Tammikuun alussa 1941 Japanin Yhdistyneen laivastonkomentaja, amiraali Yamato, antoi pienelle esikuntaupseerien tehtäväksi suunnitella Pearl Harboriin kohdistuvaa yllätyshyökkäystä, jonka suorittaisivat tukialuksilta toimivat lentokoneet.
Vara-amiraali Chuichi Nagumon komentamaan laivasto-osastoon, joka sai tehtäväkseen hyökätä Pearl Harboriin, kuului kuusi lentotukialusta (Kaga, Akagi, Hiryu, Sorju, Zuikaku ja Shokaku), joilla oli yhteensä 432 lentokonetta, kaksi raskasta taistelulaivaa (Hiei ja Kirrishima), kolme risteilijää (kaksi raskasta ja yksi kevyt), yhdeksän hävittäjää, kolme sukellusvenettä (jotka tulivat partioimaan suunnitellulla reitillä) sekä kahdeksan säiliölaivaa merellä tapahtuvaa polttoainetäydennystä varten. Ilmahyökkäyksen vaurioita täydentäisivät pienoissukellusveneet, jotka kuljetettaisiin valtamerisukellusveneillä Oahun saaren läheisyyteen.
Japanilainen tukialus - Hiryu
Marraskuun 26.päivänä vara-amiraali Nagumon komennossa olevat 31 alusta käsittävä taisteluosasto lähti liikkeelle Kuriileilta. Varsinainen hyökkäyskäsky saatiin salakielisanomana joulukuun 2. päivänä. Laivasto-osaston kurssi kulki 43.leveysasteen suuntaisesti itää kohden; Tyynellämerellä näillä seuduin vallitseva sumu teki toisten alusten kohtaamisen epätodennäköiseksi.
Joulukuun 6.päivän iltana muodostelma suuntasi pimeän tultua kurssinsa kohti kohdettaan. tiedot joiden mukaan Pearl Harborissa ei ollut ainoatakaan lentotukialusta herättivät pettymystä japanilaisissa lentäjissä.
Vara-amiraali Chuichi Nagumo
Seuraavana päivänä eli sunnuntaina joulukuun 7. päivänä kello 6:15 Nagumo, joka oli tuolloin 230 meripeninkulman päässä Pearl Harborista lähetti matkaan ensimmäisen hyökkäysaallon. Siihen kuului kaikkiaan 214 lentokonetta, joista 50 oli tavallista pommikoneita, 51 syöksypommittajia ja 70 torpedokonetta.
Zero-hävittäjät valmiina lähtöön Shokakun kannella
Kapteeniluutnantti Nakaya, joka johti ensimmäiseen hyökkäysaaltoon kuuluvia hävittäjäkoneita, näki Pearl Harborin noin kello 7.50. Muutamia minuutteja myöhemmin lähetettiin kaksi radiosanomaa. Kello 7.53 komentajakapteeni Futshida viestitti Akagille: "Yllätys onnistunut", ja 7.58 kontara mairaali Patrick Bellinger lähetti Fordsaarella sijaitsevasta päämajastaan selväkielisen sanoman: "Ilmahyökkäys Pearl Harboriin - tämä ei ole harjoitus."
Kontra Amiraali Husband E. Kimmelin komennoissa olleista 127 aluksesta oli satamassa 94, ja ne olivat valmistumassa liputusta varten. Japanilaiset keskittivät hyökkäyksensä kuitenkin niitä seitsemää taistelulaivaa vastaan, jotka oli ankkuroitu pareittain sataman keskellä sijaitsevan Fordinsaaren vierelle. Yksi 800 kg:n pommi sai Arizonan keulaosan ammusvaraston räjähtämään; toinen putosi aluksen savutorveen ja räjähti konehuoneessa. Laiva upposi nopeasti vieden mennessään kontra-amiraali Isaac C. Kiddin sekä 1106 upseeria, aliupseeria ja miestä. Oklahoma, johon osui kolme torpedoa, kaatui miltei välittömästi ja kansien alle jäi loukkuun 415 miestä, joista jotkut pysyivät hengissä aina jouluaattoon saakka. West Virginia ja Carolina olisivat kokeneet saman kohtalon, ellei niiden erinomaisesti mielenmalttinsa säilyttäneiden miehistöjen olisi onnistunut saada alusten kallistuman oikaistuksi.
Nevadaan osui torpedo ja kaksi pommia, mutta se ampui alas kolme sen kimppuun hyökännyttä konetta. Maryland ja Tenessee selvisivät verraten vähin vaurioin ja pystyivät joulukuun 20. päivän jälkeen lähtemää Oahulta amerikkalaiselle telakalle yhdessä Pensylvanian kanssa, joka oli ollut kuivatelakalle ja niin ollen torpedojen tavoittamattomissa. Myös kolme risteilijää ja kolme hävittäjää sai vaurioita.
USS Arizona
Kello 7.15 Nagumo lähetti matkaan toisen hyökkäysaallon, johon osallistui 54 pommikonetta, 80 syöksypommittajaa ja 36 hävittäjää. Komentajakapteeni Shimazaikin johtama osasto täydensi ensimmäisen hyökkäysaallon satamassa aikaansaamaa hävitystä ja kohdisti sen jälkeen huomionsa Fordin saarella olleisiin satamalaitteisiin, Wheelerin ja Hickhamin lentokenttiin (ilmavoimien tukikohtia) ja Kaneohen lentoveneasemaan tuhoten 65 Oahulla olleista 231 lentokoneesta. Amerikkalaisten miehistötappiot olivat tuona päivänä 2403 kaatunutta ja 1178 haavoittunutta.
USS West Virginia ja pelastusmiehistö
Tämä suunnaton menestys maksoi Nagumolle 29 lentokonetta ja 55 lentäjää. Toisen hyökkäysaallon koneiden palattua Nagumo määräsi laivasto-osastonsa liikkeelle kohti pohjoista kello 13.00. Pienoissukellusveneiden hyökkäys oli kuitenkin täysin epäonnistunut, ja niitä kuljettaneista isoista sukellusveneistä upotti tukialus Enterpriselta lähtenyt lentokone yhden joulukuun 10. päivänä. Japanilaiset eivät olleet hyökänneet Pearl Harborin suurten öljysäiliöiden kimppuun, vaikka niiden tuhoaminen olisi saattanut Yhdysvaltojen laivaston toimintakyvyttömäksi useiden kuukausien ajaksi. Amerikkalaiset sotilaat ja merimiehet olivat toimineet niin nopeasti saadakseen tilanteen hallintaansa, että Nagumo luopui kolmannesta hyökkäyksestä, koska hän arveli konetappioiden muodostuvan liian suuriksi.
Kentälle tuhottu B-17 pommikone
Neljän taistelulaivan uppoaminen ja neljän muun vaurioituminen ei riistänyt Yhdysvalloilta sen tärkeintä iskuvoimaa, sillä sen kolme lentotukialusta olivat edelleen täysin kunnossa samoin kuin 20 risteilijää ja 65 hävittäjää. Ja ennen kaikkea joulukuun 7. päivänä tapahtunut hyökkäys pani Yhdysvaltojen kaikki voimavarat liikkeelle ja nostatti valtaisan suuttumuksen aallon kaikkialla Yhdysvalloissa, jonka voimat lisääntyivät jatkuvasti ja joka tuli myöhemmin murskaamaan Japanin juuri näillä jättimäisillä voimillaan.
USS Enterprise
"Päivä, jonka häpeä ei tule unohtumaan", Roosevelt sanoi selostaessaan tapahtumia kongressille. Takaisin Pearl Harboriin matkalle olevan Enterprisen komentosillalla kontra-amiraali William F.Halsey yhtyi presidenttinsä sanoihin joulukuun 9. päivänä nähdessään Fordinsaarelle johtavan redin tukkivat hylyt, joskin Halsey käytti suorasukaisempaa kieltä; "Kun olemme selvittäneet välimme niiden kanssa, ei japanin kieltä puhuta enää muualla kuin helvetissä!"
William F.Halsey
Day of Infamy, Pearl Harbor Raid on Dec 7, 1941
(Tekstin lähde: Toinen Maailmansota, Osa2/Eddy Bauer; Kuvat:internet)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti