USA:n tankkeja taistelussa sodan alussa 2003
Yhdysvaltain johtama koalitio hyökkäsi Irakiin 20.3.2003. Amerikkalaiset kohtasivat välillä kovaakin vastarintaa, mutta ilmaherruuden, materiaalisen ylivoiman sekä taitavan strategian avulla he voittivat taistelut pienin tappioin. Bush julisti 1. toukokuuta 2003 Irakin sodan päättyneeksi, mutta sitähän se ei todellisuudessa ollut – alkoi sissisota ja Irak joutui terroriin ja kaaokseen.
Ohessa artikkeli aiheesta (Helsingin Sanomat 17.3.2013, Pekka Mykkänen; Kuvat ja video:internet).
20 VUOTTA FIASKOSTA
Karbala,autopommi-iskun jälkeen
Irakin sota ei mennyt niin kuin piti.
Saddam Husseinilta ei löytynyt joukkotuhoaseita. Irakilla ei ollut yhteyksiä terroristiverkosto al-Qaidaan. Maahan ei syntynyt oikeaa demokratiaa.
Sota ei laukaissut demokratisoitumisen aaltoa Lähi-itään. Eikä se maksanut itseään takaisin.
Sen sijaan sodassa kuoli ainakin 110 000 irakilaista ja 4 486 amerikkalaissotilasta. Se painoi maailman muistiin kuvat amerikkalaisista kiduttamassa irakilaisvankeja ja irakilaisista silpomassa toisiaan.
Se oli yhdellä sanalla sanottuna "fiasko", kuten nimesi taannoisen Irakin sotaa käsittelevän kirjansa amerikkalaistoimittaja Thomas E. Ricks.
Tänään keskiviikkona on kulunut kymmenen vuotta siitä, kun Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin hallitus käynnisti sodan Irakin diktaattorin Saddam Husseinin kaatamiseksi.
Sotaa edelsi hämmästyttävä silmänkääntötemppu. Valtaosa amerikkalaisista ja suuri osa muuta maailmaa saatiin uskomaan, että Saddam oli sekaantunut terrori-iskuihin, jotka tapahtuivat syyskuun 11. päivä 2001. Tai vähintäänkin hänen kauttaan voisi päätyä joukkotuhoaseita terroristeille.
Yhdysvaltain ja Britannian tiedustelupalvelut valjastettiin etsimään joukkotuhoaseista mitä tahansa tietoa, joka oikeuttaisi hyökkäyksen. Sepitteellisiä ja liioiteltuja tietoja vuodettiin viestimille, jotka eivät juuri kyseenalaistaneet niitä.
Puoli vuotta ennen Irakin sotaa Britannian pääministerin Tony Blairin allekirjoittamassa raportissa todettiin, että osa Irakin joukkotuhoaseista on valmiudessa 45 minuutissa käskyn antamisesta.
The Sun -lehti otsikoi: "Brittien tuho 45 minuutin päässä."
Uhkakampanja upposi kansaan. Syksyn 2001 terrori-iskujen jälkeen vain kolme prosenttia amerikkalaisista oli arvellut Irakin sekaantuneen iskuihin, joissa kuoli noin 3 000 ihmistä. Sodan edellä niin luuli jo lähes puolet kansasta. Lopulta kolme neljästä amerikkalaisesta vakuuttui sodan tarpeellisuudesta.
Amerikkalaisten sotaintoa voi yrittää ymmärtää. Irakilla oli ollut laaja joukkotuhoaseiden ohjelma. Saddam oli käyttänyt aseitaan ja hän oli venkoillut vuosikaudet YK-tarkastusten kanssa.
Pelkoa olivat lietsoneet myös kotimaan tapahtumat: Yhdysvalloissa syksyllä 2001 pernaruttojauheella tehtyjen kirjeiskujen syylliseksi paljastui amerikkalainen mikrobiologi, mutta paniikki oli jo syntynyt.
Sota alkoi aamuyöllä 20. maaliskuuta. Sitä seurattiin suorana lähetyksenä joka puolella maailmaa. Bagdad loimusi tv-ruuduissa vihreänä tulipallona toimittajien selostaessa, millaisia korkean teknologian ihmeitä äänekkäiden räjähdysten takana oli.Kolmen viikon päästä amerikkalaisten ja liittolaisten ylivoimaiset joukot vyöryivät Bagdadiin lopettaen Saddamin diktatuurin. Mutta pian valkeni – amerikkalaisten ja muiden tyrmistykseksi – ettei joukkotuhoaseita ollutkaan.
Sotakaan ei loppunut. Se oli vasta alkamassa. Amerikkalaiset joutuivat keskelle sisällissotaa ja jumittuivat maahan yli kahdeksaksi vuodeksi.
Sotavuodet aiheuttivat ison kolhun Yhdysvaltain maineelle. Kukapa ei muistaisi Abu Ghraibin vankilan kidutuskuvia, joissa amerikkalaiset nöyryyttivät alastomia irakilaisvankeja. Niiden takaa paljastui laajamittainen kidutuksen kulttuuri.
Kidutusskandaalien ja järjettömän tappamisen seurauksena Bush yritti muuttaa perustelut sodalle. Joukkotuhoaseiden sijaan kyseessä olikin pyrkimys demokratisoida Irak ja vapauttaa Lähi-idän orjuutetut kansat.
Jotkut sotaan uskoneet amerikkalaiset linkittävät nyt Irakin "vapauttamisen" arabikevääseen, Lähi-idän kansannousuihin Tunisiasta Egyptiin. Kytkös on kyseenalainen, etenkin kun tapahtumien välillä oli seitsemän veristä vuotta.
Skeptisimmät puolestaan ajattelevat yhä, että sodan syitä olivat öljy ja Yhdysvaltain aseman pönkittäminen.
Joka tapauksessa Irakin sota ja Bushin hallinto jakoivat yhdysvaltalaiset pahemmin kuin mikään sitten Vietnamin sodan. Äskettäisessä kyselyssä 52 prosenttia yhdysvaltalaisista piti Irakin sotaa virheenä.
Irakin sodan hinnasta on arvioita 800 miljardista yli 2000 miljardiin dollariin. Lasku oli kova, sillä samalla vuosikymmenellä Yhdysvallat ajautui finanssikeinottelun vuoksi pahimpaan taantumaansa sitten 1930-luvun.
Vaikka Yhdysvaltain sotilaat jättivät Irakin vuoden 2011 lopulla, sodan seuraamusten kanssa eletään vielä pitkään.
Liittolaisten on vaikea luottaa Yhdysvaltain tarkoitusperiin uudestaan.
Epäluulo on juurtunut syvälle etenkin muslimimaissa. Viime vuonna tehdyssä Pew-tutkimuslaitoksen kyselyssä vain 15 prosenttia maailman muslimeista hyväksyi Yhdysvaltain nykyisen ulkopolitiikan.
Yhdysvaltain tiedusteluelimet arvioivat muutama vuosi sitten, että Irakin sota toimi myös kimmokkeena uusien terroristien rekrytoimiseksi.
Sodalla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia Yhdysvaltain ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.
Kynnys osallistua uusiin sotilaallisiin operaatioihin on nyt korkealla, mikä on näkynyt esimerkiksi haluttomuutena puuttua Syyrian sotaan. Libyan ja Malin sodissa Yhdysvallat pysytteli taka-alalla ja antoi eurooppalaisille vetovastuun.
Varovaisemmasta politiikastaan huolimatta myös Bushin seuraaja Barack Obama on käynyt terroristien vastaista sotaa. Hän vain haluaa tehdä sitä "kliinisemmin". Obama käy sotaa miehittämättömillä lennokeilla, joita ohjataan joystickeillä, kaukana sodan melskeistä.
Yksi Irakin sodan sijaiskärsijä oli Afganistan. Irakin-seikkailullaan Yhdysvallat unohti vuosiksi, missä on terrorisminvastaisen sodan päärintama: Afganistanissa ja Pakistanissa. Nyt Yhdysvallat liittolaisineen puuhaa lähtöä Afganistanistakin, vaikkei maan rauhoittumisesta ole takeita.
Sodan harvoihin hyötyjiin kuuluu Irakin shiiaenemmistöinen naapurimaa Iran. Se pääsi eroon arkkivihollisestaan, sunneja suosineesta Saddamista, ja sai Irakiin itselleen mieluisammat hallitsijat.
Sodan suurin uhri oli tietenkin yli 30-miljoonainen Irakin kansa. Moni iloitsi Saddamin syrjäyttämisestä, mutta sisällissodan ja yhä jatkuvan väkivallan takia harva on sitä jaksanut juhlia.
Uskonryhmien viha on syvässä ja uusi sisällissotakin on mahdollinen, vaikkei todennäköinen. Rauha on Irakissa vielä suhteellinen käsite: Iraq Body Count -järjestön mukaan yli 4 500 siviiliä sai surmansa väkivaltaisuuksissa viime vuonna (2012!).
Huonoista uutisista huolimatta demokratia itää, talous kasvaa lähes kymmenen prosentin tahtia ja öljyntuotanto on ylittänyt sotaa edeltävän tason. Kenties kymmenen vuoden päästä Irak on siinä pisteessä, missä Bush haaveili maan olevan jo loppukeväästä 2003.
(Helsingin Sanomat 17.3.2013, Pekka Mykkänen; Kuvat ja video:internet).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti