JATKOSODAN SYTTYMISESTÄ 70 VUOTTA

JATKOSOTA 25.6.1941 - 5.9.1944 (19.9)

Mannerheim, Hitler ja Ryti.

Mannerheimin syntymäpäivillä 4.6.1942 (Mannerheim täytti 75 vuotta)

ILMAHYÖKKÄYKSIÄ 19 PAIKKAKUNNALLA

25.-26 kesäkuuta Neuvostoliitto aloittaa sodan Suomea vastaan pommittamalla juhannuksen aatonaattona 19 paikkakuntaa eteläisessä Suomessa. Raskaimpien ilmahyökkäyksien kohteeksi joutuvat Turku ja Heinola, mutta pahoja vaurioita kärsivät myös Kouvola ja Kotka sekä vähäisempiä vahinkoja Inkeroinen, Utti, Rauma, Lahti, Mikkeli, Nokia ja Joensuu sekä Hangon neuvostotukikohdan ympäryskunnat.

Ilmahyökkäys Turkuun alkaa 25.6. aamulla klo 6.10, kun noin 30 SB-pommikonetta ilmaantuu yllättäen kaupungin ylle pudottaen pommilastinsa pääasiassa satama-alueelle ja Artukaisten lentokentän maastoon. Kaupungissa syttyy useita tulipaloja, joissa mm. Turun linna tuhoutuu osittain. Päivän aikana neuvostokoneet hyökkäävät vielä neljästi. Pahoin yllätetyt ilmatorjuntapatterit ja hävittäjät onnistuvat karkottamaan joitakin muodostelmia.

Tupolev SB-2, Neuvostoliiton yleisin pommikonetyyppi talvisodassa ja jatkosodan alussa.

Helsingissä hyökkäykset kohdistuvat pääasiassa Malmin lentokentälle. Pääkaupungin ilmatorjunta ehtii kuitenkin saamaan hälytyksen ajoissa ja niin vahingotkin jäävät turkua vähäisemmiksi.

Neuvostokoneet eivät onnistuneet myöskään sanottavammin vahingoittamaan Suomen lentoasetta. LeLv 24:n ja LeLv26:n Brewster- ja Fiat-hävittäjät sen sijaan pudottavat ilmataisteluissa 24 vihollispommittajaa. Kiivaimmat yhteenotot käydään Joroisten ja Selänpään lentokenttien yllä.

Ensimmäisten sotapäivien ilmapommituksissa kuolee toista sataa ja haavoittuu yli 500 ihmistä.

Suomalainen IT-tykki valmiina tulittamaan

SUOMI JA NEUVOSTOLIITTO JÄLLEEN SODASSA KESKENÄÄN

25.6 Päämaja siirtyy Mikkeliin. Kello 19.00 alkaen pääministeri Rangell toteaa eduskunnan salaisessa istunnossa pitämässään puheessa Suomen olevan sodassa. Ruotsi julistautuu puolueettomaksi Saksan ja Neuvostoliiton välisessä sodassa, mutta sallii edelleen saksalaisjoukkojen kuljetuksen rautateillään.

26.6. Presidentti Ryti pitää radiossa puheen, jossa hän sanoo Suomen joutuneen Neuvostoliiton hyökkäyksen kohteeksi.

Risto Heikki Ryti (3.2.1889-25.10.1956)

Suomen tasavallan 5.presidentti 19.12.1940-4.8.1944

Presidentti Ryti palauttaa radiopuheessaan kansalaisten mieliin kaikki Suomen ja Neuvostoliiton väliset vaikeudet ja Suomen tekemät myönnytykset. Presidentin mielestä jo Moskovan rauhanteon ehdot viittasivat uuden sodan valmisteluun, koska uusi raja rikkoi luonnolliset puolustusmahdollisuutemme. Hangosta oli tehty "Suomen sydäntä vastaan tähdätty pistooli" ja Sallan radasta "Suomen selkään suunnattu tikari". Ryti paljastaa puheessaan myös Molotovin suunnitelman Suomen likvidoimiseksi jonka Hitler oli marraskuussa 1940 torjunut ja josta suomalaisten tuli olla Saksan valtakunnankanslerille "mitä syvimmässä kiitollisuuden velassa".

