IluVon66 at War Blogi: FASISMI SUOMESSA

Sillanpään kirjan kanssa rinnakkain aloittelin yllä olevan opuksen kahlaamisen: ”Suomalaiset fasistit – mustan sarastuksen airuet”. Nyt sain lokakuun lopussa sen kokonaan luettua. Kirja kertoo, kuten nimensä sanoo, suomalaisesta fasismista. Kirjassa ei kerrota mistään nykyään kaduilla heiluvista rajat kiinni porukoista, vaan vapaussodasta eteenpäin toisen maailman sodan loppuun vaikuttaneista fasismin lähettiläistä. Nämä henkilöt olivat monesti entisiä tai palveluksessa olevia sotilaita, poliitikkoja, pappeja, professoreita tai teollisuusjohtajia. Heillä oli siis valtaa, kykyä ja rahaa moninkertaisesti enemmän kuin näillä nykypäivän, lähinnä surkuhupaisina pidettävillä, natsiuhoajilla on. He olisivat ihan oikeasti voineet jossain vaiheessa jopa tehdä vallankaappauksen ja perustaa Suomeen fasistisen diktatuurin. Jos he olisivat silloin 30-luvulla pystyneet kumoamaan demokratian ja perustamaan diktatuurin, olisi Suomen tie ollut toisenlainen. Suomi olisi itsenäistynyt uudelleen vasta 1990 luvulla Baltian maiden rinnalla. Tosiasia olisi ollut se, että Suomi ei olisi saanut armoa liittoutuneilta toisen maailmansodan lopulla,vaan puna-armeija olisi miehittänyt Suomen ja maa olisi liitetty osaksi Neuvostoliittoa.

Kirjassa tullaan siihen tulokseen, että fasistinen toiminta oli laajempaa kun on aiemmin uskoteltu. Liikkeet olivat kuitenkin aika hajanaisia eikä niiden johtajat uskaltaneet ryhtyä kriittisillä hetkillä toimimaan tarmokkaasti – toisin sanoen lähteneet muuttamaan asioita väkivalloin. Suojeluskunta oli loppujen lopuksi aika paljon oikeiston käsissä ja johdateltavissa.

Nykyisen äärioikeiston taistelukohteiden maahanmuuton ja islamin sijaan asialistalla olivat Suur-Suomen luominen, kommunismin torjuminen ja kansainvälinen juutalaisvaara. Osa fasisteista piti tiivistä yhteyttä saksalaisiin kansallissosialisteihin tai italialaisiin fasisteihin.

Kirjassa oli paljon asioita joista olin jo lukenut tai kuullut aiemmin. Uuttakin oli todella paljon. Näistä pari asiaa mainitsen tässä vielä. Kirjassa väitetään, että suurin osa suomalaisista SS- vapaa ehtoisista ei ollutkaan pelkästään seikkailun- ja toiminnanhaluisia nuoria vaan ihan oikeita ”aatteen” miehiä. Entisen tasavallan presidentin K.J.Ståhlbergin kyydityksestä olin tietoinen, mutta sitä en tiennyt, että tuleva tasavallan presidentti Kyösti Kallio, joka tuolloin oli pääministeri, oli tarkoitus murhata vuonna 1930 Seinäjoen asemalla. Tehtävään valitut 22-vuotias Yrjö Hissa ja 27-vuotias Juho Perämäki eivät kuitenkaan toteuttaneet saamaansa tehtävää keskusteltuaan hetken sympaattisen 57-vuotiaan pääministerin kanssa. Kumpikin attentaatista livennyt salaliittolainen teki lopulta itsemurhan vielä samana päivänä

Kirjasta voisin kertoa enemmänkin, mutta se kannattaa tietenkin lukea itse, jos asia kiinnostaa.

Itse pidin kirjaa todella hyvänä tietoiskuna. Ongelmana oli taas se, että luin välillä liian nopeasti ja jouduin palaamaan taaksepäin, että pysyisin kärryillä. Kirjan on kyllä jaoteltu järkevästi, joten sen lukeminen ei muuten ole ongelma. Kuvia oli kivasti lisätty mukaan, mutta kuten aina niitä olisi saanut olla enemmän. Nimiä vilisi taas siihen malliin, että jouduin taas etsimään henkiöistä lisätietoja netistä. Älykännykkä oli siis vierellä koko ajan. Kirja oli taas yksi niistä, jonka saatan jossain vaiheessa hankkia omaan kirjahyllyyni.

Olen omien höpinöideni lisäksi liittänyt tähän kirjakatsaukseeni pienen referaatin Iltasanomien kirjaa käsittelevästä jutusta vuodelta 2016. Lopussa on vielä perustietoa teoksesta.

***************

Suomalaiset fasistit – mustan sarastuksen airuet:

Suomalaista fasismia vähätelty – ”Vaarallisin hetki ei ollut Mäntsälän kapina...”

Suomalaista sotien välistä ja sodan aikaista fasismia on vähätelty historiankirjoituksessa ja

-tutkimuksessa.

– Ei sodan jälkeen ollut intressiä muistella näitä julkisesti. Kommunistien taholta tulleet yritykset kaivella näitä onnistuttiin estämään. Neuvostoliiton uhka oli kouriintuntuva ja se sulki suut. Harva halusi pelata Neuvostoliiton ja kommunistien pussiin sanoo dosentti Oula Silvennoinen.

Silvennoisen, Marko Tikan ja Aapo Roseliuksen kirja Suomalaiset fasistit - mustan sarastuksen airuet (WSOY) kertoo suomalaisesta äärioikeistosta 1900-luvun ensimmäisellä puolella.

Kirjan mukaan muillakin fasistisina pidetyillä järjestöillä kuin Lapuan Liikkeellä ja IKL:lla oli suuri merkitys ennen sotaa. Samat henkilöt tosin liikkuivat järjestöstä toiseen. Erityisesti esiin nousee Vapaussodan rintamamiesten liitto.

– Siinä on yhteys ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen rintamamiesliikehdintään, josta koko eurooppalainen fasismi nousi, sanoo filosofian tohtori Roselius.

– Suomi osallistui ensimmäiseen maailmansotaan ja sotakokemus tuotti samoja kokemuksia kuin Euroopassakin, Silvennoinen kuvaa.

Euroopan suuret fasistijohtajat Benito Mussolini ja Adolf Hitler korostivat osallistumistaan sotaan rintamalla. Saksassa maailmansodan veteraaneista kootut äärioikeistolaiset iskujoukot edelsivät natsipuoluetta.

Italian diktaattori, Il Duce, Benito Mussolini sekä Suomen ”Il Duce”, Vihtori Kosola

Vaaran vuosi 1930

Suomessa Lapuan liike korosti taistelua kommunismia vastaan ja uhosi omaa vallankumoustaan.

– Vaarallisin hetki ei ollut Mäntsälän kapina vaan liikkeen nousukiito. Hetken ajan liikkeen taakse saatiin iso osa oikeistoa ja keskustaa, sanoo dosentti Marko Tikka.

Lapuan liikkeen huippuhetki oli talonpoikaismarssi Helsinkiin vuonna 1930. Liikkeen lumo alkoi kadota, kun se kaappasi Suomen ensimmäisen presidentin K.J. Ståhlbergin itärajalle ”kyyditettäväksi”.

– Se oli julkisuuskatastrofi, Tikka sanoo.

Talonpoikaismarssi heinäkuussa 1930 oli Lapun liikkeen suuri voimannäyttö.

Vuonna 1932 liikkeen mellakointi Mäntsälässä johti avoimeen kapinaan, joka kuitenkin kukistettiin verettömästi. Lapuan liikkeen seuraajaksi tuli IKL,

Toinen kukoistuskausi vuonna 1942

1930-luvulla toimi muitakin itseään fasistisina pitäneitä järjestöjä. Ne eivät kuitenkaan saaneet paljoa aikaiseksi. Talvisota herätti pelon ja vihan kommunismia vastaan. Kun Suomi jatkosodassa kävi Saksan kanssa Neuvostoliittoa vastaan, myös yhteiskunnan eliitti näki Suomen paikan Natsi-Saksan johtamassa uudessa Euroopassa.

