kuolemaa vuonna 1934.
Presidentin menehtymisen jälkeen Hitler otti kaiken vallan itselleen.
NÄIN TULI DIKTAATTORIKSI ADOLF HITLER
Adolf Hitler- kuva vuodelta 1919
Syyskuun 12. päivänä
1919 Adolf Hitler, Itävallassa syntynyt Saksan armeijan
baijerilaisrykmentin korpraali, osallistui Munchenissä erääseen Saksan
työväenpuolueen kokoukseen. Hitler oli mennyt kokoukseen armeijan vakoilijana;
hän poistui sieltä vakuuttuneena siitä että tämä puolue olisi välikappale,
jonka avulla hän voisi nousta vallan huipulle.
Saksa oli ensimmäisen maailmansodan jälkeen poliittinen
tyhjiö – pienet puolueet kukoistivat ja kuihtuivat sitten sellaisen hallituksen
vallan alla, joka saattoi pysyä pystyssä ainoastaan armeijan tuen avulla.
Hitler tunsi voivansa käyttää tätä tilannetta
häikäilemättömästi hyväkseen, ja niin
hän liittyi Saksan työväenpuolueeseen syyskuun 14. päivänä. Hän työskenteli
puolueen hyväksi vapaa-aikoinaan ollessaan vielä armeijan palveluksessa, mutta
huhtikuussa 1920 hän erosi armeijasta ja ryhtyi työskentelemään puolueen
hyväksi päätoimisena propagandistina laajentaen sen jäsenkuntaa ja anastaen
vähitellen itselleen johtoaseman puolueessa. pian sen jälkeen kun puolue oli
muuttunut Saksan kansallissosialistiseksi työväenpuolueeksi (Nationalsozialistische
Deutsche Arbeiterpartei eli NSDAP) elokuussa 1920, Hitleristä tuli
sen kiistaton johtaja.
Puolueen sanoma oli yksinkertainen ja suorasukainen: puolue palattaisi Saksan vaurauden ja aseman maailmanvaltana sekä murskaisi sen juutalaisten ja kommunistien tukeman maailmanlaajuisen salaliiton, jolla oli johtanut Saksan sosialismin ”iskemän tikarin Saksan voittamattoman armeijan selkään” 1918. Sanoma oli yksinkertainen: sen perille viemiseksi käytetyt keinot olivat raakoja, suorasukaisia ja tehokkaita. Hitler oli synnynnäinen kansankiihottaja, ja hän tajusi, että tuloksiin pääsemiseksi sanoma oli sävytettävä pikemminkin tunteisiin kuin järkeen vetoavaksi; se oli saatava uppoamaan kuulijakunnan kaikkein typerimpiinkin aineksiin. Sanoma saatiin menemään perille loputtomilla toistamisilla, puheiden rajuudella ja sillä väkivallalla, jota kokouksissa ja kaduilla harjoitettiin entisen esikuntaupseerin Ernst Röhmin komentama natsien ”ruskeapaitainen” miliisi, Sturmabteilungen eli SA. Näiden tehtävänä oli murskata mahdollisimman säälimättömästi kaikki vastarinta kokouksissa ja piestä vastustajat kaduilla.
NSDAP - rintamerkki
Puolueen sanoma oli yksinkertainen ja suorasukainen: puolue palattaisi Saksan vaurauden ja aseman maailmanvaltana sekä murskaisi sen juutalaisten ja kommunistien tukeman maailmanlaajuisen salaliiton, jolla oli johtanut Saksan sosialismin ”iskemän tikarin Saksan voittamattoman armeijan selkään” 1918. Sanoma oli yksinkertainen: sen perille viemiseksi käytetyt keinot olivat raakoja, suorasukaisia ja tehokkaita. Hitler oli synnynnäinen kansankiihottaja, ja hän tajusi, että tuloksiin pääsemiseksi sanoma oli sävytettävä pikemminkin tunteisiin kuin järkeen vetoavaksi; se oli saatava uppoamaan kuulijakunnan kaikkein typerimpiinkin aineksiin. Sanoma saatiin menemään perille loputtomilla toistamisilla, puheiden rajuudella ja sillä väkivallalla, jota kokouksissa ja kaduilla harjoitettiin entisen esikuntaupseerin Ernst Röhmin komentama natsien ”ruskeapaitainen” miliisi, Sturmabteilungen eli SA. Näiden tehtävänä oli murskata mahdollisimman säälimättömästi kaikki vastarinta kokouksissa ja piestä vastustajat kaduilla.
