Rynnäkkökiväärin vieraammat erikoispatruunat

Suomessa rynnäkkökiväärin patruunoita valmistaa Nammo Lapua Oy. Tutkija Ilkka Laineen mukaan paukkupatruunoiden uudelleenlatausta on tehty ainakin jo 1980-luvulta lähtien.

Panssarisytytys- ja panssaripatruunoita varastoidaan pääasiassa sodan ajan käyttöä silmällä pitäen. Ammutut messinkihylsyt kunnostetaan käytettäväksi paukkupatruunoiden valmistuksessa.

Varusmiesten ampumakoulutuksessa tutuksi tulevat lähinnä paukku-, valojuova- sekä kokovaippapatruunat. Patruunavalikoima on kuitenkin näitä kolmea laajempi, mutta muiden käyttö koulutuksessa on vähäistä.

Eniten puolustusvoimissa käytetään suomalaista kokovaippapatruunaa, seuraavaksi paukkupatrunaa eli ”räkäpäätä”. Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen tutkija Ilkka Laineen mukaan erikoisluodeiksi voidaan luokitella kaikki muut kuin messinki- tai teräsvaippaiset lyijy-ydinluodit.

Panssari- ja panssarisytytysluotien ydin on valmistettu teräksestä tai kovametallista, ja niiden läpäisy panssariteräkseen on 10–15 millimetriä. Normaalin kokovaippaisen luodin läpäisy panssariteräkseen on noin 3 millimetriä. Laineen mukaan näitä erikoisluoteja ei hyödynnetä normaalissa koulutuskäytössä.

– Käyttöä rajoittaa niiden läpäisykyky eli esimerkiksi ammunnanharjoittelussa ratalaitteet olisivat osumista kovilla. Syynä voi myös olla se, että luodeissa on teräsvaippa, joka kuluttaa nopeasti aseen piippua.

Panssarisytytysluodin kärkiosaan ja peräonteloon on sijoitettu iskusta leimahtavaa sytytysmassaa. Kun luoti iskeytyy kohteeseen, leimahtaa sen kärkiosan sytytysmassa osuman merkiksi.

– Tehdään esimerkiksi sissiylläkkö vihollisen huoltopaikalle. Ammutaan polttoainesäiliöt ja ajoneuvojen polttoainetankit täyteen reikiä toivoen, että luotien sytytysmassan avulla saadaan aikaiseksi kunnon roihu, Laine konkretisoi.

Mikäli riittävän laajaa varoaluetta ei ole käytettävissä vaikkapa taisteluammuntoja varten, voidaan turvautua alumiinisydämisiin lyhytkantamaluoteihin. Kevyinä luoteina ne menettävät lentonopeutensa nopeasti ja putoavat maahan aikaisemmin kuin tavallinen RK:n luoti.

– Alumiinisydänluodin kantama on noin yksi kilometri, kun taas lyijy-ytimisen luodin kantama on noin 2,6 kilometriä, Laine havainnollistaa.
Messinkihylsyn jälleensyntyminen

Ampumaratapäivän jälkeen hylsyt siivotaan pois eivätkä varusmiehet mieti niiden kohtaloa sen kummemmin. Tosiasiallisesti messinkihylsyt kerätään, sillä ne kunnostetaan käytettäviksi paukkupatruunoiden valmistuksessa.

– Hylsyt puhdistetaan, vanha nalli poistetaan, ja hylsyt supistetaan. Ammuttaessa ruutikaasun paine pullistaa hylsyä ja supistamalla se saadaan sopimaan uudestaan RK:n patruunapesään. Sitten lisätään uusi nalli ja ladataan hylsy uudelleen puuluodilla, Laine kertoo prosessista.

Teräshylsyjä ei voida uudelleenladata, sillä hylsy ei kestä supistamista ja nallin poistaminen on vaikeaa. Tekninen päällikkö Ari Pynnönen puolustusvoimien järjestelmäkeskukselta kertoo, että puuluotisten paukkupatruunoiden lisäksi olemassa on myös muovihylsyyn tehtyjä paukkupatruunoita, mutta niitä ei ole RK:n kaliipereissa.

– Suomessa valmistuslinja RK:n paukkupatruunoille on olemassa: puuluotisissa voidaan hyödyntää jo kertaalleen ammuttuja hylsyjä, hän toteaa.

Laineen mukaan ainoa patruunoiden kehitystarve voisi olla lyijytön luoti kiristyneiden ympäristömääräysten vuoksi. Toisaalta puolustusvoimat on modernisoinut ampumaratojaan estääkseen luotien lyijyn kulkeutumista pohjavesiin.

– Lyijytön vaihtoehto olisi kallis, ja kuten uutisista jatkuvasti kuullaan, rahat ovat vähissä, hän selittää.

RK 62:n kaliiperi on 7,62×39 mm.