Tässä blogissa tarinoin sotahistoriasta, -teknologista, politiikasta ynnä muusta asiaan liittyvästä. Tekstit ovat joko omia sekä osaksi tai kokonaan lainattuja joko internetistä tai alan kirjallisuudesta.
Aselajeja
T-72M, F-18 C/D Hornets, Hamina class Missileboat Pori
28.2. kuvattu video näyttää miten Venäjän asevoimien Mi-24 taisteluhelikopterit ja Mi-8/17 kuljetushelikopterit ylittävät Kertshin salmen matkalla Krimille, lentäen hyvin matalalla Ukrainan ilmapuolustuksen tutkien katveessa.
Krimillä on Venäjän asevoimien ensilinjan joukkoja
Teksti: Arto Pulkki | Kuvat: Getty Images, Epa Landov
Kuva:
Suomen Sotilaan asiantuntijan mukaan Krimin miehityksen suorittivat Venäjän armeijan nopean toiminnan joukot, vaikka venäläiset lähteet ilmoittivat ilman kansallisuustunnuksia kulkevien joukkojen olevan Krimin itsehallintoa puolustavia vapaaehtoisia (militia).
Viikonlopun aikana länsimaisissa tiedotusvälineissä arvailtiin, kenelle joukot oikeastaan kuuluvat. Mm Maanpuolustuskorkeakoulun asiantuntija totesi, ettei voida olla varmoja keitä nämä tuntemattomat miehet Ukrainassa ovat.
Suomen Sotilaan asiantuntija Arto Pulkki analysoi joukoista otettuja kuvia:
Tuntemattomia sotilaita – ylempi kuva.
- Venäjän asevoimien uudella EMR-kuviolla varustetut kenttäpuvut (vain Venäjä)
- Venäjän asevoimien uudet 6Sh112-taisteluliivit (vain Venäjä)
- Venäjän asevoimien uudet 6B27-komposiittikypärät (vain Venäjä)
- Venäjän asevoimien uudet 7,62 mm PKP-konekiväärit (vain Venäjä)
- Venäjän asevoimien 5,45 mm AK74M-rynnäkkökiväärit
Yllä olevan perusteella voidaan todeta että kyseessä voi olla mikä tahansa Venäjän federaation korkean valmiusasteen yksikkö. Minkään muun toimijan joukosta ei voi olla kysymys.
Tuntemattomia sotilaita – alempi kuva.
- Venäjän asevoimien maahanlaskujoukkojen 6B28-komposiittikypärät (vain Venäjä)
- Venäjän asevoimien 5,45 mm AK74M-rynnäkkökiväärit Vasemman puoleinen sotilas:
- Venäjän asevoimien uudella EMR-kuviolla varustettu kenttäpuku (vain Venäjä)
- Venäjän asevoimien maahanlaskujoukkojen 6Sh92-5-taisteluliivit (vain Venäjä)
Oikean puoleinen sotilas:
- Venäjän erikoistoiminta- ja vuoristojoukkojen Gorka-3-kenttäpuku (vain Venäjä)
- Venäjän asevoimien erikoistoimintajoukkojen Smersh AK/VOG-taisteluliivit (vain Venäjä)
Leopard 2A6 - taistelupanssarivaunu (MBT) - Saksan väreissä
Suomi ostaa Hollannista sata käytettyä
Leopard 2A6 – taistelupanssarivaunua. Puolustusministeri Carl
Haglund (r) hyväksyi hankintaesityksen torstaina.
Leopard 2A6-sarjan vaunuja kuvaillaan maailman parhaiksi taistelupanssarivaunuiksi.
Saksalasivalmisteiset panssarivaunut
eroavat Suomen vahoista ”A4-Leopardeista muun muassa tulivoimassa
ja liikkuvuudessa. ”Kyseessä on maailman paras
taistelupanssarivaunu- tai ainakin yksi parhaista” kehuu
prikaatikenraali Petri Hulkko Puolustusministeriöstä.
Hollannista hankittavilla Leopardeilla
on ajettu keskimäärin 13 000 -15 000 kilometriä. Pääaseilla eli
kanuunoilla on ammuttu keksimäärin muutama sata laukausta. Kaupan hinta on 199,9 miljoonaa euroa.
Hankita ei vaadi lisärahoitusta, sillä se sisältyy
puolustushallinnon budjettikehykseen.
Hankintasopimus allekirjoitetaan
Hollannissa viikon 4 alkupuolella, ja vaunut toimitetaan Suomeen
vuosina 2015- 2019.
Leopard 2A6-vaunuja on käytössä muun
muassa Saksassa, Espanjassa, Portugalissa, Kreikassa ja Kanadassa. Ne
ovat sotilaiden mukaan ,merkittävästi parempia kuin Suomessa nyt
käytössä olevat 2A4-malllit. ”2A4 ei vastaa enää nykypäivän
taistelukentän olosuhteita”, Hulkko arvioi.
Suomi osti 124 Leopard - vaunua
2000-luvun alussa käytettyinä Saksasta. Myöhemmin käytettyjä
Leopardeja ostettiin vielä lisää niin, että nykyisin
kokonaismäärä on 139 vaunua. Ne säilyvät elinkaarensa loppuun
operatiivisessa käytössä ja reservin kalustona.
Suomalainen Leopard 2A4 itsenäisyyspäivän valtakunnallisessa paraatissa Lahdessa 2005
Hollannista ostetut uudet vaunut
sijoitetaan Panssariprikaatiin Parolannummelle. Varusmiehiä
koulutetaan vanhoilla Leopardeilla vuoteen 2017 asti. Suomalaiset
sotilaat lähtevät Hollantiin koulutukseen kevään tai kesän
aikana. Leopardeja tulee Suomeen 15-20 vaunun vuositahtia ensi
vuodesta alkaen.
1. Leopard 2A6 painaa 59,5 tonnia. Se
on 11 metriä pitkä, kolme metriä korkea ja 3,8 metriä leveä.
2. Panssarivaunun enimmäisnopeus on 68
km/h ja peruutusnopeus 31 km/h. Liikkuvuutta helpottaa uusi
peruutuskamera.
3. Vaunun pääase on 120-millimetrinen
panssarivaunukanuuna. Sen avulla voidaan saavuttaa parempi
läpäisykyky kuin nykyisten vaunujen putkella.
4. Sähköinen vakain sekä uusittu
ohjauselektroniikka ja etäisyysmittari lyhentävät ampuma-aikaa ja
parantavat osumatodennäköisyyttä.
5. Vaunuissa on nykyisiä vaunuja
parempi ballistinen suojaus eli panssarointi ja sisäpuolinen
sirpalesuojaus.
Itse olen käynyt eri kotimaisilla ja
ulkomaalaisilla sotilaskeskustelupalstoilla sekä tutkinut muitakin
military-sivujen kirjoituksia. Kaikissa kyseinen Leopard-vaunu on
rankattu yhdeksi maailman parhaista vaunuista. Monien mielestä vaunu
on tällä hetkellä paras.
Se on voittanut monissa vertailuissa
Yhdysvaltalaisen M1 Abramsin ja poikkeuksetta kaikissa se on laitettu
paremmaksi kuin venäläisten T-90. Toisaalta myös ”vanhasta”
Leopardin 2A4-vaunusta sanotaan, että se päihittää kyllä kaikki
venäläisten vaunut vieläkin. Tästä viimeisestä väittämästä
voi tietenkin olla montaa mieltä. Kuitenkin voi hyvllä omalla
tunnolla sanoa, että Suomi saa tarkoituksiinsa erinomaisen
puolustuksen työkalun. Kaiken lisäksi mitä sitä menee ostamaan
uutta keskinkertaista kalliilla kun saa priiman käytetyn halvalla.
M1 Abrams
T-90
Blogitekstissä olen käyttänyt apuna Helsingin Sanomien artikkelia (HS 17.1.2014).
24.12.1943 vietettiin jatkosodan
kolmatta joulua. Sodan kulku oli kääntynyt kuluneen vuoden aikana
Saksalle lopullisesti tielle kohti tappiota. Neuvostoliitto oli
voittanut suurtaistelut Stalingradissa kuten myös Kurskissa. Saksan
armeija oli menettänyt viimeisenkin etulyönti asemansa
itärintamalla. Länsiliittoutuneet olivat voittaneet Afrikassa ja
tehneet maihinnousun Sisiliaan sekä Italian mantereelle. Lisäksi
englantilaiset ja amerikkalaiset jatkoivat Saksan kaupunkien
moukarointia ilmasta käsin. Yhdeksän kuukauden päästä Suomi
tulee olemaan pakotettu tekemään rauhansopimus
Neuvostoliiton kanssa.
Suomalainen parivartio valppaana jatkosodassa
Alkuperäinen kuvateksti: Etulinjan korsuakin juhlistaa joulukuusi. Kuusi on jo koristeltu ja miehet odottelevat kotiseudun lehtiä lukien joulupukin tuloa. Valkeasaari 19.12.1943 - SA-kuva
24.12.1943
Suomen Aseveljien liiton yleinen
kirjakeräys armeijan hyväksi tuottaa n. 80 000 kirjaa. Kirjat
lähetetään rintamalle ja sotasairaaloihin.
24.12.1943
Venäläisosasto hyökkää Maaselän
suunnalla Jolmajärven eteläpäässä olleeseen kenttävartioon. 13
suomalaista murtautuu syntyneen saartorenkaan läpi.
Tunnetun rynnäkkökiväärin suunnitellut venäläinen Mihail Kalashnikov on kuollut 94-vuotiaana.
Hän kuoli maanantaina sairaalassa Udmurtian tasavallassa Izhevskissä, joka oli hänen kotikaupunkinsa.
Miehen luomusta rynnäkkökivääriä AK-47:ää on valmistettu arviolta 100 miljoonaa kappaletta. Ase ei ole erityisen tarkka, mutta se on yksinkertainen ja erittäin kestävä.
Kalashnikov ei koskaan rikastunut neuvostoaikana kehittämällään aseella.
– Työskentelimme sosialistisen yhteiskunnan ja kansan parhaaksi, en ole koskaan ollut siitä pahoillani, hän on sanonut.
Mihail Timofejevitš Kalašnikov (ven. Михаи́л Тимофе́евич Кала́шников, 10. marraskuuta 1919 Kurja, Altain aluepiiri – 23. joulukuuta 2013 Iževsk, Udmurtia)
Hän oli neuvostoliittolainen ja venäläinen asesuunnittelija. Hän toimi maailman yleisimmän ja kuuluisimman rynnäkkökiväärin, nimeään kantavan Avtomat Kalašnikova obraztsa 1947 godan eli AK-47:n pääsuunnittelijana.
Kalašnikov työskenteli ennen eläkkeelle jäämistään Ižmaš-konsernissa, Udmurtian Iževskissä pääinsinöörinä. Hän on saanut lukuisia kunnianosoituksia kuten Sosialistisen työn sankarin arvon, Stalinin kunniamerkin, Presidentti Jeltsinin kunniamerkin sekä Pyhän Andreaksen ritariuden. Presidentti Medvedev myönsi Kalašnikoville Venäjän federaation sankarin arvon hänen 90-vuotispäivänään.
AK-47 on minullekin hiukan tuttu ase - eli nähty ja laukaistu on. Aseesta kirjoitan enemmän myöhemmin.
Aiheesta luin noin vuosi sitten kirjan, "C. J. Chivers - Aseiden ase", jossa kylläkin kerrottiin paljon muustakin sarjatuliaseiden kehityksestä: Gatling, Maxim, M-16 jne. Kuitenkin kirjan pääosissa oli Mihail Kalashnikov ja hänen "lapsensa".
Venäjän ilmavoimien
rakenne on organisoitu uudelleen ja sen kalustoa päivitetään ja
uusitaan. Läntisen sotilaspiirin alueella on merkittävää
ilmavoimaa 14 lentotukikohdassa, meitä lähimpänä Kuolan
niemimaalla, Karjalassa ja Pietarin lähellä.
Ilma-alustyypit ja kiinteäsiipisten
taistelukoneiden arvioidut lukumäärät (suluissa) läntisen
sotilaspiirin tukikohdissa (1.ilmavoimat ja ilmapuolustusvoimat).
Koneiden tosiasiallista lentokunnosta ja käytettävyydestä ei ole
mitään tietoja.
9. Dyagilevo(Ryazan), Erillinen
ilmatankkauseskadrilli, 6950. lentotukikohta
Il-78 ja Il-78M
14. Engels, 6950. lentotukikohta (40-45
konetta)
- Tu-95MS ja Tu-160
7. Moskova
Neuvostoliiton
hajoamisen jälkeen Venäjän ilmavoimia on organisoitu uudelleen ja
neljä kertaa, vuosina 1991, 1998, 2003-2004 ja vuodesta 2009 lähtien
asevoimien kokonais-uudelleenorganisoinnin myötä. Ilmavoimien
osalta organisaatiota on madallettu ja siirrytty
tukikohtaorganisaatioon lentorykmenttien sijasta.
Entisen neliportaisen
Ilma – armeija- Lentodivisioona- Lentorykmentti- Laivue
-komentoketjun sijasta uusi järjestelmä on kolmiportainen:
Operatiivinen esikunta – Lentotukikohta – Laivue. On huomattava,
että Lentotukikohta ei tässä yhteydessä tarkoita fyysistä
tukikohtaa, vaan se on yksikön nimitys. Samalla juuri muun muassa
tämän komentorakenteen lyhentämisen myötä ilmavoimissa on
kadonnut noin 50 000 upseerin virkaa.
Venäjän ilmavoimat
poistaa vanhentuneita konetyyppejä ja korvaa niitä uusilla
mahdollisuuksien mukaan. Uusien koneiden saaminen palveluskäyttöön
on kuitenkin ollut hitaampaa kuin olisi toivottu. Suurimpana
ongelmana ei ole raha, vaan pitkään melko pienellä kapasiteetilla
toimiminen lentokoneteollisuuden tuotannon nostaminen tilausten
edellyttämälle tasolle.
Viimeisimmässä
Venäjän aseistusohjelmassa (GPV-2020), joka ulottuu vuoteen 2020
saakka, on ilmoitettu yli 600 uuden lentokoneen ja 1000 helikopterin
tarpeesta. Niiden hankkimiseen on allokoitu noin 100 miljardia
euroa. Hankintasuunnitelmaa päivitetään kuitenkin koko ajan.
Tukikohtien määrää on vähennetty, mutta jäljelle jääneissä
on laajamittaista korjaus- ja rakennustoimintaa. Läntisen
sotilaspiirin alueella Khalinon tukikohdan remontti valmistui viime
syyskuussa; lisäksi Engelsin ja Kaliningradin Tsikalovski kiitoteitä
on uusittu ja myös Voronezissa remontti alkoi jokin aika sitten. On
huomattava että suuri osa Venäjän merivoimien hävittäjä- ja
pommikonekalustosta on siirretty ilmavoimille. Näihin kuuluvat muun
muassa Itämeren Laivaston Suhoi Su 27 ja SU-27Ub hävittäjät,
Su-24M-rynnäkkökoneet ja Su-24MR-tiedustelukoneet sekä Pohjoisen
laivaston Tupolev TU-22M3-pommittajat. Ilmavoimille nykyään
kuuluvat ilmatuki- ja kuljetushelikopterit palaavat maavoimien
organisaatioon vuoteen 2020 mennessä.
Läntisessä
sotilaspiirissä on nykyään yhteensä nelisen sataa
taistelukonetta,joita puolet on yksi- ja kaksipaikkaisia hävittäjiä.
Hävittäjä -pommittajia on noin 70, raskaita pommikoneita reilut
100 ja kevyitä tiedustelukoneita parikymmentä.
Tupolev Tu-22M pommikone
VIISI
HÄVITTÄJÄTUKIKOHTAA
Venäjän ilmavoimien
hävittäjävoiman ytimen muodostavat Su-27, MiG-29 ja MiG-31-koneet.
Läntisen sotilaspiirin alueella on viisi hävittäjätukikohtaa:
Montsegorsk (MiG-31), Besovets (Su-27), Khotislovo (MiG-31 ja Su-27),
Kalingrad (Su-27) ja Khalino (MiG-29).
Suurin osa
sotilaspiirin 60:stä Su-27 hävittäjästä on päivittämättömiä
27P- ja S-versioita sekä
UB -harjoituskoneita,
joita on kolmisenkymmentä. Niiden ilmasta maahan kyky rajoittuu
raketteihin ja rautapommeihin. Läntisellä alueella vasta tulossa
olevan Su-27SM3-päivitysversion ohjaamosta löytyvät neliväri -LCD
-näytöt ja uusi GPS/GLONASS- satelliittinavigointijärjestelmä.
Maalinetsintä- ja maalinseurantajärjestelmä on uusittu ilmasta –
maahan -ohjuksia varten ja se on liitetty myös
kypärätähtäinjärjestelmään.
Khalino on Läntisen
sotilaspiirin MiG-29-keskus, johon on sijoitettu kaikki
MiG29SMT-hävittäjät (28 konetta) ja UBT -harjoituskoneet (6
konetta). AESA -tutkalla,lasiohjaamolla ja HOTAS:lla (hands-on
throttele and stick) varustettu SMT on paljon kykenevämpi konemalli
kuin sen edeltäjä 29S.
Edeltäjistään SMT
poikkeaa ulkoisesti selkeämmin vielä S-malliakin pitemmästä
kyttyrästä , jossa on muuna muassa polttoainesäiliöt.
Kaksipaikkainen UBT on myös täysiverinen sotakone tutkaohjattuja
ohjuksia lukuun ottamatta. Sekä SMT:ssä että UBT:ssä on
ilmatankkauskyky. Lisäksi Khalinossa on kolmisenkymmentä MiG-29S:ää
ja UB:ta.
MiG-29 SMT hävittäjiä
Vanhojen MiG-31:ien
päivitysohjelma on edennyt hitaasti ottaen huomioon , että se alkoi
jo 15 vuotta sitten. Kun päivityksen sisällöstä päästiin
yksimielisyyteen, ensimmäiset 31 BM:t luovutettiin ilmavoimille
viisi vuotta sitten. Päivitysohjelma viedään loppuun vuoteen 2020
mennessä. Läntisessä sotilaspiirissä on yhteensä
viitisenkymmentä MiG-31:tä, joista kymmenkunta on päivitetty BM
-standardiin.
BM:n ohjaamossa on
monitoiminäytöt ja satelliittinavigointijärjestelmä. Ilmasta
ilmaan aseistusta on kehitetty ja PESA -tutka on päivitetty.
Ulkoisesti BM -mallin erottaa perusversiosta siitä, että
tyypillisen suuret siipiripustimet on vaihdettu pienempiin ja
ohjaamon ylkäpuolella näkyy periskooppi.
MiG-31 täydessä aselastissa
POMMIKONEVOIMAA
Hävittäjä
-pommitajien muodostamaa taktista pommitusvoimaa Läntisessä
sotilaspiirissä on Montsegorskissa , Kalingradissa ja Voronetzissa,
yhteensä noin 70 koneen verran. Uusinta Sukhoi Su-34-tyyppiä löytyy
vain Viribetzusta, yhteensä 10 konetta. Sen tulo palveluskäyttöön
on kuitenkin ollut odotettua hitaampaa, minkä vuoksi on
odotettavissa, että SU-24:n elinkaarta jatketaan yli vuosikymmenen
lopun. Su-25 rynnäkkökoneita ei ole Läntisen sotilaspiirin
laivueissa.
Sukhoi Su-34 pommikone
Yhteensä noin Sukhoi
SuMR ja MIGRB -tiedustelukonetta on Kuolassa ja Voronetzissa. SuMR
-laivastoa ei ole päivitetty mitenkään, mutta muutama edelleen
lentokuntoinen MiG-35RB kone aiotaan pitää päivityksin
entokunnossa vuoteen 2020 saakka. Niihin asennetaan lasiohjaamot,
satelliittinavigointijärjestelmä, uusi elektroninen
tiedusteluvarustus, reaaliaikainen valokuvaus ja video järjestelmä
sekä SLAR- tutka (Side-looking Airborne Radar).
Läntisen sotilaspiirin
alueella sijaitseva pommikonevoima on kaikki suoraan puolustushaaran
esikunnan komennossa. Koneita on kolmessa eri tukikohdassa, joista
meitä lähimmässä, Kuolan niemimaan Olenegorskissa, on 30-35
Tu-22M3:a. Samaa konetyyppiä on noin saman verran myös
Shaykovkassa, Moskovan kaakkoispuolella. Tu-95MS- ja Tu-160 –
strategisten pommittajien tukikohta on vielä kauempana kaakossa,
Engelsissä. Siellä on vajaat kolmisenkymmentä Tu-95MS- ja kaikki
Tu- 160 konetta.
Koska Tu-22M3:ssa ei
ole ilmatankkausmahdollisuutta, sitä ei lasketa strategiseksi
pommittajaksi, vaan ainoastaan pitkän kantaman pommikoneeksi.
Ilmavoimien Olenegorskissa olevat noin 30 konetta ovat peräisin
merivoimilta ja niille tulee sama pommitustehtäväkuva kuin
merivoimissa.
Modernisoituja
versioita, Tu-22M3M, pitäisi olla yhteensä noin 30 konetta vuoteen
2020 mennessä. Ne pystyvät käyttämään aikaisempaa laajempaa
asevalikoimaa ja saavat myös uuden avioniikan ja
kommunikaatiojärjestelmät. Toistaiseksi vain yksi -kaksi konetta on
päivitetty. Vuoden 2009 Zapad – harjoituksissa konetyypillä
laukaistiin ensimmäistä kertaa uuden sukupolven täsmäaseita.
Tu-95MS-koneita on
kahta versioita: MS-6 pystyy laukaisemaan enintään kuusi
risteilyohjusta rungon sisältä ja M16 lisäksi 10 risteilyohjusta
neljästä siipikannattimesta. Kuluvanan vuonna koneita aletaan
päivittää Tu-95MSM – standardiin, joka kuljettamaan kuuden
Kh-55-risteilyohjuksen sijasta kahdeksan Kh-101-risteilyohjusta.
Samalla päivitetään tutka, lennonhallinta- ja
navigointijärjestelmä ja koneet saavat lasiohjaamon. Koko laivasto
päivitetään 10 vuoden kuluessa.
Tu -160M –
standardiin on valmistunut kaksi uutta ja neljä päivitettyä
konetta. Loput kymmenen konetta on tarkoitus päivittää
vuosikymmenen loppuun mennessä. Standardi sisältää uusitun
avioniikan, tulenhallinta- ja elso -järjestelmän sekä
navigointivarustuksen. Uusittu kone voi pudottaa sekä rauta- että
täsmäpommeja ja laukaista risteilyohjuksia.
Tu-95MSpommikone
HELIKOPTERIT
Vuodesta 2003 lähtien
kokonaan ilmavoimien komennossa olleista helikoptereista muodostetaan
vuosikymmenen loppuun mennessä 14 ilmailuprikaatia, joista neljä jä
ilmavoimien sotilaspiirien komentoon ja 10 siirtyy takasisin
maavoimille. Tällä hetkellä varsiniasia helikopteritukikohtia
Läntisessä sotilaspiirissä ovat Levassova, Vjazma, Kalingrad ja
Grabtsevo.
Vaikka GPV-2020:n
perusteella uusia helikoptereita pitäisi tulla yli 1000
vuosikymmenen loppuun mennessä, on epäselvää, ehditäänkö
tuohon määrään kouluttaa riittävästi miehistöjä näin
lyhyessä ajassa. Tuhannesta helikopterista 400 on Mi-8:n uusia
malleja, Mi-8-MTV-5 ja Mi-8MTVSh.
Rynnäkkökoptereiden
pääosa muodostuu edelleen Mi-24: sta, joita on kahta versiota.
Mi-24V:n tunnistaa nokan oikealle puolelle asennetusta
nelipiippuisesta 12,7 millimetrin konekivääristä, kun
P-variantissa se on karvattu kaksiiputkisella 30 millimetrin tykillä.
Osa Mi-24P-koptereista on modernisoituja tai modernisoidaan
pimeätoiminta kelpoisiksi PN- versioiksi.
Mi-24V taisteluhelikopteri
UUSIA MALLEJA TULOSSA
Su-27:stä on tulossa
palveluskäyttöön myös uusi Su-35-malli, jota ei pidä sekoittaa
25 vuotta sitten ensilentonsa tehneeseen saman nimiseen malliin.
Toissa vuonna ensilentonsa tehneen uuden Su-35:n on tarkoitus olla
väliaikainen ratkaisu, kunnes tehtaan T-50 (PAK_FA) saadaan
palveluskäyttöön. Nyttemmin Su-35:tä ajatellaan jo T-50:n
osittaisena korvaajana, koska se on selvästi edullisempi. Koneita on
valmiina nyt jo pitkälle toistakymmentä ja niitä suunnitellaan
valmistettavaksi yhteensä 48.
Su-35:ssä on PESA
-tutka, joka näkee parhaimmillaan 400 kilometrin päähän ja pystyy
seuraamaan 30 maalia samanaikaisesti. Sen ilmasta -maahan- moodi
pystyy seuraamaan samanaikaisesti neljää maalia, joista kahden
kimppuun voidaan hyökätä yhtaikaisesti. Muina ominaisuuksina ovat
muun muassa lasiohjaamo ja kääntyvät suihkuputket. Kotimaahan
tarkoitetut koneet ovat tyyppiä 35S, kun taas riisutuista
vientimalleista S-kirjain puuttuu.
SU-27:n vientimalli
SU-30 on tulossa myös kotimaan käyttöön merkinnällä SU-30SM.
Sopimus 30 koneen toimittamisesta ilmavoimille tehtiin viime vuonna,
jolloin nähtiin myös tyypin ensimmäinen koelento. Su-30SM:ään
tulee vientimallia tehokkaampi tutka ja laajempi asevalikoima. Jää
nähtäväksi, sijoittaako asevoimat kumpaakaan uutta mallia Läntisen
sotilaspiirin laivueisiin.
MiG: in keskikokoisen
monitoimihävittäjän, MiG-35:n, täysmittainen tuotanto alkanee
ensi vuonna. Muun muassa AESA-tutkalla ja ilmasta maahan kyvyllä
varustettua tyyppiä ei saatu myytyä Intialle, mutta kotimaahan sitä
lienee tilattu viitisenkymmentä konetta.
MiG-35 monitoimihävittäjä
Venäjän ensimmäinen
viidennen sukupolven hävittäjästä, Suhoi T-50:stä , on käytössä
neljä prototyyppiä ja viides valmistuu kuluvana vuonna. Koneen
sarjatuotanto aiotaan aloittaa vuonna 2015 kahdeksalla koneella.
Vuosikymmenen loppuun mennessä koneita odotetaan valmistuvan
yhteensä noin 60.
Suhoi T-50 ja koelento 2010
Artikkelin lähde: Siivet, The Wings 4/2013 - Kuvat: Internet
.jpg)
