RYNNÄKKÖKIVÄÄREITÄ ja MUUTA ASEISTUSTA ROMUTETAAN

SATATUHATTA ASETTA LIIKAA

Armeijauudistuksen jälkeen Suomen valmiusvarastot pursuavat ylimääräisiä rynnäkkökivääreitä. Uudenveroiset  aseet saatetaan laittaa silppuriin.

Luutnantti Mikko Kärjä ja rynnäkkökiväärilaatikoita valmiusvarastossa.
(kuva: Reijo Hietanen)

Puolustusvoimat joutuu hävittämään tai myymään jopa 100 000 täysin käyttämätöntä rynnäkkökivääriä. Syynä on se, ettei niille ole kohta enää käyttäjiä. Varastoitujen kiväärien kokonaismäärä on mitoitettu sodan ajan tarvetta varten. Jokaisella Puolustusvoiman sodan ajan kokoonpanossa olevalle löytyy rynnäkkökivääri. Sodan ajan joukkojen vahvuus on nyt 350  000 sotilasta. pian julkistettavan armeijauudistuksen jälkeen joukkojen määrä supistuu 250 000:een tai jopa sen alle.

Ylimääräisten rynnäkkökivääreiden kohtalosta tehdään suunnitelma armeijauudistuksen hyväksymisen jälkeen. Helpoin ratkaisu on aseiden hävittämien. Silloin ne murskataan, silputaan ja myydään romuiksi. Näin on toimittu ennenkin. Kaikki eivät kuitenkaan katso hyvällä sitä, että toimivia aseita hävitetään pelkästään siksi, että ne aiheuttavat varastointi- ja ylläpitokuluja. Liikkeellä on ollut jo virheellisiä huhuja, että armeija olisi hävittänyt salaa kymmeniätuhansia rynnäkkökiväärejä. Varsinkin aktiiviset reserviläiset ovat harmitelleet, että käyttökelpoista kalustoa tuhotaan liian aikaisin.

Hävitettävät aseet olisiva täysin uusia. Ne ovat Kalashnikov-tyyppisiä (AK-47) rynnäkkökiväärejä. Suomi osti niitä 1990-luvulla Kiinasta ja Saksasta, joka myi entisen Itä-Saksan kalustoa. "Halpisrynkkyjä' hankittiin yhteensä 200 000 kappaletta.  Itäsaksalaisia ja kiinalaisia aseita ei käytetä varusmiesten koulutuksessa, koska niiden laatu on suomalaisia rynnäkkökivääreitä heikompi.

AK-47 (Автомат Калашникова - образца 1947 года)

"Ne ovat hyviä taistelijan välineitä, mutta niiden kestävyys koulutuksessa on heikko verrattuna suomalaiseen", komentaja Taneli Uosukainen muotoilee (Maavoimien materiaalilaitoksen esikunta). Osittain kysymys on valmiusvarastoissa olevista itäsaksalaisista patruunoista. Niitä ei haluta käyttää Suomessa valmistetuissa rynnäkkökivääreissä, koska patruunat aiheuttavat korroosiota suomalaisiin aseisiin. Itäsaksalaisissa aseissa ongelmaa ei ole, koska niiden pintakäsittely on erilainen.

"Toinen tapa toimia on se, että aseet myydään käytettyjen aseiden markkinoille, lähinnä suurostajille ulkomaille. Silloin mietitään taloudellisia asioita ja asevientiasioita tapauskohtaiseesti", Uosukainen sanoo. Myyminen on hankalaa. Kiinalaisille ja itäsaksalaisille rynnäkkökivääreille ei ole kysyntäää länsimaissa. Ostajat olisivat lähinnä kolmannesta maailmasta. Runsas neljä vuotta sitten Yhdysvallat pyysi Suomea lahjoittamaan 100 000 rynnäkkökivääriä Afganistaniin. Hanke kaatui, koska aseita ei haluttu viedä sotaa käyvään maahan.

Kiinalainen AK-47 rynnäkkökivääri

Samaan aikaan aseiden tulevan hävittämisen tai myynnin kanssa Puolustusvoimat kunnostaa Suomessa valmistettuja rynnäkkökivääreitä. Niihin kiinnitetään muun muassa kiskoja pimeännäkölaitteita varten. Nykyinen Rk 62 Rynnäkkökivääri on tarkoitus pitää Suomen armeijan käytössä 2020-luvulle asti.

Suomalainen Rk 62-76 rynnäkkökivääri

(Rynnäkkökivääriartikkelissa on käyetty apuna artikkelia: HS Perjantai 13.1.2012/Jarmo Huhtanen - Asekuvat:Internet)

MUUN KALUSTON HÄVITTÄMINEN

Rynnäkkökivääreiden lisäksi Suomen puolustusvoimat on romuttanut tai romuttaa muitakin aseita, sekä taisteluajoneuvoja. Esimerkiksi käyttökunnossa olevat T-72 taistelupanssarivaunut ovat ilmeisesti jo romutettu. Nehän olisivat olleet ihan taistelukykyisiä, kun ottaa huomioon että Venäjä käytti Georgian sodassakin pääsosin juuri noita "seiska kakkosia". Se minua ihmetyttää, että kun tilalle ostettiin 124 kappaletta uudempia Leopard-taistelupanssarivaunuja - niin 28 niistä modifoitiin erikoispanssareiksi, kuten esim. siltapanssareiksi. Miksiköhän näitä "poistuvia" T-72 tai T-55 vaunuja ei muutettu kyseiseen tarkoitukseen. Ja turha sanoa että varaosan puutteiden takia. Varaosia olisi varmasti löytynyt juuri noista romutetuista vaunuista, joita oli reilusti yli 200 kappaletta - osa vaunuista ilmeisesti vanhempaa T-55 mallia

 T-72 MBT

Ilmatorjunta kapasiteetista ollaan romuttamassa 23mm-kaksiputkisia IT-tykkejä, eli tykkihän tunnetaan kutsumanimeltään "Sergei". Vaikka nämä aseet ovatkin ns. vanhaa kaartia, ne ovat vieläkin käyttökelpoisia matalalla lentäviin maaleihin, kuten esimerkiksi helikoptereita vastaan. Kaikkia ei kuitenkaan käsittääkseni romuteta, vaan osa modernisoidaan...toivottavasti! Ilmatorjunnasta kuuluu onneksi myös hyviä uutisia, kun jo poistuneet olkapääohjukset ollaan korvaamassa uudella lähitorjuntaohjusjärjestelemällä. Ilmeisesti kyseessä on juuri olkapäältä ammuttava ohjus. Tarjouskilpailussa ovat mukanan mm. Venäläinen Igla ja Amerikkalainen Stinger.

ZU-23-2 -- 23mm IT-kanuuna "Sergei"

Suomessa on viime aikoina tehty paljon näitä romutus- ja luopumispäätöksiä, joissa on vedottu juuri varastointikustannuksiin. Pienellä järjestelyillä, esimerkiksi säästämällä T-72-panssarit Suomelle oltaisiin saatu järjesteltyä iskukykyiset panssarijoukot. Tulevakin sota...jos sitä tulee..ratkaistaan kuitenkin vieläkin maasodalla. Ja kaikkihan alaa tuntevat tietävät sen, että paras panssaritorjunta-ase on toinen panssarivaunu!

Leopard 2A4 MBT

(Teksti: Ilkka Miettinen, Kuvat: Internet)