FIGHTERS OF THE EASTERN FRONT IN 1941

ITÄRINTAMAN ALKUAJAN HÄVITTÄJÄT

Messerscmitt 109 F                                                      MiG 3

Tämän ajan saksalaishävittäjät erosivat vain vähän niistä, joita käytettiin taistelussa Englannista vuotta aiemmin.Bf 109 E ja kaksimoottorinen Bf 110 C olivat yhä ensilinjan koneita. Niitä täydensi huomattavasti parempi Bf 109 F. ”Friedrich” oli  merkittävästi paranneltu Bf 109 E, johon asenettu 1300 hv:n Daimler-Benz DB 601E-1 moottori sijaitsi täysin uudelleen suunnitellussa symmetrisessä moottorikehdossa. Suurempi spinneri peitti potkurinnavan , joka oli halkaisijaltaan viisitoista senttiä pienempi kuin edeltäjässään. Moottorisuojuksen vasemmalla puolella sijaitsi silmäänpistävä ahtimen ilmanottoaukko. Vapaasti kantava korkeusvakaaja ei tarvinnut tukia, jotka olivat olleet yksi aiempien 109:ien tunnuspiirteistä. Kannuspyörästä tehtiin sisäänvedettävä, ja siivet ja ohjainpinnat suunniteltiin uudestaan. Muun muassa kärkiväli kasvoi ja siivenkärjistä tuli pyöreät.

Bf 109 F:n aseistus oli kiistelty. Siihen kuului yksi 20 mm:n (15 mm:n F-2 alatyypissä) MG 151, joka ampui potkurinnavan läpi, sekä kaksi kiväärikaliiperista M 17:ää siivissä. Vaikka MF 151:n tulinopeus ja ammuksen lähtönopeus olivat suuremmat kuin MG FF:ssä, monilla tahoilla yhtä tykkiä pidettiin askeleena huonompaan suuntaan. Werner Mölders oli kevyemmän aseistuksen puolestapuhuja, mutta Adolf Galland oli jyrkästi sitä vastaan. Oli miten oli, Bf 109 F oli nopeampi ja ketterämpi kuin edeltäjänsä, mikä teki siitä sopivamman itärintaman olosuhteisiin.

Messerscmitt 110     

Punailmavoimat käytti tähän aikaan monia erityyppisiä hävittäjäkoneita. Lukumääräisesti yleisin käytössä oleva kone oli Polikarpov I-16, mutta operaatio Barbarossan alkaessa Mikojan MiG-3, Lavotshkin LaGG-3 ja Jakovlev Jak-1 olivat tulossa käyttöön. Vaikka samaan aikaan monia englantilaisia ja amerikkalaisia hävittäjiä toimitettiin Neuvostoliittoon, erioten Hurricaneja ja Airacobria, nämä neljä kotimaista konetyyppiä kantoivat päävastuun taistelun alkuvaiheessa.

Vuoden 1933 Viimeisenä päivänä ensilentonsa suorittanut I-16 oli jo syntyessään maailman kärkeä hävittäjäsuunnittelussa. Kaksitasojen aikana alkuunpantu I-16 oli alatasoinen vapaasti kantava yksitaso, jossa oli katettu ohjaamo ja sisäänvedettävä laskuteline. Sen voimanlähteenä oli yhdeksänsylinterinen tähtimoottori. Vuonna 1941 sen suorituskyky oli kuitenkin auttamattomasti vanhentunut saksalaishävittäjiin verrattuna, mutta siinä oli muita hyviä ominaisuuksia. Se oli pieni ja pohjimmiltaan epävakaa, mikä taistelussa paransi koneen ketteryyttä. I-16:n raskas aseistus mainittiin jo aiemmin.

MiG-3 suunniteltiin Yläkorkeuksien  torjuntahävittäjäksi. Sen voimanlähteenä oli kaksitoistasylinterinen rivimoottori. MiG oli erittäin sulava kone ja kykeni taistelemaan Bf 109:ää vastaan keski-ja yläkorkeuksissa, mutta huonommin alempana suuren siipikuormituksensa takia. Aseistus oli kevyenpuoleinen: yksi 12,7 mm:n ja kaksi 7,62 mm:n konekivääriä. Neuvostoliittolaisässä Alexsandr Pokryshkin saavutti suurimman osan 59 ilmavoitostaan MiG-3:lla.

LaGG-3 muistutti ulkoisesti hieman amerikkalaista P-40 Tomahawkia. LaGG oli pääsosin puurakenteinen, ja sen rungossa oli muun muassa koivuviilupinnoite. Koneen kiihtyvyys oli huono, ja sillä oli taipumus sakata ja joutua syöksykierteeseen tiukassa liikehdinnässä. Tämä hillitsi sillä lentäviä kaartotaistelussa, vaikka myöhemmin havaittiin, että taipumus hävisi avattaessa laskusiivekkeitä muutaman asteen verran. Aseistus vaihteli, mutta tavanomainen asennus oli yksi 20mm:n tykki sekä kaksi 12,7 mm:n konekivääriä, joista kaikki nokassa.

Koneista paras oli Jak-1. Se oli aerodynaamisesti puhdas ja erosi aikalaisistaan teräsputkirakenteisella rungollaan, vaikkakin suurin osa sen pinnoista oli koivuviilua. Nopea ja ketterä Jak-1 oli kokonaisen menestyksellisen yksipaikkaisen Jakovlev.hävittäjäperheen isä. Useimpien muiden tuon ajan neuvostokoneiden tapaan Jak oli kevyesti aseistettu: yleensä yksi 20 mm:n tykki ja kaksi 12,7 mm:n konekivääriä koneen nokassa.

Näiden hävittäjien lisäksi neuvostoilmavoimilla oli vielä laajassa käytössä Polikarpov I-153 kaksitasoinen hävittäjä, jonka ainoa etu oli sen ketteryys.

I-16 Polikarpov

HÄVITTÄJÄJIEN TIEDOT

 SAKSALAISET HÄVITTÄJÄT

 

MESSERSCHMITT 109 E

Yksipaikkainen hävittäjä

Moottori: Daimler Benz DB 601Aa; 1175 hevosvoimaa

Mitat: kärkiväli 9,87 m, pituus 8,64m. korkeus 2,50m

Paino: suurin lentoonlähtöpaino 2665kg; tyhjäpaino 2125kg

Suoritusarvot:suurin nopeus 570km/h; nousunopeus 6km 7min 45sec; lakikorkeus 10500m

Aseistus: kummassakin siivessä 20mm tykki; nokalla 2x7,92mm kk

MESSERSCHMITT 109 F

Yksipaikkainen hävittäjä

Moottori: Daimler Benz DB 601E 1300 hevosvoimaa

Mitat: kärkiväli 9,92 m, pituus 8,94m. korkeus 2,60m

Paino: suurin lentoonlähtöpaino 2066kg; tyhjäpaino 2353g

Suoritusarvot:suurin nopeus 600km/h; nousunopeus 5km 5min 12ec; lakikorkeus 11000m

Aseistus: potkurinavan läpi ampuva 15mm tai  20mm tykki; nokalla 2x7,92mm kk

MESSERSCHMITT 110 C

Kaksi/kolmipaikkainen raskashävittäjä

Moottori: kaksi Daimler Benz DB 601A 1100 hevosvoimaa (x2)

Mitat: kärkiväli 16,20m; pituus 12,10m; korkeus 4,13m

Paino: suurin lentoonlähtöpaino 6750kg; tyhjäpaino 5150kg

Suoritusarvot: suurin nopeus 560km/h; nousunopeus 6km 10min 12ec; lakikorkeus 10000m

Aseistus: nokalla kaksi 20mm tykkiä ja neljä 7.92mm konekivääriä sekä yksi taakse suunnattu 7,92mm konekivääri

NEUVOSTOLIITTOLAISET HÄVITTÄJÄT

I-16 POLIKARPOV

Yksipaikkainen hävittäjä ja hävittäjäpommittaja

Moottori: Shevtshov M-63  1100 hevosvoimaa

Mitat: kärkiväli 9,00m; pituus 6,13m; korkeus 2,57m

Paino: suurin lentoonlähtöpaino 2095kg; tyhjäpaino 1490kg

Suoritusarvot: suurin nopeus 490km/h; nousunopeus 5km 4min; lakikorkeus 9000m

Aseistus: nokalla kaksi 7,62mm konekivääriä ja siivissä kaksi 7,62mm konekivääriä tai kaksi 20mm tykkiä; pommeja ja raketteja 500kg

MIG-3

Yksipaikkainen hävittäjä ja hävittäjäpommittaja

Moottori: Mikulin AM-3A  1350 hevosvoimaa

Mitat: kärkiväli 10,20 m, pituus 8,25m. korkeus 2,65m

Paino: suurin lentoonlähtöpaino 3350kg; tyhjäpaino 2595kg

Suoritusarvot:suurin nopeus 640 km/h; nousunopeus 5km 5min 42sec; lakikorkeus 12000m

Aseistus: nokalla 2x7,62mm kk ja yksi 12,7mm kk; pommeja tai raketteja 200kg

JAK-1

Yksipaikkainen hävittäjä ja hävittäjäpommittaja

Moottori: Klimov M-106P  1100 hevosvoimaa

Mitat: kärkiväli 10,00 m, pituus 8,48m. korkeus 2,64m

Paino: suurin lentoonlähtöpaino 2847kg; tyhjäpaino 2347kg

Suoritusarvot:suurin nopeus 580 km/h; nousunopeus 5km 5min 24sec; lakikorkeus 10000m

Aseistus: potkurinavan läpi ampuva 20mm tykki; nokalla 2x7,62mm kk; pommeja tai raketteja 200kg

LAGG-3

Yksipaikkainen hävittäjä ja hävittäjäpommittaja

Moottori: Klimov VK- 105PF-1  1260 hevosvoimaa

Mitat: kärkiväli 9,80 m, pituus 8,81m. korkeus 2,54m

Paino: suurin lentoonlähtöpaino 3190kg; tyhjäpaino 2620kg

Suoritusarvot:suurin nopeus 575 km/h; nousunopeus 5km 5min 48sec; lakikorkeus 9700m

Aseistus: potkurinavan läpi ampuva 20mm tykki; nokalla 2x7,62mm kk; pommeja tai raketteja 200kg

I-153 POLIKARPOV

Yksipaikkainen hävittäjä ja hävittäjäpommittaja

Moottori: Shevtshov M-62  1000 hevosvoimaa

Mitat: kärkiväli 10,00 m, pituus 6,17m. korkeus 2,80m

Paino: suurin lentoonlähtöpaino 2110kg; tyhjäpaino 1348kg

Suoritusarvot:suurin nopeus 450 km/h; nousunopeus 3km 3min; lakikorkeus 10700m

Aseistus: nokalla 4x12,7mm kk; pommeja tai raketteja 200kg

MESSERSCHMITT IN ACTION

(Artikkelissa olen käyttänyt seuraavia lähdekirjoja: Luftwaffe Fighter-Aces, Luftwaffen hävittäjä-ässät/Mike Spick, Fighting Aircraft of The World/Michael Sharpe&Chris Chant; Kuvat: Internet)

FIGHTING VEHICLES OF THE EASTERN FRONT, T-34 TANK

SOVIET TANKS

T-34 MEDIUM TANK

It is difficult to write about the T-34 medium tank without use too many superlatives, as the T34 has passed into the realms of legend. It was one of the decisive weapons of World War II., and was produced in such vast numbers and in so many versions that entire books have been written on the subject without exhausting the stories of the vehicle and its exploits.

BT-7 successor

In simple terms the T-34 had its origins in the shortcomings of the B-7 and its forebears. The first result of the Bt series improvements were the designs known as the A-20 and  A-30 produced in 1938 as developments of the BT-IS but passed over in favour of a heavier-gunned tank with increased armour and known as the T-32. In the T-32 can seen most of the features of the later T-34. It had a well shaped hull with sloped armour and a cast and sloped turret. Which mounted a 76,2mm (3-in) high velocity gun. The strengthened Christie suspension was carried over from the BT series. But the ability to run an wheels without tracks was abandoned. Good as the T-32 was a selection panel requested more armour and so the T-34 was born. It went into production in 1940 and mass production of the T-34/76A soon followed. When Germany attacked the Soviet Union in 1941 the type was already well established, but its appearance came as a nasty shock to the Germans. The T-34’s well – sloped and thick armour (minimum of 18mm/0.71in and maximum of 60 mm/2,36 in) protected the tank against most German anti-tank weapons and the L/30 76,2mm fun, soon replaced in service by an even more powerful L/40 gun of the same calibre was effective against most panzers. The secondary armament fitted was two 7,62mm (0.3in) machine guns. From 1941 onwards the  T-34 was developed into a long string of models, many of the with few externals differences Production demands resulted in many expediences, the finish of most T-34’s being rough to an extreme, but the vehicles were still very effective fighting machines. Despite the disruption of the production lines during 1941, ever-increasing numbers poured off the extemporised lines, and all manner of timesaving production. Methods (ranging from automatic welding to leaving whole sections of surface unpainted) were used. The second major production model was the T-34/76B with a rolled-plate turret.

BT-7

Successor of the T-34 tank

T-34 variants

Successively improved models of the T-34 were T-34/76C with a larger turret containing twin roof hatches in place of the original single hatch; the T-34/76D with a hexagonal turret and wider mantlet, plus provision for jettisonable exterior fuel tanks. The T-34/76E was fitted with a cupola on the turret and was of on all-welded construction. The T-34/76F was identical to the T-34/76F apart from its cast rather than welded turret. (It should be noted that the designations are Western and were designed to provide a means of identification).

In time, the 76,2-mm gun was replaced by an 85-mm (3.34-in) gun using the turret taken from the KV-85 heavy tank. This variant became the T-34/85, which remains in service in Afghanistan, where they have been used by the Talibian militia. They are also used by China which deploys over 500; Croatia, Congo and Mali which deploy 20 each; and Angola and Laos which deploy between 10 and 15 each. Special assault gun versions using the 85-mm gun and later the 100-mm(3.94in) or 122-mm 84.8-in) artillery pieces were developed and flamethrowing , tractor, engineer and mine-clearing versions also rolled off production lines.

However, it was a battle tank that the T-34 has its main claim to fame. High production ensured that the T-34 was available in thousands an the T-34 assumed mastery of the battlefield. This forced the Germans on to the defensive and also took from them both the tactical and the strategic initiative, thus helping win the Soviet war.

INTO ACTION: THE FIRST COMBATS

  

Their firs encounters with the T-34 came as a nasty shock to the Germans during the invasions of the USSR. On 8 July 1941, PzKpfW IIIs of the German 17^th Panzer Division saw a single Soviet tank whose silhouette was unfamiliar. As usual, German gunners opened fire on the approaching tank, expecting to destroy it, but instead saw their rounds ricocheting off the tank’s turret. Increasingly alarmed, the Germans watched this new tank shrug off the shells from their standard 3,7-cm (1.46-in) anti-tank gun as it advanced on its squat tracks through the German position, crushing the anti-tank gun as it went. The tank, a T-34, then disappeared behind the German lines, the Soviet tank was stopped only by a shot into its rear from a 10-cm (3.94-in) gun. Again in Jyly 1941, a 3,7-cm anti-tank battery of Panzerjäger Abteilung 42 reported how it had encountered’ a completely unknown type of tank…We opened fire immediately but the armour was not penetrated until the range was 100m (110yards). Armour-Piercing projectiles stick in the armour plating at 200m (220yards); Another gun crew reported: Half a dozen anti-tank guns fire at he T-34, which sound like a drum-roll. But he drives staunchly through our lines like an impregnable prehistoric monster; Eventually, only the arrival of the 7.5-cm (2.95-in) Pak 40 anti-tank gun could restore the balance.

The German Pzkpfw III tanks was unable to take on the T-34. One German crew reported: “Quite remarkable, lieutenant Steup’s tank made hits on a T-34, once at about 20m (22yards) and four times at 50m (55yards) with the PzGr. 40 projectile without any noticeable effect…The T-34s came nearer and nearer although they were constantly under fire. The projectiles did not penetrate but sprayed off the side; A German tank officer from Pz.Abt. 4 reported: ‘Time and time again our tanks have been split right open by frontal hits. The commander’s cupolas on the PzKpfw III and PzKpfw IV Have been completely blown off, proof that the armour is inadequate and the attachments of the cupolas is faulty. It is also proof of the great accuracy and penetration of Russian T-34’s 76,2mm gun..The former pace and offensive spirit (of the Panzer force) will evaporate and be replaced by a feeling of inferiority, since the crew know they can be knocked out by enemy tanks while they are still a great distance away’.

SPECIFICATION

T-34/76B

T-34/76B

Weight: 28250kg (62280lb)

Powerplant: one Model V-2 34 liquid-cooled V-12 diesel engine delivering 373 KW (500hp)

Dimensions: length 6,58 m (21ft 7in) width 3 m (9ft 10in), height 2,44m (8ft)

Armour: hull nose, upper sides and rear 45 mm, (1,77 in); hull lower sides and glacis plate 47 mm (1,85 in); hull top and cover plate 20 mm (0.70 in); turret front 65 mm (2,56in); mantlet 20-46mm (0,79-1,81 in); turret sides 65 mm (2,56ub); turret rear 47 mm (1,85in); turret roof front 15 mm (0,59 in); turret roof rear 30 mm (1,18in)

Armament: one 76,2 mm (3in) Model 1940 F-34 L/41.2 rifled gun with 80 rounds, and two 7,62 mm (0.3in) DT-machine-guns (one coaxial and one bow) with 2394 round.

Permormance: maximum speed 51,5 km/H (32 mph);  range 450 km (280 miles)

T34/85

T-34/85

Weight: 32000kg (70547lb)

Powerplant: one Model V-2 34 liquid-cooled V-12 diesel engine delivering 373 KW (500hp)

Dimensions: length7,5m (24ft 7,33in) width 3 m (9ft 10in), height 2,39m (7ft 10in)

Armour: hull nose, upper sides and rear 45 mm, (1,77 in); hull lower sides and glacis plate 47 mm (1,85 in); hull top and cover plate 22 mm (0.87 in); belly 18 mm (0,71in); mantlet 90 mm (3,54 in); turret sides 75 mm (2,95 in); turret rear 60 mm (2,36 in); turret roof front 18 mm (0,71 in); turret roof rear 22 mm (0,87 in)

Armament: one 76,2 mm (3in) Model 1940 F-34 L/41.2 rifled gun with 80 rounds, and two 7,62 mm (0.3in) DT-machine-guns (one coaxial and one bow) with 2394 round.

Permormance: maximum speed 50,5 km/H (31,1 mph);  range 300 km (186 miles) on internal fuel.

T-34 IN ACTION

(Sources of the article; Text:The Encyclopedia of tanks&armoured fighting vehicles from World War I to the present day, Pictures:internet)