Kaatuneiden muistopäivä 2015

Seppeleitä Hietaniemen hautausmaan sankariristillä.

Tänään, toukokuun kolmantena sunnuntaina vietetään kaatuneiden muistopäivää, joka on vakiintunut liputuspäivä. Muistopäivän viettäminen on saanut alkunsa vuonna 1940, kun evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksesta ehdotettiin suru- ja muistojumalanpalvelusten pitämistä talvisodassa kaatuneiden muistoksi sunnuntaina 19. toukokuuta 1940.
Mannerheim antoi ehdotuksen johdosta päiväkäskyn, jossa ilmoitettiin, ettei 16. toukokuuta, vapaussodan päättymispäivänä ja siihenastisena puolustusvoimain lippujuhlan päivänä järjestetä juhlallisuuksia. Päätöksellään Mannerheim halusi korostaa talvisodassa syntynyttä kansallista yhtenäisyyttä.

Toukokuun kolmatta sunnuntaita nimitettiin aluksi yksimielisyyden ja sankarivainajien muistopäiväksi ja nykyinen nimi, kaatuneiden muistopäivä sillä on ollut vuodesta 1947 alkaen.

Alunperin kaatuneiden muistopäivänä liput pidettiin puolitangossa klo 10-14, mutta vuonna 1995, kun toisen maailmansodan päättymisestä oli kulunut 50 vuotta, liputusohjetta muutettiin niin, että suruliputusta ei enää tehdä.

 

Ensimmäisen sankarivainajien muistopäivän viettoa Joensuussa 19.5.1940, missä yhteydessä järjestettiin paraati ja sankarihautajaiset.

Saksa antautui tasan 70 vuotta sitten

Tasan 70 vuotta sitten 7.5.1945 Saksa antautui ehdoitta liittoutuneille, kun Saksan asevoimien yleisesikunnan (Oberkommando der Wehrmacht) esikuntapäällikkö, kenraalieversti Alfred Jodl allekirjoitti antautumisasiakirjan Reimsissä, Ranskassa aamuyöllä klo 02:41.

Kenraalieversti Jodl allekirjoittaa antautumisasiakirjan, oikealla puolellaan majuri Wilhelm Oxenius Saksan ilmavoimien edustajana ja vasemmalla amiraali Hans-Georg von Friedeburg merivoimien edustajana.

Adolf Hitler ampui itsensä 30.4.  Berliinissä ja testamentissaan nimitti Saksan uudeksi johtajaksi suuramiraali Karl Dönitzin. Samaan aikaan massoittain saksalaisia joukkoja antautui idässä ja lännessä: Italiassa 29.4., Berliinissä 2.5., Luoteis-Saksassa, Baijerissa, Tanskassa ja Alankomaissa 4.5. jne. Viimeistenkin puolustustaskujen murtuminen oli vain ajan kysymys.

Karl Dönitz

Breslaun ”linnoituskaupungin” antauduttua 6.5. neuvostojoukoille, suuramiraali Dönitz valtuutti kenraalieversti Jodlin matkustamaan Reimsiin neuvottelemaan saksalaisten joukkojen antautumisesta länsiliittoutuneille. Tavoitteena oli antautua lännessä ja vastustaa neuvostoinvaasiota idässä viimeiseen saakka. Saksalaisten neuvotteluasema oli jo kuitenkin niin heikko, että liittoutuneiden ylipäällikkö amerikkalainen kenraali Dwight D. Eisenhower uhkasi katkaista neuvottelut, elleivät saksalaiset antautuisi ehdoitta. Jodl viestitti Flensburgista valtakunnan rippeitä johtavalle Dönitzille liittoutuneiden vastauksen, joka hetken mietittyään valtuutti Jodlin myöntymään saksalaisten täydelliseen ja ehdottomaan antautumiseen.

Dwight D. Eisenhower

Jodlin Reimsissä 7.5. klo 02:41 allekirjoittaman antautumisasiakirjan mukaan Saksan joukot lopettaisivat kaiken aseellisen vastarinnan 8.5. klo 23.01 Keski-Euroopan aikaa.
Antautumisasiakirjan hyväksyivät liittoutuneiden puolelta Neuvostoliiton kenraali Ivan Susloparov, Ranskan väliaikaishallituksen kenraali Francois Sevez ja Eisenhowerin esikuntapäällikkö kenraali Walter Bedell Smith.
Stalin ei ollut valtuuttanut kenraali Susloparovia allekirjoittamaan antautumisasiakirjaa, eikä hyväksynyt myöskään pelkän esikuntapäällikön allekirjoitusta saksalaisten puolelta. Niinpä Stalin vaati, että varsinaisen antautumisen pitää tapahtua ”fasistien pääkaupungissa” Berliinissä. Tätä varten Saksan asevoimien yliesikunnan päällikkö marsalkka Wilhelm Keitel kuljetettiin vielä 8.5. Berliiniin allekirjoittamaan Neuvostoliiton marsalkka Georgi Zhukovin läsnäollessa uusi antautumisasiakirja. Vuorokausi oli ehtinyt vaihtua jo Moskovan ajan mukaan, ja tästä syystä Venäjällä ja Itä-Euroopassa voitonpäivää vietetään 9.5. ja Länsi-Euroopassa 8.5.

Ensimmäisen antautumisasiakirjan virallinen teksti on englanniksi.