Puolue kasvoi jatkuvasti, ja marraskuussa 1923 aika oli
Hitlerin mielestä kypsä’ siihen, että se kaappaisi vallan Munchenissä. Tähän
uhkayritykseensä Hitler oli saanut tuekseen kenraali Erich Ludendorffin,
joka sodan päättyessä oli ollut Saksan armeijan toiseksi korkein päällikkö ja
jonka mukanaolon Hitler toivoi estävän armeijaa puuttumasta tapausten kulkuun.
Hän oli kuitenkin täysin väärässä. Aseellinen kapina, joka
sittemmin sain nimen ”oluthalli-Putsch” (puhdistus) sen paikan mukaan, mistä
Hitler ja Ludendorff kolmentuhannen
kannattajansa etunenässä lähtivät liikkeelle marraskuun 9. päivänä, epäonnistui
täysin. Armeija sai määräyksen kapinayrityksen tukahduttamisesta , ja
taistelussa 16 natsia sai surmansa. Hitler ja Ludendorff vangittiin ja
asetettiin syytteeseen maanpetoksesta. Ludendorff vapautettiin. Hitler
tuomittiin viideksi vuodeksi vankeuteen.
Niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin, niin juuri tämä
oikeudenkäynti tuli merkitsemään kansallissosialistein läpimurtoa. Hitler
hallitsi oikeudenkäyntiä persoonallisuudellaan ja puheillaan ja sen
päättyessä hänestä oli tullut kansainvälisesti
tunnettu hahmo. Vieläkin tärkeämpää oli se, että hän oli saanut osakseen
runsaasti ilmaista julkisuutta Saksassa.
Loppujen lopuksi Hitler kärsi rangaistuksestaan ainoastaan
yhdeksän kuukautta ei juuri riittävän pitkän ajan ehtiäkseen kirjoittaa poliittisen
testamenttinsa Mein Kampf (Taisteluni) sijaisensa Rudolf Hessin avustamana.
Taisteluni - Hitlerin vankeusajan kirjallinen tuotos
Kaappausyrityksen epäonnistuminen oli saanut Hitlerin
tajuamaan, että niin raivokkaasti kuin hän demokratiaa vihasikin, olisi hänen
kuitenkin käytettävä sitä hyväkseen päästäkseen sellaiseen valta-asemaan, josta
käsin hän sitten saattaisi sen tuhota. Tämä havainto osui yksiin sen seikan
kanssa, että muuttunut taloudellinen tilanne teki natsien politiikan
muuttamisen välttämättömäksi. Aikaisemmin natsien propaganda oli kohdistettu
työväenluokkaan, joka oli joutunut pahiten kärsimään sodanjälkeisestä
lamakaudesta. Mutta Weimarin tasavallan taloudellinen nousu 20-luvun
keskipaikkeilla oli jälleen tuonut mukanaan täystyöllisyyden. Niinpä Hitler nyt
kohdistikin kampanjansa keskiluokkiin, joiden säästöt sodanjälkeinen inflaatio
oli vienyt ja jotka eivät hyötyneet uudesta nousukaudesta. Hän ryhtyi
rakentamaan puoluetta keskiluokan, teollisuuden harjoittajien ja talousmiesten
muodostamalle lujalle pohjalle tarjoamalla näille syötiksi suurempia voittoja
sitten kuin kommunistit olisi syösty asemista ja työväenluokka alistettu
kontrolliin. Uuden asenteen menestystä kuvaa natsipuolueen jäsenmäärän kasvu:
1925 jäseniä oli 25 000 ja 1928 jo 110 000. Vuoden 1928 vaaleissa natsit saivat
31 miljoonasta annetusta äänestä 800 000, mikä riitti takaamaan heille 13
Saksan valtiopäivien 491:stä edustajanpaikasta.
Natsien vaalijuliste 1928
Sitten maailman talouselämä tarjosi jälleen kortit Hitlerin
käsiin. Wall Streetin pörssiromahdus 1929 ja sitä seurannut maailmanlaajuinen
lamakausi ajoivat Saksan työväenluokan hänen huomaansa. Tulokset olivat
hätkähdyttäviä: lamakauden ensimmäisenä vuonna puolueen jäsenmäärä miltei
kaksinkertaistui, ja vaikka kommunistinenkin puolue hyötyi lamasta, natsit
osasivat kuitenkin paremmin käyttää menestystään hyväkseen.
Weimarin tasavalta olit täysin kykenemätön selviytymään
kriisistä, ja kun vähemmistöhallitus oli kärsinyt tappion kesällä 1930, pantiin
uudet vaalit toimeen syyskuussa. natsit saivat 6 1/ miljoonaa ääntä ja 107
edustajapaikkaa. He eivät kuitenkaan pystyneet käyttämään vastasaatua
valtaansa, koska perustuslain mukaan kansleri Bruningilla oli päätösvalta.
Vuoden 1931 loppuun mennessä puolueen jäsenmäärä oli ylittänyt viiden miljoonan
rajan.
Hitlerin seuraava toimenpide oli ryhtyminen
presidenttiehdokkaaksi keväällä 1932. Hän hävisi iäkkäälle ensimmäisen
maailmansodan saksalaiselle sankarille, Hindenburgille, mutta sai 37%
annetuista äänistä.
Seuraavat kuukaudet joutuivat hämmentävän tapahtumasarjan todistajiksi. Kansleriksi tuli Franz Von Papen, joka ei edes ollut valtiopäivien jäsen, ja seuranneissa vaaleissa natsit saivat 14 miljoonaa ääntä ja 230 paikkaa, joten heistä tuli valtiopäivien suurin puolue. Mutta armeijan poliittisen päällikön, Kenraali von Schleicherin neuvoa noudattaen Hindenburg tarjosi Hitlerille ainoastaan varakanslerin virkaa, josta tämä kieltäytyi, Kun oli pidetty uudet vaalit ja kahdesti tarjottu Hitlerille kokoomushallituksen kanslerin eli pääministerin virkaa Schleicherin juonittelut saivat Hindenburgin lopulta nimittämän Hitlerin kansleriksi tammikuun 30. päivänä 1933. Hitlerin valtaannousun viimeinen vaihe oli alkanut.
Hitlerin vaalijuliste - Presidentinvaalit 1932
Seuraavat kuukaudet joutuivat hämmentävän tapahtumasarjan todistajiksi. Kansleriksi tuli Franz Von Papen, joka ei edes ollut valtiopäivien jäsen, ja seuranneissa vaaleissa natsit saivat 14 miljoonaa ääntä ja 230 paikkaa, joten heistä tuli valtiopäivien suurin puolue. Mutta armeijan poliittisen päällikön, Kenraali von Schleicherin neuvoa noudattaen Hindenburg tarjosi Hitlerille ainoastaan varakanslerin virkaa, josta tämä kieltäytyi, Kun oli pidetty uudet vaalit ja kahdesti tarjottu Hitlerille kokoomushallituksen kanslerin eli pääministerin virkaa Schleicherin juonittelut saivat Hindenburgin lopulta nimittämän Hitlerin kansleriksi tammikuun 30. päivänä 1933. Hitlerin valtaannousun viimeinen vaihe oli alkanut.
Hitler on nimetty kansleriksi 30.1.1933 - Hitler, Sisäministeri Wilhelm
Frick, Valtakunnanministeri Hermann Göring ja Hitlerin sijainen Rudolf Heß.
Uusikin hallitus oli kuitenkin vain väliaikainen uusia
vaaleja odotettaessa, mutta jälleen kerran kohtalo oli Hitlerin puolella.
Helmikuun 27.päivänä valtiopäivätalo sytytettiin palamaan. Näyttää
todennäköiseltä, että tekoon oli syyllinen muuan hollantilainen kommunisti,
mutta Hitler työnsi nopeasti syyn saksalaisten kommunistien niskoille. Sen
seurauksena maan yli pyyhkäisi kommunisminvastaisen paniikin aalto ja
kansallissosialistit saivat maaliskuun 5. päivänä pidetyissä vaaleissa 17
miljoonaa ääntä eli 44% annetuista äänistä.
Maaliskuun 21. päivänä uudet valtiopäivät kokoontuivat
Potsdamin varuskuntakirkossa. Ne olivatkin sen viimeisen istuntokauden
avajaiset, silll enemmistö äänesti 23. päivänä lävitse uuden valtuuslain. Laki
soi Hitlerille oikeuden säättä perustuslakeja sekä taloudellisia asioita j
ulkomaisia suhteita koskevia lakeja. Nyt Hitler oli vakiinnuttanut asemansa
Saksan johtajana. Hänen ei tarvinnut muuta kuin kerätä ne viimeiset vallan
rippeet , jotka vielä eivät olleet hänen käsissään. Kaikki poliittiset puolueet
kansallissosialistista puoluetta lukuun ottamatta, ammattiyhdistykset ja
työantajaliitot lakkautettiin. Vanhan liittovaltiojärjestelmän tilalle tuli
maakuntiin (Gau) perustuva uusi aluejako.
Helmikuun 27.päivän Valtiopäivätalon palo - Hitlerin vaalivaltti
Seuraavaksi Hitler pani toimeen puhdistuksen omassa
puolueessaan. Häntä olivat jo kauan aikaa huolestuttaneet Röhmin kunniahimoiset
tavoitteet ja erimieliset Strasserin veljekset, Gregor ja Otto, jotka
olivat kuuluneet puolueeseen sen, alusta alkaen, mutta jotka nyt olivat
huolissaan puolueen poikkeamisesta todellisen sosialismin tieltä. Kesäkuun
30.päivänä 1934 Hitler raivasi tieltään kaikki vastustajansa järjestämällä
”Pitkien veitsien yön”. Heinrich Himmlerin johtama Hitlerin henkilökohtainen
henkivartiosto , Schutzstaffel eli SS, murhasi Röhmin, Strasserit
ja monia muita, jotka Hitler ja hänen pääministerinsä Hermann Göring olivat
päättäneet eliminoida. Hitlerin ehdoton ylivalta puolueessaan oli nyt täysin
varmistettu.
Viimeinen este Hitlerin rajattoman vallan tietä poistui
Hindenburgin kuollessa elokuun 2. päivänä 1934. Presidentin virka lakkautettiin
ja presidentin tehtävät yhdistettiin kanslerin tehtäviin; kanslerin uudeksi
arvonimeksi tuli Fuhrer, Johtaja.
Sitten sotavoimat vannoi uskollisuutta Hitlerille henkilökohtaisesti , ja
lopuksi 19. päivänä järjestetyssä kansanäänestyksessä Hitler sai ylivoimaisen
enemmistön hyväksymisen toimenpiteilleen. Nyt Saksaan puhdistaminen saattaisi
alkaa toden teolla, ja sen jälkeen Saksa olisikin valmis kohdistamaan huomionsa
Hitlerin laajojen alueellisten pyyteiden toteuttamiseen.
Ernst Röhm, SA:n johtaja - yksi 30.6.1934 eliminoiduista
(Blogitekstin lähteet: Toinen Maailmansota osa I/Eddy Bauer, Hitler/Ian Kershaw; Kuvat:Internet; Video:Youtube)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti