VENÄJÄN ILMAVOIMAT - Läntinen Sotilaspiiri

 

 

 

Venäjän ilmavoimien rakenne on organisoitu uudelleen ja sen kalustoa päivitetään ja uusitaan. Läntisen sotilaspiirin alueella on merkittävää ilmavoimaa 14 lentotukikohdassa, meitä lähimpänä Kuolan niemimaalla, Karjalassa ja Pietarin lähellä.

Ilma-alustyypit ja kiinteäsiipisten taistelukoneiden arvioidut lukumäärät (suluissa) läntisen sotilaspiirin tukikohdissa (1.ilmavoimat ja ilmapuolustusvoimat). Koneiden tosiasiallista lentokunnosta ja käytettävyydestä ei ole mitään tietoja.

1. Montsegorsk, 3. lentoryhmä, 7000. lentotukikohta (60-konetta)

- Su-24M, Su-24MR, MiG-25RB, MiG25RU, MiG31B ja MiG31BM

3. Alakurtti

- ei pysyviä yksiköitä

4. Besovets (Petroskoi), 2.lentoryhmä, 7000. lentotukikohta (30 konetta)

- Su-27 ja Su-27UB

5. Levassova (Pietari), 549. lentotukikohta (2.luokka)

- Mi-8 ja Mi-24
6.lentoryhmä, 7000. lentotukikohta
- An-12, An-26, Il-22, Mi-8, Tu-134

6. Khotilovo, 4.lentoryhmä, 7000. lentotukikohta (50 konetta)

- MiG-31B, Su-27 ja Su-27UB

8. Vjazma (Dvoevka), 378. lentotukikohta (2.luokka)

- Mi-8, Mi-24ja Mi-28N

15. Tsikalovsk (Kalingrad), 7. lentoryhmä, 7000. lentotukikohta (30 konetta)

- Mi-8, Mi-24, Su-27 ja Su-27UB

16. Tsernjahovsk (Kalingrad), Rynnäkkökone-eskadrilli, 7000. lentotukikohta (20 konetta)

- Su-24M

11. Grabtsevo (Kaluga)

- Mi-8 ja Mi-24

12. Khalino (Itä-Kursk), 5.lentoryhmä, 7000.lentotukikohta (60 konetta)

- MiG29S, MiG-29UB, MiG-29SMT ja MiG-29UBT

13. Vorononetz (baltimor), 1. lentoryhmä, 7000. lentotukikohta (40 konetta)

- An-30, Mi-8, Su-24M, Su-24MR,MiG-25RB,MiG-25RU, Su-34

ILMAVOIMIEN ESIKUNTA

2. Olenegorsk (Vysokly), 6950. lentotukikohta(30-35 konetta)

-Tu-22M3

10. Shaykovka, 6950. lentotukikohta(30-35 konetta)

-Tu-22M3

9. Dyagilevo(Ryazan), Erillinen ilmatankkauseskadrilli, 6950. lentotukikohta

Il-78 ja Il-78M

14. Engels, 6950. lentotukikohta (40-45 konetta)

- Tu-95MS ja Tu-160

7. Moskova
 

 

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjän ilmavoimia on organisoitu uudelleen ja neljä kertaa, vuosina 1991, 1998, 2003-2004 ja vuodesta 2009 lähtien asevoimien kokonais-uudelleenorganisoinnin myötä. Ilmavoimien osalta organisaatiota on madallettu ja siirrytty tukikohtaorganisaatioon lentorykmenttien sijasta.

Entisen neliportaisen Ilma – armeija- Lentodivisioona- Lentorykmentti- Laivue -komentoketjun sijasta uusi järjestelmä on kolmiportainen: Operatiivinen esikunta – Lentotukikohta – Laivue. On huomattava, että Lentotukikohta ei tässä yhteydessä tarkoita fyysistä tukikohtaa, vaan se on yksikön nimitys. Samalla juuri muun muassa tämän komentorakenteen lyhentämisen myötä ilmavoimissa on kadonnut noin 50 000 upseerin virkaa.

Venäjän ilmavoimat poistaa vanhentuneita konetyyppejä ja korvaa niitä uusilla mahdollisuuksien mukaan. Uusien koneiden saaminen palveluskäyttöön on kuitenkin ollut hitaampaa kuin olisi toivottu. Suurimpana ongelmana ei ole raha, vaan pitkään melko pienellä kapasiteetilla toimiminen lentokoneteollisuuden tuotannon nostaminen tilausten edellyttämälle tasolle.

Viimeisimmässä Venäjän aseistusohjelmassa (GPV-2020), joka ulottuu vuoteen 2020 saakka, on ilmoitettu yli 600 uuden lentokoneen ja 1000 helikopterin tarpeesta. Niiden hankkimiseen on allokoitu noin 100 miljardia euroa. Hankintasuunnitelmaa päivitetään kuitenkin koko ajan. Tukikohtien määrää on vähennetty, mutta jäljelle jääneissä on laajamittaista korjaus- ja rakennustoimintaa. Läntisen sotilaspiirin alueella Khalinon tukikohdan remontti valmistui viime syyskuussa; lisäksi Engelsin ja Kaliningradin Tsikalovski kiitoteitä on uusittu ja myös Voronezissa remontti alkoi jokin aika sitten. On huomattava että suuri osa Venäjän merivoimien hävittäjä- ja pommikonekalustosta on siirretty ilmavoimille. Näihin kuuluvat muun muassa Itämeren Laivaston Suhoi Su 27 ja SU-27Ub hävittäjät, Su-24M-rynnäkkökoneet ja Su-24MR-tiedustelukoneet sekä Pohjoisen laivaston Tupolev TU-22M3-pommittajat. Ilmavoimille nykyään kuuluvat ilmatuki- ja kuljetushelikopterit palaavat maavoimien organisaatioon vuoteen 2020 mennessä.

Läntisessä sotilaspiirissä on nykyään yhteensä nelisen sataa taistelukonetta,joita puolet on yksi- ja kaksipaikkaisia hävittäjiä. Hävittäjä -pommittajia on noin 70, raskaita pommikoneita reilut 100 ja kevyitä tiedustelukoneita parikymmentä.

Tupolev Tu-22M pommikone

 

VIISI HÄVITTÄJÄTUKIKOHTAA

Venäjän ilmavoimien hävittäjävoiman ytimen muodostavat Su-27, MiG-29 ja MiG-31-koneet. Läntisen sotilaspiirin alueella on viisi hävittäjätukikohtaa: Montsegorsk (MiG-31), Besovets (Su-27), Khotislovo (MiG-31 ja Su-27), Kalingrad (Su-27) ja Khalino (MiG-29).

Suurin osa sotilaspiirin 60:stä Su-27 hävittäjästä on päivittämättömiä 27P- ja S-versioita sekä

UB -harjoituskoneita, joita on kolmisenkymmentä. Niiden ilmasta maahan kyky rajoittuu raketteihin ja rautapommeihin. Läntisellä alueella vasta tulossa olevan Su-27SM3-päivitysversion ohjaamosta löytyvät neliväri -LCD -näytöt ja uusi GPS/GLONASS- satelliittinavigointijärjestelmä. Maalinetsintä- ja maalinseurantajärjestelmä on uusittu ilmasta – maahan -ohjuksia varten ja se on liitetty myös kypärätähtäinjärjestelmään.

Khalino on Läntisen sotilaspiirin MiG-29-keskus, johon on sijoitettu kaikki MiG29SMT-hävittäjät (28 konetta) ja UBT -harjoituskoneet (6 konetta). AESA -tutkalla,lasiohjaamolla ja HOTAS:lla (hands-on throttele and stick) varustettu SMT on paljon kykenevämpi konemalli kuin sen edeltäjä 29S.

Edeltäjistään SMT poikkeaa ulkoisesti selkeämmin vielä S-malliakin pitemmästä kyttyrästä , jossa on muuna muassa polttoainesäiliöt. Kaksipaikkainen UBT on myös täysiverinen sotakone tutkaohjattuja ohjuksia lukuun ottamatta. Sekä SMT:ssä että UBT:ssä on ilmatankkauskyky. Lisäksi Khalinossa on kolmisenkymmentä MiG-29S:ää ja UB:ta.

 

MiG-29 SMT hävittäjiä

Vanhojen MiG-31:ien päivitysohjelma on edennyt hitaasti ottaen huomioon , että se alkoi jo 15 vuotta sitten. Kun päivityksen sisällöstä päästiin yksimielisyyteen, ensimmäiset 31 BM:t luovutettiin ilmavoimille viisi vuotta sitten. Päivitysohjelma viedään loppuun vuoteen 2020 mennessä. Läntisessä sotilaspiirissä on yhteensä viitisenkymmentä MiG-31:tä, joista kymmenkunta on päivitetty BM -standardiin.

BM:n ohjaamossa on monitoiminäytöt ja satelliittinavigointijärjestelmä. Ilmasta ilmaan aseistusta on kehitetty ja PESA -tutka on päivitetty. Ulkoisesti BM -mallin erottaa perusversiosta siitä, että tyypillisen suuret siipiripustimet on vaihdettu pienempiin ja ohjaamon ylkäpuolella näkyy periskooppi.

 

MiG-31 täydessä aselastissa

 

POMMIKONEVOIMAA

Hävittäjä -pommitajien muodostamaa taktista pommitusvoimaa Läntisessä sotilaspiirissä on Montsegorskissa , Kalingradissa ja Voronetzissa, yhteensä noin 70 koneen verran. Uusinta Sukhoi Su-34-tyyppiä löytyy vain Viribetzusta, yhteensä 10 konetta. Sen tulo palveluskäyttöön on kuitenkin ollut odotettua hitaampaa, minkä vuoksi on odotettavissa, että SU-24:n elinkaarta jatketaan yli vuosikymmenen lopun. Su-25 rynnäkkökoneita ei ole Läntisen sotilaspiirin laivueissa.

 

 Sukhoi Su-34 pommikone

Yhteensä noin Sukhoi SuMR ja MIGRB -tiedustelukonetta on Kuolassa ja Voronetzissa. SuMR -laivastoa ei ole päivitetty mitenkään, mutta muutama edelleen lentokuntoinen MiG-35RB kone aiotaan pitää päivityksin entokunnossa vuoteen 2020 saakka. Niihin asennetaan lasiohjaamot, satelliittinavigointijärjestelmä, uusi elektroninen tiedusteluvarustus, reaaliaikainen valokuvaus ja video järjestelmä sekä SLAR- tutka (Side-looking Airborne Radar).

Läntisen sotilaspiirin alueella sijaitseva pommikonevoima on kaikki suoraan puolustushaaran esikunnan komennossa. Koneita on kolmessa eri tukikohdassa, joista meitä lähimmässä, Kuolan niemimaan Olenegorskissa, on 30-35 Tu-22M3:a. Samaa konetyyppiä on noin saman verran myös Shaykovkassa, Moskovan kaakkoispuolella. Tu-95MS- ja Tu-160 – strategisten pommittajien tukikohta on vielä kauempana kaakossa, Engelsissä. Siellä on vajaat kolmisenkymmentä Tu-95MS- ja kaikki Tu- 160 konetta.

Koska Tu-22M3:ssa ei ole ilmatankkausmahdollisuutta, sitä ei lasketa strategiseksi pommittajaksi, vaan ainoastaan pitkän kantaman pommikoneeksi. Ilmavoimien Olenegorskissa olevat noin 30 konetta ovat peräisin merivoimilta ja niille tulee sama pommitustehtäväkuva kuin merivoimissa.

Modernisoituja versioita, Tu-22M3M, pitäisi olla yhteensä noin 30 konetta vuoteen 2020 mennessä. Ne pystyvät käyttämään aikaisempaa laajempaa asevalikoimaa ja saavat myös uuden avioniikan ja kommunikaatiojärjestelmät. Toistaiseksi vain yksi -kaksi konetta on päivitetty. Vuoden 2009 Zapad – harjoituksissa konetyypillä laukaistiin ensimmäistä kertaa uuden sukupolven täsmäaseita.

Tu-95MS-koneita on kahta versioita: MS-6 pystyy laukaisemaan enintään kuusi risteilyohjusta rungon sisältä ja M16 lisäksi 10 risteilyohjusta neljästä siipikannattimesta. Kuluvanan vuonna koneita aletaan päivittää Tu-95MSM – standardiin, joka kuljettamaan kuuden Kh-55-risteilyohjuksen sijasta kahdeksan Kh-101-risteilyohjusta. Samalla päivitetään tutka, lennonhallinta- ja navigointijärjestelmä ja koneet saavat lasiohjaamon. Koko laivasto päivitetään 10 vuoden kuluessa.

Tu -160M – standardiin on valmistunut kaksi uutta ja neljä päivitettyä konetta. Loput kymmenen konetta on tarkoitus päivittää vuosikymmenen loppuun mennessä. Standardi sisältää uusitun avioniikan, tulenhallinta- ja elso -järjestelmän sekä navigointivarustuksen. Uusittu kone voi pudottaa sekä rauta- että täsmäpommeja ja laukaista risteilyohjuksia.

Tu-95MS pommikone

HELIKOPTERIT

Vuodesta 2003 lähtien kokonaan ilmavoimien komennossa olleista helikoptereista muodostetaan vuosikymmenen loppuun mennessä 14 ilmailuprikaatia, joista neljä jä ilmavoimien sotilaspiirien komentoon ja 10 siirtyy takasisin maavoimille. Tällä hetkellä varsiniasia helikopteritukikohtia Läntisessä sotilaspiirissä ovat Levassova, Vjazma, Kalingrad ja Grabtsevo.

Vaikka GPV-2020:n perusteella uusia helikoptereita pitäisi tulla yli 1000 vuosikymmenen loppuun mennessä, on epäselvää, ehditäänkö tuohon määrään kouluttaa riittävästi miehistöjä näin lyhyessä ajassa. Tuhannesta helikopterista 400 on Mi-8:n uusia malleja, Mi-8-MTV-5 ja Mi-8MTVSh.

Rynnäkkökoptereiden pääosa muodostuu edelleen Mi-24: sta, joita on kahta versiota. Mi-24V:n tunnistaa nokan oikealle puolelle asennetusta nelipiippuisesta 12,7 millimetrin konekivääristä, kun P-variantissa se on karvattu kaksiiputkisella 30 millimetrin tykillä. Osa Mi-24P-koptereista on modernisoituja tai modernisoidaan pimeätoiminta kelpoisiksi PN- versioiksi.

 Mi-24V taisteluhelikopteri

 

UUSIA MALLEJA TULOSSA

Su-27:stä on tulossa palveluskäyttöön myös uusi Su-35-malli, jota ei pidä sekoittaa 25 vuotta sitten ensilentonsa tehneeseen saman nimiseen malliin. Toissa vuonna ensilentonsa tehneen uuden Su-35:n on tarkoitus olla väliaikainen ratkaisu, kunnes tehtaan T-50 (PAK_FA) saadaan palveluskäyttöön. Nyttemmin Su-35:tä ajatellaan jo T-50:n osittaisena korvaajana, koska se on selvästi edullisempi. Koneita on valmiina nyt jo pitkälle toistakymmentä ja niitä suunnitellaan valmistettavaksi yhteensä 48.

Su-35:ssä on PESA -tutka, joka näkee parhaimmillaan 400 kilometrin päähän ja pystyy seuraamaan 30 maalia samanaikaisesti. Sen ilmasta -maahan- moodi pystyy seuraamaan samanaikaisesti neljää maalia, joista kahden kimppuun voidaan hyökätä yhtaikaisesti. Muina ominaisuuksina ovat muun muassa lasiohjaamo ja kääntyvät suihkuputket. Kotimaahan tarkoitetut koneet ovat tyyppiä 35S, kun taas riisutuista vientimalleista S-kirjain puuttuu.

SU-27:n vientimalli SU-30 on tulossa myös kotimaan käyttöön merkinnällä SU-30SM. Sopimus 30 koneen toimittamisesta ilmavoimille tehtiin viime vuonna, jolloin nähtiin myös tyypin ensimmäinen koelento. Su-30SM:ään tulee vientimallia tehokkaampi tutka ja laajempi asevalikoima. Jää nähtäväksi, sijoittaako asevoimat kumpaakaan uutta mallia Läntisen sotilaspiirin laivueisiin.

MiG: in keskikokoisen monitoimihävittäjän, MiG-35:n, täysmittainen tuotanto alkanee ensi vuonna. Muun muassa AESA-tutkalla ja ilmasta maahan kyvyllä varustettua tyyppiä ei saatu myytyä Intialle, mutta kotimaahan sitä lienee tilattu viitisenkymmentä konetta.

 

MiG-35 monitoimihävittäjä

Venäjän ensimmäinen viidennen sukupolven hävittäjästä, Suhoi T-50:stä , on käytössä neljä prototyyppiä ja viides valmistuu kuluvana vuonna. Koneen sarjatuotanto aiotaan aloittaa vuonna 2015 kahdeksalla koneella. Vuosikymmenen loppuun mennessä koneita odotetaan valmistuvan yhteensä noin 60.

Suhoi T-50 ja koelento 2010

Artikkelin lähde: Siivet, The Wings 4/2013 - Kuvat: Internet
 

Talvisota alkoi 74 vuotta sitten

Tänä päivänä 74 vuotta sitten eli 30.11.1939 talvisota syttyi, kun NL hyökkäsi Suomeen ilman mitään sodanjulistusta. Muutama kuukausi aiemmin oli syttynyt toinen maailmansota Saksan hyökättyä Puolaan.

Neuvostoliittolaisia SB-2 pommikoneita Helsingin yllä 30.11.1939

Talvisota oli NL:n ja Suomen välinen sota, jossa Suomi kävi puolustussotaa ja NL hyökkäyssotaa. Neuvostoliitto käytti hyökätessään paljon panssarikalustoa ja joutui liikkuessaan käyttämään Itä-Suomen heikohkoa tieverkostoa. Suomalaiset eivät olleet riippuvaisia teistä ja olivat tottuneet liikkumaan metsiä pitkin. Suomalaisten liikkuva sodankäynti aiheutti neuvostojoukoille suuria tappioita ja joukkoja joutui usein saarroksiin.
Talvisota oli molemmille osapuolille raskas kokemus. Talviset olosuhteet olivat kovat ja molemmat menettivät paljon miehiä ja varsinkin Neuvostoliiton aineelliset tappiot olivat raskaat.

Tuhottuja tankkeja ja ajoneuvoja sekä kaatuneita neuvostosotilaita Raatteen

tiellä 1940

 

Vaikka Suomi oli varustautunut sotaan huonosti, Suomi piti pintansa.
Talvisodan aikana syntyi kuuluisa "Molotovin cocktail" ja termi "talvisodan henki".
Talvisota päättyi 13.3.1940 Moskovan rauhansopimukseen.

Neuvostoliitolle luovutetut alueet Moskovan rauhansopimuksessa 1940.

NL:n sodan nimityksiä talvisodalle: "suomalainen sota", "Suomen kampanja", "vuosien 1939-1940 neuvostoliittolais-suomalainen paikaillinen aseellinen konflikti" sekä myöhemmin 1980-luvulla yleistyi nimi "zimnjaja voina" eli "talvisota. Voidaan sanoa, että sota ja etenkin historia opettaa ja yhdistää, sillä talvisodan jälkeen Suomi osasi varautua/varustautua tuleviin sotiin paremmin sekä Suomen kansa oli sisäisesti yhtenäisempi kuin koskaan aiemmin historiassa.

 

KURSK 1943 - Курск 1943

Kurskin taistelu - tasan 70 vuotta sitten

Saksalaista jalkaväkeä ja Panzer VI (Tiger I)

Kurskin taistelu heinäkuussa 1943 oli sodankäynnin historian suurin panssarivoimien yhteenotto. Saksalaisten hyökkäyksen (operaatio Zitadelle) juuret juontuivat katastrofaalisesta alkuvuodesta 1943, jolloin Neuvostoliitto tuhosi 6. armeijan Stalingradissa ja uhkasi sotamarsalkka Erich von Mansteinin Armeijaryhmä Donia.

 

 Neuvostoliittolaisia T-34 panssarivaunuja ja pst-tykki

 

Von Mansteinin tehokas vastahyökkäys kuitenkin tuhosi neuvostoliittolaisten hyökkäysten kärjet 18.2. - 18.3., minkä jälkeen itärintamalla alkoi seesteinen vaihe, kun uupuneet osapuolet järjestivät hajonneita joukkojaan odotettavissa olevaan kesäkampanjaan.

 

Neuvostoliittolainen pikakivääriasema

 

  

KURSKIN TAISTELU LYHYESTI

Manstein ja hänen kenraalinsa suunnittelevat taistelua

Ketkä:

Eräät sotamarsalkka Gunther von Klugen (1881-1944) Keskisen armeijaryhmän ja sotamarsalkka Erich von Mansteinin (1887.1973) Eteläisen armeijaryhmän osat vastaan marsalkka Konstantin Rokossovskin (1896-1968) Keskinen rintama ja marsalkka Nikolai Vatutinin (1901-1944) Voronezin rintama ylipäällikkö, marsalkka Georgi Zukovin (1896-1974) komennossa.

 

Kenraali KK Rokossovsky ja kenraalimajuri Telegin etulinjassa ennen taistelujen alkua.

Mitä:

Saksa pyrki vuoden 1943 strategisella offensiivillaan eliminoimaan mutkan, joka oli muodostunut rintamaan Kurskin kaupungin kohdalle.

Missä:

Kurskin tärkeän rautatieristeyksen seudulla Ukrainassa 800km Moskovasta etelään.

Milloin:

4. –13.7.1943

 

Miksi:

Saksalaisilla oli voimavarat vain rajoitettuun hyökkäykseen idässä ja he tarvitsivat voiton saadakseen liittolaisten horjuvan luottamuksentakaisin. Kurskin mutka tarjosi saksalaisille saavutettavalta vaikuttavan strategisen tavoitteen.

Tulos:

Saksan hyökkäys epäonnistui, ja Neuvostoliiton vastahyökkäys antoi pohjan Puna-armeijan muille operaatioille vuonna 1943. Idässä strateginen aloite siirtyi lopullisesti Neuvostoliitolle.

Kursk 1943 - saksalaisten offensiivi

Saksalaissotilaiden tupakkatauko juoksuhaudassa

Taistelujen kulku

Maaliskuun taistelujen jäljiltä Kurskin rintamaan jäi saksalaisten puolelle ulkoneva iso mutka. Saksan ylin johto päätti aloittaa seuraavan offensiivinsa koodinimeltä Zitadelle (Linnoitus). Hyökkäämällä tähän kiilaan kahdella pihtiliikkeellä pohjoisesta ja etelästä saksalaiset toivoivat voivansa saartaa ja tuhota suuren vihollisjoukon, sillä kesäkuun alussa pullistumaa puolusti kokonaista 850 000 neuvostosotilasta. Lisäksi puolustusasemat olivat porrastettu useaan kertaan ja suojattu 1500 miinalla per kilometri.

4.heinäkuuta 1943 sotamarsalkka Erich von Mansteinin eteläinen armeijaryhmä aloitti valmistelevat hyökkäykset kiilan etelänurkasta. Mansteinin joukkoon kuului 20 divisioonaa ja 1 405 panssaroitua taisteluajoneuvoa, jotka kenraali Werner Kempfin erillisosasto ja kenraalieversti Hermann Hothin 4. panssariarmeija olivat tarkoitukseen valinneet. Seuraavana aamuna keskiselle armeijaryhmälle alistettu kenraali Walter Modelin 9.armeija aloitti hyökkäyksen kiilan pohjoislaidalta. Modelin joukkoon kuului kuusi mekanisoitua ja 14 jalkaväkidivisioonaa sekä 1 840 panssaroitua taisteluajoneuvoa. Saksalaiskomentajat toivoivat, että nämä kaksi hyökkäystä yhyttäisivät toisensa Kurskissa ja yli 670 000 vihollista jäisi saarroksiin. Onnistuessaan operaatio Linnoitus saisi vangiksi suuuremman joukon vihollisia kuin mikään itärintaman lukuisista moteista.

 

"Tiikerit" siirtymässä taistelualueelle

(503:s raskas tankki pataljoona)

Ennaltaehkäisevä isku

Varhain heinäkuun 5. päivän aamuna Modelin 9. armeijan jalkaväen kärkijoukot hyökkäsivät Neuvostoliiton ensimmäiselle puolustuslinjalle kiilan pohjoisnurkassa. Neuvostojoukkojen tiedustelu oli kuitenkin saanut selville Modelin joukkojen hyökkäysajankohdan, ja ne aloittivat kiivaan tykkitulen saksalaisten asemiin häiritäkseen hyökkäystä.

Vahvalla kaikkien aselajien yhteishyökkäyksellä Modelin joukot onnistuivat etenemään 10 km etelään neuvostojoukkojen puolustusasemiin. Samana päivänä alkoi myös saksalaisten päähyökkäys kiilan etelälaidalla. Iltaan mennessä Hothin joukot olivat toistuvista kiivaista hyökkäyksistään huolimatta edenneet vain 10 km. Vielä pahempaa oli, että Kempfin panssarikärki ei ollut idempänä onnistunut edes murtautumaan neuvostojoukkojen puolustuslinjan läpi vihollisen sitkeän vastarinnan takia. Niinpä 9. armeijan joukot rynnäköivät 6.-9.heinäkuuta yhä uudestaan vihollisen toiseen puolustuslinjaan saadakseen haltuunsa tärkeän Olhovtkan harjanteen alueen. Vihollisen panssarivoimien pontevat vastahyökkäykset estivät kuitenkin Modelin joukkoja valtaamasta avainasemassa olevaa Ponyrin kylää. 10.-11. heinäkuuta vielä voimakkaammat neuvostojoukkojen vastahyökkäykset pysäyttivät Modelin uupuneiden joukkojen etenemisen. Modelin eteläsuuntainen liike oli siis viikon kiivaasta rynnäköinnistä huolimatta onnistunut etenemään vain 16 km vihollisen kerrospuolustuksen sisään. Mutta pahempaa olil tulossa, sillä 12. heinäkuuta alkaneet voimakkaat vastahyökkäykset pakottivat Modelin kärkijoukot luopumaan edeltävinä päivinä valtaamastaan alueesta. Saksalaisten isku pohjoispuolella oli epäonnistunut surkeasti.

Neuvostoliittolainen jalkaväki hyökkää T-34 vaunujen tukemana

Prohorovkan taistelu

Samaan aikaan eli 6.-9. heinäkuuta Saksan panssarivoimien hyökkäykset etelärintamalla olivat vähitellen ajaneet puna-armeijaa sen vastaiskuista huolimatta taaksepäin kohti Prohorovkan ja Obojanin kyliä. Kenraalieversti Hausserin II-SS-panssariarmeijakunta eteni täällä pisimmälle ja varmisti asemansa, mutta Kempfin panssarit idässä eivät onnistuneet yhtä hyvin, mikä jätti Hausserin sivustan alttiiksi neuvostojoukkojen vastaiskuille..

10.heinäkuuta saksalaispanssarit tunkeutuivat osaksi Neuvostoliiton kolmannen puolustuslinjan läpi ja lähestyivät Obojania ja Prohorovkaa. Tämä takaisku sai neuvostoarmeijan tuomaan paikalle parhaimman reservinsä, 5. kaartin panssariarmeijan, pysäyttämään saksalaisten etenemisen. Seurasi valtava taktinen panssaritaistelu, joka käytiin 12. heinäkuuta Prohorovkan luona, kun 805 neuvostopanssaria ja 495 saksalaisvaunua iskivät yhä uudelleen yhteen. Aikaisin aamulla neuvostopanssarit kävivät saksalaisen II SS- ja III panssariarmeijakunnan kimppuun juuri kun näiden divisioonat järjestyivät etenemään Prohorovkan kylään. Tietäen, että Saksan armeijan uusimmat Panther- ja Tiger-panssarivaunut pystyivät ampumaan erinomaisesti hyvin etäältä, neuvostopanssarit ryntäsivät lähemmäksi, jotta välimatka lyhenisi. Sekasortoiset yhteenotot kestivät lähes koko päivän, ja neuvostopanssarien vastaiskut estivät saksalaisia etenemästä Prohorovkan läpi pohjoiseen ja valtaamasta tätä aiemmin harmitonta kyläpahasta. Neuvostojoukot menettivät taistelusssa 412 panssarivaunua ja saksalaiset 149. Vaikka tästä voisi päätellä, että yhteenotto oli taktinen voitto saksalaisille, se oli heille itse asiassa strateginen fiasko. Taistelu aiheutti saksalaisille kalustotappioita, joita heidät oli vaikea korvata, mutta se myös riisti heidän hyökkäysoperaatioltaan viimeisenkin terän. Hitler tajusi tämän ja päätti 13. päivä peruuttaa Operaatio Linnoituksen. Päätöksen motivaationa oli kuitenkin myös Hitlerin halu siirtää parhaat panssarijoukkonsa Kurskin alueelta Sisiliaan torjumaan länsiliittoutuneiden maihinnousuja. 13-24. heinäkuuta Hothin ja Kempfin joukot joutuivat käymään sitkeitä perääntymistaisteluja kiivaasti hyökkääviä neuvostojoukkoja vastaan päästäkseen takaisin alkuperäisiin asemiinsa. Operaatio Linnoituksen epäonnistuminen tuli saksalaisille kalliiksi, sillä he kärsivät 883 taistelupanssarin ja 54 100 miehen tappiot saaden haltuunsa vain muutaman kilometrin merkityksetöntä maata. Saksan itärintaman armeija ei oikeastaan koskaan toipunut tästä fiaskosta.

Kaatuneita saksalaissotilaita ja palava Pzkw IV

Linnoitus sortuu

Saksan armeijalla oli kuitenkin edessään vielä pahempaa. Neuvostoliitto piti operaatio Linnoituksen pysäyttämistä vastakoordinoidun strategisen vastoffensiivin alkuvaiheena. Niinpä puna-armeija aloitti 12.heinäkuuta oman vastaoffensiivinsa, Operaatio Kutuzovin, Modelin joukkojen suojatonta pohjoista sivustaa vastaan, joka oli juuttunut kahakoimaan kiilan pohjoislaidalle. Hyökkäys heidän 2.panssariarmeijaansa vastaan yllätti saksalaiset, joiden huomio oli edelleen operaatio Linnoituksessa. Niinpä neuvostojoukkojen ripeä eteneminen länteen uhkasi katkaista saksalaisten huoltoyhteydet. Muuta vielä pahempaa oli tulossa kun Neuvostoarmeija 3. elokuuta alitti Voronezin ja arorintaman Offensiivin nimellä Operaatio Rumjantsev saksalaisten 4.panssariarmeijaa ja Kempfin erillisosastoa vastaan. Sen tarkoituksena oli eliminoida Kurskin kiilan etelälaita. 7. elokuuta nopeasti etelään edenneet neuvostopanssarit olivat vallanneet Harkovan kaupungin. Seuraavina viikkoina puna-armeija laajensi nämä operaatiot suureksi strategiseksi vastaoffensiiviksi Dneprjokea kohti.

 

Neuvostoliittolainen raketinheitin patteri tulittaa

(Katyusha)

 

 Kursk (eikä Stalingrad) oli todennäköisesti sodan tärkein käänne, joka varmisti Saksan tappion 1945.

 Tuhoutunut massiivinen Ferdinand ja kaatunut saksalaissotilas

 

KURSKIN TAISTELUN PANSSARIVAUNUT

 

Saksalaiset

 

Raskaan panssarivaunun kehittäminen oli alkanut ennen operaatio Barbarossaa. Sitä ei ollut aiottu saksalaisen panssaridivisioonan pääaseeksi, vaan sitä käytettiin lähinnä itsenäisissä pataljoonissa läpimurtoihin. Vuosina 1942-1944 valmistettiin vain 1354 Tigeriä. Vaunu joutui tuleen ensimmäisen kerran syksyllä 1942 ja se sai pian kuuluisuutta. 

