80 VUOTTA PANSSARILAIVA ILMARISEN TUHOSTA

 13.9.1941 – Panssarilaiva Ilmarinen upposi törmättyään merimiinaan, 271 ihmistä hukkui.

Panssarilaiva Ilmarinen lähdössä merille.

Operaatio Nordwind ja Ilmarisen menetys

Operaatio Nordwind oli hämäysoperaatio, jonka tarkoituksena oli saada puna-armeija uskomaan, että Saksan joukot olivat nousemassa maihin Hiidenmaan ja Saarenmaan saarille mereltä päin. Tarkoitusta varten koottiin 15 aluksen saattue, joka purjehti Utöstä etelään, tarkoituksenaan saada Neuvostoliiton tiedustelu huomaamaan laivat. Operaatio kuitenkin epäonnistui kaikin puolin.

Saattue purjehti etelään 13. syyskuuta 1941 reittiä, jota ei oltu ehditty ennalta raivata miinoista. Päivällä havaittiin Ilmarisen miinanraivaimeen tarttunut miina, jota ei saatu irrotetuksi käsivoimin merellä. Kun kello 20.30 pimeys koitti ja saattueen piti kääntyä takaisin, Ilmarinen käännettiin oikean kautta, jotta raivaimeen mahdollisesti tarttunut miina ei törmäisi alukseen.

Käännöksen aikana tapahtui kuitenkin voimakas räjähdys, joka tärisytti laivaa, ja vasemmalta puolelta nousi märssytornin korkuinen vesipatsas. Laiva kallistui nopeasti vasemmalle ja kaatui vajaassa minuutissa. Laiva upposi seitsemän minuutin kuluttua räjähdyksestä. Saattueen muut laivat pelastivat 132 veteen joutunutta, mutta kaikkiaan 271 miestä hukkui. Laivaston komentaja, kommodori Eero Rahola, ja rannikkolaivaston komentaja sekä Ilmarisen päällikkö, komentaja Ragnar Göransson, olivat selviytyneiden joukossa. Pelastuneiden joukossa oli myös aluksen tulenjohtoupseeri, luutnantti Viljo Revell, josta myöhemmin tuli yksi Suomen sodanjälkeisen ajan merkittävimpiä arkkitehteja.

Ei tiedetä varmuudella, mistä uppoamisen aiheuttanut miina oli peräisin. Yksi mahdollisuus oli, että Tallinnan edustalle kesäkuussa 1941 lasketusta miinakentästä oli irronnut yksi miina, joka aluksi tarttui Ilmarisen miinasuojaan. Pitkään siellä raahauduttuaan miina ehkä joutui jyrkässä käännöksessä laivan alle, jolloin se irtosi ankkuristaan ja iski aluksen pohjaan.

Erikoista pelastuneiden ja kaatuneiden suhteessa on se, että moni komentosillalla tai märssyssä, siis avoimessa tilassa, olleista hukkui, kun samaan aikaan huomattava määrä miehiä selviytyi ulos syvältä panssarikannen alta: tulenjohtokeskuksessa olleet kesävänrikki (merikadetti) Osmo Juvela ja luutnantti Teuvo Vaissi, radiopursimies Tauno Rannila sekä putoamakellon hoitaja ylimatruusi Erkki Lyttinen; vielä syvemmältä eli perätornin ammussäiliöstä, käytännössä potkurien yläpuolelta, pelastui matruusi Taito Hämeenniemi. Nämä miehet säilyttivät malttinsa ja onnistuivat pääsemään ns. pelastusventtiilille eli juuri pelastautumiseen tarkoitetulle, hiukan normaalia kookkaammalle ikkunalle, josta he pääsivät mereen. Heillä riitti myös malttia riisua liiat vaatteet ja saappaat tai aluksella hyvin suositut raskaat hiihtokengät ennen poistumista sekä kerätä kelluvaa tavaraa avukseen. Muutamat miehet, mm. radiomestari Matti Tiusanen, joutuivat veden varaan täysissä vaatteissa, saappaat jalassa ja jopa raskas trenchcoat-sadetakki yllään, mutta maltilla he keräsivät kelluvaa hylkytavaraa ja pelastuivat.

Samoin tykkitorneista pääsi ulos useita miehiä, muun muassa keulatornin päällikkö luutnantti Lasse Öhrling (myöh. Örö) sekä tornimestari, sotilasmestari Armas Nirola, jotka sattuivat olemaan tupakkatauolla keittiöneteisessä lähellä tornin ulko-ovea räjähdyksen tapahtuessa. Heillä ei myöskään vapaahetken johdosta ollut palveluksessa normaalisti käyttämiään, päähän hihnoilla kiinnitettyjä puhelinlaitteita, jotka koituivat monen muun muassa märssyssä tai komentosillalla olleen surmaksi tilanteen nopean kehityksen johdosta.

Ilmarinen upposi niin nopeasti, etteivät paikalla olleet kaksi tehokkainta mahdollista pelastusalusta – jäänmurtajat Jääkarhu ja Tarmo – ehtineet tehdä mitään. Niissä olisi ollut kaikki tarvittava pelastuskalusto raskaita tyhjennyspumppuja, nostureita ja sukeltajia myöten.

Muut saattueen alukset kääntyivät takaisin ja pääsivät turvallisesti saariston suojaan. Pääosa eloonjääneistä sijoitettiin uuden Äänisjärvelle perustetun laivasto-osaston miehistöksi, jossa he palvelivat kesään 1944 saakka. Muutamat upseerit, kärjessä luutnantti Örö, palvelivat sittemmin sukellusveneissä niiden palvelusajan loppuun. Örö toimi sittemmin Loviisan Meripelastusyhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana.

Miehistö järjestäytyneenä Ilmarisen kannelle.

WTC-ISKUISTA 20 VUOTTA

Syyskuun 11. päivän terrorihyökkäyksestä Yhdysvaltoihin on kulunut tänään lauantaina 20 vuotta.

WTC-iskuksi nimitetään terrori-iskujen sarjaa, joka tehtiin Yhdysvalloissa tiistaina 11. syyskuuta 2001. Tällöin kaapattiin neljä matkustajalentokonetta, joista kaksi ohjattiin tahallisesti päin New Yorkin World Trade Centerin kaksoistorneja. Etelätorni tuhoutui vajaan tunnin kuluttua ja Pohjoistorni noin kahden tunnin kuluttua.

Kolmas lentokone ohjattiin päin maan pääkaupungin Washingtonin tuntumassa olevaa Pentagonin rakennusta.

Neljäs lentokone putosi maahan Shanksvillessä Pennsylvaniassa.

Terrori-iskusta Wikipediassa

DORNIER DO 17z

 Olen jatkanut vuonna 2019 uudelleen alkanutta pienoismallien kokoamista vaihtelevalla menestyksellä – lähinnä lopputulosten laadun suhteen.  Työtavat ovat olleet aika lailla hakusessa. Tammikuussa olen viimeksi postaillut urakkani edistymisestä. Sen jälkeen on useampikin kone saanut jonkinlaisen ulkomuodon ja lopputuloksen.

Viimeinen raporttini oli siis Boulton Paul Defiant- hävittäjästä.  Tämän ilma-aluksen ”pikkuveljen” sainkin valmiiksi vuoden 2020 alussa. Paljon oli vaikeuksia. Yhtenä mainitsisin konekiväärien katkeaminen ja niiden uudelleen liimaaminen. Vaikeuksia tuotti siis osien pienuus. Maalauksen jälkikin jäi lopulta aika töhryiseksi.

Defiant on saatu päätökseen. 

Defiantin jälkeen otin työn alle samaan ”Dogfight doubles-sarjaan” kuuluvan Dornier Do17z - pommikoneen. Kyseessä on kaksimoottorinen saksalainen pommittaja, joka oli myös Suomen ilmavoimien käytössä jatkosodan ja lapinsodan aikana.

Tässäkin Airfix-rakennussarjassa olivat ohjeet perinpohjaiset ja selkeät. Setissä on mukana myös maalit ja siveltimet.

Ohjeiden aloitusivulla oli tietoa kummastakin koneesta.

Koneen maalaus oli ilmaistu selkeästi.

Varsinaiset kokoamisohjeet olivat selkeät ja helppolukuiset.

Rakentamisessa tuli pienien osien, ”kömpelöiden sormien” ja ”puolisokeiden silmien” lisäksi uutena ongelmana osan valmistusvirhe. Rungossa oli kieroutta ja muutakin epäsuhtaa. Sain kuitenkin osat sopimaan aika hyvin paikoilleen. Yhtenä suurimpana ongelmana tämän ”lentävän lyijykynän”, joka oli koneen lempinimi, oli ohjaamon sisustan kokoon saaminen. Lentäjien sijoittaminen ohjaamoon muiden ohjaamotarvikkeiden sekaan tuotti runsaasti tilanahtauden takia päänvaivaa.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Koneen sain kuitenkin kasattua mielestäni ihan siististi. Maalauskin oli tällä sivellinmetodilla ilman pohjamaalia tai lakkausta kutakuinkin siedettävän näköinen.

Osia oli paljon, ja pari ratkaisua tuotti ongelmia.

Rungon kanssa taistelin ja taiteilin jonkin verran.

Kone alkaa kasautua. Pommiluukussa huomaa runko-osien yhteensopimattomuuden.

Miehistön ja ohjaamorakenteiden asettelussa oli ongelmia.

Valmis Do17 ylhäältä päin syöksyasennossa kuvattuna.

Tässä kuvassa kone alapuolelta edestä kuvattuna. Nyt sen sijaan otetaan korkeutta!

Dogfight-kaksikon kumpikin kone on saatu jalustalleen.

Kaikki kolme ensimmäistä tekelettä paikoilleen hyllyssä: Saab Tunnan, Do17 ja Defiant.

Dornier Do 17

Tekniset tiedot

Yleiset ominaisuudet

    Miehistö: 4: ohjaaja, tähystäjä, radisti, kk-ampuja

    Pituus: 15,80 m

    Kärkiväli: 18 m

    Suurin lentoonlähtöpaino: 8 500 kg

    Polttoainetilavuus: 860 l suojaamattomana, 775 l kumitettuna, lisäsäiliö 895 l

    Voimalaite: 2 × Bramo 323P Fafnir -tähtimoottoria

Suoritusarvot

    Suurin nopeus: 424 km/h 5 000 metrissä täydellä lentomassalla (Z)

    Taistelusäde: 330 km

    Lakikorkeus: 8 200 m

Aseistus

    1 500 kg pommeja

    6–8 × 7.92 mm MG 15- tai MG 81 -konekivääriä

    1 × 20 mm tykki (Z)

Avioniikka

    24 V sähköjärjestelmä, 2 × 1,2 kW generaattorit, 2 ×12 V 30 Ah akut

    FuG X radiot, Peil G V -suuntimalaite, Fu B1 I -sokkolaskulaite

    Lofte C7/A-, Lofte BZG 2- tai Goerz GV 219d pommitustähtäin (suomalaiskoneet jälkimmäisellä)

VIIPURIN MENETYS

Pitkästä aikaa otin työn alle fiktiivisen sotaromaanin. Tämä työ sujuikin rattoisasti ja sain tämän opuksen, ”Viipurin Menetys”, luettua aika nopsaan läpi. Itse tykkäsin. Tarinan kuljetus oli jouhevaa ja Kososen realistinen ja toiminnan täyteinen sotakuvaus käy minun pirtaan. Tässä romaanissa Viipurin naistensairaalaan jääneiden kohtalo saa yhdenlaisen tulkinnan. Tämän enempää en kirjasta kerro tai sitä arvostele. Lukekaa itse! Postaukseni lopussa on vielä kustantajan esittely. Aikaisemmin olen lukenut samalta kirjailijalta talvisotaan liittyvän romaanin ”Taistelu Petäjäsaaresta”. Sekin oli mielestäni hyvä.

Viipurin menetyksestä olen aikaisemin lukenut joitakin teoksia ja artikkeleita. Nyt jatkan Kososen kirjan imussa asian tutkimista kahden kirjan voimin: "Taistelu Viipurista 20.6.1944 - Viipurin menetys ja oikeudenkäynti" ja "Kadonnut Viipurissa 20.6.1944".

**********************************************

JATKOSODAN SYTTYMISESTÄ 80 VUOTTA

 JATKOSOTA 25.6.1941 - 19.9.1944

Mannerheim, Hitler ja Ryti.

Mannerheimin syntymäpäivillä 4.6.1942 (Mannerheim täytti 75 vuotta)

ILMAHYÖKKÄYKSIÄ 19 PAIKKAKUNNALLA

25.-26 kesäkuuta Neuvostoliitto aloittaa sodan Suomea vastaan pommittamalla juhannuksen aatonaattona 19 paikkakuntaa eteläisessä Suomessa. Raskaimpien ilmahyökkäyksien kohteeksi joutuvat Turku ja Heinola, mutta pahoja vaurioita kärsivät myös Kouvola ja Kotka sekä vähäisempiä vahinkoja Inkeroinen, Utti, Rauma, Lahti, Mikkeli, Nokia ja Joensuu sekä Hangon neuvostotukikohdan ympäryskunnat.

Ilmahyökkäys Turkuun alkaa 25.6. aamulla klo 6.10, kun noin 30 SB-pommikonetta ilmaantuu yllättäen kaupungin ylle pudottaen pommilastinsa pääasiassa satama-alueelle ja Artukaisten lentokentän maastoon. Kaupungissa syttyy useita tulipaloja, joissa mm. Turun linna tuhoutuu osittain. Päivän aikana neuvostokoneet hyökkäävät vielä neljästi. Pahoin yllätetyt ilmatorjuntapatterit ja hävittäjät onnistuvat karkottamaan joitakin muodostelmia.

Tupolev SB-2, Neuvostoliiton yleisin pommikonetyyppi talvisodassa ja jatkosodan alussa.

Helsingissä hyökkäykset kohdistuvat pääasiassa Malmin lentokentälle. Pääkaupungin ilmatorjunta ehtii kuitenkin saamaan hälytyksen ajoissa ja niin vahingotkin jäävät turkua vähäisemmiksi.

Neuvostokoneet eivät onnistuneet myöskään sanottavammin vahingoittamaan Suomen lentoasetta. LeLv 24:n ja LeLv26:n Brewster- ja Fiat-hävittäjät sen sijaan pudottavat ilmataisteluissa 24 vihollispommittajaa. Kiivaimmat yhteenotot käydään Joroisten ja Selänpään lentokenttien yllä.

Ensimmäisten sotapäivien ilmapommituksissa kuolee toista sataa ja haavoittuu yli 500 ihmistä.

Suomalainen IT-tykki valmiina tulittamaan

SUOMI JA NEUVOSTOLIITTO JÄLLEEN SODASSA KESKENÄÄN

25.6 Päämaja siirtyy Mikkeliin. Kello 19.00 alkaen pääministeri Rangell toteaa eduskunnan salaisessa istunnossa pitämässään puheessa Suomen olevan sodassa. Ruotsi julistautuu puolueettomaksi Saksan ja Neuvostoliiton välisessä sodassa, mutta sallii edelleen saksalaisjoukkojen kuljetuksen rautateillään.

26.6. Presidentti Ryti pitää radiossa puheen, jossa hän sanoo Suomen joutuneen Neuvostoliiton hyökkäyksen kohteeksi.

Risto Heikki Ryti (3.2.1889-25.10.1956)

Suomen tasavallan 5.presidentti 19.12.1940-4.8.1944

Presidentti Ryti palauttaa radiopuheessaan kansalaisten mieliin kaikki Suomen ja Neuvostoliiton väliset vaikeudet ja Suomen tekemät myönnytykset. Presidentin mielestä jo Moskovan rauhanteon ehdot viittasivat uuden sodan valmisteluun, koska uusi raja rikkoi luonnolliset puolustusmahdollisuutemme. Hangosta oli tehty "Suomen sydäntä vastaan tähdätty pistooli" ja Sallan radasta "Suomen selkään suunnattu tikari". Ryti paljastaa puheessaan myös Molotovin suunnitelman Suomen likvidoimiseksi jonka Hitler oli marraskuussa 1940 torjunut ja josta suomalaisten tuli olla Saksan valtakunnankanslerille "mitä syvimmässä kiitollisuuden velassa".

Presidentti Ryti kuvailee lisäksi Suomen vuosisataista idänpainetta, ja päättää sitten puheensa optimistisesti: "Tämän paineen helpottamiseksi, ikuisen uhkan hävittämiseksi, tulevien sukupolvien onnellisen ja rauhallisen elämän turvaamiseksi me nyt käymme taisteluun. Ja meillä on tällä kertaa ehkä paremmat mahdollisuudet onnistumiseen kuin kenties milloinkaan aikaisemmin. Kohtalon Herra, jonka käsissä kansamme elämä on, johdattakoon meitä ja vieköön taistelumme lopulliseen voittoon."

Näin alkoi Jatkosodaksi alkanut vaihe Suomen historiassa. Paljon on puhuttu oliko "liittoutuminen" Saksan kanssa järkevää ja olisiko sota voitu välttää. Sen verran olen saanut itselleni taustatietoa eri medioista, kirjoista jne. ja Venäjän aukaistessa arkistojaan on yleisessä tiedossa, että Neuvostoliiton tarkoitus oli miehittää Suomi. Eli Suomea odotti sama kohtalo kuin Baltian maita: miehitys, kyyditykset, puhdistukset, venäläistäminen. Toisaalta vaikka Suomi olikin aloittanut yhteistyön Saksan kanssa ja päättänyt liittyä sotaan Neuvostoliittoa vastaan, Neuvostoliitto teki asialle itse oikeutuksen aloitettuaan asutuskeskusten pommitukset 25.6. Näin Neuvostoliitto saatiin näyttämään sodan aloittajalta tavallisten ihmisten silmissä.

Saksalaiset Tankit etenevät Venäjän aroilla.

Vielä vuonna 1941 Saksan armeija vaikutti pysäyttämättömältä.

Liittoutuminen Saksan kanssa tuntui ainoalta järkevältä vaihtoehdolta. Olihan Saksan armeija osoittanut olevansa voittamaton tai ainakin siinä vaiheessa Saksan voitto tuntui lähes varmalta. Suomi lähti siis "hyvillä mielin" hakemaan hyvitystä Talvisodalle ja ottaman takaisin Talvisodassa menetetyt alueet. Kaiken lisäksi Neuvostoliitto vaikutti Talvisodan kokemusten perusteella niin heikolta ettei se kestä Saksan ja sen liittolaisten hyökkäystä, vaan luhistuu nopeasti. Täten myös niin sanottu "Suur-Suomi" näytti mahdolliselta.

Neuvostoliiton heikkous ja Saksan voittamattomuus osoittautui kuitenkin harhaksi ja Suomi säilytti lopulta itsenäisyytensä täpärästi. Tali-Ihantalan torjuntataistelu 1944 ja Länsiliittoutuneiden ilmeinen haluttomuus antaa Stalinille "vapaita käsiä" Suomen suhteen estivät Suomen täydellisen miehityksen.

Euroopassa oli kolme sotaan osallistuneen maan pääkaupunkia mitä ei miehitetty minkään sotaakäyvän maan toimesta. Ne olivat Moskova, Lontoo ja Helsinki. No, Helsinkiin tuli kylläkin rauhanteon jälkeen liittoutuneiden valvontakomissio, tässä tapauksessa Neuvostoliittolainen. Olihan se sekin jonkin sortin miehitys. Porkkalan alue piti kaiken lisäksi antaa Neuvostoliitolle vuokralle 50 vuodeksi sotilastukikohdaksi eli Suomen alueelle oli Neuvostoliittolaisia joukkoja. Porkkala palautettiin kuitenkin jo 1956 takaisin Suomen hallintaan.

Valvontakomission puheenjohtaja Andrei Zdanov ja Suomen presidentti Juho Kusti Paasikivi (27.11.1870-14.12.1956 , 7.presidentti 11.3.1946-1.3.1956) neuvonpidossa.

Jatkosota – Wikipedia

OPERATION BARBAROSSA

 OPERAATIO BARBAROSSA - 80 VUOTTA SITTEN

Kesäkuun 22.päivänä aamunkoitteessa 1941 klo 3.30 3 400 000 saksalaista ryhtyi yllätyshyökkäykseen  Neuvostoliittoa vastaan, jota puolusti 4 700 000 Puna-armeijaksi kutsutun Neuvostoliiton maavoimien miestä. Sotatoimiin osallistuneiden lukumäärän ja molempien puolien kärsimien tappioiden suhteen tälle jättiläismäiselle kamppailulle, jolle ihmiskunnan historiassa ei ole vertaista, eivät vetäneet vertoja myöskään mitkään toisen maailmansodan muilla sotanäyttämöillä suoritetut sotatoimet.

Tämä taistelu jatkui  aina Saksan sotavoimien tuhoutumiseen Berliinin savuaville raunioille saakka. Sen lopetti vasta ehdotonta antautumista edellyttävä asiakirja, jonka allekirjoittivat sotamarsalkka Keitel ja hänen jälkeensä suuramiraali von Friedeburg ja ilmavoimien kenraalieversti Stumpff  Neuvostoliiton marsalkan Zukovin, Yhdysvaltain armeijan ilmavoimien kenraalin Carl Spaatzin, Englannin ilmavoimien marsalkan Arthur Tedderin ja ranskalaisen kenraalin de Lattre de Tassignyn läsnäollessa.

OPERAATIO BARBAROSSA

Saksalaisten alkuperäinen suunnitelma

Saksalaisten alku-ylivoimaa ilmassa

Kentälle tuhottuja neuvostokoneita

...ja Saksalaisten alku-ylivoimaa maassa

Tuhottu Neuvostoliittolainen BT-7 tankki ja kuollut Neuvostosotilas Saksalaissotilaan tarkasteltavana

Palaa tulevissa kirjoituksissani tähän kahden totalitaarisen valtion ja kahden vastakkaisen ideologian taisteluun. Taisteluun joka kiihkeydessään ja fanaattisuudessaan aiheutti esimerkiksi yli 20 miljoonan neuvostokansalaisen kuoleman ja jonka loppunäytöksessä Neuvostoarmeija murskasi Saksan niin loistavan armeijan täydellisesti. Aivan yksin Neuvostoliitto ei tähän (ehkä) olisi pysynyt vaan on otettava myös huomioon se valtava apu jotka liittoutuneet ja lähinnä Yhdysvallat antoivat Neuvostoliitolle.

Amerikkalaisvalmisteinen Bell P-39 Airacobra neuvostoväreissä

 Pelkästään tätä konemallia toimitettiin 4773 kpl Neuvostoliiton ilmavoimille

Tänä päivänä on myös tasan 17 vuotta erään henkilön kuolemasta, henkilön joka myös oli yhdessä sivujuonteessa  II maailmansodassa. Hänkin aloitti sotansa kesällä 1941 ja palveli suuren osan ajasta Kiestingissä, joka oli saksalaisten rintamavastuualuetta.

 

Tuo henkilö oli isäni, Uuno Eelis Miettinen (25.12.1921-22.6.2004) - RIP!

80 YEARS SINCE OPERATION BARBAROSSA

 80 years ago Germany attacked against Soviet Union

A quick look at the invasion of the Soviet Union by Nazi Germany in 33 facts

1.The invasion of the Soviet Union was the most ambitious campaign of the Second World War, and yet Hitler believed that it could be won within three months with a fast, powerful blitzkrieg strike.

2. The campaign was launched with Fuhrer Directive 21. Signed on 18 December 1940, it set out the intention to “crush Soviet Russia in one rapid campaign”.

3. In February 1941, British and American intelligence learned of the planned invasion of the USSR. Hoping to encourage Stalin to act against Hitler, they informed him of the plan. Stalin did not believe them, as he believed that Hitler would stick to the non-aggression pact the two countries had signed before the war.

4. The German navy was to play a part in the operation, blocking Soviet ships from breaking out of the Baltic Sea.

5. Ready for the invasion, the Germans mustered over 3 million soldiers in 152 divisions. This included 17 Panzer and 13 motorized divisions.

A burning village in Russia 

6. Transport was provided by 625,000 horses and 600,000 motor vehicles.

7. The initial invasion force included 3,350 tanks, 7,146 artillery pieces, and 1,950 aircraft.

8. The Finnish army also took part in the invasion. They supplied 17 divisions and 2 brigades. Following the Soviet invasion of Finland earlier in the war, they were eager for revenge.

9. Romania also contributed to the army, with 14 divisions, 7 brigades and one reinforced panzer regiment.

10. The German ambassador in Moscow delivered a declaration of war at 0530 on 22 June 1941, citing Soviet violations of their pact as the excuse for invasion.

11. The frontier across which the Germans invaded ran from the Baltic to the Black Sea, a distance of 1,900 miles.

12. They were divided into three army groups – Army Group South under Field Marshal Gerd von Rundstedt, Army Group North under Field Marshal Wilhelm von Leeb, and Army Group Centre under Field Marshal Fedor von Bock.

13. The invasion was named Operation Barbarossa after the founder of the 12th century First German Reich.

German soldiers in the Soviet Union, June 1941

14. Only 20% of the invading forces could conduct the sort of rapid mobile warfare Operation Barbarossa relied on – the rest were too slow-moving to keep up with the rapid pace of blitzkrieg.

15. Stalin was so shocked by the invasion that it was said he did not speak for eleven days.

16. The Soviets had two to three times as many tanks and planes as the Germans, but many of the planes were obsolete.

T-34 Tanks heading towards the front.

17. Among the Russian tanks was the T-34, arguably the best tank of any fielded in the Second World War.

18. At the time of the invasion, the Soviets had 150 divisions in their western territory, able to immediately turn and face the Germans.

19. After two weeks, successful battles on the frontiers led the Nazi command to believe that the campaign was already won, the Soviet forces crumbling.

20. The speedy initial advance allowed the Germans to take in the summer harvest from most of Ukraine, bolstering their food supply and badly depriving the Soviets.

21. The Germans surrounded several Soviet armies, forcing them to surrender. Those cut off at Minsk and Smolensk alone led to nearly 600,000 soldiers becoming prisoners of war. A further 665,000 prisoners were taken at Kiev.

22. By the end of July, just over a month into the invasion, they had seized a chunk of the Soviet Union over twice the size of France.

German soldiers marching through a village in Russia. 

23. By mid-August, 200 more Soviet divisions had joined the fray, massively outnumbering the Germans.

24. The Soviets struggled with military leadership, as Stalin had purged the Red Army in the 1930s, getting rid of supposedly anti-Communist officers, and killing many of the best generals in the process.

25. In the Baltic states and parts of Belorussia and Ukraine, the Germans were welcomed as liberators throwing out the Russian Communist oppressors.

26. In Kiev, the Jews welcomed the Nazis. The Germans had treated Kiev’s Jews well during the First World War, and the horrors of the death camps had not yet been revealed. But a terrible shock followed within days, as 100,000 Jews were led out of the city and massacred at the Baby Yar ravine.

27. To keep the war effort going, Stalin had entire factories moved eastwards so that they could keep on manufacturing aircraft, tanks, and other equipment.

British Mk III ‘Valentine’ destroyed in Soviet Union, January 1944.

28. Eager to keep Hitler occupied in the east, Britain and America both quickly began providing the Soviets with materials. They helped to build up the military machine that they, in turn, would face off against a decade later – a recurring theme in 20th-century wars.

29. From 10 July to 16 August, the Finnish army re-took the land they had lost to the Soviets. The German-Soviet Molotov-Ribbentrop Pact had enabled these Soviet conquests, but it was the Germans whose invasion allowed the Finns to retake their lost territory. They stopped at the old border, refusing to join the Germans in their invasion of Russia, but their presence helped to cut off Leningrad from the north.

30. The Siege of Leningrad, one of the most important engagements of the invasion, lasted 900 days. During that time, 200,000 civilians were killed by German bombardment. At least another 630,000 died from the disease and starvation that are constant threats for the targets of any siege.

Antiaircraft guns guarding the sky of Leningrad, in front of St. Isaac’s Cathedral.

31. With the fall of Vyazma and Bryansk in October, the Russians were left with only 824 tanks and no air support on the front.

32. When foreign diplomats were evacuated from Moscow in preparation for a siege, the embalmed body of former Soviet leader Lenin went with them. His loss was considered too terrible a propaganda blow for the Soviets to risk leaving him there.

33. The winter that halted the German advance was the coldest for 140 years. Oil froze in the engines of tanks. The grease used to pack artillery froze. Almost everyone in the German army suffered from frostbite. The same problems that had stopped the Soviets in Finland now saved them.

Russian T-34 tank was destroyed by german assault gun.

Source of the article: War history online

Pictures:  War history online, Bundesarchiv