EUROOPAN HÄVITTÄJÄKUUME

Euroopassa on alkamassa hävittäjäkoneiden ”vaihtoviikot”. Hävittäjäkuume on nyt lähes koko Euroopan laajuinen. Venäjän aggressiivinen voimapolitiikka ja Trumpin kommentit NATO-maiden puolustuksesta  tai oikeastaan puolustusbudjettien tilasta on varmaankin ollut motivaatio monen hävittäjäprojektin käynnistymiseen.

Alla olevassa kartassa on Euroopan hävittäjävahvuudet vuoden 2017 alussa.  Monella Itä-Euroopan Nato-maalla on vielä käytössä Neuvostoliiton/Venäjän kalustoa. Romanialla, Kroatialla ja Natoon kuulumattomalla Serbialla on vielä käytössä jopa MiG-21 kalustoa.

 

Romanian MiG-21 LancerR

 

Kroatian MiG-21 bis kalustoa

Oheisessa taulukossa on tilattuja ja tilausta odottavia hävittäjäkoneita maittain vuoden 2017 alussa Euroopassa. Venäjän luvut sisältävät tyypilliseen tapaan myös vanhojen koneiden päivitykset uusien koneiden lisäksi. Serbian MiG-29:stä kahdeksan on Valko-Venäjän lahjoittamia vanhoja koneita. Romanian F-16-koneet ovat elinkaaripäivitettyjä, käytettyjä koneita. Norja on jo ottanut käyttöön kolme ensimmäistä F-35-konetta.

Suomen vaihtoehdothan ovat vielä tässä vaiheessa F-35, F-18 Super Hornet, Jas Gripen, Rafale ja Typhoon. Koneiden määrä tullee ilmeisesti olemaan n. 60.

Locheed Martin F-35

 Boeing F-18 Super Hornet

Yhdysvaltalaisten koneiden lisäksi hankintalistoilla on kolme eurooppalaista vaihtoehtoa: Dassault Rafale, Eurofighter Typhoon ja Jas Gripen.

Artikkelin tekstin lähde: Siivet-Wings 4/2017, Savon Sanomat 11.11.2017

Kuvat: Siivet-Wings 4/2017, Internet

TUNTEMATON SOTILAS

Kävin Iisalmen reissulla katsomassa uuden Tuntemattoman sotilaan. Elokuva oli positiivinen yllätys eli hyvä oli. Taistelukohtaukset oli tehty todella hyvin ja roolijakokin näin ensimmäisellä katsomisella vaikutti hyvältä. Varsinkin Eero Ahon jäätävä suoritus Rokkana oli mainio.

Vanha ”kalusto-expertti” oli erityisesti tyytyväinen siihen, että T-34 panssarin mallit tulivat elokuvassa esiin oikeassa tuotantojärjestyksessä eli ”pitkäputkinen Sotka” oli taistelussa mukana vasta kun oltiin vuodessa 1944. Muita ristiriitaisuuksia elokuvasta pitäisi kuitenkin löytyä erään ystäväni mukaan, mutta ensimmäisellä katselulla en kiinnittänyt käsiaseistukseen paljon huomiota. Pitää sitten ostaa DVD kun kyseinen raina tulee myyntiin ja katsoa uudelleen. Samaan katselukokemukseen ei kuitenkaan pääse kuin elokuvateatterissa.

TRAILERI - 1

TRAILERI - 2

VENÄJÄN VALLANKUMOUKSESTA 100 VUOTTA

Tänään tulee kuluneeksi tasan sata vuotta siitä, kun vähemmistökommunistit tekivät Venäjällä onnistuneen vallankaappauksen. Reilu puoli vuotta aiemmin tsaarin kaataneen Venäjän väliaikaisen hallituksen oli nyt vuoro luhistua: pääministeri Aleksandr Kerenski pakeni Ranskaan.

Vallan kaapanneet bolševikit saivat Leninin johdolla pidettyä vallan käsissään. Verettömästä vallankaappauksesta ryhdyttiin puhumaan Lokakuun vallankumouksena – tapahtuma sai myöhemmin Neuvostoliitossa ylleen myyttisen sädekehän.

Venäjän vallankumous tapahtui tasan sata vuotta sitten. Myöhemmin Marx, Engels ja Lenin nousivat Neuvostoliitossa lähes myyttiseen asemaan.

LOKAKUUN VALLANKUMOUS

Risteilijä Auroralta ammutut laukaukset aloittivat neuvostohistorian mukaan Lokakuun vallankumouksen 7. marraskuuta 1917.

Lokakuun vallankumous (myös lokakuun suuri sosialistinen vallankumous) oli Venäjällä marraskuussa 1917 tapahtunut vallankumous, jossa sosialistinen bolševikkipuolue syrjäytti Venäjän väliaikaisen hallituksen ja otti vallan työläisneuvostojen nimissä. Tämä johti Neuvosto-Venäjän perustamiseen. Lokakuun vallankumous oli jatkumoa aiemmin samana vuonna tapahtuneelle helmikuun vallankumoukselle, jonka yhteydessä keisarinvalta oli kukistunut, ja ne muodostavat yhdessä Venäjän vallankumouksena tunnetun kokonaisuuden. Lokakuun vallankumouksella tarkoitetaan erityisesti maan pääkaupungissa Pietarissa 6.–8. marraskuuta (juliaanisen kalenterin mukaan 24.–26. lokakuuta) 1917 suoritettua vallankaappausta, mutta vallankumous jatkui sen jälkeen valtataisteluna ja vuosina 1918–1922 käytynä Venäjän sisällissotana, jonka päätteeksi bolševikit saivat vakiinnutettua yksinvaltansa.

Vallankumoustaide oli Neuvostoliitossa valtion virallista taidetta. Tässä Boris Kustodievin maalaus Bolsevikki vuodelta 1920.

Bolševikkien suosio oli kasvanut nopeasti vuoden 1917 aikana, sillä he lupasivat kansalle ”rauhaa, maata ja leipää” ja kaiken vallan siirtämistä neuvostoille, kun taas väliaikainen hallitus menetti suosionsa jatkettuaan tappiollista ensimmäistä maailmansotaa ja viivyteltyään lupaamiaan uudistuksia. Toisin kuin jokseenkin spontaanisti puhjennut helmikuun vallankumous, lokakuun vallankumous oli bolševikkien johdon huolella suunnittelema ja keskitetysti johdettu. Avainhenkilöt olivat bolševikkien johtaja Vladimir Lenin ja Pietarin neuvoston johtaja Lev Trotski, jonka aloitteesta vallankumous suoritettiin samaan aikaan toisen yleisvenäläisen neuvostokongressin kanssa. Vallanvaihdos Pietarissa oli lähes veretön, mutta väliaikaisen hallituksen istuntopaikkana toimineen Talvipalatsin hallinnasta käytiin pienimuotoinen taistelu.

Vallankumoukselliset hyökkäävät Talvipalatsiin. (lavastettu  tilanne)

Lokakuun vallankumouksesta tuli kommunististen liikkeiden esikuva kaikkialla maailmassa.

KUUSI KUOLEMAANTUOMITTUA

Suomen sisällissodan 1918 historian tutkiminen jatkuu. Viikko sitten sain luetuksi loppuun  kirjan ”Kuusi kuolemaantuomittua”.

Olli Korjus selvittää kirjassa millaisia miehiä olivat viimeiset kuusi sisällissodan jälkiselvityksessä teloitettua punaista. Aika hyvin hän tässä onnistuukin.

Nämä kuusi miestä ovat: Kustaa Salminen, Nestori Gylden, Erkki Raide, Kalle Sjögren, Martti Vesa ja Gunnar Mörn.

Kirjassa törmään kuitenkin runsauden pulaan kun päähenkilöiden lisäksi mukaan tulee paljon lisää henkilöitä ja tapahtumia joita kuvataan sivukaupalla.

Itse pidin kuitenkin kirjasta ja se antoi minulle paljon uutta tietoa sisällissodan tapahtumista ja syistä.

Kirja antaa kuitenkin ihan hyvän uuden näkökulman tähän aiheeseen – ainakin minulle. 

Kirjassa mainittiin sivujuonteena yksi lapinlahtelainen, joka kaatui Ikaalisissa 26.2.1918. Tämän valkoisten puolella taistelleen nuorukaisen, Reino Puurusen, haudan löysinkin Lapinlahden sankarihautausmaalta. Hän oli ammatiltaan kirjan mukaan kauppa-apulainen tai kauppapalvelija, kuten internetin Sotasurmat tietokannassa hänestä sanotaan. Enempää hänestä ei kerrota. Katsotaan löydänkö tästä ihmisestä tietoja enemmän?

************************************

KUUSI KUOLEMAANTUOMITTUA

Kuuden kuolemaantuomitun karut tarinat kertovat itsenäistyvästä Suomesta

Suomenlinnan päävartiosta vietiin syyskuisena aamuna 1918 kuusi miestä Kustaanmiekan valleille, missä heidät teloitettiin. Miehet oli tuomittu valtiorikosoikeudenkäynneissä kansalaissodan jälkeen. Keitä nämä miehet olivat ja miten he päätyivät teloitusryhmän
eteen?

Kuuden kuolemaantuomitun tarinat avaavat monia näköaloja vuoden 1918 murhenäytelmään. Miesten elämänkohtaloiden kautta lukijalle piirtyy kuva sotaan johtaneesta ajasta eri puolilla punaista Suomea, vähäväkisen kansan elämästä sekä yhteiskunnallisista ristiriidoista, jotka purkautuivat väkivaltana. Keskushenkilöt olivat aktiivisia punaisia, joista osa tuomittiin murhista tai niihin yllyttämisestä, osa tuomittiin”poliittisina”.

Teloitetut olivat kotoisin eri paikkakunnilta, niin maaseudulta kuin kaupungistakin. Osa heidän tarinoistaan kietoutuu tapahtumiin ja paikkoihin, joista ovat kirjoittaneet myös Joel Lehtonen, Väinö Linna ja F. E. Sillanpää.

Olli Korjus esittää Kuudessa kuolemaantuomitussa voimakkaan kuvan itsenäistyvästä Suomesta. Tietokirja perustuu arkistomateriaaliin ja tutkimustietoon, mutta Korjus ei arkaile tuntea myötätuntoa: näkökulma on hävinneiden ja tuhoutuneiden – voittajien kielellä ”roskaväen” – puolella.

Tekijä: Korjus, Olli

Vuosi: 2014

Kieli: suomi

Kustantaja: Jyväskylä : Atena, 2014

Sivumäärä: 461