Merkittävin sen hahmottelija oli Suomen Valtakunnan liitto, johon liittyi akateemikkoja ja taiteilijoita. Sitä johti professori Mauno Vannas ja jäseniin kuului Helsingin yliopiston rehtori Rolf Nevanlinna. Jopa neljänneksen Suomen professoreista on väitetty kuuluneen järjestöön. Taiteilijoita edusti mm. kuvanveistäjä Wäinö Aaltonen.

– Se on osoitus kuinka yhteiskunnassa lähdetään mukaan, kun on henkilökohtaista hyötyä luvassa. Aika vaarallista, Roselius sanoo.

IKL:n tunnus

Sodan jälkeen äärioikeiston kanssa flirttailleet akateemikot jäivät asemiinsa. Mitään puhdistusta ei tullut. Vaaran vuosien yhteinen rintama sulki suut aiemmin harhapoluilla seikkailleista.

Aate elää

Silvennoisen mukaan fasismi on 1800-luvun aate, joka ei ole hävinnyt minnekään 2000-luvulla.

– 1900-luvulta teemat ovat ehkä vaihtuneet. Kovin moni ei vaahtoa juutalaisten salaliitoista ja harvempi enää kommunismistakaan Neuvostoliiton kaaduttua. Nyt puhutaan vaikka islamista ja sen muodostamasta vaarasta sivistyksellemme ja elämäntavallemme. Perusmotivaation lähde on kuitenkin sama. Koetaan, että oma yhteisö on uhan alla ja se uhka pitää äkkiä torjua.

Tapparamies- aikakauslehden joulunumero vuodelta 1933

Suomi-neitoa ahdistelevat bolsevikki, katolinen munkki, vapaamuurari ja rahavaltaan yhdistetty juutalaishahmo.

***************

SUOMALAISET FASISTIT

Mustan sarastuksen airuet

"Kiväärin kieli on ainoa maailmankieli, paljon selvempi kuin esperanto tai muut vastaavat potaskat. Siis rasvaa kiväärisi ja kiillota saappaasi."

Uraauurtava teos kertoo, mistä suomalaisessa fasismissa oli kyse ja kuinka fasistisilla liikkeillä oli jäsenmääräänsä suurempi vaikutus suomalaiseen yhteiskuntaan 1918-1944.

Sana 'fasismi' on noussut kesän 2015 aikana osaksi suomalaista yhteiskunnallista keskustelua. Samalla on pohdittu yhtymäkohtia nykypäivän ja menneen välillä. Tässä kirjassa vetävästi mutta kiihkotta kirjoittavat historioitsijat kartoittavat fasismin paikan Suomen historiassa. Käsittelyssä ovat niin henkilöt, aatteet kuin vaikutuskin. Kirjoittajat näyttävät kuinka fasistinen aatemaailma levisi piilossa julkifasistien selän takana ja sai kannatusta ja tukea elinkeino- ja yhteiskuntaelämässä hyvissä asemissa olleilta henkilöiltä. Teoksesta paljastuu myös ne kohdat, jolloin varsinainen fasistinen kumous oli lähellä. Suomi asettuu osaksi eurooppalaista fasismin historiaa.

FT. Aapo Roselius (s. 1975) on tutkinut laajasti Suomen sisällissodan ja 1920- ja 1930-luvun historiaa. Hänen tuotantoonsa kuuluvat muun muassa Teloittajien jäljillä ja Isänmaallinen kevät.

Dos. Oula Silvennoinen (s. 1970) tunnetaan erityisesti Suomen toisen maailmansodan aikaisia kipupisteitä luotaavista teoksista kuten Salaiset aseveljet ja Tuntematon Lauri Törni.

Dos. Marko Tikka (s. 1970) on kirjoittanut erityisesti sisällissodasta ja sitä seuranneesta ajasta sekä populaarikulttuurista. Teoksia: Koston kevät, Terrorin aika ja Tanssiorkesteri Dallape - suomijatsin legenda 1925-2010.