Vaunu kehitettiin toimimaan panssarirykmenttien tulitukena. Vaunun ensimmäiset muunnelmat oli aseistettu lyhyellä 7,5 cm:n tykillä, jolla oli rajallinen panssarinläpäisykyky, mutta joka kykeni laukaisemaan paljon raskaampia sirpalekranaatteja kuin panssarirykmenttien muut vaunut. Vasta saksalaisten törmättyä T-34/76:iin Panzer IV sai toimia panssarintorjujana. Silloin se varustettiin pitkällä 7,5 cm:n kanuunalla, jolla oli hyvä panssarinläpäisykyky, ja siitä tuli Saksan panssarivoimien "työhevonen". Kaikkiaan vuosina 1942-1945 valmistettiin runsaat 7500 vaunua pitkällä 7,5 cm:n tykillä

Panther-vaunu kehitettiin saksalaisten panssarirykmenttien uudeksi päävaunuksi saksalaisten törmättyä T-34:ään. Panther oli huomattavasti soveltuvampi joukkotuotantoon kuin Panzer IV ja Tiger. Vaunun ensimmäinen suoritus rintamalla oli Kurskin taistelu. Panther hallitsi taistelukenttiä vuosina 1944-1945, mutta se ei riittänyt auttamaan saksalaisia. Vuosina 1943-1945 valmistettiin lähes 6000 Pantheria.

 

 

Porsche menetti tilaisuuden valmistaa Tigeriä, mutta sotavoimat päätti tuottaa 90 raskasta panssaritorjuntavaunua Porschen suunnittelemalle rungolle. Vaunut (yhtä lukuunottamatta) joutuivat ensimmäisen kerran tuleen Kurskissa kesällä 1943. Neuvostoliittolaisissa kuvauksissa itärintaman taisteluista tämä vaunu minitaan aika usein verrattuna siihen miten vähän niitä valmistettiin.

Neuvostoliittolaiset

Tällä vaunulla, jota puna-armeija sai Yhdysvalloista niin sanottuna vuokralaina-apuna, oli niitattu panssarilevy, jollaisista neuvostoliitolaiset ja saksalaiset panssrivaunuvalmistajat olivat siinä vaiheessa jo luopuneet. Suoran osuman sattuessa vaunuun niitit saattoivat lentää vaunun sisällä kuin ohjukset ja haavoittaa miehistöä. Lisäksi vaunun ulkomuoto, maalle nostettu panssarilaiva, osoittautui tehottomaksi. Yhdysvallat valmisti runsaat 6 200 vaunua, kunnes tuotanto lakkasi joulukuussa 1942.

Syntyessään 1941 T-34 edusti aivan uudenlaista ajattelua panssarivaunun suunnittelussa, varsinkin kaltevalla etupanssarillaan. Sillä oli kuitenkin yksi puute, nimittäin että vaununjohtaja sai toimia myös lataajana. Sodan aikana valmistettiin suuri määrä T-34:iä, runsaat 35 000 kappaletta 76 mm:n tykillä, ja se oli Neuvostoliiton panssarivoimien päävaunu vuosina 1942-1944. Vuonna 1944 joukot saivat raskaamman ja paremman muunnelman, T-34/85:n, jota valmistettiin 11 000 kappaletta. 

 

 

Tämän  raskaan vaunun (joka sai nimensä puolustusministeri Kliment Vorosilovin mukaan) aikaisemmat muunnelmat olivat kesällä 1941 yllättäneet hyökkäävät saksalaisjoukot, joilla ei ollut lainkaan sellaisia panssaritorjunta-aseita, jotka pystyivät lävistämään vaunun panssarin. Mutta vähitellen saksalaiset saivat tykkejä jotka pystyivät ampumaan KV-vaunua. KV:n tuotanto oli loppumassa kesällä 1943, se oli liian raskas ja sillä oli vaikeuksia selvitä uusista saksalaisvaunuista. Kaikkiaan valmistettiin runsaat 4 200 vaunua. 

 

  

Tuhoutuneita neuvostotankkeja

( amerikkalaisvalmisteinen M3 Lee)

 

 

Neuvostosotilaat tutkivat tuhottua Pantheria


Kurskin taistelu - The battle of Kursk

Artikkelin lähteet: Toisen Maailmansodan Suuret Taistelut/Chris Mann, Historian suurimmat panssaritaistelut/Stephen Hart, Toisen Maailmansodan Historia-osa III/Eddy Bauer, Kurskin taistelu-Historian suurin panssaritaistelu/Anders Frankson ja Niklas Zetterling

 

Kuvat ja Video: Internet ja Youtube

 

 

День Победы

VOITON PÄIVÄ

 

Berliini toukokuussa 1945 - Neuvostoliiton lippu nostetaan Valtiopäivätalon katolle

Venäjällä vietetään tänään toisen maailmansodan voitonpäivää eri puolilla maata, Vladivstokista Kaliningradiin asti järjestetään juhlatilaisuuksia.
Päivän tärkein tapahtuma on kuitenkin Moskovan Punaisella torilla järjestetty sotilasparaati.
Sinä päivänä osoitetaan kunnioitusta veteraaneja kohtaan, jotka taistelivat fasismia vastaan.
Voitonparaatit järjestetään kaikissa Venäjän suurimmissa kaupungeissa.

Moskovan paraatissa nähtiin myös Topol-ydinohjuksia

Sodan neljän vuoden aikana kuoli yli 23 miljoonaa Neuvostoliiton kansalaista.
Nuorin toisen maailmansodan veteraaneista on täyttänyt 86 vuotta.
Viimeiset viralliset kutsunnat järjestettiin vuoden 1944 syksyllä.
Silloin rintamalle lähtivät vuonna 1927 syntyneet nuoret miehet.

Puna-armeijan veteraaneja juhlimassa 68. Voiton päivää

Länsiliittoutuneille voitonpäivä on 8. toukokuuta 1945, koska tuolloin Alfred Jodlin Reimsissä allekirjoittama saksalaisten antautuminen tuli voimaan kello 23:01 Keski-Euroopan aikaa.

Neuvostoliitolle antautumisen allekirjoitti seuraavana päivänä 9. toukokuuta 1945 kello 00:03 sotamarsalkka Wilhelm Keitel Wehrmachtin, suuramiraali Hans-Georg von Friedeburg Kriegsmarinen ja
kenraalieversti Hans-Jürgen Stumpff Luftwaffen puolesta Berliinin Karlshorstissa
marsalkka Georgi Žukoville.

 

 Antautumisen allekirjoitustilaisuus - Keitel ottaa vastaan papereita.
 (keskellä takana)

Zukov allekirjoittaa Saksan antautumisasiakirjan

Священная Война - Pyhä Sota - The Sacred War 

Vietnamin ilmasota - Vietnam Air War

Vietnamin ilmasota oli modernin ilmasodan koelaboratorio, joka opettaa yhä.

  Helikoptereiden käyttö kuljetuksissa ja tulitukitehtävissä yleistyi Vietnamin sodan aikana.

Korean sodan mallin mukaisesti Pohjois-Vietnamin ilmavoimilla oli tarkkaan rajattu torjuntatehtävä oman alueen tärkeimpien kohteiden suojaamiseksi sekä Yhdysvaltain ilmatoiminnan kuluttamiseksi. Etelä-Vietnamin alueella ei käyty lainkaan ilmataisteluja, mutta Yhdysvallat laajensi ilmasodan myöhemmin myös naapurivaltioiden Kambodzan ja Laosin alueelle pohjoisvietnamilaisen huoltoreittien katkaisemiseksi.

 Yhdysvaltojen F4- hävittäjäpommittaja hyökkäystehtävässä Ho Chi Minhin huoltotietä vastaan.

Yli 1000 konetta

Vietnamin sodassa ei edes maasodassa ollut selkeitä rintamalinjoja, vaan Pohjois-Vietnamin tukemat Viet Cong-sissit kävivät sissisotaa Etelä-Vietnamin alueella, ja Yhdysvallat toimi suoraan Pohjois-Vietnamin alueella vain ilma-aseensa avulla. Erona Korean sotaan oli myös se, että tällä kertaa Yhdysvallat halusi välttää sodan laajentumisen sodankäynniksi Kiina tai Neuvostoliittoa vastaan, ja se pidättyi tästä syystä ydinaseiden käytön harkitsemisesta. Pohjois-Vietnamin hävittäjätoiminta perustui maassa toimiviin taistelujohtajiin, jotka johtivat ilmassa olevat muutaman koneen MiG-parit oikeaan paikkaan ja hetkeen. Taisteluhohtajat integroivat tehokkaasti myös ilmatorjunnan yhteistoimintaan MiGien kanssa. MiG-21 oli Pohjois-Vietnamin lentäjien ehdoton suosikki, mutta koska MiG-21-kalustoa ei ollut riittävästi, osa ohjaajista lensi lähes sodan loppuun asti MiG-17-koneilla. Missään vaiheessa ei Pohjois-Vietnamilla ollut käytössä kuin keskimäärin 40 MiG-hävittäjää, pois lukien vuosi 1972, jolloin Pohjois-Vietnamin ilmavoimilla oli 55 MiG-konetta käytössään. Etelä-Vietnamin puolella taistelivat Yhdysvaltojen lisäksi myös yhdeksän muun valtion joukot, joiden taistelukonekaluston määrä sotanäyttämöllä oli korkeimmillaan kerralla 1000 konetta.

Pohjoisvietnamilaisia MiG 21PF-hävittäjiä valmistellaan taistelua varten

Ässiä riitti

Pohjois-Vietnamin ilmavoimissa 102 lentäjää saavutti ilmavoiton ja 18 ässästatuksen vähintään viidellä ilmavoitolla. Menestyksekkäin oli Ngyen Van Coc yhdeksällä (mahdollisesti 14) ilmavoitolla. Vastoin Yhdysvaltojen väitteitä MiG-21-kalustolla ammuttiin alas myös muutamia strategisia B-52-pommikoneita hävittäjäsuojasta huolimatta. Pääosa B-52-koneistga menetettiin ilmatorjunnalle.

 Ngyen Van Coc MiG:n ohjaamossa

Aikajaksolla 5.8.1964-31.12.1974 Pohjois-Vietnamin ilmapuolustus tuhosi 4 181 amerikkalaista lentolaitetta (lukuun sisältyvät myös helikopterit ja miehittämättömät tiedustelukoneet), joista ilmatorjuntatykistö tuhosi 2 568 lentolaitetta (60% Yhdysvaltain kokonaistappioista). Pohjoisvietnamilaiset hävittäjät  ampuivat alas 320 amerikkalaista konetta (9%) menettäen ilmataisteluissa 76 omaa konetta. S-75 Dvina (SA-2) – ilmatorjuntaohjuksia käyttäneet Pohjois-Vietnamin ilmatorjuntaohjusjoukot tuhosivat 1 295 amerikkalaiskonetta (31%), joista 54 oli strategisia B-52-pommiokonriys. Ilmatorjuntaohjuksia kului yhteensä viat ja taistelumenetykset sisältäen 6 806 ohjusta, mikä tekee keskimäärin 5 ohjusta per tuhottu amerikkalaiskone. Samalla aikavälillä Yhdysvaltain ilma-ase pystyi tuhoamaan käytössä olleesta 95 ilmatorjuntaohjuspatterista 52. Panoksestaan amerikkalaisia maahantunkeutujia vastaan saavutettuun voittoon Pohjois-Vietnamin ilmatorjuntaohjusjoukot palkittiin sodan päätyttyä sankariaselajin kunnianimellä. Amerikkalaisten puolustukseksi on mainittava, että nämä tappiot jakautuivat 10 vuoden ajalle. Kaikesta huolimatta amerikkalaiset jatkoivat päättäväisesti ilmasotaa koko konfliktin ajan.

Pohjoisvietnamilainen SA-2 ilmatorjuntaohjuspatteri

Kolme kertaa II maailmansota

Kaakkois-Aasian sodassa pudotettiin kolme kertaa niin paljon pommeja kuin toisessa maailmansodassa. Pelkästään vuosina 1963-1968 Pohjois-Vietnamin pudotettiin 8,6 tonnia pommeja neliökilometriä kohti eli noin 150 kiloa jokaista miestä, naista ja lasta kohti. Pommeja pudotettiin yhteensä 7 miljoonaa tonnia, ja arviolta 2,6 miljoonaa pohjoisvietnamilaista kuoli pommituksissa. Erona Korean sotaan oli myös se, että vaikka Neuvostoliitto ja Kiina tukivat tällä kertaa Pohjois-Vietnamia julkisesti, taistelutoimiin osallistuivat vain pohjoisvietnamilaiset lentäjät. Neuvostolentäjät antoivat ajoittain hävittäjien tyyppikoulutusta myös Pohjois-Vietnamissa. Tämä käy selville sekä venäläisistä virallisista arkistoista että myös tyyppikouluttajien mustelmista ja haastatteluista. Ilmatorjunnassa ja ilmavalvonnassa neuvostoliittolaisia sotilasasiantuntijoita oli koulutustehtävissä enemmän, ja he osallistuivat satunnaisesti myös taistelutoimien johtamiseen. Neuvostoliiton, sen liittolaisten ja Kiinan tuki Pohjois-Vietnamille oli ennen kaikkea apua sota- ja siviilimateriaalien sekä asiantuntijoiden muodossa. Kun pohjoisvietnamilaiset saivat käyttöönsä tarvittavat materiaalit ja asiantuntemusta, he hoitivat itse sotimisen omin voimin sangen menestyksellisesti.

 B-52 pommittaa Viet Congin asemia kesäkuussa 1965. Valtavan pommittajan D- versio pystyi ottamaan lähes 32 000 kg:n pommilastin.

Modernin ilmasodan alku

Vietnamin ilmasodassa käytettiin ensimmäistä kertaa sotatilanteessa monia uusia taistelutapoja ja – välineitä: helikopterien laajamittaista käyttöä joukkojen kuljettamiseen, huoltoon ja taistelukentän tulitukeen, taisteluhelikoptereita, ilmatorjuntaohjuksia, rypäleammuksia ja –pommeja, keskipitkän matkan puoliaktiivisesti hakeutuvia tutkahakuisia ilmataisteluohjuksia, miehittämättömiä tiedustelukoneita, tutkaan hakeutuvia ilmasta maahan –ohjuksia, laajamittaista täsmäpommien  ja –ohjusten käyttöä, joukkojen peitteisessä maastossa siirtymisestä varoittavia lentokoneista kohdealueelle pudotettavia etäantureita, Gunship- tyyppisiä lähitukilentokoneita, hävittäjätoiminnan, ilmavalvonnan ja ilmatorjuntatykistön sekä ilmatorjuntaohjusten yhdistämistä integroiduksi ilmapuolustusjärjestelmäksi, ilmatilan kaukovalvontatutkakoneita, ilmatankkausta ja paljon muuta. Yhdysvallat joutui vetäytymään sadasti ei niinkään sotilaallisten tappioiden vuoksi, vaan koska julkinen mielipide kääntyi Yhdysvalloissa sotaa vastaan sekä siksi, että se tuli taloudellisesti liian kalliiksi. Lisäksi sodan loppuvaiheessa alkoi näyttää vakavasti siltä, ettei Pohjois-Vietnamia pystytä voittamaan sotilaallisin keinoin.

 Huey Cobra-taisteluhelikopteri suojaa hyökkäystä rakettitulella

Amerikkalaisen ilmasotakäsityksen mukaisesti heidän ylivoimainen osaamisensa ilmasodan alalla vain vahvistui Vietnamin sodan aikana, joskin Korean sodan väitetystä 10:1-ilmavoittosuhteesta mentiin alas 2:1 saakka. Kaikki oli kuitenkin jopa paremmin kuin aiemmin: F-4 Phantom –hävittäjät tarjosivat entistä enemmän laadullista ylivoimaa ja neuvostoliittolaiset ilmatorjuntaohjuksetkin olivat osoittautuneet erittäin epätarkoiksi. It- ohjusten tarkkuudesta on nyttemmin löytynyt uusia venäläisiä hyvin analyyttisiä lähteitä (evl evp Keijo Tossavaisen kääntämiä), joiden makaan it- ohjusten (SA-75, S-75 eri mallit) osuus USAF:n konetappioista olisikin ollut huomattavasti suurempi kuin aiemmin on esitetty. Totuus on siellä jossakin…

Yhdysvaltain lentokone- ja helikopteritappiot Vietnamissa 1962-1972 

Vietnamin sodassa käytettyjä konetyyppejä

Pohjois-Vietnam

MiG 21PFM "Fishbed"

Valmistusmaa: Neuvostoliitto

Tyyppi: yksipaikkainen jokasään hävittäjäpommittaja

Huippunopeus: 2230 km/h

Aseistus: 23 mm tykki, Neljä AA-ohjusta, pommeja/raketteja- aselastin maksimipaino 1500 kg 

MiG 17F "Fresco"

Valmistusmaa: Neuvostoliitto

Tyyppi: yksipaikkainen hävittäjä

Huippunopeus: 1100 km/h

Aseistus: Yksi 37 mm tykki ja kaksi 23 mm tykkiä, pommeja/raketteja- aselastin maksimipaino 500 kg 

Yhdysvallat 

F4C Phantom II

Valmistusmaa: Yhdysvallat

Tyyppi: kaksipaikkainen jokasään hävittäjäpommittaja

Huippunopeus: 2414 km/h

Aseistus: 20 mm tykki, kuusi AIM-ohjusta, pommeja/raketteja- aselastin maksimipaino 6219 kg 

F 105D Thunderchief

Valmistusmaa: Yhdysvallat

Tyyppi: yksipaikkainen hävittäjäpommittaja

Huippunopeus: 2382 km/h

Aseistus: 20 mm tykki, pommeja/raketteja- aselastin maksimipaino 6400 kg 

Tässä olen ottanut esimerkiksi vain pari konetyyppiä. Varsinkin Yhdysvalloilla oli koko sodan ajan aktiivikäytössä kymmeniä lentokonetyyppejä. Myös helikopterityyppejä oli käytössä yli kymmenen erilaista.

Pohjois-Vietnamin ilmavoimat (toisenlainen näkökulma)

 

(Olen koonnut artikkelin seuraavista lähteistä: Suomen Sotilas 4/12, Ilmatorjunta Kylmässä sodassa/Ahti Lappi, Modern Military Aircraft/Jim Winchester, Fighting Aircraft of the World/Michael Sharpe&Chris Chant; Kuvat:Internet, Video:Youtube)

Kansallinen Veteraanipäivä 2013

KANSALLINEN VETERAANIPÄIVÄ

Muistakaahan miehiä ja naisia joiden takia tätäkään kirjoitusta ei sensuroida, yms.!

Itse käyn iltapäivällä viemässä kynttilän isän haudalle (rintamalla 1941-1944).