Tässä blogissa tarinoin sotahistoriasta, -teknologista, politiikasta ynnä muusta asiaan liittyvästä. Tekstit ovat joko omia sekä osaksi tai kokonaan lainattuja joko internetistä tai alan kirjallisuudesta.
Aselajeja
T-72M, F-18 C/D Hornets, Hamina class Missileboat Pori
Berliini toukokuussa 1945 - Neuvostoliiton lippu nostetaan Valtiopäivätalon katolle
Venäjällä vietetään tänään toisen maailmansodan voitonpäivää eri puolilla maata, Vladivstokista Kaliningradiin asti järjestetään juhlatilaisuuksia.
Päivän tärkein tapahtuma on kuitenkin Moskovan Punaisella torilla järjestetty sotilasparaati.
Sinä päivänä osoitetaan kunnioitusta veteraaneja kohtaan, jotka taistelivat fasismia vastaan.
Voitonparaatit järjestetään kaikissa Venäjän suurimmissa kaupungeissa.
Moskovan paraatissa nähtiin myös Topol-ydinohjuksia
Sodan neljän vuoden aikana kuoli yli 23 miljoonaa Neuvostoliiton kansalaista.
Nuorin toisen maailmansodan veteraaneista on täyttänyt 86 vuotta.
Viimeiset viralliset kutsunnat järjestettiin vuoden 1944 syksyllä.
Silloin rintamalle lähtivät vuonna 1927 syntyneet nuoret miehet.
Puna-armeijan veteraaneja juhlimassa 68. Voiton päivää
Länsiliittoutuneille voitonpäivä on 8. toukokuuta 1945, koska tuolloin Alfred Jodlin Reimsissä allekirjoittama saksalaisten antautuminen tuli voimaan kello 23:01 Keski-Euroopan aikaa.
Neuvostoliitolle antautumisen allekirjoitti seuraavana päivänä 9. toukokuuta 1945 kello 00:03 sotamarsalkka Wilhelm Keitel Wehrmachtin, suuramiraali Hans-Georg von Friedeburg Kriegsmarinen ja
kenraalieversti Hans-Jürgen Stumpff Luftwaffen puolesta Berliinin Karlshorstissa
marsalkka Georgi Žukoville.
Antautumisen allekirjoitustilaisuus - Keitel ottaa vastaan papereita. (keskellä takana)
Vietnamin ilmasota oli modernin ilmasodan koelaboratorio,
joka opettaa yhä.
Helikoptereiden käyttö kuljetuksissa ja tulitukitehtävissä yleistyi Vietnamin sodan aikana.
Korean sodan mallin mukaisesti Pohjois-Vietnamin
ilmavoimilla oli tarkkaan rajattu torjuntatehtävä oman alueen tärkeimpien
kohteiden suojaamiseksi sekä Yhdysvaltain ilmatoiminnan kuluttamiseksi.
Etelä-Vietnamin alueella ei käyty lainkaan ilmataisteluja, mutta Yhdysvallat
laajensi ilmasodan myöhemmin myös naapurivaltioiden Kambodzan ja Laosin
alueelle pohjoisvietnamilaisen huoltoreittien katkaisemiseksi.
Yhdysvaltojen F4- hävittäjäpommittaja hyökkäystehtävässä Ho Chi Minhin huoltotietä vastaan.
Yli 1000 konetta
Vietnamin sodassa ei edes maasodassa ollut selkeitä
rintamalinjoja, vaan Pohjois-Vietnamin tukemat Viet Cong-sissit kävivät
sissisotaa Etelä-Vietnamin alueella, ja Yhdysvallat toimi suoraan
Pohjois-Vietnamin alueella vain ilma-aseensa avulla. Erona Korean sotaan oli
myös se, että tällä kertaa Yhdysvallat halusi välttää sodan laajentumisen
sodankäynniksi Kiina tai Neuvostoliittoa vastaan, ja se pidättyi tästä syystä
ydinaseiden käytön harkitsemisesta. Pohjois-Vietnamin hävittäjätoiminta
perustui maassa toimiviin taistelujohtajiin, jotka johtivat ilmassa olevat
muutaman koneen MiG-parit oikeaan paikkaan ja hetkeen. Taisteluhohtajat
integroivat tehokkaasti myös ilmatorjunnan yhteistoimintaan MiGien kanssa.
MiG-21 oli Pohjois-Vietnamin lentäjien ehdoton suosikki, mutta koska
MiG-21-kalustoa ei ollut riittävästi, osa ohjaajista lensi lähes sodan loppuun
asti MiG-17-koneilla. Missään vaiheessa ei Pohjois-Vietnamilla ollut käytössä
kuin keskimäärin 40 MiG-hävittäjää, pois lukien vuosi 1972, jolloin Pohjois-Vietnamin
ilmavoimilla oli 55 MiG-konetta käytössään. Etelä-Vietnamin puolella
taistelivat Yhdysvaltojen lisäksi myös yhdeksän muun valtion joukot, joiden
taistelukonekaluston määrä sotanäyttämöllä oli korkeimmillaan kerralla 1000
konetta.
Pohjoisvietnamilaisia MiG 21PF-hävittäjiä valmistellaan taistelua varten
Ässiä riitti
Pohjois-Vietnamin ilmavoimissa 102 lentäjää saavutti
ilmavoiton ja 18 ässästatuksen vähintään viidellä ilmavoitolla. Menestyksekkäin
oli Ngyen Van Coc yhdeksällä (mahdollisesti 14) ilmavoitolla. Vastoin
Yhdysvaltojen väitteitä MiG-21-kalustolla ammuttiin alas myös muutamia
strategisia B-52-pommikoneita hävittäjäsuojasta huolimatta. Pääosa
B-52-koneistga menetettiin ilmatorjunnalle.
Ngyen Van Coc MiG:n ohjaamossa
Aikajaksolla 5.8.1964-31.12.1974 Pohjois-Vietnamin
ilmapuolustus tuhosi 4 181 amerikkalaista lentolaitetta (lukuun sisältyvät myös
helikopterit ja miehittämättömät tiedustelukoneet), joista ilmatorjuntatykistö
tuhosi 2 568 lentolaitetta (60% Yhdysvaltain kokonaistappioista).
Pohjoisvietnamilaiset hävittäjätampuivat alas 320 amerikkalaista konetta (9%) menettäen ilmataisteluissa
76 omaa konetta. S-75 Dvina (SA-2) – ilmatorjuntaohjuksia käyttäneet
Pohjois-Vietnamin ilmatorjuntaohjusjoukot tuhosivat 1 295 amerikkalaiskonetta
(31%), joista 54 oli strategisia B-52-pommiokonriys. Ilmatorjuntaohjuksia kului
yhteensä viat ja taistelumenetykset sisältäen 6 806 ohjusta, mikä tekee
keskimäärin 5 ohjusta per tuhottu amerikkalaiskone. Samalla aikavälillä
Yhdysvaltain ilma-ase pystyi tuhoamaan käytössä olleesta 95
ilmatorjuntaohjuspatterista 52. Panoksestaan amerikkalaisia maahantunkeutujia vastaan
saavutettuun voittoon Pohjois-Vietnamin ilmatorjuntaohjusjoukot palkittiin
sodan päätyttyä sankariaselajin kunnianimellä. Amerikkalaisten puolustukseksi
on mainittava, että nämä tappiot jakautuivat 10 vuoden ajalle. Kaikesta
huolimatta amerikkalaiset jatkoivat päättäväisesti ilmasotaa koko konfliktin
ajan.
Kaakkois-Aasian sodassa
pudotettiin kolme kertaa niin paljon pommeja kuin toisessa maailmansodassa.
Pelkästään vuosina 1963-1968 Pohjois-Vietnamin pudotettiin 8,6 tonnia pommeja
neliökilometriä kohti eli noin 150 kiloa jokaista miestä, naista ja lasta
kohti. Pommeja pudotettiin yhteensä 7 miljoonaa tonnia, ja arviolta 2,6
miljoonaa pohjoisvietnamilaista kuoli pommituksissa. Erona Korean sotaan oli
myös se, että vaikka Neuvostoliitto ja Kiina tukivat tällä kertaa
Pohjois-Vietnamia julkisesti, taistelutoimiin osallistuivat vain
pohjoisvietnamilaiset lentäjät. Neuvostolentäjät antoivat ajoittain hävittäjien
tyyppikoulutusta myös Pohjois-Vietnamissa. Tämä käy selville sekä venäläisistä
virallisista arkistoista että myös tyyppikouluttajien mustelmista ja
haastatteluista. Ilmatorjunnassa ja ilmavalvonnassa neuvostoliittolaisia
sotilasasiantuntijoita oli koulutustehtävissä enemmän, ja he osallistuivat
satunnaisesti myös taistelutoimien johtamiseen. Neuvostoliiton, sen
liittolaisten ja Kiinan tuki Pohjois-Vietnamille oli ennen kaikkea apua sota-
ja siviilimateriaalien sekä asiantuntijoiden muodossa. Kun
pohjoisvietnamilaiset saivat käyttöönsä tarvittavat materiaalit ja asiantuntemusta,
he hoitivat itse sotimisen omin voimin sangen menestyksellisesti.
