MESSERSCHMITT Bf109E-4

TÄSTÄ PÄÄSET NÄPPÄÄMÄLLÄ VARSINAISEEN POSTUKSEEN!

HX-HANKE

Puolustusvoimien logistiikkalaitos on vastaanottanut HX-hankkeen lopulliset tarjoukset viideltä hävittäjävalmistajalta. Kuvassa ylhäällä Boeing F/A-18 E Super Hornet, Dassault Rafale ja Eurofighter Typhoon, alhaalla Lockheed Martin F-35A ja Saab Gripen E.

Uusimmassa Siivet-lehdessä kaikki pisteytettiin eri kriteerein. Voittajaksi selviytyi Locheed Martin F-35A.

80 VUOTTA PANSSARILAIVA ILMARISEN TUHOSTA

 13.9.1941 – Panssarilaiva Ilmarinen upposi törmättyään merimiinaan, 271 ihmistä hukkui.

Panssarilaiva Ilmarinen lähdössä merille.

Operaatio Nordwind ja Ilmarisen menetys

Operaatio Nordwind oli hämäysoperaatio, jonka tarkoituksena oli saada puna-armeija uskomaan, että Saksan joukot olivat nousemassa maihin Hiidenmaan ja Saarenmaan saarille mereltä päin. Tarkoitusta varten koottiin 15 aluksen saattue, joka purjehti Utöstä etelään, tarkoituksenaan saada Neuvostoliiton tiedustelu huomaamaan laivat. Operaatio kuitenkin epäonnistui kaikin puolin.

Saattue purjehti etelään 13. syyskuuta 1941 reittiä, jota ei oltu ehditty ennalta raivata miinoista. Päivällä havaittiin Ilmarisen miinanraivaimeen tarttunut miina, jota ei saatu irrotetuksi käsivoimin merellä. Kun kello 20.30 pimeys koitti ja saattueen piti kääntyä takaisin, Ilmarinen käännettiin oikean kautta, jotta raivaimeen mahdollisesti tarttunut miina ei törmäisi alukseen.

Käännöksen aikana tapahtui kuitenkin voimakas räjähdys, joka tärisytti laivaa, ja vasemmalta puolelta nousi märssytornin korkuinen vesipatsas. Laiva kallistui nopeasti vasemmalle ja kaatui vajaassa minuutissa. Laiva upposi seitsemän minuutin kuluttua räjähdyksestä. Saattueen muut laivat pelastivat 132 veteen joutunutta, mutta kaikkiaan 271 miestä hukkui. Laivaston komentaja, kommodori Eero Rahola, ja rannikkolaivaston komentaja sekä Ilmarisen päällikkö, komentaja Ragnar Göransson, olivat selviytyneiden joukossa. Pelastuneiden joukossa oli myös aluksen tulenjohtoupseeri, luutnantti Viljo Revell, josta myöhemmin tuli yksi Suomen sodanjälkeisen ajan merkittävimpiä arkkitehteja.

Ei tiedetä varmuudella, mistä uppoamisen aiheuttanut miina oli peräisin. Yksi mahdollisuus oli, että Tallinnan edustalle kesäkuussa 1941 lasketusta miinakentästä oli irronnut yksi miina, joka aluksi tarttui Ilmarisen miinasuojaan. Pitkään siellä raahauduttuaan miina ehkä joutui jyrkässä käännöksessä laivan alle, jolloin se irtosi ankkuristaan ja iski aluksen pohjaan.

Erikoista pelastuneiden ja kaatuneiden suhteessa on se, että moni komentosillalla tai märssyssä, siis avoimessa tilassa, olleista hukkui, kun samaan aikaan huomattava määrä miehiä selviytyi ulos syvältä panssarikannen alta: tulenjohtokeskuksessa olleet kesävänrikki (merikadetti) Osmo Juvela ja luutnantti Teuvo Vaissi, radiopursimies Tauno Rannila sekä putoamakellon hoitaja ylimatruusi Erkki Lyttinen; vielä syvemmältä eli perätornin ammussäiliöstä, käytännössä potkurien yläpuolelta, pelastui matruusi Taito Hämeenniemi. Nämä miehet säilyttivät malttinsa ja onnistuivat pääsemään ns. pelastusventtiilille eli juuri pelastautumiseen tarkoitetulle, hiukan normaalia kookkaammalle ikkunalle, josta he pääsivät mereen. Heillä riitti myös malttia riisua liiat vaatteet ja saappaat tai aluksella hyvin suositut raskaat hiihtokengät ennen poistumista sekä kerätä kelluvaa tavaraa avukseen. Muutamat miehet, mm. radiomestari Matti Tiusanen, joutuivat veden varaan täysissä vaatteissa, saappaat jalassa ja jopa raskas trenchcoat-sadetakki yllään, mutta maltilla he keräsivät kelluvaa hylkytavaraa ja pelastuivat.

Samoin tykkitorneista pääsi ulos useita miehiä, muun muassa keulatornin päällikkö luutnantti Lasse Öhrling (myöh. Örö) sekä tornimestari, sotilasmestari Armas Nirola, jotka sattuivat olemaan tupakkatauolla keittiöneteisessä lähellä tornin ulko-ovea räjähdyksen tapahtuessa. Heillä ei myöskään vapaahetken johdosta ollut palveluksessa normaalisti käyttämiään, päähän hihnoilla kiinnitettyjä puhelinlaitteita, jotka koituivat monen muun muassa märssyssä tai komentosillalla olleen surmaksi tilanteen nopean kehityksen johdosta.

Ilmarinen upposi niin nopeasti, etteivät paikalla olleet kaksi tehokkainta mahdollista pelastusalusta – jäänmurtajat Jääkarhu ja Tarmo – ehtineet tehdä mitään. Niissä olisi ollut kaikki tarvittava pelastuskalusto raskaita tyhjennyspumppuja, nostureita ja sukeltajia myöten.

Muut saattueen alukset kääntyivät takaisin ja pääsivät turvallisesti saariston suojaan. Pääosa eloonjääneistä sijoitettiin uuden Äänisjärvelle perustetun laivasto-osaston miehistöksi, jossa he palvelivat kesään 1944 saakka. Muutamat upseerit, kärjessä luutnantti Örö, palvelivat sittemmin sukellusveneissä niiden palvelusajan loppuun. Örö toimi sittemmin Loviisan Meripelastusyhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana.

Miehistö järjestäytyneenä Ilmarisen kannelle.

WTC-ISKUISTA 20 VUOTTA

Syyskuun 11. päivän terrorihyökkäyksestä Yhdysvaltoihin on kulunut tänään lauantaina 20 vuotta.

WTC-iskuksi nimitetään terrori-iskujen sarjaa, joka tehtiin Yhdysvalloissa tiistaina 11. syyskuuta 2001. Tällöin kaapattiin neljä matkustajalentokonetta, joista kaksi ohjattiin tahallisesti päin New Yorkin World Trade Centerin kaksoistorneja. Etelätorni tuhoutui vajaan tunnin kuluttua ja Pohjoistorni noin kahden tunnin kuluttua.

Kolmas lentokone ohjattiin päin maan pääkaupungin Washingtonin tuntumassa olevaa Pentagonin rakennusta.

Neljäs lentokone putosi maahan Shanksvillessä Pennsylvaniassa.

Terrori-iskusta Wikipediassa

DORNIER DO 17z

 Olen jatkanut vuonna 2019 uudelleen alkanutta pienoismallien kokoamista vaihtelevalla menestyksellä – lähinnä lopputulosten laadun suhteen.  Työtavat ovat olleet aika lailla hakusessa. Tammikuussa olen viimeksi postaillut urakkani edistymisestä. Sen jälkeen on useampikin kone saanut jonkinlaisen ulkomuodon ja lopputuloksen.

Viimeinen raporttini oli siis Boulton Paul Defiant- hävittäjästä.  Tämän ilma-aluksen ”pikkuveljen” sainkin valmiiksi vuoden 2020 alussa. Paljon oli vaikeuksia. Yhtenä mainitsisin konekiväärien katkeaminen ja niiden uudelleen liimaaminen. Vaikeuksia tuotti siis osien pienuus. Maalauksen jälkikin jäi lopulta aika töhryiseksi.

Defiant on saatu päätökseen. 

Defiantin jälkeen otin työn alle samaan ”Dogfight doubles-sarjaan” kuuluvan Dornier Do17z - pommikoneen. Kyseessä on kaksimoottorinen saksalainen pommittaja, joka oli myös Suomen ilmavoimien käytössä jatkosodan ja lapinsodan aikana.

Tässäkin Airfix-rakennussarjassa olivat ohjeet perinpohjaiset ja selkeät. Setissä on mukana myös maalit ja siveltimet.

Ohjeiden aloitusivulla oli tietoa kummastakin koneesta.

Koneen maalaus oli ilmaistu selkeästi.

Varsinaiset kokoamisohjeet olivat selkeät ja helppolukuiset.

Rakentamisessa tuli pienien osien, ”kömpelöiden sormien” ja ”puolisokeiden silmien” lisäksi uutena ongelmana osan valmistusvirhe. Rungossa oli kieroutta ja muutakin epäsuhtaa. Sain kuitenkin osat sopimaan aika hyvin paikoilleen. Yhtenä suurimpana ongelmana tämän ”lentävän lyijykynän”, joka oli koneen lempinimi, oli ohjaamon sisustan kokoon saaminen. Lentäjien sijoittaminen ohjaamoon muiden ohjaamotarvikkeiden sekaan tuotti runsaasti tilanahtauden takia päänvaivaa.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Koneen sain kuitenkin kasattua mielestäni ihan siististi. Maalauskin oli tällä sivellinmetodilla ilman pohjamaalia tai lakkausta kutakuinkin siedettävän näköinen.

Osia oli paljon, ja pari ratkaisua tuotti ongelmia.

Rungon kanssa taistelin ja taiteilin jonkin verran.

Kone alkaa kasautua. Pommiluukussa huomaa runko-osien yhteensopimattomuuden.

Miehistön ja ohjaamorakenteiden asettelussa oli ongelmia.

Valmis Do17 ylhäältä päin syöksyasennossa kuvattuna.

Tässä kuvassa kone alapuolelta edestä kuvattuna. Nyt sen sijaan otetaan korkeutta!

Dogfight-kaksikon kumpikin kone on saatu jalustalleen.

Kaikki kolme ensimmäistä tekelettä paikoilleen hyllyssä: Saab Tunnan, Do17 ja Defiant.

Dornier Do 17

Tekniset tiedot

Yleiset ominaisuudet

    Miehistö: 4: ohjaaja, tähystäjä, radisti, kk-ampuja

    Pituus: 15,80 m

    Kärkiväli: 18 m

    Suurin lentoonlähtöpaino: 8 500 kg

    Polttoainetilavuus: 860 l suojaamattomana, 775 l kumitettuna, lisäsäiliö 895 l

    Voimalaite: 2 × Bramo 323P Fafnir -tähtimoottoria

Suoritusarvot

    Suurin nopeus: 424 km/h 5 000 metrissä täydellä lentomassalla (Z)

    Taistelusäde: 330 km

    Lakikorkeus: 8 200 m

Aseistus

    1 500 kg pommeja

    6–8 × 7.92 mm MG 15- tai MG 81 -konekivääriä

    1 × 20 mm tykki (Z)

Avioniikka

    24 V sähköjärjestelmä, 2 × 1,2 kW generaattorit, 2 ×12 V 30 Ah akut

    FuG X radiot, Peil G V -suuntimalaite, Fu B1 I -sokkolaskulaite

    Lofte C7/A-, Lofte BZG 2- tai Goerz GV 219d pommitustähtäin (suomalaiskoneet jälkimmäisellä)

VIIPURIN MENETYS

Pitkästä aikaa otin työn alle fiktiivisen sotaromaanin. Tämä työ sujuikin rattoisasti ja sain tämän opuksen, ”Viipurin Menetys”, luettua aika nopsaan läpi. Itse tykkäsin. Tarinan kuljetus oli jouhevaa ja Kososen realistinen ja toiminnan täyteinen sotakuvaus käy minun pirtaan. Tässä romaanissa Viipurin naistensairaalaan jääneiden kohtalo saa yhdenlaisen tulkinnan. Tämän enempää en kirjasta kerro tai sitä arvostele. Lukekaa itse! Postaukseni lopussa on vielä kustantajan esittely. Aikaisemmin olen lukenut samalta kirjailijalta talvisotaan liittyvän romaanin ”Taistelu Petäjäsaaresta”. Sekin oli mielestäni hyvä.

