Kaatuneiden muistopäivä
Kaatuneiden muistopäivä on kaikissa Suomen aluetta ja/tai suomalaisia koskettaneissa sodissa tai muissa taisteluluonteisissa toimissa, rauhanturvaamistehtävissä kaatuneiden sekä taistelujen aikana ja niiden päättymisen jälkeenkin kuolleiden, kuten teloittettujen ja vankileireillä menehtyneiden muistoksi vietettävä päivä: puolustusvoimien ylipäällikkö, sotamarsalkka Gustaf Mannerheim määräsi päiväkäskyssään talvisodan jälkeen keväällä 1940 toukokuun kolmatta sunnuntaita vietettävän "nyt päättyneessä sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös kaikkien murroskautena vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteisenä uskonnollisena muistopäivänä
Päivään kuuluvat käynnit sankarihaudoilla. Alkuvuosikymmeninä Suomen lippua pidettiin klo 10-14 suruliputuksen tapaan puolitangossa, muun osan päivästä (8-10 ja 14-21) kokotangossa. Vuodesta 1977 lähtien kaatuneiden muistopäivä on ollut vakiintuneena liputuspäivänä. Kun toisen maailmansodan päättymisestä vuonna 1995 tuli kuluneeksi 50 vuotta, ohjeita muutettiin niin, että liputetaan normaaliin tapaan koko päivän kokotangossa.
Kaatuneiden muistopäivän historiaa
Muistopäivän viettäminen Suomessa sai alkunsa huhtikuussa 1940 järjestetystä evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksesta, jossa oli ehdotettu suru- ja muistojumalanpalvelusten pitämistä talvisodassa kaatuneiden muistoksi sunnuntaina 19. toukokuuta 1940. Mannerheimin antamassa päiväkäskyssä ilmoitettiin, ettei 16. toukokuuta, sisällissodan päättymispäivänä ja siihenastisena puolustusvoimain lippujuhlan päivänä järjestetä juhlallisuuksia. Tällä Mannerheim pyrki korostamaan kansallista yhtenäisyyttä. Päiväkäsky koski vain puolustusvoimia, mutta sitä alettiin noudattaa myös armeijan ulkopuolella. Toukokuun kolmatta sunnuntaita nimitettiin yksimielisyyden ja sankarivainajien muistopäiväksi ja nykyinen nimi sillä on ollut vuodesta 1947 alkaen.
Sankarivainajien muistopäivän kansallisesta viettämisestä vastasi Sotainvalidien Veljesliiton yhdessä Suomen Aseveljien Liiton kanssa vuodesta 1942. Kun jatkosodan jälkeen Moskovan välirauhan tuloksena aseveliyhdistykset oli lakkautettava, työn jatkajaksi tuli 1945 Sotaleskien Huolto, joka yhdistyi 1946 kahden muun muun yhdistyksen kanssa Sotaleskien ja kaatuneitten omaisten huolloksi, vuodesta 1958 Kaatuneiden Omaisten Liitto.
(Teksti: Wikipedia/Kuva:internet/Video:Youtube)
Päivään kuuluvat käynnit sankarihaudoilla. Alkuvuosikymmeninä Suomen lippua pidettiin klo 10-14 suruliputuksen tapaan puolitangossa, muun osan päivästä (8-10 ja 14-21) kokotangossa. Vuodesta 1977 lähtien kaatuneiden muistopäivä on ollut vakiintuneena liputuspäivänä. Kun toisen maailmansodan päättymisestä vuonna 1995 tuli kuluneeksi 50 vuotta, ohjeita muutettiin niin, että liputetaan normaaliin tapaan koko päivän kokotangossa.
Kaatuneiden muistopäivän historiaa
Muistopäivän viettäminen Suomessa sai alkunsa huhtikuussa 1940 järjestetystä evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksesta, jossa oli ehdotettu suru- ja muistojumalanpalvelusten pitämistä talvisodassa kaatuneiden muistoksi sunnuntaina 19. toukokuuta 1940. Mannerheimin antamassa päiväkäskyssä ilmoitettiin, ettei 16. toukokuuta, sisällissodan päättymispäivänä ja siihenastisena puolustusvoimain lippujuhlan päivänä järjestetä juhlallisuuksia. Tällä Mannerheim pyrki korostamaan kansallista yhtenäisyyttä. Päiväkäsky koski vain puolustusvoimia, mutta sitä alettiin noudattaa myös armeijan ulkopuolella. Toukokuun kolmatta sunnuntaita nimitettiin yksimielisyyden ja sankarivainajien muistopäiväksi ja nykyinen nimi sillä on ollut vuodesta 1947 alkaen.
Sankarivainajien muistopäivän kansallisesta viettämisestä vastasi Sotainvalidien Veljesliiton yhdessä Suomen Aseveljien Liiton kanssa vuodesta 1942. Kun jatkosodan jälkeen Moskovan välirauhan tuloksena aseveliyhdistykset oli lakkautettava, työn jatkajaksi tuli 1945 Sotaleskien Huolto, joka yhdistyi 1946 kahden muun muun yhdistyksen kanssa Sotaleskien ja kaatuneitten omaisten huolloksi, vuodesta 1958 Kaatuneiden Omaisten Liitto.
(Teksti: Wikipedia/Kuva:internet/Video:Youtube)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti