"TARAN" - TAMMING VICTORIES
When Luftwaffe’s overwhelming units began their vast offensive against the Soviet Air Force on June 22,1941 the Russian pilots, caught by surprise, tried to use all possible means to fend off the enemy, and soon reports were given about brave pilots who had killed German bombers by deliberately engaging in mid-air collision with them. Naturally this desperate act often took the lives of both crews but from a tactical point of view it could be considered as a victory.
Heinkel He-111 - German bomber
During the very first day of the war Soviet pilots reported the killin of 76 German aircrat of which 14 were destroyed by a “taran” or ramming victory. Only one hour after the German offensive began the first “taran” victory was claimed by Lt. I.I.Ivanov, 46 IAP, who rammed one He 111 bomber with his I-16 fighter after runnin out of ammunition above the village of Dubno in Western Ukraine. Ivanov himself lost his life when the I-16 crashed into the ground. He was posthumously awarded the order Hero of the Soviet Union in August 2. 1941
Polikarpov I-16 (Поликарпов И-16)
Soviet fighter
In the 1980s attemps were made on the Soviet Union to produce exact records and statistics on wartime “taran” victories. It is probable that these victories amount to more than 500; this in turn gives grounds to presume that the “taran” method of combat, which at the beginning of the war seemed so desperate, soon developed into an effective form of attack much feared by the enemy when performed with skill. Obviously a taranist who attempted to ram an enemy aircraft by flying into its control surfaces stood a substantial chance to escape alive.
One pilot (Lt Boris Kobzan 184 IAP) is said to have scored four (!) ramming victories. Aleksandr Hlobystov (147 IAP) who fought in the Murmansk area claimed three “tarans” and altogether 18 pilots claimed at least two “tarans”. It stands to reason to suppose that many kills recorded as “tarans” were in fact acchieved unintetionally, at least in some cases Soviet pilot killed in action may have been credited with tarans reported by surviving compatriots.
In addition to these ramming victories, the so-called “crashes ablaze” have been recorded ie. Cases where loss was been inflicted on the enemy by a pilot who succeded in steering his diving aircraft ablaze into a enemy base,. Warship, armoured vehicles etc.
The “taran” victories have been recorded with painstaking thoroughness and so a study into the lists made public in the Soviet Union reveals that there can be found at least eleven cases where the other part has without a doubt been a Finnish aircraft. A glance at the Soviet statistics gives us a clear example of how differently the course of events has been seen by the two-opposing parts even in such a clear-cut case as a mid-air ramming. There are at least two cases where one and the same collision has been recorded as an air victory on both sides.
(From the book: Red Stars-Soviet Air Force in world war two/A-F.Geust,K.Keskinen,K.Stenman)
------------------------------------------------------------------------------------------------------TARANY - TÖRMÄYSVOITOT
Luftwaffen hyökättyä ylivoimaisilla yksiköillään neuvostoilmavoimien kimppuun 22.6.1941 yrittivät yllättyneet neuvostolentäjät puolustautua kaikin keinoin ja nopeasti levitettiin tietoja urhoollisista lentäjistä, jotka olivat pudottaneet saksalaisia pommikoneita ajamalla tahallisesti yhteen ilmassa. Tämä epätoivoinen teko vaati luonnollisesti usein kummankin miehistön hengen, mutta sitä on taktisesti pidettävä voittona. Sodan ensimmäisenä päivänä, 22.6.1941, pudottivat neuvostolentäjät omien ilmoitustensa mukaan 76 saksalaiskonetta, joista ainakin 14 yhteentörmäyksellä.
Jo tunnin kuluessa Saksa hyökkäyksestä suoritettiin ensimmäinen ”törmäysvoitto” eli venäjäksi ”taran” kun ltn I.I.Ivanovin, 46. HävLeR pudotti I-16 hävittäjällään He-111 pommikoneen törmäämällä ammusten loputtua Länsi-Ukrainan rajaseudulla Dubnon kylässä. Ivanaov kuoli itse koneensa syöksyessä maahan, ja hänelle myönnettiin kuoleman jälkeen Neuvostoliiton Sankarin arvo 2.8.1941.
1980-luvulla on Neuvostoliitossa dokumentoitu ja tilastoitu ”törmäysvoittoja” hyvin suurella tarkkuudella. yhteensä lienee suoritettu yli 500 törmäysvoittoa ja voitaneen todeta, että tämä sodan alussa epätoivoinen puolustuskeino kehittyi taitavasti suoritettuna vastustajien pelkäämäksi hyökkäysmuodoksi, Lentämällä esim. vastustajan koneen ohjainpintoihin oli ilmeisesti kohtalaisen suuret mahdollisuudet selviytyä itse hengissä.
Yhdellä lentäjällä (ltn. Boris Kobzan, 184 HävLeR) sanotaan olleen neljä (!) törmäysvoittoa tilillään. Muurmanskin seudulla taistelleella Aleksander Hlobystovilla (147. HävLeR) oli kolme, ja 18 ohjaajalla oli kaksi törmäysvoittoa.
On Luonnollista että kaikki törmäysvoitoiksi kirjatut pudotukset eivät liene olleet aina tarkoituksella tehtyjä, vaan henkiin jääneet neuvostolentäjät lienevät ainakin joissakin tapauksissa raportoineet ”törmäysvoittoja” kaatuneitten lentäjätovereittensa tiliin.
Tutkimalla Neuvostoliitossa julkaistuja luetteloita, löytyy ainakin 11 tapausta, missä toisena osapuolena on ollut suomalainen lentokone.
Voidaan helposti todeta, että niinkin selväpiirteisen tapahtuman kun yhteentörmäyksen kohdalla on tapauksen kulku todettu ihan eri tavalla eri osapuolilla – ainakin kahdessa tapauksessa on yhteentörmäys puolin ja toisin kirjattu ilmavoitoksi.
(Artikkeli kirjasta: Red Stars - Neuvostoliiton ilmavoimat 1939-1945/A-F.Geust, K.Keskinen, K.Stenman)
Stuka attack in Eastern Front (Sep 1943)
Stuka-hyökkäys Itärintamalla (syyskuu 1943)