B-52 pommittaa Viet Congin asemia kesäkuussa 1965. Valtavan pommittajan D- versio pystyi ottamaan lähes 32 000 kg:n pommilastin.
Modernin ilmasodan alku
Vietnamin ilmasodassa käytettiin
ensimmäistä kertaa sotatilanteessa monia uusia taistelutapoja ja – välineitä:
helikopterien laajamittaista käyttöä joukkojen kuljettamiseen, huoltoon ja
taistelukentän tulitukeen, taisteluhelikoptereita, ilmatorjuntaohjuksia,
rypäleammuksia ja –pommeja, keskipitkän matkan puoliaktiivisesti hakeutuvia
tutkahakuisia ilmataisteluohjuksia, miehittämättömiä tiedustelukoneita, tutkaan
hakeutuvia ilmasta maahan –ohjuksia, laajamittaista täsmäpommienja –ohjusten käyttöä, joukkojen peitteisessä
maastossa siirtymisestä varoittavia lentokoneista kohdealueelle pudotettavia
etäantureita, Gunship- tyyppisiä lähitukilentokoneita, hävittäjätoiminnan,
ilmavalvonnan ja ilmatorjuntatykistön sekä ilmatorjuntaohjusten yhdistämistä
integroiduksi ilmapuolustusjärjestelmäksi, ilmatilan kaukovalvontatutkakoneita,
ilmatankkausta ja paljon muuta. Yhdysvallat joutui vetäytymään sadasti ei
niinkään sotilaallisten tappioiden vuoksi, vaan koska julkinen mielipide
kääntyi Yhdysvalloissa sotaa vastaan sekä siksi, että se tuli taloudellisesti
liian kalliiksi. Lisäksi sodan loppuvaiheessa alkoi näyttää vakavasti siltä,
ettei Pohjois-Vietnamia pystytä voittamaan sotilaallisin keinoin.
Huey Cobra-taisteluhelikopteri suojaa hyökkäystä rakettitulella
Amerikkalaisen ilmasotakäsityksen mukaisesti heidän ylivoimainen
osaamisensa ilmasodan alalla vain vahvistui Vietnamin sodan aikana, joskin
Korean sodan väitetystä 10:1-ilmavoittosuhteesta mentiin alas 2:1 saakka.
Kaikki oli kuitenkin jopa paremmin kuin aiemmin: F-4 Phantom –hävittäjät
tarjosivat entistä enemmän laadullista ylivoimaa ja neuvostoliittolaiset
ilmatorjuntaohjuksetkin olivat osoittautuneet erittäin epätarkoiksi. It-
ohjusten tarkkuudesta on nyttemmin löytynyt uusia venäläisiä hyvin analyyttisiä
lähteitä (evl evp Keijo Tossavaisen kääntämiä), joiden makaan it- ohjusten
(SA-75, S-75 eri mallit) osuus USAF:n konetappioista olisikin ollut
huomattavasti suurempi kuin aiemmin on esitetty. Totuus on siellä jossakin…
Yhdysvaltain lentokone- ja helikopteritappiot Vietnamissa 1962-1972
Aseistus: 20 mm tykki, kuusi AIM-ohjusta, pommeja/raketteja- aselastin maksimipaino 6219 kg
F 105D Thunderchief
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Tyyppi: yksipaikkainen hävittäjäpommittaja
Huippunopeus: 2382 km/h
Aseistus: 20 mm tykki, pommeja/raketteja- aselastin maksimipaino 6400 kg
Tässä olen ottanut esimerkiksi vain pari konetyyppiä. Varsinkin Yhdysvalloilla oli koko sodan ajan aktiivikäytössä kymmeniä lentokonetyyppejä. Myös helikopterityyppejä oli käytössä yli kymmenen erilaista.
Pohjois-Vietnamin ilmavoimat (toisenlainen näkökulma)
(Olen koonnut artikkelin seuraavista lähteistä: Suomen Sotilas 4/12, Ilmatorjunta Kylmässä sodassa/Ahti Lappi, Modern Military Aircraft/Jim Winchester, Fighting Aircraft of the World/Michael Sharpe&Chris Chant; Kuvat:Internet, Video:Youtube)