RAUHALLISTA UUTTA VUOTTA 2015

Joulu tasan 100 vuotta sitten

Ja tapahtui niinä päivinä, että kesken ihmiskunnan järjettömimmän sodan jouluna 1914 miehet nousivat taisteluhaudoistaan ja kättelivät vihollista.

Eurooppa oli lähtenyt elokuussa sotaan miltei innokkaana, koska sodan piti olla jouluun mennessä ohi.  Sota on jämähtänyt juoksuhautoihin jotka viikkojen sateet ovat muuttaneet mutavelliksi. Asepuvut ovat kokkareisen saven peitossa. Huonosti talveen varustautuneet miehet hytisevät liejun, rottien, tautien ja kuolleiden tovereidensa keskellä. 800 000 miestä oli jo kuollut nakuttavien konekiväärien ja entistä järeämpien tykkien rujossa melskeessä.

Brittiarmeija miehittää 40 kilometrin rintamakaistaletta Belgian Sr.Eloisesta La Basseen kanavalle Ranskaan. On jouluaatto ja äkkiä saksalaisten linjoille ilmestyy valoja. Ne  olivat kynttilöitä ja paperilyhtyjä. Joita saksalaiset nostivat juoksuhaudan rintamavarustukselle.
Sitten kuului ääni, joka huusi englanniksi: ”Englantilaiset, hyvää joulua, hyvää joulua!”

Ällistyneet britit olivat vaiti. Upseerit kielsivät huutamasta takaisin. Saksalaiset olivat tehneet samanlaisia juonia aikaisemminkin.
Mutta oli mahdotonta hillitä kaikkia. Sieltä täältä alkoi kuulua vastajouluntoivotuksia. Kuka nyt sen voisi kieltää.
Kohta jo naureskeltiin. Saksalaisten puolelta alkoi kantautua laulua, Stille Nacht, heilige Nacht. Britit aplodeerasivat ja vastasivat kohta Silent Nightilla.
Molemmat osapuolet huomasivat , että heitä kosketti sama, kristillinen jouluyön tarina. Niin meni koko yö. Laukaustakaan ei ammuttu.
Aamunsarastuksessa britit näkivät joidenkin saksalaisten nousevan hitaasti juoksuhaudoistaan. Sotamies Frederick W. Health kertoo ihmetelleensä saksalaisten rohkeutta. Mutta kukaan ei ampunut. Saksalaiset kehottivat brittejäkin nousemaan, mutta nämä epäröivät. Saksalaiset tulivat lähemmäksi kädet pään yläpuolella osoittaakseen , ettei aseita ollut Silloin britit uskalsivat lähteä. Healthin mukaan osin siksi, ettei heitä pidettäisi pelkureina, mutta varsinkin siksi, että kukkaan ei tahtonut joulun lumouksen särkyvän. Osapuolet kohtasivat ei-kenenkään-maalla. Kohta puristeltiin käsiä ja toivotettiin hyvää joulua.
Sitten oli lahjojen aika: tupakka, snapsi, muonaa. Vaihdeltiin tavaroita ja näytettiin kotiväen valokuvia, käytettiin kaikki  sanavaraston sanat. Britit lahjoittivat saksalaisille jouluvanukkaan, mitkä herätti suurta riemua.

Ystävällistä keskustelua vihollisen kanssa jouluna 1914.

Samankaltaisia tarinoita on viljalti , eri kohdilta länsirintamaa. Joissakin saksalaiset nostavat ja jo aattopäivänä juoksuhaudan reunalle valaistuja joulukuusia. Sitten joku rohkea lähtee tuomaan yhtä sellaista lahjaksi.
Joulurauhatarina huipentuu yleensä jalkapallo-otteluun. On ilmeistä, että sellaista ainakin ehdotettiin. Eri asia, saatiinko ottelua koskaan järjestettyä. Voi olla, että britit pelasivat keskenään ja saksalaiset katselivat. Tarinoiden mukaan peli päättyi saksalaisten voittoon 3-2, mikä kyllä lisää uskottavuutta.

Kuuluisa kuva väitetystä jalkapallo-ottelusta jouluna 1914 herätti epäilyksiä. Kaikki pelaajat ovat brittejä ja kovin kevyissä varusteissa. Takana näkyy telttoja.
 

 

Blogitekstin lähteet: HS 24.12.2014, Apu 52/2014
Kuvat: Internet
Video: Youtube

MERRY CHRISTMAS 2014

RAUHALLISTA JA HYVÄÄ JOULUA 2014

 

RAUHAA JOULUKSI - KIITOS!

Hornet tunnistuslennolla

Tällaista on pilvenveikkojen "kylmä sota" taivaalla, jota on käyty kiivaasti aivan viime päivinäkin.

Kolmen venäläiskoneen kaapattu radiokeskustelu kertoo, miten Suomen ilmavoimien Hornet -hävittäjä käy tunnistamassa koneet Itämeren yllä.

 

 

Vuonna 2013 tehdyssä nauhoituksessa Venäjän kaksi SU-27 -hävittäjää ja A-50 -tiedustelukone keskustelevat lähestyvästä vieraasta lentokoneesta, jonka ne pian tunnistavat Suomen ilmavoimien Hornet-hävittäjäksi. Venäläiset lentäjät ovat erityisen kiinnostuneita suomalaiskoneen tunnistenumerosta ja aseistuksesta, mutta heillä on vaikeuksia nähdä konetta, joka asettuu venäläisten taakse ja alapuolelle sekä käyttää hyväkseen aurinkoa.

Venäläiset onnistuvat laskemaan suomalaiskoneen ilmatorjuntaohjukset, mutta tunnistenumero jää heiltä huomaamatta.

 

 

SU-27 hävittäjä

 

A50 tiedustelukone (AWACS)

 

(Lähde: Suomen Sotilas; Kuvat: Internet; Video: Youtube)

Itsenäinen Suomi - 97 vuotta

 Itsenäisyyspäivä tasan 70 vuotta sitten

Suomalaiset etsimässä saksalaisten asettamia miinoja

 

Itsenäisyyspäivänä 6.12.1944 sota Neuvostoliittoa vastaan oli jo loppunut. Suomi oli rauhanehtojen mukaisesti alkanut häätää saksalaisia joukkoja Pohjois-Suomesta ja käytännössä taisteli entisiä aseveljiä vastaan. Saksalaiset kuitenkin perääntyivät taistellen ja siinä samassa käytännössä hävittivät lähes koko Lapin.

 

Suurin osa Sodankylää on hävitetty.

 

Euroopassa ja muualla maailmassa sota jatkui täydellä teholla. Saksa ja Japani olivat kumpainenkin luisumassa kohti varmaa tappiota.

 

 Neuvostoliittolaisia sotilaita Unkarin pääkaupungin Budapestin laitamilla

joulukuun lopulla 1944

 

Yhdysvaltalaiset joukot ovat nousseet maihin Ormociin Leytellä joulukuussa 1944.

Poimintoja 6.12.1944

 

Armeijan kotiuttamisvaiheen aikana suljettuina olleet Alkon myymälän ovet olivat viimeistä päivää kiinni. Alkot aukenivat 7.12.

 

Jaloviina oli suosittu juoma sodan aikana.

 

Neuvostoliittoon luovutettavien inkeriläisten siirtokuljetuksen Vainikkalan kautta jatkuivat toista päivää.

 

Palautettavia inkeriläisiä

 

 

MAAMME

 

FINLANDIA

 

JÄÄKÄRIN MARSSI

 

SILLANPÄÄN MARSSILAULU

 

Suomi - Finland 6.12.1917 -

Talvisodan syttymisestä 75 vuotta

Ensimmäiset pommitukset iltapäivällä 30.11.1939 Helsinkiin

(Lönnrotinkadun ja Abrahaminkadun kulma)

Talvisodan alkamisesta tulee tänään kuluneeksi tasan 75 vuotta. Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30.11.1939.
Suomen ja Neuvostoliiton suhteet olivat kiristyneet pitkin syksyä 1939. Taustalla oli Saksan ja Neuvostoliiton elokuussa 1939 solmima Molotov-Ribbentrop-sopimus, jonka salaisessa lisäpöytäkirjassa maat jakoivat itselleen etupiirit. Suomi laskettiin kuuluvaksi Neuvostoliiton etupiiriin.
Neuvostoliitto esitti Suomelle aluevaatimuksia, joita Suomi ei hyväksynyt. 26.11.1939 Neuvostoliitto väitti Suomen ampuneen rajan yli tykillä Mainilassa. Näin ei todellisuudessa ollut, mutta Neuvostoliitto sai tästä tekosyyn katkaista irti hyökkäämättömyyssopimuksen ja diplomaattisuhteet.
Sota alkoi 30.11.1939 kello 07.00. Neuvostoliiton joukot hyökkäsivät Suomeen koko itärajan pituudelta.

Suomalaisia joukkoja etenemässä hiihtäen.

Sota on tunnettu erityisen vaikeista talviolosuhteista (talvi 1939–1940 oli vuosisadan kylmimpiä), puna-armeijan valtavista miestappioista, suomalaisten mottitaktiikasta sekä ”talvisodan hengestä”.

Kaatuneita neuvostosotilaita ja tuhottua kalustoa Raatteen tiellä.

Sodan seurauksena Suomi menetti Neuvostoliitolle 11 prosenttia maa-alueistaan ja toiseksi suurimman kaupunkinsa Viipurin. Talvisodan synnyttämä revanssihenki oli osaltaan viemässä Suomea jatkosotaan.

Suomalaiset sotilaat tutkimassa alasammuttua neuvostoliittolaista SB-2 pommikonetta.

 

 

Blogitekstin lähde: Iltasanomat, Wikipedia 

Kuvat: Internet

Video: Youtube

Viroon 350 superohjusta Yhdysvalloista

Yhdysvallat myy Virolle 350 FGM-148-panssarintorjuntaohjusta.

Ohjus tunnetaan nimellä Javelin.

Yhdysvaltalainen sotilas laukaise javelin ohjuksen.

Ohjuskaupan hinnaksi tulee 55 miljoonaa dollaria eli noin 43 miljoonaa euroa. Se käsittää ohjusten lisäksi 120 laukaisuyksikköä.

Yhdysvaltojen ulkoministeriö hyväksyi kaupan maanantaina.
Yhdysvaltojen puolustusministeriön tiedotteen mukaan Yhdysvallat auttaa kaupalla Nato-kumppaniaan parantamaan turvallisuuttaan.
Kauppa ei sen mukaan muuta alueen sotilaallista tasapainoa.
"Ehdotettu kauppa parantaa Viron kykyä vastata nykyisiin ja tuleviin uhkiin sekä turvata kriittinen infrastruktuurinsa", Yhdysvaltojen puolustusministeriö toteaa.
Javelin on 1990-luvun puolivälissä käyttöön otettu kehittynyt itseohjautuva panssarintorjuntaohjus. Yhdysvaltojen asevoimat on käyttänyt sitä menestyksekkäästi muun muassa Irakissa ja Afganistanissa.

 

FGM-148 Javelin Anti-Tank Missile

Tuhoaa harjoituksessa T-72 vaunun.

 

 

Tekstin lähde: Suomen Sotilas/Nykypäivä

Video: Youtube

The 11 Most Powerful Militaries In The World

Asymmetrical wars in Afghanistan, Vietnam, and now in Syria demonstrate all too clearly that relatively small numbers of belligerents can carry out successful military operations against superior forces.
But still, firepower is extremely important. A country's projection of power relies in large part upon its military capabilities. Successfully being able to project and wield that power is a key diplomatic asset.
The website Global Firepower ranks the most powerful militaries in the world based on multiple factors, including available manpower, total labor force, and access to strategic assets. Nuclear capabilities are not included in the calculation.
Below are the 11 most powerful militaries in the world according to the 2014 rankings.

1. The United States

 

The U.S. defense budget is $612 billion. Despite sequestration and other spending cuts, the United States spends more money on defense than the next ten highest spending countries combined.
America's biggest conventional military advantage is its fleet of 19 aircraft carriers , compared to 12 carriers operated by the rest of the world combined. These massive carriers allow the U.S. to set up forward operating bases anywhere and project power throughout the world.
The super power also has by far the most aircraft of any country, cutting-edge technology like the Navy's new rail gun, a large and well-trained human force — and that's not even counting the world's largest nuclear arsenal.

2. Russia

 

Two decades after the collapse of the Soviet Union, Russia's military is growing again. The Kremlin's military spending has increased by almost a third since 2008 and is expected to grow 44% more in the next three years. Today, the Russian defense budget stands at $76.6 billion.
Russia currently has 766,000 active frontline personnel with a reserve force of 2,485,000 personnel. These troops are backed up by 15,500 tanks, the largest tank force in the world. Russian soldiers generally receive relatively mediocre training, however, and their equipment, like that tank force, is aging.

3. China

 

China has embarked upon a relentless policy of massive military spending, with a 12.2% increase in spending over the past year. China's defense budget stands at $126 billion but could unofficially be higher, prompting concern across Asia as China attempts to project its power to settle border disputes with Japan and the Philippines.
The size of the Chinese army is staggering, with 2,285,000 active frontline personnel with an additional 2,300,000 in the reserves. China also has a history of successfully stealing sensitive military technology, such as recently acquiring sensitive information about the new F-35.

4. India

 

India's defense spending is expected to rise as it pursues a modernization drive. Currently, it is estimated that India only spends $46 billion on its budget, and it is slated to become the  fourth highest spender by 2020. It is already the world's largest importer of military goods.
India has ballistic missiles with a range capable of hitting all of Pakistan or most of China. Indian military strategy has been dominated by its long-simmering conflict with Pakistan, although there have also been minor wars between China and India in the past.

5. The United Kingdom

British Army Corporal Birendra Limbu of the 2nd Battalion, The Royal Gurkha Rifles, shows his rifle to Afghan children as he secures an area near an Afghan National Police (ANP) checkpoint outside the town of Lashkar Gah in Helmand province, southern Afghanistan, July 13, 2011.

 

The U.K. is planning on reducing the size of its armed forces by 20% between 2010 and 2018, with smaller cuts to the Royal Navy and RAF. The defense budget stands at $54 billion.
Despite scaling back, the U.K. counts on being able to project its power around the world. The Royal Navy is planning on putting the HMS Queen Elizabeth, an aircraft carrier that has a flight deck measuring at 4.5 acres, into service in 2020. The Queen Elizabeth is planned to carry 40 F-35B joint strike fighters around the world. Thanks to superior training and equipment, Britain could still hold an advantage over emerging powers like China, according to a leading think tank.

6. France

French soldiers stand on a street during a patrol ahead of Sunday's presidential election in Timbuktu, July 25, 2013.

 

France effectively froze its military spending in 2013 while cutting 10% of its defense jobs in an effort to save money for purchasing high-tech equipment. The country spends  $43 billion a year on defense, which is 1.9% of its GDP, below the spending target set by NATO for member countries.
Despite a leveling off of its military budget, France is still highly capable of projecting force around the globe, with significant deployments  in the Central African Republic, Chad, Mali, Senegal and elsewhere around the world.

7. Germany

 

German military strength falls short of its economic strength on the world stage. Recently, Germany has started considering offering military supportto eastern European NATO members. It has also considered a more active international role militarily. Germany spends $45 billion on its military annually, making it the eighth largest spender in the world.
Following the aftermath of World War II, the German population generally became anti-war. The German military was originally limited to a defense force, but has become more accustomed to taking an active international role following the breakup of Yugoslavia. Germany only has 183,000 active frontline personnel with an additional 145,000 members in the reserves. Germany eliminated mandatory service in 2011 in an attempt to create a professional army.

8. Turkey

 

Turkish military spending is expected to rise 9.4% in 2014 over the 2013 budget. The ongoing conflict in Syria and possible clashes with the Kurdish separatist organization, the PKK, were key reasons for the spending increase. Turkey's defense budget stands at $18.2 billion.
The NATO member has contributed soldiers to various initiatives around the world. The Turkish military took part in operations in Afghanistan, as well as in peacekeeping operations in the Balkans. Turkey also maintains a large military force in Northern Cyprus.

9. South Korea

 

South Korea has been increasing its defense spending due to both the increasing armament of Japan and China, and the constant threat from North Korea. South Korea spends $34 billion on defense.
South Korea has a relatively large military force for its small size. It has 640,000 active personnel with an additional 2,900,000 personnel in the reserves. South Korea also has 2,346 tanks and 1,393 aircraft. The South Korean military is generally well-trained and routinely takes part in military exercise with the United States. South Korea's air force is also the sixth largest in the world.

10. Japan

 

Japan increased its defense spending for the first time in 11 years in response to growing disputes with China. It has also started its first military expansion in over 40 years by placing a new military base on its outer islands. Japan spends $49.1 billion on defense, the sixth most in the world.
Japan's military is fairly well-equipped. It currently has 247,000 active personnel with an additional 57,900 in reserve. Japan also has 1,595 aircraft, the world's fifth largest air force, and 131 ships. Japan's military is limited by a peace clause in the constitution that makes it illegal for the country to have an offensive army.

11. Israel

 

Israel spends significantly more than its neighbors proportionally for defense. In 2009, Israel spent 18.7% of its national budget on defense. Israel's defense budget stands at $15 billion.
A large percentage of the Israeli defense budget goes toward defense technology. One of the best examples of this is Israel's Iron Dome, a missile defense shield that can intercept rockets shot into Israel from the Palestinian territories. Israel aims to replace Iron Dome with a laser defense shield called Iron Beam.

Original article: Business Insider/Politics
http://www.businessinsider.com/11-most-powerful-militaries-in-the-world-2014-4
        

facebook            

• linkedin
• twitter
• google+
• email

Share on Facebook

• Share on Twitter
• Share on Linkedin
• Share on Google Plus
• email

 

Rymy-Eetu tunnetaan Ukrainassakin

Mutta vakavasti ottaen, tämä juttu kertoo Suomen talvisotaan johtaneista tapahtumista: Suomen itsenäistymisestä bolshevikkivallankumouksen pyörteissä, siitä miten Saksa myi Molotov-Ribbentrop -sopimuksella Suomen Stalinille, ja siitä, minkälaisia yhtäläisyyksiä näillä tapahtumilla on Ukrainan nykytilanteeseen.
"Suomen tilanne oli tuolloin paljon vaikeampi kuin meillä Ukrainassa nyt. Suomessa oli vähemmän väestöä ja Eurooppa ei ollut yhtenäin...en. Mutta yksi asia oli paremmin; Suomen kansa oli yksimielisesti valmis puolustamaan vapauttaan. Pettureita ja välinpitämättömiä oli vähän. Rintamalle lähtivät kaikki, jotka kykenivät kantamaan asetta. Venäjän karhu sai oppitunnin, jonka jälkeen se tajusi, että Suomi oli liian kova pala purtavaksi. Ainoa mitä se saattoi enää tehdä, oli vähätellä tappiotaan. "Pieni rajaselkkaus" Suomen kanssa maksoi sille 200.000 kaatunutta. Onko se vähän?", kysyy UAINFO:n blogisti Eugene Yakuna.

Как истреблять российских оккупантов: финские практики
http://uainfo.org/blognews/376639-kak-istreblyat-rossiyskih-okkupantov-finskie-praktiki.html

BAGRATION

Operaatio Bagration - Stalinin kosto

 

(Anthony Tucker Jonesin kirjan kansi)

 

Kesällä 1944 puna-armeija murskasi Saksan Wehrmachtin Keskustan armeijaryhmän yhdessä sotahistorian mittavimmista hyökkäyksistä. Lähes päivälleen kolme vuotta Neuvostoliiton natsi-invaasion jälkeen käynnistetty operaatio Bagration oli Stalinin kosto Hitlerille, jonka operaatio Barbarossaa ei ollut unohdettu.
Sarjalla ylivoimaisia hyökkäyksiä puna-armeija sai takaisin haltuunsa käytännössä kaikki ne alueet, jotka Neuvostoliitto oli menettänyt vuonna 1941.

Neuvostoliittolainen T-34/85 tankki ja konekivääri

Operaatio Barbarossan alkamisen kolmantena vuosipäivänä 22.kesäkuuta 1944 sai alkunsa eräs toisen maailmansodan merkittävimmistä tapahtumista. Neuvostoliiton operaatio Bagration aloittaisi Saksan rintaman lopullisen murskaamisen. Vaikka läntiset historiantutkijat usein ylenkatsovat tätä operaatiota, hyökkäys ja siihen liittyvät operaatiot olivat ratkaisevampia Saksan lopulliselle tappiolle kuin Normandian maihinnousu.

Operaatio Bagration aloitti kokonaisen Itämereltä Karpaateille ulottuvan päällekkäisten operaatioiden sarjan, ja hyökkäyksen ryöppyävä rytmi sai saksalaiset lopullisesti menettämään tasapainonsa ja esti heitä vakiinnuttamasta rintamaa enää lainkaan. Kun nämä valtavat hyökkäykset lopulta tyrehtyivät, Itä-Euroopassa valta oli vaihtunut ja Wermachtin seuraava taistelu käytäisiin itse Kolmannesta valtakunnasta.

Saksalaisia sotilaita antautumassa puna-armeijan sotilaille

 

Kesäkuun alussa saksalaiset ilmatorjuntamiehet olivat ampuneet alas Keskisen armeijaryhmän ylitse lentäneen neuvostoliittolaisen tiedustelukoneen ja ottaneet vangiksi lentäjän, joka oli neuvostoliittolainen esikuntaupseeri. Häneltä löydettiin suunnitelmat, jotka selvästi osoittivat seuraavan hyökkäyksen kohdistuvan Keskiseen armeijaryhmään. Hitler ei kuitenkaan pannut painoa tiedusteluvoitolle tai muuttanut joukkojensa ryhmitystä sen mukaan, koska hän ja hänen neuvonantajaremminsä olivat vakuuttuneita siitä, että seuraava hyökkäys kohdistuisi Ukrainaan. Stavkalla oli muita ajatuksia ja se ennusti, että heikoin lohko saksalaisten ryhmityksessä oli äärimmilleen venytetyn Keskisen armeijaryhmän kohdalla. Puna-armeija päätti hyökätä rintaman tälle lohkolle, ja neuvostoliittolaisten lopullisena tavoitteena oli iskeä kiila Pohjoisen armeijaryhmän ja Keskisen armeijaryhmän väliin, ehkä jopa eristää ensiksi mainittu kokonaan. Neuvostoliiton panssarijoukkojen lopullinen tavoite olin näin ollen Itämeren rannikko.

 Operaatio Bagration

(napsauta suuremmaksi)

Tässä vaiheessa Keskisen armeijaryhmä todellakin oli venytetty äärimmilleen Valko-Venäjällä Baltian ja Pripetin soiden välillä 650 000 neliökilometrin alueella. Krim oli menetetty toukokuussa. Saksalaiset sotilasjohtajat pitivät koko Pohjoisen armeijaryhmän vetäytymistä suotavana, sillä se ei enää palvellut mitään strategista tarkoitusta. Toivo Leningradin valtaamisestakin oli haihtunut, Toimenpide olisi lyhentänyt rintamaa huomattavasti ja vapauttanut joukkoja muille alueille. On sanomattakin selvää, että Hitler hylkäsi ehdotuksen suoralta kädeltä ja väitti , että Baltian maiden hallinta sitoi paljon neuvostojoukkoja ja piti Suomen sodassa. Tämä itsepintaisuus oli tavanmukaisesti johtamassa uuteen katastrofiin.

Kun von Kluge oli loukkaantunut auto-onnettomuudessa, Keskisen armeijaryhmän otti komentoonsa sotamarsalkka Ernst Busch. Kaikista sodan ajan marsalkoista Busch oli kaikkein sopimattomin korkea-arvoiseen tehtäväänsä. Tämän keskinkertaisen upseerin nopea yleneminen voidaan lukea sen ansioiksi, että hän oli ennemminkin kiihkeä Hitlerin tukija kuin sotilaallisesti pätevä. Kuitenkin jopa Busch kykeni ymmärtämään, että hänen rintamansa saisi niskoilleen puna-armeija seuraavan hyökkäyksen voiman. Hän pyysi lupaa saada vetää Keskinen armeijaryhmä takaisin Berezinajoelle sekoittaakseen puna-armeijan valmisteluja ja suojellakseen miehiään hyökkäyksen alun raivokkuudelta. Buschin näkemyksen mukaan Harkovan kaltainen välitön vastahyökkäys voitaisiin aloittaa, mikäli puna-armeijan isku osuisi tyhjiin linjoihin. Tapansa mukaan Hitler kuitenkin kieltäytyi antamasta lupaa minkäänlaiseen vetäytymiseen.

 

Neuvostosotilaat etenevät tykistökeskityksen turvin

Keskisen armeijaryhmän 700 000 miestä vastassa oli kolmen puna-armeijan rintaman 166 divisioonaa, eli kaikkiaan 1 250 000 miestä. Saksalaiset olivat pahasti alivoimaisia puolustusaseissa eli panssarivaunuissa, tykistössä ja lentokoneissa. Esimerkiksi 900 saksalaista panssarivaunua vastassa oli 4000 puna-armeijan vaunua. Hyökkäys alkoi hirvittävällä 30000 tykin ja Katjusa- raketinheittimen tykistöpommituksella. Jo yksin tässä alkuvalmisteluissa kaatui tuhansia saksalaisia. Eloonjääneet olivat niin poissa tolaltaan ja hajallaan, että kun puna-armeijan panssarivaunut ja jalkaväki hyökkäsivät, saksalaiset eivät juuri kyenneet vastarintaan. Samaan aikaan puna-armeijan ilmavoimien ennakoiva ilma-isku pyyhkäisi käytännössä Luftwaffen taivaalta. Näitä iskuja seurasivat maataistelukoneiden parvet, jotka ampuivat huolto- ja panssarikolonnoja ja aiheuttivat raskaita tappioita jalkaväelle, tykistölle ja johtoelimille. Ensimmäistä kertaa sodan aikana neuvostojoukot olivat saaneet ilmaherruuden ja käyttivät sitä tehokkaasti hyväkseen.

 

Neuvostoliittolainen IL-2 "Sturmovik" maataistelukone

Operaatio Bagration osoittautui pian Saksan koko sodan suurimmaksi yksittäiseksi tappioksi. Liiaksi venytetty saksalainen rintama romahti niin nopeasti, ettei lujan puolustuslinjan muodostamisesta ollut toivoakaan, ja saksalaiset joukot joko tungettiin takaisin Puolaan Veikselille saakka tai ne tuhoutuivat verilöylyssä. Kaikkiaan 400 000 miestä kaatui, haavoittui tai katosi Keskinen armeijaryhmä lakkasi yksinkertaisesti olemasta.

Puna-armeijan panssarivaunut virtasivat rintamaan revitystä aukosta ja etenivät hellittämättä ja tappioista piittaamatta. Puna-armeijan panssarivaunut ajoivat jopa läpikulkemattomana pidettyjen Pripetin soiden halki hiljan tehtyjä tukkiteitä myöten. Jokaista läpimurtoa hyödynnettiin häikäilemättä, eikä hyökkäysnopeuden annettu laskea. Sen sijaan vastarintapesäkkeet ohitettiin ja ansaan jääneet saksalaisjoukot jäivät kaksinkertaisiin motteihin: yksi saartorengas sitoi saarrettuja joukkoja ja toinen esti apujoukkojen toiminnan. Puna-armeijan panssarikomentajat olivat selvästi ottaneen opiksi Saksan panssarijoukkojen kolmena edellisvuonna antamista ankarista iskuista.

 

Tuhottuja saksalaisia Pzkw IV panssarivaunuja

Neuvostojoukot etenivät ensimmäisen viikon aikana 250 kilometriä ja avasivat 400 kilometrin levyisen aukon Saksan rintamaan. Kesäkuun 27. päivään mennessä Vitebsk oli eristetty, mikä avasi valtavan aukon Saksan 3. panssariarmeijan linjoihin. Yhden panssariarmeijakunnan kokoiseksi kutistunut panssariarmeija työnnettiin pian Liettuaan. Minskin ympärillä sulkeutui valtava pihtiliike heinäkuun alussa ja saartoi sisäänsä 100 000 saksalaista. Heinäkuun puoliväliin mennessä puna-armeijan kärkijoukot olivat syvällä Koillis-Puolassa ja vaarallisen lähellä Itä-Preussia. Neuvostojoukot siirsivät nyt hyökkäyksen voimat keskustasta sivustoille ja hyökkäsivät pohjoisessa ja etelässä.

Heti kun Keskisen armeijaryhmän katastrofaalinen rohahdus kävi selväksi, Hitler erotti onnettoman Buschin ja nimitti 28. Walter Modelin komentamaan oman Pohjois-Ukrainan armeijaryhmänsä (jonka nimi muutettiin samalla Eteläiseksi armeijaryhmäksi) lisäksi Keskistä armeijaryhmää. Model oli täydellinen mies tehtävään.

Model havaitsi pian rintaman heikot kohdat ja vahvisti niitä parhaansa mukaan, vaikka menestys jäi heikoksi. Hän onnistui siirtämään toisen armeijaryhmänsä niukkoja reservejä Keskisen armeijaryhmän tueksi, Ennen kaikkea Model pyrki sulkemaan aukon, jonka puna-armeija oli iskenyt 4. armeijan ja 3. panssariarmeijan väliin. Sen lisäksi oli vielä lyöty uusi aukko Eteläisen armeijaryhmän alueelle 1. ja 4. panssariarmeijan väliin. Model aikoi sulkea aukon hätäisesti uudelleenjärjestetyllä 17. armeijalla. Sen saapumiseen saakka useiden neuvostoläpimurtojen torjuminen lankesi 24. panssaridivisioonalle. Divisioonankomentaja onnistui siinä luomalla useita taisteluosastoja, jotka käyttivät menestyksellistä ylläkkötaktiikkaa, kunnes 17. armeija oli jämäkästi paikoillaan. Samalla kun tämä taistelu kiihtyi huippuunsa, Fuhrer kaipasi sotamarsalkkaansa yhä kipeämmin lännessä, ja Model siirrettiin lännen joukkojen komentajaksi elokuun puolivälissä.

 

T-34/85 panssarivaunuja ja puna-armeijan sotilaita tutkimassa tuhottua vihollisajoneuvoa

Kun operaatio Bagration alkoi, kyvykkään panssarikomentajan Herman Balckin komentama XLVIII panssariarmeijakunta oleili Lembergin ja Tarnapolin liepeillä noin 150 kilometriä Karpaateilta pohjoiseen. Panssariarmeijakunnan rintama kuli Styrpajoen mukaisesti ja sitä miehitti noin kymmenen divisioonaa, muun muassa tykistödivisioona ja joukko pienempiä erillisiä jalkaväkiosastoja. Armeijakunnan vanhat 1. ja 8. panssaridivisioona olivat nyt reservissä.

Balck oli valmistautunut ja laatinut suunnitelman neuvostojoukkojen lyömiseksi takasin toistuvilla pienillä hyökkäyksillä,joiden tarkoituksena oi sekoittaa niiden hyökkäysvalmistelut ja järjestellä uudelleen saksalasisten omat puolustusasemat, Kuten säntillinen Von Mennenthin puresvasti huomautti, Modelin tinkimätön asenne aiheutti kuitenkin lisää vaikeuksia. Model oli antanut käskyn, jonka mukaan etulinja piti pitää täysin miehitettynä yölläkin, ja sama koski koko rintamalinjaa. Busch ja myös Balck tahtoivat etulinjaksi etuvartioasemien ketjun, jolloin pääpuolustuslinja olisi vasta taempana poissa tykistön ulottuvilta. Lisäksi hän tahtoi , että oma tykistö keskitettäisiin hyödyllisempään vastatykistötoimintaan, ja saatavilla olevat panssarivaunut keskitettäisiin valmiiksi liikkuviksi hälytyskunniksi puna-armeijan mahdollisia läpimurtoja vastaan. Pitkän väittelyn jälkeen Model lopulta taipui,mutta puna armeija pääsi läpimurtoon ennen kuin saksalaisten tykistö oli ennätetty järjestää kokonaan panssaritoruntarintamiin. Ainakin jalkaväki säästyi Keskisen armeijaryhmän tovereiden saa kohtalaolta, mutta Balckin puolustussuunnitelmat vaikeutuivat pahasti.

 

  Neuvostoliittolainen "Katjusha" raketinheitinpatteri tulittaa saksalaisten asemia

Heinäkuun 14. päivänä puna-armeija aloitti etelässä kauan odotetun iskun Galitsiaan. Hyökkäystapa oli identtinen edellisen hyökkäyksen kanssa: raju, mutta lyhyt tykistövalmistelu, jota seurasivat ilma- ja maahyökkäykset. Balckin valmistelut kuitenkin osoittautuivat hyödyllisiksi, ja puna-armeija pääsi läpimurtoon vain kahdella lohkolla. Balck käski välittömästi reservissä olleet kaksi panssaridivisioonaansa vastahyökkäyksen. Ensimmäinen panssaridivisioona saavutti menestystä, mutta 8. panssaridivisioonan komentaja ei noudattanut Balckin käskyjä ja valitsi hyökkäysväyläkseen tien metsäuran sijaan. Kuten odotettavissa oli, puna-armeijan ilmavoimat iskivät lujaa, ja suojaton panssaridivisioona tuhottiin. Balck oli oikeutetusti raivoissaan ja totesi sodan jälkeen, että ”on mielenkiintoista panna merkille, että sattumalta kyseinen henkilö oli arvossa pidetty yleisesikuntaupseeri. Nokkela, mutta valitettavasti hyvin epäkäytännöllinen.”

Balck lähetti Von Mellenthinin ottamaan divisioonan tilapäisesti komentoonsa ja käski sen auttaa saarrettua XIII armeijakuntaa koillisessa. Vahvat neuvostojoukot olivat eristäneet XIII armeijakunnan 40 000 miestä XLVIII panssariarmeijakunnasta, ja von Mellenthin odotti kiivaita taisteluja. Sen sijaan hän huomasi, että vai puolta tuntia ennen hyökkäyksen alkua divisioonan panssarirykmentin komentaja käski suojaavaa jalkaväkeä vetäytymään täysin vihollisen nähden. Raivostunut von Mellenthin erotti välittömästi hairahtanen rykmentinkomentajan, mutta nyt oli jo liian myöhäistä hyökätä, sillä ennakkovaroituksen saaneet neuvostojoukot olivat vahvistaneet asemiaan. Onneksi saarretut joukot onnistuivat murtautumaan ulos saartorenkaasta rynnäköimällä itse raivokkaasti puna-armeijaa vastaan van käsiaseet mukanaan.

Taistelun väsyttämä saksalainen KK-mies tovereineen

 

Saksalaisten linjat olivat kaikesta huolimatta kestämättömät, ja XLVII panssariarmeijakunta ajettiin etelään Karpaateille. Elokuun ensimmäisellä viikolla puna-armeija oli saanut haltuunsa Lublinin ja Konevin rintaman joukot olivat päässet Veikselille. Saksalaisten 1. ja 4. panssariarmeija olivat vetäytymässä sekasortoisesti , kun Balck ja hänen ”nokkela yleisesikuntamiehensä” von Mellenthin siirrettiin 28. heinäkuuta komentamaan 4. panssariarmeijaa. Konev hyökkäsi tuolloin hellittämättä päin 4. panssariarmeijaa ja toivoi eristävänsä sen 1. panssariarmeijasta. Neljännen panssariarmeijan edellinen komentaja Raus siirrettiin pohjoiseen 3. panssariarmeijan komentajaksi.

Puna-armeija keskittyi valtaamaan sillanpääasemia Veikselin vastarannalta elokuun alussa. Niistä huomattavin oli Baranovissa ollut suuri sillanpää, mutta neuvostojoukot saivat myös muutamia pienempiä sillanpääasemia. Sillä valin kun saksalainen jalkaväki taisteli päättäväisesti sillanpäiden rajaamiseksi, Balck iski sekä II että XLVIII panssariarmeijakunnalla Baranovin sillanpäätä vastaan ja onnistui supistamaan sitä huomattavasti. Guderian kehui Balckin toimia vuolaasti, mutta valitti sitä, ettei sillanpäätä saatu pyyhkäistyä kokonaan kartalta. Balck onnistui myös muutamia pienempiä puna-armeijan sillanpäitä vastaan, ja taitava panssarijoukkojen käyttö kulutti neuvostoliittolaiset puolustajat loppuun.

 

Saksalainen Pzkw V Panther panssarivaunu vastahyökkäyksessä

Heinäkuun 28. päivänä puna-armeijan panssarikärjet ylsivät Puolassa Brest-Litovskiin, mistä operaatio Barbarossa oli kolme vuotta aiemmin alkanut, Veikselillä puna-armeijan hyökkäys alkoi kuitenkin tyrehtyä. Elokuun alussa viisi saksalaista panssaridivisioonaa – 4., 19., 3. SS Totenkopf, 5. SS Wiking ja Hermann Göring- panssaridivisioona – pysäyttivät neuvostojoukot Varsovan porteille. Puna-armeijan pysähtyminen joelle johtui kuitenkin pikemmin tarpeesta kasata tarvikkeita viimeistä hyökkäystä varten kuin saksalaisten terästäytyneestä puolustuksesta. Kun operaatio Bagration lopulta pysähtyi, puna-armeija oli edennyt 720 kilometriä kuukaudessa ja tuhonnut keskeisen armeijaryhmän täysin.

