SUOMI LUOPUU MIINOISTA
Eduskunta päätti äänestyksessä 25.11.2011, että Suomi liittyy Ottawan sopimukseen aikaisemmin suunnitellun aikataulun mukaisesta varauksetta vuonna 2012. Päätöstä vastustivat kaikki 36 perussuomalaista kansanedustajaa. Päätös luopua jalkaväkimiinoista hyväksyttiin äänin 110 puolesta ja 47 vastaan, poissa oli 42 edustajaa.
Käytännössä Suomi aloittaa jalkaväkimiinojen hävittämisen ja luopuu niiden operatiivisesta käytöstä. Koulutuksesta ja varastoinnista kokonaan vuoden 2016 loppuun mennessä. Hävitettävät miinatyypit ovat sakaramiina SM 65-89 ja putkimiinat PM 43-59 ja PM 65-98. Suomella on vuoden 2011 lopussa yhteensä noin 1,03 miljoonaa Ottawan sopimuksen kieltävää miinatyyppiä. Koulutuskäyttöön jää vielä vuoden 2016 jälkeen 16500 jalkaväkimiinaa. Se on 20 vuoden koulutusmateriaalitarve. Sakaramiinojen räjähdysainetta – porapanoksia - ei sopimuksen mukaan tarvitse hävittää. Reilun miljoonan miinan hävittäminen tulee maksamaan valtiolle noin 200 000 euroa.. Lisäksi Suomi pyrkii nostamaan kehitysyhteistyömäärärahoja humanitääriseen miinanraivaukseen suunnatun määrärahan vuositasolla 6 miljoonaa euroon vuoteen 2014 mennessä. Suomi on tukenut humanitääristä miinanraivausta vuodesta 1999 alkaen 60 miljoonalla eurolla.
Jalkaväkimiinoille ei ole olemassa korvaavaa järjestelmää. Miinat ovat erittäin kustannustehokas asejärjestelmä ja yhä täysin ajanmukainen. Nyt hävitettävät miljoona miina olisivat asianmukaisesti varastoituna säilyneet täysin käyttökuntoisina vielä useita kymmeniä vuosia. Niiden uushankintahinta kappaleelta liikkuisi miinatyypistä ja valmistustavasta riippuen noin 1-5 euron välillä. Miinat ovat kotimaisia. Katoavan suorituskyvyn korvaamiseksi on kehitetty erillisellä 200 miljoonan euron määrärahalla lähinnä Puolustusvoimien valvonta- ja tulenjohtokykyä eri sensorein. Määrärahasta on käytetty noin 160 miljoonaa.
Miinojen pelotearvoa ja tulivoimaa ei ole kuitenkaan käytännössä korvattu mitenkään. Tasavallan hallituksen tekemien leikkauspäätösten johdosta. Puolustusvoimien miinojen korvaamiseen saama määräraha tullaan ottamaan pois muualta budjetista moninkertaisena. Käytännössä miinoista luopuminen niitä korvaamatta, kuten on käymässä, tulee siis heikentämään olennaisesti Suomen puolustuskykyä, kuten myös hallituksen esityksessä eduskunnalle todetaan. Istuva hallitus on myös tehnyt linjauksen , jonka mukaan Suomi ei hanki myöskään Oslon sopimuksen kieltämiä tytär- ja kuorma-ammusjärjestelmiä eli niin kutsuttuja rypäleaseita. Suomi ei ole vielä toistaiseksi liittynyt Oslon sopimukseen. Linjaus olla hankkimatta tytärammusjärjestelmiä kyseenalaistaa myös jalkaväkimiinojen korvaajana esitetyn raskaan raketinheitinjärjestelmän (MLRS M270) käyttöarvon ja heikentää entisestään mahdollisuuksia täyttää jalkaväkimiinojen poistamisen jättämää aukkoa. Raskaaseen raketinheitinjärjestelmään ei ole hankittu muita taisteluampumatarvikkeita kuin maastoon siroteltavia panssarimiinakuorma-ammuksia, nekin eräänlaisia rypäleammuksia.
Suurin osa maailman väestöstä asuu maissa, jotka eivät ole liittyneet Ottawan sopimukseen. Näitä maita ovat muun muassa Venäjä, Kiina ja Yhdysvallat. Puola on sopimusmaana jättänyt varauman sen täytäntöönpanoon. Suomi oli viimeinen sopimukseen liittynyt EU-maa. Puolalla oli vuonna 2009 varastoissa enää noin 200000 sopimuksen kieltämää jalkaväkimiinaa. Kun Suomi luopuu miinojen käytöstä vuonna 2016, jää Venäjän käytännössä ainoaksi asevoimaksi lähialueillamme, joka voi käyttää taistelussa laajamittaisesti ja esteettä myös jalkaväkimiinoja. Tämä heikentää suorituskykyvertailussa Euroopan maiden taistelukykyä verrattuna Venäjään. Venäjän asevoimien kalustoon kuuluu myös huomattavan kehittynyt rypäleammusarsenaali.
Miksiköhän Suomen pitää aina olla mallioppilas joka asiassa. Tuo ratkaisu todella heikentää Suomen puolustuskykyä, varsinkin kun maallamme on 1300 km:n maaraja Venäjän kanssa.
Suomen puolustusvoimien määrärahoja tullaan jälleen laskemaan merkittävästi. Eikä Varmaan aikaakaan kun 350 000 miehen reserviä tullaan taas leikkaamaan.
(Juttussa käytetty osaksi Suomen Sotilas-lehden nro:6/2011 artikkelia/ Kuva internetistä)
