Tänään torstaina 28. tammikuuta tulee kuluneeksi 65 vuotta Suomen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin (1867–1951) kuolemasta.
Julkaisen tässä Päivi Tapolan kirjoittaman tekstin Mannerheimin kuolemasta ja hänen paluustaan Suomeen. Alkuperäinen teksti on julkaistu Aamulehden nettisivuilla (kulttuuri/28.1.1.2016).
Yksi Mannerheimin ruumista Suomeen hakeneista oli Tapolan isoisä, Mannerheim-ristin ritari Kustaa A. Tapola (1895–1971). Päivi Tapola on kirjoittanut tapahtumista vuonna 2010 julkaistun kirjan Marsalkan kotiinpaluu
Kaikki alkoi ruokamyrkytyksestä
Marsalkka Mannerheim sairastui 19. tammikuuta 1951, ja ensin ajateltiin, että hänellä oli ruokamyrkytys. Hänet vietiin asunnostaan Val-Montin parantolasta Lausannen kantonin sairaalaan. Matkalla marsalkka oli hyvällä tuulella ja laski leikkiä läsnäolijoiden kanssa.
Professori Pierre Decker leikkasi marsalkan keskiviikkoiltana 24. tammikuuta, sillä Mannerheimilla oli todettu suolitukos. Leikkauksen jälkeen Mannerheim voi "olosuhteisiin nähden hyvin". Jo torstaiaamuna marsalkka kykeni itse avaamaan postinsa nukuttuaan yön rauhallisesti.
Leikkauksen jälkeen Mannerheim ei saanut syödä normaalisti viiteen vuorokauteen, joten hän sai ravintoruiskeita. Hän oli menettänyt huomattavasti painostaan ja painoi vain 52 kiloa. Marsalkka jaksoi lukea jonkin verran, mutta pääasiassa hän nukkui. Hän oli hämmästynyt perjantaina aamupäivällä nähdessään henkilökohtaisen adjutanttinsa everstiluutnantti C. O. Lindemanin astuvan huoneeseensa.
Mannerheimin terveydentila huononi lauantai-iltana 27. tammikuuta ja oli puolen yön aikaan erittäin vakava. Hänellä oli kuumetta ja hänen valtimonsa syke oli epätasainen ja nopea. Marsalkan luona oli kolme lääkäriä, sveitsiläiset professorit Decker ja Vannotti sekä hänen ruotsalainen henkilääkärinsä Nanna Svartz. Presidentti Paasikivi oli itse soittanut Nanna Svartzille Tukholmaan ja pyytänyt tätä matkustamaan Lausanneen Suomen valtion kustannuksella.
Kuolinvuoteella
Mannerheim kuoli keskiyön jälkeen sunnuntaina 28. tammikuuta 83-vuotiaana. Marsalkan vuoteen äärellä olivat kuoleman hetkellä professori Nanna Svartz, adjutantti everstiluutnantti C. O. Lindeman ja ministeri Reinhold Svento. Professori Decker oli viisi minuuttia aiemmin mennyt käymään toimistossaan. Marsalkan tytär Sophie oli lähtenyt Pariisista isänsä luo, mutta hän ehti sairaalaan muutama minuutti kuoleman jälkeen.
Marsalkka kuoli rauhallisesti ja kipuja tuntematta. Kahden viimeisen tunnin ajan hän oli tajuton, mutta siihen saakka hän oli ollut tajuissaan ja keskustellut verrattain virkeästi. Hän ymmärsi itse kuolevansa ja hyvästeli läsnäolijat sekä kiitti jokaista hoidostaan.
Lääkärit ja hoitajat sekä läsnäolijat ihailivat marsalkan tahdonvoimaa, joka piti hänet tajuissaan ja virkeällä mielellä aivan loppuun saakka. Hänellä oli loppuun saakka "sielunvoimaa", josta kenraali Erik Heinrichs kirjoittaa kaksiosaisessa elämäkertateoksessaan Mannerheim Suomen kohtaloissa.
Kuljetus kotimaahan
Kaksi kenraalia ja Mannerheim-ristin ritaria, jalkaväen tarkastaja K. A. Tapola ja rajavartiostojen päällikkö A. A. Puroma, saivat kunniatehtävän noutaa Suomen Marsalkka takaisin kotimaahan. Jo Mannerheimin kuolinpäivänä aloitettiin hautajaissuunnitelmat. Tasavallan presidentin ensimmäinen adjutantti, Mannerheimin pitkäaikainen adjutantti, eversti Ragnar Grönvall antoi Tapolalle ennakkotiedon, että valtioneuvosto (pääministerinä oli Kekkonen) määräisi hänet yhdessä Puroman kanssa noutamaan marsalkan arkun.
Maanantaina 29. tammikuuta aamupäivällä asia varmistettiin. Aeron erikoiskone Douglas DC-3 valmisteltiin noutamaan Suomen Marsalkan ruumis Suomeen. Koneen matkustamo oli verhoiltu mustaan suruasuun. Verhot peittivät osittain myös ikkunat ja seinät. Marsalkan arkku oli tarkoitus sijoittaa lattialle.
Tapola kirjasi pieneen, mustakantiseen muistikirjaansa lyijykynällä kaikki matkaan liittyvät yksityiskohdat. Hän kirjoitti: "Mukana: sotaliput, Marsalkan turkislakki, kunniamiekka, Marsalkan sauva ja kotimaan kukkia, paraatipuku surunauhoineen." Miekka, lakki ja sauva oli määrä laskea arkulle ja eversti Ragnar Grönvall oli tuonut ne Tapoloiden kotiin Pohjoisrannan Kiholinnaan.
Kenraali Tapolan puoliso Emilia Tapola oli käynyt Dan Wardilla ostamassa valkoisia kukkia, neilikoita ja kalloja, laskettaviksi marsalkan arkulle Sveitsissä. Mukana oli myös kielekkeinen sotalippu, jolla arkku ensin peitettäisiin.
Aeron erikoiskone Douglas DC-3 lähti tiistaina 30. tammikuuta kello 9 Malmin lentokentältä kohti Geneveä.
Malmin lentokentällä lähtijöitä olivat saattamassa lehtimiesten lisäksi Grandell, Grönvall sekä kenraalien rouvat. Muistikirjassaan Kustaa Tapola kuvasi säätä, pilviä, aurinkoa ja kertoo pieniä yksityiskohtia, esimerkiksi lennolle tuli tieto, että lentoperämies Mauri Maunula oli saanut pojan kello 10.25. Pian lennettiin Tukholman yli, jota ei kuitenkaan näkynyt, ja siellä oli laskeutumiskielto. Niin tehtiin välilasku Kastrupiin kello 13 aikoihin.
Seuraavana aamuna 31. tammikuuta kello 9 Suomen aikaa Kustaa Tapola oli Mannerheimin luona: "Vaihdoimme sotalipun (edellisenä päivänä mahdotonta), kiinnitimme kannen. Sauvan, miekan, lakin ja Suomen kukat kiinnitimme kanteen. Kirstu sinetöitiin."
Mannerheimin arkku kuljetettiin Lausannen sairaalasta Geneven lentokentälle. Liikkeelle lähdettiin noin kello 10. Ruumisauton perässä ajoi ministeri Sventon auto, jossa oli marsalkan tytär, Sophie Mannerheim.
Varsinkin Sveitsissä, mutta myös muissa Euroopan maissa marsalkan kuolema huomioitiin merkittävänä uutisena. Tribune de Lausanne -lehti kirjoitti samana päivänä, 31. tammikuuta otsikolla: "Viimeinen seremonia Marsalkka Mannerheimin kunniaksi. Suomalainen sotilaslentokone, jonka Suomen hallitus oli lähettänyt noutamaan marsalkan ruumista, saapui Cointrinin lentokentälle tiistaina kello 18 mukanaan kaksi kenraalia, jotka eversti Lindeman otti vastaan; nämä molemmat lähtivät välittömästi Lausanneen kunnianosoitukselle kuolleen marsalkkansa luokse."
Paluumatka kotiin
Mannerheimin arkkua kuljettanut lentokone teki välilaskun Ruotsissa Malmöhön, jonne saavuttiin kello 16.50. Siellä suoritettiin uudet seremoniat. Bulltoftan lentokentällä oli suuri sotilaskunniavartio ja vastassa olivat Ruotsin valtion ja armeijan edustajat, Suomen ystäviä sekä marsalkan käly, vapaaherratar Elsie Mannerheim. Lentohalliin oli järjestetty kappeli kukkineen, kynttilöineen ja laakeripuineen.
Uusi Suomi kirjoitti: "Marsalkan tyttäret lauantaina Helsinkiin. Suomen Marsalkan tytärtä, Sophie Mannerheimia, odotettiin eilen lentoteitse Ruotsiin. Suomen Marsalkan toisen tyttären, Anastasien, pitäisi tulla tänään Tukholmaan, josta molemmat saapuvat Suomeen lauantaina. Everstiluutnantti Lindeman kertoi myös, että hän sekä kenraalimajurit Tapola ja Puroma vuorottelevat koko ajan paarien ääressä, jotta Suomen Marsalkan ei tarvitse olla yksin vierasmaalaisten parissa. Niin ikään hän mainitsi Suomen Marsalkan kerran pyytäneen, että hänet haudattaisiin sotamarsalkan asussa. Näin myös tapahtuu."
Koko talviyön Ruotsin armeijan upseerit ja suomalaiset sotilassaattajat kukin vuorollaan pitivät vartiota marsalkan arkun ääressä. Suomalaiset saattajat olivat jakaneet keskenään vartiovuorot, jokaisella oli kaksi kertaa kahden ja puolen tunnin vuoro.
Ruotsista matka jatkui helmikuun ensimmäisen päivän aamuna. Muistikirjaansa Kustaa Tapola kirjoitti omista tunnelmistaan matkansa ja tehtävänsä suhteen. Hän tunsi tyydytystä, sillä "voimme todistaa kansalaisillemme, että Suomen Marsalkka on nyt todella kotona".
Uusi Suomi -lehti kirjoitti tilaisuudesta: "Erikoislentokoneen laskeutuessa Malmin lentokentälle suomalaiset sotilaat seisoivat kunnia-asennossa ja siviilihenkilöt paljastivat päänsä. Monen silmäkulmassa kiilsi kyynel ja paikalla olleet kuvasivat, että hiiskumattomassa hiljaisuudessa kuului vaimennettua nyyhkytystä.
Lentokoneen pysähdyttyä havutien kohdalle sen ovi avattiin ja vastaanottajien silmien eteen aukeni valkoinen kukkapaljous. Tasavallan presidentin vanhempi adjutantti, eversti Grönvall nousi tasavallan presidentin edustajana koneeseen ja hieman myöhemmin Helsingin Varuskuntapataljoonan sotilaat noutivat sieltä seppeleet sekä asettuivat sen jälkeen rivistöksi havutien vasemmalle puolelle.
Aeron lentoupseerit nostivat arkun lentokoneesta. Sen kummallakin puolella seisoivat marsalkan tomua Sveitsistä saattaneet kenraalimajurit Tapola ja Puroma sekä ministeri Svento ja everstiluutnantti Lindeman. Helsingin Varuskunnan soittokunta soitti musiikkikapteeni Ropen johdolla Porilaisten marssin arkkua kannettaessa lentokoneesta vähän matkan päässä olevalle mustiin verhotulle katafalkille.
Kenraalimajurit Tapola ja Puroma, ministeri Svento ja everstiluutnantti Lindeman pysähtyivät katafalkin taakse. Kenraaliluutnantti Öhquist sekä kenraalimajurit Oinonen, Poppius, Helminen, Järvinen, Vainio, Ekberg ja Karhu nostivat arkun katafalkilta ja Narvan marssin hitaassa tahdissa suuntasivat askeleensa kohti ruumisautoa. Arkun jäljessä kulkivat ensimmäisinä Suomen Marsalkan sukulaiset, sitten kenraalimajurit Tapola ja Puroma, everstiluutnantti Lindeman ja ministeri Svento sekä seuraavina eduskunnan puhemies Fagerholm ja pääministeri Kekkonen ja muut viralliset edustajat.
Arkkua autoon siirrettäessä soittokunta soitti Klemetin säveltämän Suomen armeijan surumarssin ja kenraalimajuri Tapola lausui: ’Ilmoitamme suorittaneemme valtioneuvoston määräyksen tuoda Suomen Marsalkka kotiin’."
Kustaa A. Tapola sai tämän valokuvan Sveitsin armeijan kuvaajalta.
**************************************
Linkki alkuperäiseen artikkeliin (Aamulehti):
