Aselajeja

Aselajeja
T-72M, F-18 C/D Hornets, Hamina class Missileboat Pori

torstai 28. tammikuuta 2016

Mannerheimin kuolemasta 65 vuotta


Tänään torstaina 28. tammikuuta tulee kuluneeksi 65 vuotta Suomen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin (1867–1951) kuolemasta.



Julkaisen tässä Päivi Tapolan kirjoittaman tekstin Mannerheimin kuolemasta ja hänen paluustaan Suomeen. Alkuperäinen teksti on julkaistu Aamulehden nettisivuilla (kulttuuri/28.1.1.2016).

Yksi Mannerheimin ruumista Suomeen hakeneista oli Tapolan isoisä, Mannerheim-ristin ritari Kustaa A. Tapola (1895–1971). Päivi Tapola on kirjoittanut tapahtumista vuonna 2010 julkaistun kirjan Marsalkan kotiinpaluu

Kaikki alkoi ruokamyrkytyksestä

Marsalkka Mannerheim sairastui 19. tammikuuta 1951, ja ensin ajateltiin, että hänellä oli ruokamyrkytys. Hänet vietiin asunnostaan Val-Montin parantolasta Lausannen kantonin sairaalaan. Matkalla marsalkka oli hyvällä tuulella ja laski leikkiä läsnäolijoiden kanssa.

Professori Pierre Decker leikkasi marsalkan keskiviikkoiltana 24. tammikuuta, sillä Mannerheimilla oli todettu suolitukos. Leikkauksen jälkeen Mannerheim voi "olosuhteisiin nähden hyvin". Jo torstaiaamuna marsalkka kykeni itse avaamaan postinsa nukuttuaan yön rauhallisesti.

Leikkauksen jälkeen Mannerheim ei saanut syödä normaalisti viiteen vuorokauteen, joten hän sai ravintoruiskeita. Hän oli menettänyt huomattavasti painostaan ja painoi vain 52 kiloa. Marsalkka jaksoi lukea jonkin verran, mutta pääasiassa hän nukkui. Hän oli hämmästynyt perjantaina aamupäivällä nähdessään henkilökohtaisen adjutanttinsa everstiluutnantti C. O. Lindemanin astuvan huoneeseensa.

Mannerheimin terveydentila huononi lauantai-iltana 27. tammikuuta ja oli puolen yön aikaan erittäin vakava. Hänellä oli kuumetta ja hänen valtimonsa syke oli epätasainen ja nopea. Marsalkan luona oli kolme lääkäriä, sveitsiläiset professorit Decker ja Vannotti sekä hänen ruotsalainen henkilääkärinsä Nanna Svartz. Presidentti Paasikivi oli itse soittanut Nanna Svartzille Tukholmaan ja pyytänyt tätä matkustamaan Lausanneen Suomen valtion kustannuksella.

Kuolinvuoteella

Mannerheim kuoli keskiyön jälkeen sunnuntaina 28. tammikuuta 83-vuotiaana. Marsalkan vuoteen äärellä olivat kuoleman hetkellä professori Nanna Svartz, adjutantti everstiluutnantti C. O. Lindeman ja ministeri Reinhold Svento. Professori Decker oli viisi minuuttia aiemmin mennyt käymään toimistossaan. Marsalkan tytär Sophie oli lähtenyt Pariisista isänsä luo, mutta hän ehti sairaalaan muutama minuutti kuoleman jälkeen.

Marsalkka kuoli rauhallisesti ja kipuja tuntematta. Kahden viimeisen tunnin ajan hän oli tajuton, mutta siihen saakka hän oli ollut tajuissaan ja keskustellut verrattain virkeästi. Hän ymmärsi itse kuolevansa ja hyvästeli läsnäolijat sekä kiitti jokaista hoidostaan.

Lääkärit ja hoitajat sekä läsnäolijat ihailivat marsalkan tahdonvoimaa, joka piti hänet tajuissaan ja virkeällä mielellä aivan loppuun saakka. Hänellä oli loppuun saakka "sielunvoimaa", josta kenraali Erik Heinrichs kirjoittaa kaksiosaisessa elämäkertateoksessaan Mannerheim Suomen kohtaloissa.

Kuljetus kotimaahan

Kaksi kenraalia ja Mannerheim-ristin ritaria, jalkaväen tarkastaja K. A. Tapola ja rajavartiostojen päällikkö A. A. Puroma, saivat kunniatehtävän noutaa Suomen Marsalkka takaisin kotimaahan. Jo Mannerheimin kuolinpäivänä aloitettiin hautajaissuunnitelmat. Tasavallan presidentin ensimmäinen adjutantti, Mannerheimin pitkäaikainen adjutantti, eversti Ragnar Grönvall antoi Tapolalle ennakkotiedon, että valtioneuvosto (pääministerinä oli Kekkonen) määräisi hänet yhdessä Puroman kanssa noutamaan marsalkan arkun.

Maanantaina 29. tammikuuta aamupäivällä asia varmistettiin. Aeron erikoiskone Douglas DC-3 valmisteltiin noutamaan Suomen Marsalkan ruumis Suomeen. Koneen matkustamo oli verhoiltu mustaan suruasuun. Verhot peittivät osittain myös ikkunat ja seinät. Marsalkan arkku oli tarkoitus sijoittaa lattialle.

Tapola kirjasi pieneen, mustakantiseen muistikirjaansa lyijykynällä kaikki matkaan liittyvät yksityiskohdat. Hän kirjoitti: "Mukana: sotaliput, Marsalkan turkislakki, kunniamiekka, Marsalkan sauva ja kotimaan kukkia, paraatipuku surunauhoineen." Miekka, lakki ja sauva oli määrä laskea arkulle ja eversti Ragnar Grönvall oli tuonut ne Tapoloiden kotiin Pohjoisrannan Kiholinnaan.

Kenraali Tapolan puoliso Emilia Tapola oli käynyt Dan Wardilla ostamassa valkoisia kukkia, neilikoita ja kalloja, laskettaviksi marsalkan arkulle Sveitsissä. Mukana oli myös kielekkeinen sotalippu, jolla arkku ensin peitettäisiin.

Aeron erikoiskone Douglas DC-3 lähti tiistaina 30. tammikuuta kello 9 Malmin lentokentältä kohti Geneveä.

Malmin lentokentällä lähtijöitä olivat saattamassa lehtimiesten lisäksi Grandell, Grönvall sekä kenraalien rouvat. Muistikirjassaan Kustaa Tapola kuvasi säätä, pilviä, aurinkoa ja kertoo pieniä yksityiskohtia, esimerkiksi lennolle tuli tieto, että lentoperämies Mauri Maunula oli saanut pojan kello 10.25. Pian lennettiin Tukholman yli, jota ei kuitenkaan näkynyt, ja siellä oli laskeutumiskielto. Niin tehtiin välilasku Kastrupiin kello 13 aikoihin.

Seuraavana aamuna 31. tammikuuta kello 9 Suomen aikaa Kustaa Tapola oli Mannerheimin luona: "Vaihdoimme sotalipun (edellisenä päivänä mahdotonta), kiinnitimme kannen. Sauvan, miekan, lakin ja Suomen kukat kiinnitimme kanteen. Kirstu sinetöitiin."

Mannerheimin arkku kuljetettiin Lausannen sairaalasta Geneven lentokentälle. Liikkeelle lähdettiin noin kello 10. Ruumisauton perässä ajoi ministeri Sventon auto, jossa oli marsalkan tytär, Sophie Mannerheim.

Varsinkin Sveitsissä, mutta myös muissa Euroopan maissa marsalkan kuolema huomioitiin merkittävänä uutisena. Tribune de Lausanne -lehti kirjoitti samana päivänä, 31. tammikuuta otsikolla: "Viimeinen seremonia Marsalkka Mannerheimin kunniaksi. Suomalainen sotilaslentokone, jonka Suomen hallitus oli lähettänyt noutamaan marsalkan ruumista, saapui Cointrinin lentokentälle tiistaina kello 18 mukanaan kaksi kenraalia, jotka eversti Lindeman otti vastaan; nämä molemmat lähtivät välittömästi Lausanneen kunnianosoitukselle kuolleen marsalkkansa luokse."

Paluumatka kotiin

Mannerheimin arkkua kuljettanut lentokone teki välilaskun Ruotsissa Malmöhön, jonne saavuttiin kello 16.50. Siellä suoritettiin uudet seremoniat. Bulltoftan lentokentällä oli suuri sotilaskunniavartio ja vastassa olivat Ruotsin valtion ja armeijan edustajat, Suomen ystäviä sekä marsalkan käly, vapaaherratar Elsie Mannerheim. Lentohalliin oli järjestetty kappeli kukkineen, kynttilöineen ja laakeripuineen.

Uusi Suomi kirjoitti: "Marsalkan tyttäret lauantaina Helsinkiin. Suomen Marsalkan tytärtä, Sophie Mannerheimia, odotettiin eilen lentoteitse Ruotsiin. Suomen Marsalkan toisen tyttären, Anastasien, pitäisi tulla tänään Tukholmaan, josta molemmat saapuvat Suomeen lauantaina. Everstiluutnantti Lindeman kertoi myös, että hän sekä kenraalimajurit Tapola ja Puroma vuorottelevat koko ajan paarien ääressä, jotta Suomen Marsalkan ei tarvitse olla yksin vierasmaalaisten parissa. Niin ikään hän mainitsi Suomen Marsalkan kerran pyytäneen, että hänet haudattaisiin sotamarsalkan asussa. Näin myös tapahtuu."

Koko talviyön Ruotsin armeijan upseerit ja suomalaiset sotilassaattajat kukin vuorollaan pitivät vartiota marsalkan arkun ääressä. Suomalaiset saattajat olivat jakaneet keskenään vartiovuorot, jokaisella oli kaksi kertaa kahden ja puolen tunnin vuoro.

Ruotsista matka jatkui helmikuun ensimmäisen päivän aamuna. Muistikirjaansa Kustaa Tapola kirjoitti omista tunnelmistaan matkansa ja tehtävänsä suhteen. Hän tunsi tyydytystä, sillä "voimme todistaa kansalaisillemme, että Suomen Marsalkka on nyt todella kotona".

Uusi Suomi -lehti kirjoitti tilaisuudesta: "Erikoislentokoneen laskeutuessa Malmin lentokentälle suomalaiset sotilaat seisoivat kunnia-asennossa ja siviilihenkilöt paljastivat päänsä. Monen silmäkulmassa kiilsi kyynel ja paikalla olleet kuvasivat, että hiiskumattomassa hiljaisuudessa kuului vaimennettua nyyhkytystä.

Lentokoneen pysähdyttyä havutien kohdalle sen ovi avattiin ja vastaanottajien silmien eteen aukeni valkoinen kukkapaljous. Tasavallan presidentin vanhempi adjutantti, eversti Grönvall nousi tasavallan presidentin edustajana koneeseen ja hieman myöhemmin Helsingin Varuskuntapataljoonan sotilaat noutivat sieltä seppeleet sekä asettuivat sen jälkeen rivistöksi havutien vasemmalle puolelle.

Aeron lentoupseerit nostivat arkun lentokoneesta. Sen kummallakin puolella seisoivat marsalkan tomua Sveitsistä saattaneet kenraalimajurit Tapola ja Puroma sekä ministeri Svento ja everstiluutnantti Lindeman. Helsingin Varuskunnan soittokunta soitti musiikkikapteeni Ropen johdolla Porilaisten marssin arkkua kannettaessa lentokoneesta vähän matkan päässä olevalle mustiin verhotulle katafalkille.

