Tässä blogissa tarinoin sotahistoriasta, -teknologista, politiikasta ynnä muusta asiaan liittyvästä. Tekstit ovat joko omia sekä osaksi tai kokonaan lainattuja joko internetistä tai alan kirjallisuudesta.
Aselajeja
T-72M, F-18 C/D Hornets, Hamina class Missileboat Pori
Mihail Sergejevitš Gorbatšov (ven. Михаи́л Серге́евич Горбачёв); 2. maaliskuuta 1931 Privolnoje, Stavropolin aluepiiri, Neuvostoliitto – 30. elokuuta 2022 Moskova, Venäjä) oli neuvostoliittolainen ja venäläinen poliitikko, joka toimi Neuvostoliiton kommunistisen puolueen viimeisenä pääsihteerinä vuosina 1985–1991 ja Neuvostoliiton valtionpäämiehenä vuosina 1988–1991.
Gorbatšovin uudistuspyrkimykset, joista käytettiin nimityksiä perestroika (”uudelleenrakentaminen”) ja glasnost (”avoimuus”), johtivat liennytykseen ja vaikuttivat kylmän sodan päättymiseen, mistä hän sai Nobelin rauhanpalkinnon, mutta samalla Neuvostoliiton kommunistinen puolue menetti aikaisemman poliittisen valta-asemansa, mikä lopulta aiheutti Neuvostoliiton hajoamisen.
Naton suurin jäsenmaa ja sotilasvoiman selkäranka, Yhdysvallat, on ratifioinut Suomen Nato-jäsenyyden.
Maan senaatti hyväksyi eilen illalla liittymisprotokollan äänin 95-1 (ja yksi tyhjä).
Vastaan harasivat lähinnä Donald Trumpin kannattamaa eristäytymispolitiikkaa tukemat republikaanit, joiden mukaan maan ei tulisi ainakaan ottaa lisävastuuta Euroopan puolustuksesta.
Kovin looginen näkemys ei toki ole, sillä Suomen jäsenyys auttaa merkittävästi etenkin Baltian puolustamista, johon USA on jo aiemmin sitoutunut.
Mitä Yhdysvaltain ratifioinnista sitten seuraa?
Ei varsinaisesti mitään muuta kuin se, että puolustusliiton merkittävimmän maan sitoutuminen Suomeen ja Ruotsiin on nyt tehty erittäin selväksi.
Jos Turkki ei aiheuta suurempia ongelmia, Suomi on turvallisesti Natossa luultavasti jo tämän vuoden puolella ja ainakin ennen Yhdysvaltain seuraavia presidentinvaaleja, jotka olisivat prosessia luultavasti mutkistaneet. Nyt jäsenyytemme on lopullisesti hyväksynyt 23 Nato-maata.
Kaikkien kolmenkymmenen valtion ratifioinnin jälkeen liittymissopimus menee vielä hyväksyttäväksi Suomen eduskuntaan.
Pienoismalliharrastuksen aloitin uudelleen 40 vuoden tauon jälkeen vuoden 2019 puolella.
Tänne blogiini jaksoin päivittää urakan edistymistä lähes reaaliajassa kolmen kootun koneen verran. Sen jälkeen innostus päivittää homman edistymistä lopahti. Toisaalta parina viime vuonna postauksien teko on ollut aika harvinaista pois lukien urheilu-blogi.
Ehdin siis julkaista postaukset kolmesta pienoismallista: Saab Tunnan, Defiant ja Dornier Do-17Z.
Olen kuitenkin saanut tuon Dornierin jälkeen tehtyä useita malleja valmiiksi- hitaasti, mutta varmasti.
Dornierin jälkeen otin työn alle legendaarisen ME-109:n. Pienoismalli kuului Airfixin settiin Dogfiht doubles.
Sen kummemmin en pienoismallin tekemistä kuvaile, mutta täytyy sanoa, että tämä onnistui tähän mennessä helpoiten eikä mitään suurempia vaikeuksia ollut.
Ohjeet olivat helppolukuiset ja osia ei ollut liikaa eikä niissä ollut valmistevikoja.
”Mersun” jälkeen vuoroon tuli setin toinen kone eli Spitfire. Siitä saan toivottavasti tehtyä tekstin vähän nopeammin kuin tästä sen saksalaisesta "dogfight-kaverista"!
Naton julkilausuman Suomea ja Ruotsia koskeva osuus:
We reaffirm our commitment to NATO’s Open Door Policy. Today, we have decided to invite Finland and Sweden to become members of NATO, and agreed to sign the Accession Protocols. In any accession to the Alliance, it is of vital importance that the legitimate security concerns of all Allies are properly addressed. We welcome the conclusion of the trilateral memorandum between Türkiye, Finland, and Sweden to that effect. The accession of Finland and Sweden will make them safer, NATO stronger, and the Euro-Atlantic area more secure. The security of Finland and Sweden is of direct importance to the Alliance, including during the accession process.
Keskellä Tyyntämerta sijaitsevilla Midwayn atollisaarilla käytiin tasan 80 vuotta sitten yksi toisen maailmansodan ratkaisevimmista taisteluista.
SAARILLA SIJAITSI Yhdysvaltojen sotilastukikohta, mutta strategisesti oli kyse isommista asioista: japanilaisten tavoitteena oli houkutella Yhdysvaltojen Tyynenmeren laivasto ansaan ja tuhota se.
Amerikkalaiset olivat kuitenkin perillä japanilaisten aikeista. Yhdysvaltalaiset olivat onnistuneet murtamaan japanilaisten käyttämän koodin, ja radioliikenne oli paljastanut Japanin suunnittelevan hyökkäystä kohteeseen ”AF”. Yhdysvaltojen radiotiedustelussa uskottiin AF:n tarkoittavan Midwayta, mutta varmuutta asiasta ei ollut. Se saatiin kuitenkin virittämällä japanilaisille ovela ansa.
Midwayn radioasema määrättiin lähettämään viesti tukikohdassa vallitsevasta juomavesipulasta. Japanilaiset nielaisivat syötin, ja pian Yhdysvaltain radiotiedustelu sieppasi japanilaisten viestin, jossa kerrottiin juomavesipulasta kohteessa AF.
KESÄKUUN 4. PÄIVÄNÄ 1942 Japani aloitti ilmahyökkäyksen Midwayta kohtaan neljältä lentotukialukselta käsin. Polttoainevarastoja syttyi tuleen ja rakennuksia tuhoutui. Saaria puolustaneet amerikkalaishävittäjät olivat helisemässä ilmataistelussa japanilaisten nopeampia ja ketterämpiä Zero-hävittäjiä vastaan.
Yhdysvaltalaisten pommi- ja torpedokoneiden vastahyökkäys japanilaisia tukialuksia vastaan epäonnistui täysin. Taistelu oli kuitenkin kaikkea muuta kuin ohi. Vara-amiraali Chuichi Nagumo oli huolissaan siitä, että Yhdysvaltain laivastosta ei näkynyt vielä jälkeäkään.
Kun näytti siltä, että Midwayhin olisi iskettävä vielä toistamiseen saaren puolustuksen nujertamiseksi, Nagumo käski varustaa kaikki käytössä olleet koneet torpedojen sijasta maakohteisiin tarkoitetuilla pommeilla. Nagumon päätös oli kohtalokas virhe, sillä torpedoita olisi tarvittu kipeästi myöhemmin. Japanilaisamiraali jahkaili myös liian pitkään koneiden lähettämisessä ilmaan.
TAISTELU SAI kuitenkin uuden ja ratkaisevan käänteen, kun Enterpriselta ja Yorktownilta nousseet Dauntless-syöksypommittajat löysivät lopulta kohteensa ja syöksyivät japanilaistukialusten kimppuun. Japanilaiset eivät pystyneet puolustautumaan kunnolla, koska japanilaiset hävittäjälentäjät olivat juuri tyhjentäneet ammuksensa amerikkalaisiin torpedokoneisiin.
Dauntless-syöksypommittajia
Pian tukialukset Akagi, Kaga ja Soryu olivat liekeissä ja tuhon omia. Hieman pohjoisempana ollut Hiryu oli jäänyt amerikkalaisilta syöksypommittajilta huomaamatta ja säästynyt.
Hiryulta nousseet koneet kävivät vastahyökkäykseen Yorktownia vastaan. Jo ennestään puolikuntoinen tukialus sai pahoja osumia ja miehistö sai käskyn jättää laiva.
Yorktown sinnitteli kuitenkin pinnalla, ja amerikkalaiset yrittivät vielä sen hinausta Pearl Harborin tukikohdan telakalle korjattavaksi. Japanilainen I-168-sukellusvene onnistui kuitenkin laukaisemaan alusta kohti neljä torpedoa, joista kaksi osui Yorktowniin ja yksi tukialusta suojanneeseen hävittäjäalukseen, joka upposi välittömästi. Yorktownilla ollut pelastusryhmä luopui toivosta pelastaa alus, joka upposi lopulta 7. kesäkuuta. Japani menetti lopulta kaikki neljä tukialustaan. Viimeisenä upposi Hiryu illansuussa 5. kesäkuuta.
Yorktown ja hävittäjäalus
NELJÄN TUKIALUKSEN lisäksi Japani menetti Midwayn taistelussa lähes 250 lentokonetta ja kaatuneina yli 3000 sotilasta. Yhdysvaltojen tappiot jäivät yhteen tukialukseen ja hävittäjäalukseen, 150 lentokoneeseen ja hieman yli 300 sotilaaseen.
Midwayn taistelu ja sitä edeltänyt Korallimeren taistelu pysäyttivät japanilaisten siihen asti menestyksekkään etenemisen Tyynenmeren alueella.
Vaikka Japanin keisarillinen laivasto oli yhä Yhdysvaltojen Tyynenmeren laivastoa voimakkaampi, japanilaisten hyökkäysoperaatiot kuihtuivat suurisuuntaisista strategisista offensiiveista paikallisiksi tai alueellisiksi manöövereiksi.
Midwayn taistelua seurasi tasapainon kausi, jonka aikana kummallakaan osapuolella ei ollut selvää meriherruutta Tyynellä valtamerellä. Taistelun tulos takasi kuitenkin, ettei japanilaisilla ollut enää toiveita sen riistämisestä itselleen.