Presidentti Ryti kuvailee lisäksi Suomen vuosisataista idänpainetta, ja päättää sitten puheensa optimistisesti: "Tämän paineen helpottamiseksi, ikuisen uhkan hävittämiseksi, tulevien sukupolvien onnellisen ja rauhallisen elämän turvaamiseksi me nyt käymme taisteluun. Ja meillä on tällä kertaa ehkä paremmat mahdollisuudet onnistumiseen kuin kenties milloinkaan aikaisemmin. Kohtalon Herra, jonka käsissä kansamme elämä on, johdattakoon meitä ja vieköön taistelumme lopulliseen voittoon."

Näin alkoi Jatkosodaksi alkanut vaihe Suomen historiassa. Paljon on puhuttu oliko "liittoutuminen" Saksan kanssa järkevää ja olisiko sota voitu välttää. Sen verran olen saanut itselleni taustatietoa eri medioista, kirjoista jne. ja Venäjän aukaistessa arkistojaan on yleisessä tiedossa, että Neuvostoliiton tarkoitus oli miehittää Suomi. Eli Suomea odotti sama kohtalo kuin Baltian maita: miehitys, kyyditykset, puhdistukset, venäläistäminen. Toisaalta vaikka Suomi olikin aloittanut yhteistyön Saksan kanssa ja päättänyt liittyä sotaan Neuvostoliittoa vastaan, Neuvostoliitto teki asialle itse oikeutuksen aloitettuaan asutuskeskusten pommitukset 25.6. Näin Neuvostoliitto saatiin näyttämään sodan aloittajalta tavallisten ihmisten silmissä.

Saksalaiset Tankit etenevät Venäjän aroilla.

Vielä vuonna 1941 Saksan armeija vaikutti pysäyttämättömältä.

Liittoutuminen Saksan kanssa tuntui ainoalta järkevältä vaihtoehdolta. Olihan Saksan armeija osoittanut olevansa voittamaton tai ainakin siinä vaiheessa Saksan voitto tuntui lähes varmalta. Suomi lähti siis "hyvillä mielin" hakemaan hyvitystä Talvisodalle ja ottaman takaisin Talvisodassa menetetyt alueet. Kaiken lisäksi Neuvostoliitto vaikutti Talvisodan kokemusten perusteella niin heikolta ettei se kestä Saksan ja sen liittolaisten hyökkäystä, vaan luhistuu nopeasti. Täten myös niin sanottu "Suur-Suomi" näytti mahdolliselta.

Neuvostoliiton heikkous ja Saksan voittamattomuus osoittautui kuitenkin harhaksi ja Suomi säilytti lopulta itsenäisyytensä täpärästi. Tali-Ihantalan torjuntataistelu 1944 ja Länsiliittoutuneiden ilmeinen haluttomuus antaa Stalinille "vapaita käsiä" Suomen suhteen estivät Suomen täydellisen miehityksen.

Euroopassa oli kolme sotaan osallistuneen maan pääkaupunkia mitä ei miehitetty minkään sotaakäyvän maan toimesta. Ne olivat Moskova, Lontoo ja Helsinki. No, Helsinkiin tuli kylläkin rauhanteon jälkeen liittoutuneiden valvontakomissio, tässä tapauksessa Neuvostoliittolainen. Olihan se sekin jonkin sortin miehitys. Porkkalan alue piti kaiken lisäksi antaa Neuvostoliitolle vuokralle 50 vuodeksi sotilastukikohdaksi eli Suomen alueelle oli Neuvostoliittolaisia joukkoja. Porkkala palautettiin kuitenkin jo 1956 takaisin Suomen hallintaan.

Valvontakomission puheenjohtaja Andrei Zdanov ja Suomen presidentti Juho Kusti Paasikivi (27.11.1870-14.12.1956 , 7.presidentti 11.3.1946-1.3.1956) neuvonpidossa.

Jatkosotaan palaan vielä myöhemmin kuten myös yleensä Saksan ja Neuvostoliiton väliseen kamppailuun.

THE SIEGE OF LENINGRAD (September 8, 1941 - January 27, 1944)

(From the book: The World at War 1939-1945)
Leningrad had more than three million citizen in 1941. As German troop closed in on the city in the fall of that year, however, some 700,000 inhabitants were evacuated.

Food Rationing began in August. To provide even basic rations, however, 510 tons of supplies had to reach the city every day by boat across Lake Ladoga to the northeast. Shortage set in, and people began to die of starvation. By January 1942 about 5,000 people were dying each day.

In January 1942, however, Lake Ladoga froze to such a depth that it became possible to drive trucks across it. The Soviet built a 20-mile-long (32km) road across the ice, which they used to bring in supplies and to evacuate citizens. The route became known as the "Road of Life".

The Red Army tried but failed to lift the German siege several times. However, in January 1943 it made a breaktrough south of Lake Ladoga, and by mid-February supplies were reaching the city by railroad. The siege was finally broken in January 1944 after the Germans had been forced to retreat westward.

The Bodies of Soviet Citizen, killed during a German bombing raid, lie on a street in central Leningrad. One millinon of Leningrad´s inhabitants died during the siege.

Neuvostokansalaisten ruumiita, kuolleet Saksalaisten ilmapommitusten aikana, makaamassa kadulla Leningradin keskustassa. Miljoona Leningradin asukasta kuoli piirityksen aikana.


LENINGRADIN PIIRRITYS (Syyskuu 8, 1941 - Tammikuu 27, 1944)

(Kirjasta: Maailma Sodassa 1939-1945)
Leningradissa oli yli kolme miljoonaa kansalaista 1941. Saksan joukot sulkivat pääsyn kaupunkiin saman vuoden syksynä, kuitenkin noin 700,000 asukasta oli evakuoitu.

Ruuan säännöstely alkoi Elokuussa. Jotta edes perusannokset olisi tarjottavana, 510 tonnia tarvikkeita täytyi toimittaa kaupunkiin joka päivä laivalla Laatokan yli koilliseen.
Puute alkoi, ja ihmisiä alkoi kuolla nälkään. Tammikuusta 1942 lähtien noin 5,000 ihmistä kuoli joka päivä.

Tammikuussa 1942 Laatokka kuitenkin jäätyi niin syvästi että tuli mahdolliseksi ajaa kuorma-autoilla sen yli. Neuvostoliittolaiset rakensivat 20 mailia (32km) pitkän tien jään yli jota he käyttivät tarvikkeiden tuontiin ja ihmisten evakuointiin. Tie tuli tunnetuksi  "Elämän Tienä".

Puna Armeija yritti purkaa Saksalaisten piirritystä useaan kertaan, mutta epäonnistui. Tammikuussa se teki läpimurron Laatokan eteläpuolella ja Helmikuun keskivaiheilla tarvikkeet saavuttivat kaupungin rautateitse.
Piirritys murtui lopulta tammikuussa 1944 sen jälkeen kun Saksalaiset oli pakotettu perääntymään länttä kohti.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------
Oheinen artikkeli on  otettu lahjaksi saamastani kirjasta The World at War 1939-1945. Netistä satuin löytämään vielä saman kuvankin mikä oli kyseisessä artikkelissa. Kirja on pieni yleispätevä teos, jossa tärkeimmät sodan tapahtumat on kerrottu lyhyesti. Kirjaa ei ole käsittääksen suomennettu? Leningradin piirrityksestä voisi kyllä kirjoittaa vaikka kuinka paljon ja materiaali varmaan löytyy sekä kirjoista että internetistä. Asiaan palaan, kuten muutenkin Neuvostoliiton ja Saksan kamppailuun, myöhemmin.

We are defending the city of Lenin.

Me puolustamme Leninin kaupungia.

Operation Barbarossa, Seventy years ago

OPERAATIO BARBAROSSA, SEITSEMÄNKYMMENTÄ VUOTTA SITTEN

Kesäkuun 22.päivänä aamunkoitteessa 1941 klo 3.30 3 400 000 saksalaista ryhtyi yllätyshyökkäykseen  Neuvostoliittoa vastaan, jota puolusti 4 700 000 Puna-armeijaksi kutsutun Neuvostoliiton maavoimien miestä. Sotatoimiin osallistuneiden lukumäärän ja molempien puolien kärsimien tappioiden suhteen tälle jättiläsmäiselle kamppailulle, jolle ihmiskunnan historiassa ei ole vertaista, eivät vetäneet vertoja myöskään mitkään toisen maailmansodan muilla sotanäyttämöillä suoritetut sotatoimet.

Tämä taistelu jatkui  aina Saksan sotavoimien tuhoutumiseen Berliinin savuaville raunioille saakka. Sen lopetti vasta ehdotonta antautumista edellyttyvä asiakirja, jonka allekirjoittivat sotamarsalkka Keitel ja hänen jälkeensä suuramiraali von Friedeburg ja ilmavoimien kenraalieversti Stumpff  Neuvostoliiton marsalkan Zukovin, Yhdysvarmeija ilmavoimien kenraalin Carl Spaatzin, Englannin ilmavoimien marsalkan Arhtur Tedderin ja ranskalaisen kenraalin de Lattre de Tassignyn läsnäollessa.

OPERAATIO BARBAROSSA

Saksalaisten alkuperäinen suunnitelma

Saksalaisten alku-ylivoimaa ilmassa

Kentälle tuhottuja Neuvostokoneita

...ja Saksalaisten alku-ylivoimaa maassa

Tuhottu Neuvostoliittolainen BT-7 tankki ja kuollut Neuvostosotilas Saksalaissotilaan tarkasteltavana

Palaa tulevissa kirjoituksissani tähän kahden totalitaarisen valtion ja kahden vastakkaisen idealogian taisteluun. Taisteluun joka kiihkeydessään ja fanattisuudessaan aiheutti esimerkiksi yli 20 miljoonan neuvostokansalaisen kuoleman ja jonka loppunäytöksessä Neuvostoarmeija murskasi Saksan niin loistavan armeijan täydellisesti. Aivan yksin Neuvostoliitto ei tähän (ehkä) olisi pysynyt vaan on otettava myös huomioon se valtava apu jotka liittoutuneet ja lähinnä Yhdysvallat antoivat Neuvostoliitolle.

Amerikkalaisvalmisteinen Bell P-39 Airacobra Neuvostoväreissä

 Pelkästään tätä konemallia toimitettiin 4773 kpl Neuvostoliiton ilmavoimille

Tänä päiväna on myös tasan 7 vuotta erään henkilön kuolemasta, henkilön joka myös oli yhdessä sivujuonteessa  II maailmansodassa. Hänkin aloitti sotansa kesällä 1941 ja palveli suuren osan ajasta Kiestingissä, joka oli saksalaisten rintamavastuualuetta. Tuo henkilö oli isäni, Uuno Eelis Miettinen (25.12.1921-22.6.2004). Otetaanhan ryypyt Unski! (Jäit muuten kossupullon velkaa!). RIP!

Gloster Gladiator, The last biplane fighter of the RAF

IluVon66 esittää: Suomen ilmavoimien lentokoneet , OSA 3

Gloster Gladiator II RAF:n viimeinen kaksitasohävittäjä

KEHITYS

Gloster Gladiator oli Ison-Britannian ilmavoimien viimeinen kaksitasohävittäjä. Se kehitettiin H.P.Follandin johdolla Gloster Gauntlet -hävittäjästä tyyppimerkinnällä S.S.37 ja sen ensilento lennettiin 12.9.1934. Se oli varustettu 530 hv:n Mercury IV-moottorilla ja siinä oli avo-ohjaamo. Ensimmäinen tuotantomuunnos Gladiator I otettiin palveluskäyttöön helmikuussa 1937. Se oli varustettu 830 hv:n Mercury IX- moottorilla ja avo-ohjaamo oli korvattu katetulla.  Koneesta tehtiin vielä uudempi Gladiator II-muunnos. Gladiator oli tuotannossa elokuuhun 1939 saakka ja niitä valmistettiin laivastomuunnos Sea Gladiator mukaan luettuna 747 kappaletta. 

Tyyppi oli  Britannian lisäksi käytössä Australiassa, Belgiassa, Egyptissä, Etelä-Afrikassa, Irakissa, Irlannissa, Kiinassa, Kreikassa, Latviassa, Liettuassa, Norjassa, Portugalissa, Ruotsissa ja Suomessa.

Gloster Gladiator Mk I of 73 Squadron, Kuninkaalliset ilmavoimat - 1938

Toisen maailmansodan alkaessa laivuekäytössä Englannissa oli 157 konetta. Koneita oli käytössä muillakin sotanäyttämöillä ja Gladiatoreita käytettiin taistelutehtävissä Pohjois-Afrikassa vuoden 1942 alkuun saakka.

Toisessa maailmansodassa Gladiator oli kuitenkin pahasti vanhentunut. Panssarointi puuttui, polttoainesäiliö oli suojaamaton ja aseet häiriöherkkiä. Ketteryyttä lukuun ottamatta suoritusarvot olivat vaatimattomia.

Eniten ilmavoittoja Gladiatorilla on saavuttanut Squadron Leader Marmaduke Thomas Pattle (80 ja 33 Sqn RAF), joka saavutti 15 ilmavoittoa Gladiatoreilla.

HANKINTA SUOMEEN

Talvisodan sytyttyä kuumeiset konehankinnat johtivat 12.12.1939 30 Gladiator II-koneen tilaamiseen Englannista. Koneista saatiin lahjoituksena 10 ja loput ostettiin. Koneet toimitettiin laivalla Ruotsiin missä ne koottiin Centrala Verkstaden Malmslättissä. Neljä ensimmäistä konetta saapui Suomeen 18.tammikuuta 1940 ja viimeiset 16.helmikuuta 1940.

TALVISOTA

Sodan kestäessä Gladiatorit toimivat useana osastona Utista, Mensunkankaalta, Kajaanin, Kuluntalahdelta, Joutsenosta ja Ruokolahdelta. Talvisodan aikana LLv 26 saavutti tyypillä 34 ilmavoittoa noin 600 sotalennolla ja meneti taisteluissa 11 konetta sekä kuusi ohjaajaa.

Lisäksi Talvisodassa toimi Pohjois-Suomessa ruotsalainen vapaaehtoinen Flygflottilj 19 jolla oli käytössä 12 Ruotsin ilmavoimien Gladiatoria suomalaisin tunnuksin. Laivue vastasi Pohjois-Suomen ilmapuolustuksesta ja tuhosi kahdeksan vastustajaa ilmassa ja kolme maassa menettäen kaksi Gladiatoria.

JATKOSOTA

Jatkosodassa Gladiaattoreita käytettiin tiedustelutoiminnassa. Jatkosodassa niillä saavutettiin yksi ilmavoitto ja menetettiin 10 konetta kolmen ohjaajan saadessa surmansa.

Viimeinen lento tyypillä lennettiin 20.2.1945.

Gl-252 suksilla varustettuna. Oli myöhemmin esim -43 1/Lelv 16:n kone Karhumäessä

TEKNISET TIEDOT

Gloster Gladiator II on yksipaikkaienn metallirakenteinen hävittäjä. Verhous oli eturunkoa lukuun ottamatta kangasta. Voimalaite oli Bristol Mercury VIIIA, 9-sylinterinen ilmajäähdytteinen tähtimoottori, teho 840 hv. Aseistus: Neljä 7,7 mm:n Browing-konekivääriä, joista kaksi tahditettuina rungon sivuilla ja kaksi vapastiampuvina alatasossa. Kärkiväli: 9,83 m, pituus 8,36 m, korkeus 3,53 m, tyhjäpaino 1560 kg, lentopaino 2200 kg, huippunopeus 414 km/h, nousuaika 5000 metriin n. 7 min, lakikorkeus 10 200 m, lentomatka 715 km

Artikkelissa olen käyttänyt seuraavia lähteitä: Timo Heinonen/Hannu Valtonen: Albatrossista Pilatukseen, Suomen sotilaslentokoneet 1918-2010, Kalevi Keskinen/Kari Stenman:Suomen Ilmavoimien Historia 25, Hurricane&Gladiator