Tuhottu saksalainen rynnäkkötykki ja muuta kalustoa

 

Jono saksalaisia vankeja

 

 

Blogiartikkelissa käytetyt tekstilähteet: Stalinin Kosto, Puna-armeijan vastaisku kesällä 1944/Anthony Tucker Jones, Panssarisota, Saksan panssaridividioonat toisessa maailmansodassa/Peter McCarthy&Mike Syron
Kuvat: Internet
Video: Youtube

Eurooppa aseistaa Venäjää

Monet Euroopan valtiot kritisoivat Venäjää Ukrainan takia, mutta myyvät silti sille valtavat määrät aseita.
 

Venäjälle toimitettava Mistral-luokan alus STX:n telakalla Saint-Nazairessa

 

Ranskalaiset toimittavat kehittyneitä helikopteritukialuksia, saksalaiset rakensivat huippumodernin harjoittelukeskuksen, italialaiset ovat toimittaneet panssariajoneuvoja, Washington Post listaa.

 

Lehden mukaan Eurooppa pyrkii tasapainottelemaan taloudellisten ja poliittisten päämääriensä välillä.

Yhtäältä Euroopan johtajat haluavat suojella aseteollisuuttaan, mutta toisaalta taas ojentaa Venäjää sen toimista Ukrainassa ja etenkin Krimillä.

Venäjä on alkanut luottaa ulkomaiseen sotateknologiaan vasta hiljattain ja maa on edelleen itse merkittävä aseviejä.

Vuonna 2008 käyty lyhyt Georgian konflikti muutti kuitenkin Venäjän asennetta. Vaikka sota loppuikin Venäjän nopeaan voittoon, osoittautuivat sen joukot huonosti varustelluiksi.

"Venäjän johdossa havaittiin, etteivät venäläiset taisteluvarusteet täyttäneet enää niille asetettuja odotuksia", SIPRI:n (Stockholm International Peace Research Institute) tutkija Pieter Wezeman totesi.

Hänen mukaansa Venäjä alkoi ostaa Georgian sodan jälkeen sekä täysiä asejärjestelmiä että sotateknologiaa länsimaista.

(Venäjän ja Georgian sota 7.–12. elokuuta 2008)

Venäläinen sotilas kävelee tuhotun georgialaisen panssarivaunun ohi.

Vuonna 2008 alkanut globaali talouskriisi ja sitä seuranneet työllisyys- ja vientiongelmat osuivat sopivaan saumaan. Ne ovat lisänneet Eurooppalaisten päättäjien halukkuutta pitää asevienti Venäjälle vauhdissa.

Asiantuntijoiden mukaan Venäjän asevoimat tarvitsevat länsimaista teknologiaa uudistumiseen.

"Moderneja järjestelmiä on vaikea luoda ilman länsimaisia komponentteja", Venäläisen sotateknologian asiantuntija Igor Sutjagin sanoi.

Hänen mukaansa länsimaisten asejärjestelmien hankkimisessa on sekin etu, että niissä hyödynnettävää tekniikkaa voidaan analysoida, kopioida ja soveltaa toisaalla.

Ranska toimittaa aluksia vastalauseista huolimatta

Ranskan uskotaan olevan Venäjän suurin eurooppalainen asekauppakumppani. SIPRI:n tietojen mukaan Ranskan puolustusvienti Venäjälle kolminkertaistui vuosien 2009–2010 aikana ja kasvaa jatkuvasti.

Ranska myi Venäjälle hiljattain kaksi Mistral-luokan helikopteritukialusta. Aluksilla voidaan kuljettaa 16 taisteluhelikopteria, kymmeniä panssarivaunuja ja noin 700 sotilasta.

Ukrainan kriisi ja Krimin liittäminen Venäjään ovat saaneet monet kyseenalaistamaan yli 1,2 miljardin euron arvoisen sopimuksen. Sota-aluskauppaa on herättänyt närää Ranskan Nato-liittolaisissa ja sitä on kummasteltu etenkin Yhdysvalloissa. Ranska on kuitenkin kieltäytynyt peruuttamasta sitä.

"Olen ilmaissut joitakin asiaan liittyviä huoliani, enkä usko, että olen yksin mielipiteideni kanssa. Minusta olisi ollut parempi, jos Ranska olisi pistänyt kaupan jäihin", Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama kommentoi.

Ranskan presidentti Francois Hollande totesi aiemmin kesäkuussa, että kauppa on laillinen, eikä sitä voida peruuttaa, koska Venäjään ei kohdisteta tämän tason pakotteita. Hollande oli avoin toimituksien keskeyttämiselle, jos pakotteita Venäjää kohtaan päätetään tiukentaa.

Venäjän presidentti Vladimir Putin on puolestaan sanonut, että Venäjä voisi tilata Ranskalta lisää aseita, mikäli laivat toimitetaan asianmukaisesti.

Ranskan lisäksi myös esimerkiksi Saksa, Italia ja Tshekki toimittavat aseita ja sotateknologiaa Venäjälle.

SIPRI:n mukaan Venäjä on ostanut Italiasta muun muassa 60 panssariajoneuvoa ja sotilaslentokoneissa käytettävää elektroniikkaa. Saksalaiset ovat puolestaan aloittaneet yli 120 miljoonan euron koulutuskeskuksen rakentamisen Venäjälle.

Työt liki valmiissa kohteessa on kuitenkin toistaiseksi keskeytetty Krimin tilanteen vuoksi.

Venäjä osti 60 kevyttä monitoimi-panssariajoneuvoa Italiasta (Ivecolta).

(Light multirole armored vehicle -LMV)