Viipurin menetyksestä olen aikaisemin lukenut joitakin teoksia ja artikkeleita. Nyt jatkan Kososen kirjan imussa asian tutkimista kahden kirjan voimin: "Taistelu Viipurista 20.6.1944 - Viipurin menetys ja oikeudenkäynti" ja "Kadonnut Viipurissa 20.6.1944".

**********************************************

JATKOSODAN SYTTYMISESTÄ 80 VUOTTA

 JATKOSOTA 25.6.1941 - 19.9.1944

Mannerheim, Hitler ja Ryti.

Mannerheimin syntymäpäivillä 4.6.1942 (Mannerheim täytti 75 vuotta)

ILMAHYÖKKÄYKSIÄ 19 PAIKKAKUNNALLA

25.-26 kesäkuuta Neuvostoliitto aloittaa sodan Suomea vastaan pommittamalla juhannuksen aatonaattona 19 paikkakuntaa eteläisessä Suomessa. Raskaimpien ilmahyökkäyksien kohteeksi joutuvat Turku ja Heinola, mutta pahoja vaurioita kärsivät myös Kouvola ja Kotka sekä vähäisempiä vahinkoja Inkeroinen, Utti, Rauma, Lahti, Mikkeli, Nokia ja Joensuu sekä Hangon neuvostotukikohdan ympäryskunnat.

Ilmahyökkäys Turkuun alkaa 25.6. aamulla klo 6.10, kun noin 30 SB-pommikonetta ilmaantuu yllättäen kaupungin ylle pudottaen pommilastinsa pääasiassa satama-alueelle ja Artukaisten lentokentän maastoon. Kaupungissa syttyy useita tulipaloja, joissa mm. Turun linna tuhoutuu osittain. Päivän aikana neuvostokoneet hyökkäävät vielä neljästi. Pahoin yllätetyt ilmatorjuntapatterit ja hävittäjät onnistuvat karkottamaan joitakin muodostelmia.

Tupolev SB-2, Neuvostoliiton yleisin pommikonetyyppi talvisodassa ja jatkosodan alussa.

Helsingissä hyökkäykset kohdistuvat pääasiassa Malmin lentokentälle. Pääkaupungin ilmatorjunta ehtii kuitenkin saamaan hälytyksen ajoissa ja niin vahingotkin jäävät turkua vähäisemmiksi.

Neuvostokoneet eivät onnistuneet myöskään sanottavammin vahingoittamaan Suomen lentoasetta. LeLv 24:n ja LeLv26:n Brewster- ja Fiat-hävittäjät sen sijaan pudottavat ilmataisteluissa 24 vihollispommittajaa. Kiivaimmat yhteenotot käydään Joroisten ja Selänpään lentokenttien yllä.

Ensimmäisten sotapäivien ilmapommituksissa kuolee toista sataa ja haavoittuu yli 500 ihmistä.

Suomalainen IT-tykki valmiina tulittamaan

SUOMI JA NEUVOSTOLIITTO JÄLLEEN SODASSA KESKENÄÄN

25.6 Päämaja siirtyy Mikkeliin. Kello 19.00 alkaen pääministeri Rangell toteaa eduskunnan salaisessa istunnossa pitämässään puheessa Suomen olevan sodassa. Ruotsi julistautuu puolueettomaksi Saksan ja Neuvostoliiton välisessä sodassa, mutta sallii edelleen saksalaisjoukkojen kuljetuksen rautateillään.

26.6. Presidentti Ryti pitää radiossa puheen, jossa hän sanoo Suomen joutuneen Neuvostoliiton hyökkäyksen kohteeksi.

Risto Heikki Ryti (3.2.1889-25.10.1956)

Suomen tasavallan 5.presidentti 19.12.1940-4.8.1944

Presidentti Ryti palauttaa radiopuheessaan kansalaisten mieliin kaikki Suomen ja Neuvostoliiton väliset vaikeudet ja Suomen tekemät myönnytykset. Presidentin mielestä jo Moskovan rauhanteon ehdot viittasivat uuden sodan valmisteluun, koska uusi raja rikkoi luonnolliset puolustusmahdollisuutemme. Hangosta oli tehty "Suomen sydäntä vastaan tähdätty pistooli" ja Sallan radasta "Suomen selkään suunnattu tikari". Ryti paljastaa puheessaan myös Molotovin suunnitelman Suomen likvidoimiseksi jonka Hitler oli marraskuussa 1940 torjunut ja josta suomalaisten tuli olla Saksan valtakunnankanslerille "mitä syvimmässä kiitollisuuden velassa".

Presidentti Ryti kuvailee lisäksi Suomen vuosisataista idänpainetta, ja päättää sitten puheensa optimistisesti: "Tämän paineen helpottamiseksi, ikuisen uhkan hävittämiseksi, tulevien sukupolvien onnellisen ja rauhallisen elämän turvaamiseksi me nyt käymme taisteluun. Ja meillä on tällä kertaa ehkä paremmat mahdollisuudet onnistumiseen kuin kenties milloinkaan aikaisemmin. Kohtalon Herra, jonka käsissä kansamme elämä on, johdattakoon meitä ja vieköön taistelumme lopulliseen voittoon."

Näin alkoi Jatkosodaksi alkanut vaihe Suomen historiassa. Paljon on puhuttu oliko "liittoutuminen" Saksan kanssa järkevää ja olisiko sota voitu välttää. Sen verran olen saanut itselleni taustatietoa eri medioista, kirjoista jne. ja Venäjän aukaistessa arkistojaan on yleisessä tiedossa, että Neuvostoliiton tarkoitus oli miehittää Suomi. Eli Suomea odotti sama kohtalo kuin Baltian maita: miehitys, kyyditykset, puhdistukset, venäläistäminen. Toisaalta vaikka Suomi olikin aloittanut yhteistyön Saksan kanssa ja päättänyt liittyä sotaan Neuvostoliittoa vastaan, Neuvostoliitto teki asialle itse oikeutuksen aloitettuaan asutuskeskusten pommitukset 25.6. Näin Neuvostoliitto saatiin näyttämään sodan aloittajalta tavallisten ihmisten silmissä.

Saksalaiset Tankit etenevät Venäjän aroilla.

Vielä vuonna 1941 Saksan armeija vaikutti pysäyttämättömältä.

Liittoutuminen Saksan kanssa tuntui ainoalta järkevältä vaihtoehdolta. Olihan Saksan armeija osoittanut olevansa voittamaton tai ainakin siinä vaiheessa Saksan voitto tuntui lähes varmalta. Suomi lähti siis "hyvillä mielin" hakemaan hyvitystä Talvisodalle ja ottaman takaisin Talvisodassa menetetyt alueet. Kaiken lisäksi Neuvostoliitto vaikutti Talvisodan kokemusten perusteella niin heikolta ettei se kestä Saksan ja sen liittolaisten hyökkäystä, vaan luhistuu nopeasti. Täten myös niin sanottu "Suur-Suomi" näytti mahdolliselta.

Neuvostoliiton heikkous ja Saksan voittamattomuus osoittautui kuitenkin harhaksi ja Suomi säilytti lopulta itsenäisyytensä täpärästi. Tali-Ihantalan torjuntataistelu 1944 ja Länsiliittoutuneiden ilmeinen haluttomuus antaa Stalinille "vapaita käsiä" Suomen suhteen estivät Suomen täydellisen miehityksen.

Euroopassa oli kolme sotaan osallistuneen maan pääkaupunkia mitä ei miehitetty minkään sotaakäyvän maan toimesta. Ne olivat Moskova, Lontoo ja Helsinki. No, Helsinkiin tuli kylläkin rauhanteon jälkeen liittoutuneiden valvontakomissio, tässä tapauksessa Neuvostoliittolainen. Olihan se sekin jonkin sortin miehitys. Porkkalan alue piti kaiken lisäksi antaa Neuvostoliitolle vuokralle 50 vuodeksi sotilastukikohdaksi eli Suomen alueelle oli Neuvostoliittolaisia joukkoja. Porkkala palautettiin kuitenkin jo 1956 takaisin Suomen hallintaan.

Valvontakomission puheenjohtaja Andrei Zdanov ja Suomen presidentti Juho Kusti Paasikivi (27.11.1870-14.12.1956 , 7.presidentti 11.3.1946-1.3.1956) neuvonpidossa.

Jatkosota – Wikipedia