Kenraalimajurit Tapola ja Puroma, ministeri Svento ja everstiluutnantti Lindeman pysähtyivät katafalkin taakse. Kenraaliluutnantti Öhquist sekä kenraalimajurit Oinonen, Poppius, Helminen, Järvinen, Vainio, Ekberg ja Karhu nostivat arkun katafalkilta ja Narvan marssin hitaassa tahdissa suuntasivat askeleensa kohti ruumisautoa. Arkun jäljessä kulkivat ensimmäisinä Suomen Marsalkan sukulaiset, sitten kenraalimajurit Tapola ja Puroma, everstiluutnantti Lindeman ja ministeri Svento sekä seuraavina eduskunnan puhemies Fagerholm ja pääministeri Kekkonen ja muut viralliset edustajat.

Arkkua autoon siirrettäessä soittokunta soitti Klemetin säveltämän Suomen armeijan surumarssin ja kenraalimajuri Tapola lausui: ’Ilmoitamme suorittaneemme valtioneuvoston määräyksen tuoda Suomen Marsalkka kotiin’."

Kustaa A. Tapola sai tämän valokuvan Sveitsin armeijan kuvaajalta.

**************************************
Linkki alkuperäiseen artikkeliin (Aamulehti): 

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Uraliin

PROPAGANDASOTAA

Katselin marraskuussa jo aiemminkin esitetyn mainion dokumentin Hengen asein – tykin, jumalan ja haitarin voimalla! Neliosainen dokumenttisarja Hengen asein kertoo propagandan ja viihteen osuudesta vuosien 1939 - 44 sodissamme.

Propagandasta ja viihteestä on aikaisemmin kirjoitettu ja tehty ohjelmia, mutta nyt ne on ensimmäistä kertaa liitetty samaan kokonaisuuteen. Sarjan juontavat kirjailija Lasse Lehtinen ja muusikko Seppo Hovi.


Lisäksi TV-ssä pyörii tuokiokuvia historiasta esittävä dokumentti Vuosirenkaita, jossa kuulin tai oikeastaan kuuntelin ensimmäistä kertaa sota-ajan iskelmää  - Uraliin! Tämä antoi innoituksen tähän pieneen blogipläjäykseen.



Uraliin - "biisin" lisäksi on tässä tietenkin vielä esiteltävä talvisotaa kuvaava Njet Molotoff.


Jatkosodan aikaiset sotakupletit herjasivat vihollisen balalaikkoja, "tsajua" ja "kaalimaata". Sotien jälkeen propagandalevyt joutuivat Yleisradiossa soittokieltoon.

Myös pilapiirroksia, sarjakuvia yms. tehtiin paljon propagandakäyttöön. Palaankin asiaan myöhemmin kun saan uuden "isänmaallisen"-innostuksen puuskan.



keskiviikko 23. joulukuuta 2015

torstai 17. joulukuuta 2015

Simo Häyhä

"Valkoisen kuoleman" syntymästä 110 vuotta – Simo Häyhä on edelleen maailman paras tarkka-ampuja.



SIMO HÄYHÄ

Talvisodan legendaarisen tarkka-ampujan Simo Häyhän syntymästä on tänään torstaina tullut kuluneeksi 110 vuotta.
Häyhä tuli kuuluisaksi tarkka-ampujan taidoistaan talvisodassa, jolloin hän taisteli Kollaalla.
Hänen palvelusaikansa jäi vain kolmeen kuukauteen haavoittumisen takia, mutta lyhyessä ajassa hän ampui huomattavan määrän vihollisen sotilaita.
– Hänellä oli siellä merkittävä rooli, kertoo Kollaa-museon johtaja Reijo Sinkkonen.
Myös Valkoiseksi kuolemaksi nimetyn Häyhän tunnettuus on vuosikymmenien aikana vain kasvanut.

Häyhä keskittyi annettuihin tehtäviin

Simo Häyhän arvioidaan ampuneen jopa yli 500 puna-armeijan sotilasta. Häyhän useita kertoja tavannut majuri ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston dosentti Tapio Saarelainen luonnehtii Häyhää maailman kautta aikojen parhaimmaksi tarkka-ampujaksi.

Täst mie niit kyttäilin ussein, ja monnii vanjoi kaadoin
Täst mie niit kyttäilin ussein, ja monnii vanjoi kaadoin", Simo Häyhä selitti omaa sektoriaan SA-kuvaajalle. Kuva: SA-kuva

Paras Häyhästä tuli hänen luonteenpiirteensä takia.
– Hän oli hyvin rauhallinen, toteutti annetut tehtävät ja hänellä oli tarkka-ampujalle tarvittavat taidot ja tiedot, Saarelainen kertoo.
Häyhän ampumataidot olivat Saarelaisen mukaan ylivertaiset. Lisäksi hän pystyi arvioimaan etäisyyksiä ja toimimaan tilanteen mukaan.
– Hän keskittyi vain ja ainoastaan siihen tehtävään, mikä hänelle annettiin ja arvioi toimintamahdollisuuksia ja pyrki pysymään piilossa, jotta vihollinen ei olisi häntä havainnut, Saarelainen kuvailee.

Vaatimaton maan hiljainen

Reijo Sinkkonen tapasi Simo Häyhän kerran 1990-luvun puolivälissä. Sekä Saarelainen että Sinkkonen kuvailevat miestä vaatimattomaksi.
Saarelainen muistaa Häyhän myös hyvin teräväpäisenä ihmisenä.

Eversti Svensson ojentaa Simo Häyhälle kiväärin ja kunniakirjan, jonka eräs ruotsalainen on lahjoittanut.
Eversti Svensson ojentaa Laatokan koillispuolella Simo Häyhälle kiväärin ja kunniakirjan, jonka oli lahjoittanut eräs ruotsalainen. Kuva otettu 20. helmikuuta 1940. Kuva: SA-kuva

– Hän puhui aina asiaa ja arvioi henkilöä, jonka kanssa keskusteli. Hän ei tuonut koskaan itseään millään tavalla esille. Me keskustelimme ammatillisista asioista, tarkka-ammunnasta, muutamia kymmeniä kertoja, Saarelainen kertoo.
– Hän oli hiukan tällainen maan hiljainen. Jämpti, Sinkkonen lisää.
Palattuaan sodasta Simo Häyhä ei kokemuksistaan juurikaan puhunut.
– Täytyy muistaa aikakausi, millaista oli Suomessa heti sotien jälkeen. Hän halusi keskittyä maanviljelyyn ja metsän hoitoon ja elää omaa elämäänsä ja pysyä näkymättömissä, Saarelainen kertoo.

Häyhästä mallia nykytarkka-ampujille

Tämän päivän tarkka-ampujakoulutettavilla on Tapio Saarelaisen mukaan Häyhältä paljon opittavaa.
– Lähtökohta pitää hallita eli hyvä ampumataito. Hyvä ampumataito syntyy tuhansien ja tuhansien tarkkaan harkittujen ja ammuttujen laukauksien myötä, Saarelainen painottaa.
Saarelainen huomauttaa vielä, että tarkka-ampujan täytyy kyetä arvioimaan etäisyyksiä huolimatta siitä, että nykyisin käytössä on sähköisiä ja elektronisia etäisyyden arviointilaitteita.
– Täytyy myös kyetä arvioimaan tilannetta, arvioimaan sen muutosta ja toimimaan käskettyjen tehtävien täyttämiseksi muuttuvassa tilanteessa.
Lisäksi tulevat elektroninen sodankäynti ja elektroniset sensorit, joilla voidaan tiedustella taistelukenttää.
– Tarkka-ampujan pitää luonnollisesti pystyä väistämään näiden sensorien toiminta, Saarelainen sanoo.




tiistai 17. marraskuuta 2015

Lockheed Martin - GMLRS

Yhdysvallat myönsi vientiluvan Suomeen Lockheed Martinin ohjatuille GMLRS-raketeille
10.11.2015.


Lockheed Martin GMLRS 

Yhdysvaltojen ulkoministeriö on myöntänyt 10. marraskuuta alustavan Foreign Military Sales -vientiluvan MLRS-raketinheitinjärjestelmän ohjattujen GMLRS-rakettien (Guided Multiple Launch Rocket System) mahdolliselle myynnille Suomeen.  Lockheed Martinin tuotteiden arvo olisi yhteensä noin 150 miljoonaa dollaria. Kaupan toteutuessa ne tulisivat käyttöön maavoimien raskaisiin MLRS-raketinheittimiin (298 RSRAKH 06).

Defense Security Cooperation Agencyn tiedotteen mukaan Suomi on hakenut vientilupaa M31A1 Unitary Missile ja M30A1 Alternative Warhead Missile -ampumatarvikkeille. DSCA:n päätös ei vielä tarkoita, että kauppa välttämättä toteutuisi.

Enintään 240 raketin ohella vientiluvan mukaiseen kauppaan kuuluisivat ohjekirjat, koulutusvälineet sekä muu tuotetuki. Ampumatarvikkeet toimittaisi FMS-kaupan (Foreign Military Sales) toteutuessa Lockheed Martin Missile and Fire Control -yhtiö.

Tarkat GPS/Inertia-ohjatut, noin sadan kilon taistelulatauksen kuljettavat GMLRS M31A1 -raketit (tai ohjukset) soveltuvat pistemaalien tuhoamiseen. Kantama on jopa 70 kilometriä. Näitä aseita on laukaistu yli 3000 kappaletta taistelukäytössä.

MLRS-raketinheitin laukaisee ohjatun GMLRS-raketin (Guided Multiple Launched Rocket System). Sitä ohjaavat Cancard siivekkeet näkyvät raketin etuosassa.

Aluevaikutteinen M30A1-ampumatarvike levittää sirpaleita räjähtäessään kohteen yläpuolella. Pistemaalissa vaikutus sen sijaan perustuu räjähdys- ja painevaikutukseen.

Ampumatarvikkeiden hankintapäätös tehtäneen sopimusneuvotteluiden jälkeen Suomen puolustusministeriössä. Tuote on kansainvälisen ns. rypäleaseita koskevan Oslon sopimuksen mukainen.

Uusien ohjautuvien ampumatarvikkeiden hankinnalla mahdollistetaan vuonna 2006 hankittujen raskaiden raketinheittimien entistä tehokkaampi käyttö sekä monipuolistetaan niiden ampumatarvikevalikoimaa. Ohjautuvien ampumatarvikkeiden käyttö on mahdollista vuosina 2012-2015 tehdyn heittimien ammunnanhallinnan päivityksen johdosta.

Suomi ei ole tähän mennessä voinut hyödyntää vuonna 2007 vastaanotetun, Hollannista käytettynä ostetun tela-alustaisen M270 MLRS -järjestelmän (Multiple Launch Rocket System, Suomessa 298 RSRAKH 06) tehokkainta M26-rakettia, koska se luokitellaan rypäleaseeksi.

Yksi tällainen M26-kuorma-ammus kuljettaisi 644 M77 DPICM -ontelopanosräjähdettä (Dual-Purpose Improved Conventional Munitions) maalialueelle. Tähän asti Suomen MLRS-vaunuissa on ollut käytössä vain harjoitus- ja miinaraketteja.

Suomen aikomus hankkia Lockheed Martin M57 Block 1A T2K ATACMS -tykistöohjuksia (Army Tactical Missile System) kaatui vuonna 2014 aseiden kalliiseen hintaan.

Locheed Martin ATACMS-ohjus laukaistaan MLRS-raketinheittimestä.

Ohjuksilla olisi tuotettu pitkän kantaman vaikutuskykyä maavoimien MLRS-raketinheittimien kasetteihin soveltuvilla ohjuksillla.  Niissä yhden ohjuksen kasetti olisi korvanut kuusi kahdestatoista tavallisesta raketista

ATACMS:n kantama olisi ollut jopa 300 kilometriä. Suomen alunperin pyytämä toimitus olisi toteutuessaan käsittänyt enintään 70 ohjusta.

**************************************

Lähes tarkalleen neljä vuotta sitten (23.11.2011) kirjoitin Suomen aikomuksesta hankkia uusia ohjuksia.

Linkki: UUSIA OHJUKSIA SUOMEN ARMEIJALLE