Aselajeja

Aselajeja
T-72M, F-18 C/D Hornets, Hamina class Missileboat Pori

keskiviikko 29. toukokuuta 2019

BREWSTER F2A BUFFALO


The first monoplane fighter to equip a squadron of the US Navy, the Brewster F2A Buffalo originated from a US Navy requirement of 1936 for a new generation of carrier-based fighters. In requesting proposals from US manufacturers for such an aircraft, the US Navy indicated requirements which included monoplane configuration, wing flaps, arrester gear, retractable landing gear and an enclosed cockpit. Clearly, this specification recognised the fact that the carrier-based biplane was nearing the end of its useful life.

Proposals were received from Brewster, allocated the designation XF2A-1, Grumman (XF4F-1) and Seversky (XFN-1), but of these the only significant aircraft in the long term was the Grumman design, which was initially of biplane configuration and given serious consideration by the US Navy as an insurance policy against the possible failure of newfangled monoplanes.


XF2A-1

A prototype of the Brewster XF2A-1 was ordered on 22 June 1936, and this flew for the first time in December l937. While bearing a distinct family resemblance to the XSBA-1 of 1934, the new 192 fighter appeared to be tubbier and stubbier, but a comparison of dimensions showed this to be something of an illusion. Of mid-wing monoplane configuration, it was of all-metal construction, except for fabric-covered control surfaces. Hydraulically operated split flaps were provided, and the main units of the tail-wheel type landing gear retracted inward to be housed in fuselage wells. Powerplant consisted of a 950 hp (708 kW) Wright XR-1820-22 Cyclone radial engine.

Service testing of the prototype began in January 1938, and on 11 June the US Navy contracted with Brewster for the supply of 54 of the F2A-1 production model. Deliveries of these started 12 months later, nine aircraft going almost immediately to equip US Navy Squadron VF-3 aboard the USS Saratoga. The available balance of 44 aircraft was, sympathetically, declared surplus to requirements and, instead, supplied to Finland which was then fighting off the might of the Soviet Union. Later equipping the Finnish air force's HLeLv 24 and HLeLv 26 units, they remained successfully operational until mid-1944.


Some 43 of an improved version were ordered by the US Navy in early 1939, this having a more powerful engine, an improved propeller and built-in flotation gear. Designated F2A-2, this began to enter service in September 1940. It was followed by 108 of the F2A-3 variant with more armour and a bullet-proof windscreen, and these two production versions equipped US Navy Squadrons VF-2 and VF-3, and US Marine Corps Squadron VFM-221. A number were used operationally in the Pacific but as the type was overweight, unstable and of poor manoeuvrability, it was no match for opposing Japanese fighters.



Belgian and British purchasing missions ordered 40 B-339 and 170 8-339E aircraft respectively, most of the former going to the UK after Belgium had been overrun. These orders were for land-based versions, without arrester gear and other equipment specifically for shipboard operations, but were otherwise generally similar to the F2A-3s. Of those received from the Belgian order, a small number served with Nos 805 and 885 Squadrons of the Fleet Air Arm, the former squadron using them for support rather than combat duties during the defence of Crete.

Brewster B-339 Buffalo of No. 488 Squadron RNZAF at RAF Kallang, Singapore, late 1941.

Of those which were ordered for the RAF, which gave the type the name Buffalo, deliveries began in July 1940. No. 71 Squadron received the first of these for service trials in September, and it was realised immediately that the Buffalo's performance was totally inadequate for the type's deployment in the European theatre. Instead, they were sent to the Far East to equip the RAF's Nos 67,146 and 243, the RAAF's Nos 21 and 453 Squadrons and the RNZAF's No. 488 Squadron to defend Singapore and Malaya. Completely unsuited to the task, the few which survived the Japanese invasion fought alongside the American Volunteer Group operating in Burma. Buffaloes with the most successful combat record were a small number of almost 100 which had been ordered for the air arm of the Netherlands East Indies' army, which saw action in Java and Malaya. These had the Brewster model numbers B-339D and B-439. The former was similar to the B-339E, but the B-439 had an 1,200 hp (895 kW) Wright GR-1820-G205A engine.



lauantai 27. huhtikuuta 2019

KANSALLINEN VETERAANIPÄIVÄ 27.4.2019


Muistakaahan arkipäivän vaikeuksien keskellä, että joillakin on ollut joskus aika pahat paikat! Joillakin se matka kesti jopa useita vuosia. Noin 90 000 jäi sille tielle! Se on tänään taas kynttilän paikka isäukon haudalle! "Unski" oli rintamalla vuosina 1941- 1944.







lauantai 20. huhtikuuta 2019

TASAN 130 VUOTTA ERÄÄN KORPRAALIN SYNTYMÄSTÄ

Pieni tiivistelmä A.H:n elämästä ja toheloinneista!


Puoli seitsemältä huhtikuun 20. päivän iltana 1889, pilvisenä ja koleana pääsiäislauantaina, Klara Hitler  synnytti kotonaan Gasthof zum Pommerissa, Vorstadt n:o 219:ssä, neljännen lapsensa ja ensimmäisen joka selvisi varhaisvuosistaan elossa (oh shit!). Tämä lapsi sai nimen Adolf.

Hitlerin luokkakuva Leondingin koulusta

Mini Biografia -  Adolf Hitler (20.4.1889 – 30.4.1945)

20.4.1889  A.H syntyy ja parkaisee. Paikkana on Braun am Inn, Itävalta-Unkari.

1889-1907 Lapsuutta, kieroutumista ja joutenoloa.

1907 Lokakuussa Adolf haluaa Picassoksi tai suureksi arkkitehdiksi. Hakee Wienin taideakatemiaan - tuli rukkaset. Nyt vituttaa!!

1907 Lokakuu-1913 Pilvilinnoja, joutenoloa, työnvieroksumista, juutalaisten vihaamista (joka jatkuu vuoteen 1945).

1913 Keväällä olutkellarit kutsuvat, A.H muuttaa Muncheniin, Saksaan

1914 Lokakuussa Aatu lähtee voittamaan rivimiehenä ensimmäistä maailmansotaa.

3.11.1914 Aatu-pojusta tulee korpraali. (seuraava raali olisikin sitten kenraali)

Korpaali Hitler suuressa sodassa.

4.8.1918 Aatu saa rautaristin urheudesta ja muusta vittuilusta (ei kuitenkaan hautaristiä?)
Rautaristin saaminen oli korpraalille harvinaista, hautaristin yleistä!
14.10.1918 Aatulle tulee pyssysillä pipi (sotkee sinappia silmiinsä) ja sota ehtii loppua ennen kuin hän paranee.

24.2.1920 NSDAP (Nationalsozialistische Deutsche Arbeiterpartei)
(Nuo suuret dummkopfit aivan perseestä) perustetaan.

16.7.1921 Aatusta tulee puoluejohtaja. (ei vielä iso JYTKY)

11.11.1923 Aatu on tuhma ja joutuu lusimaan (Aatu ja pojat laittoivat vähän aiemmin kapakassa ranttaliksi, tappelu jatkui myös kadulla). Vallankaappausyritys Munchenissä, Hitler vangitaan 11.11.

1924 Aatu leikkii Päätaloa (Landsbergin vankilassa), tuotos on kuitenkin scheisse, Mein Kampf - Taisteluni tai paremmin Elämäni Luuserina.

Vessapaperia massoille! Aatun hengentuote, Taisteluni.

1924 Joulukuussa Free Adolf Hitler kaikuu ja Aatu pääsee vapaaksi.

1925-1933 Politiikkaa, vaalivoittoja, vastustajien turpaan vetoa sekä yleistä vittuilua.

30.1.1933 (tasan 33 vuotta IluVonin syntymään)
Aatu pääsee valtaan, ja tekee jopa hyviäkin päätöksiä. Saa työttömyyden pois paremmin kuin SMP Suomessa -80 luvulla!

1933-1945 Vittuuntuminen juutalaisiin ja muihin ”ali-ihmisiin” eskaloituu johtuen Aatun kieroutuneesta luuseri- luonteesta! Myös kommarit ovat numero uno Aatun tähtäimessä.

Hitler nuorten miesten seurassa, (epäilyttävää..??)

7.3.1936 Eka sotaleikki onnistuu. Reininmaan miehitys onnistuu ilman paukuttelua

12.3.1938 Taas natsaa! Itävaltalaiset aukaisevat rajansa (pitävät kuitenkin kellarinsa kiinni aina 2000-luvulle). Austria liitetään Germanyyn!

30.9.1938 Sudettimaa uuden johdon saa, vieläkin ilman pyssyttelyä. Sudettialueet Tsekkoslovakiasta Saksalle. (Hitler irvisti ja länsivallat allekirjoitti sopimuksen)

15.3.1939 Hitlerin tuli surku tynkä-Tsekkoslovakiaa ja yhdistää sen takaisin sudettialueeseen …ja tietenkin Saksaan. Eikä veri vieläkään roiskunut!

23.8.1939 Jännä juttu....jännä! Aatu tekee Stalinin (Joe-setä) kanssa sopimuksen (hyökkäämättömyyssopimus ja muuta kivaa). Suunnilleen samanlainen yllätys kuin Trumpin ja Putinin seksisuhde olisi nykypäivänä!

"Terve Joe"..sanoo Joachim. Stalin ja Ribbentrop (Saksan ulkoministeri) sopimuksen allekirjoitustilaisuudessa.

1.9.-30.9.1939 Hitler Tournament alkaa, visit Poland. Puola lakkaa olemasta!

Junkers Ju 87:t (Stukat) Puolan yllä 1939

7.4 – 9.6.1940. Voileipäpöydät ja turskat Vaterlandiin. Niksmannit miehittää Tanskan ja Norjan.
Norskit haraa vastaan kiitettävästi!

10.5.– 22.6.1940  Nyt saa sammakot kyytiä Adolf kiertue Luxemburg, Belgia, Alankomaat ja Ranska. Ranskalaiset kärähtää pahasti!

24.5.1940 Super neron Järkipäätös nro 1. Pysäytetään hyökkäys ennen Dunkirkiä ja annetaan enkkujen pelastaa siirtoarmeijansa kanaalin yli, ei sota yhtä miestä kaipaa. Enkut pelastaa 338 000 (140 000 Ranskista) miestä saarilleen. (suurin osa palaa takaisin 6.6.1944)

10.7.-31.10.1940 Hitlerin kaveri ”Fat”-Göring lupaa että lentokoneleikki (Taistelu Englannista) brittien kanssa päättyy hyvin - jalkapallohuligaanit kuitenkin voittivat!

28.10.1940 Hitlerin makaroonikaveri Benito hyökkää Kreikkaan ja Zorbas soi, Aatu rientää apuun, ja ottaa kainaloonsa Jugoslavian ja Kreikan (1.6.1941).

1941 Benito saa taas turpaansa ja vieläpä Afrikassa. Hitler laittaa Rommelin hiekkalaatikolle kiusaamaan brittejä.

Kuva ajalta kun Beniton toilailut vielä naurattivat Aatua (Mussolini ja Hitler ajelulla).

22.6.1941 Hitlerin suurimpia ”järkipäätöksiä”, Niksmannit hyökkää Neukkulaan!

11.12.1941 Taas järjen riemuvoitto, Aatu julistaa sodan jenkeille (vaikka USA ei julistanut Saksalle!)…hienoa aloitteellisuutta Aatu-Luuserilta!

23.8.1941 Jälleen järkipäätös, voi mikä SOTAPÄÄLIKKÖ!.. sakut jättää Moskovan Josifille..Kiova kiinnostaa. Mitäs yhdestä Moskovasta. Joulukuussa taas kiinnostaisi, mutta paleltaa
ja tuhmat neukut eivät enää juokse pakoon! Kaiken kukkuraksi hyökkäilevät takaisin.

Kenraali talvi ja Neuvostojoukot. Vastahyökkäys Moskovan porteilla joulukuussa 1941.

23.8.1942 Stalingrad ..sehän on Aatun saatava…

3.11.1942 Loppui leikit hiekkalaatikolla, turpiin ja vielä briteiltä El Alameinissä.

8.11.1942 Me halutaan olla arabeja.., amerikkalaiset tekevät maihinnousun Pohjois-Afrikkaan.

2.2.1943 Voihan perkele, ei tullut Stalingradista HitlerGladia vaan turpiin tuli että mäjähti.. Nyt kyllä Vituttaa!

13.3.1943 Jenkit ja britit heittää Aatun lopullisesti hiekkalaatikosta. Sakut (ja makaronit) antautuu Pohjois-Afrikassa. Aatun ohimosuonet sykkii…

4.7.1943 Taas vetkutellaan ….Hitler pelaa varman päälle ja antaa Joe – sedän valmistautua rauhassa ..ja kun on varma että Neukuilla on ylivoima, niin hyökkää Kurskin mutkassa….Mikä NERO…turpiin tuli Adolf raukalle (20.7.).

Neuvostosotilas silittää Pantteria. Tuhottu Panther-tankki Kurskissa.

1943-1944 Turpiin tulee neukuilta joka käänteessä ja kohta vielä muiltakin!

6.6.1944 Liittoutuneet tulevat Euroopan pirskeisiin kutsumatta Normandiassa, Fuhreriä vituttaa lisää. (v…s alkoi oikeastaan jo aiemmin - 9.7.1943 liittoutuneet Sisiliaan ja 3.9.1943 Italiaan).

20.7.1944 Pamaus karttahuoneessa (Ei!..Göring ei pieraissut!). Pommiattentaatti Neroa vastaan. Ja perseelleen meni! Salaliittolaiset ammutaan ja osa tuomitaan julkisesti! Aatulle pikku pipi, tärykalvo meni päreiksi ja käsi kipeeksi!

1944-1945 Erinäistä sekoilua ja kenraaleille ym. vittuilua Fuhrerin (Fuhrer=Luuseri) taholta. Saksasta tulee samalla suuri kivikausi museo.

30.4.1945 Aatu tekee elämänsä onnistuneimman päätöksen ja lopettaa LUUSERI-elämänsä Berliinissä - ja vielä ukkomiehenä. Meni vähän aiemmin naimisiin Eva Braunin kanssa. Ottaa vaimonsa mukaan Valhallaan (helvettiin!).

8.5.1945 Jopa Aatun kaveritkin ymmärtää, että se on siinä. Nahkahousumaa antautuu!

Uutta kaupunkiarkkitehtuuria liittoutuneiden jäljiltä (Hitlerin arkkitehtuuria!). Tuhottu Dresden 1945.

Muuten lopuksi: Aatun isä Alois Schicklgruber muutti nimensä vuonna 1876 Alois Hitleriksi.
”Heil Schicklgruber” ei ainakaan olisi kuulostanut varteenotettavalta kansallissankarin tervehdykseltä!

Jos haluaa lukea oikean elämänkerran Natsi-Saksan diktaattorista, vallan logiikasta ja pahuuden olemuksesta, kannatta lukea Ian Kershawin teos. (Hitler , Ian Kershaw, 2008, 954 sivua)

torstai 14. maaliskuuta 2019

JORMA KARHUNEN


Sain aika nopeaan tahtiin luettua loppuun oheisen muistelmateoksen, Joppe – Ritari Jorma Karhusen elämä. Nopeaa tehtävästä suoriutumista helpotti aiheen mielenkiintoisuus ja kirjoittajan hyvin onnistunut asiankerronta. Olen lapsesta asti ollut kiinnostunut ilmailusta - ja lähinnä sotilasilmailusta. Kuten monet ikäluokkani pojat – niin asiaan perehdyin ensi kertaa Siivet ja Korkeajännitys sarjakuvalehtiä lukien. Kyseisen Jorma Karhusen sotakirjoja olen lukenut ensi kertaa jo ala-asteikäisenä. Kuitenkaan ainakaan pariin kymmeneen vuoteen en ole hänen teoksiaan tutkinut.

Jorma ”Joppe”Karhunen on yksi suomalaisen sotilasilmaillun merkkihenkilöitä. Tämä Jukka Piipposen kirjoittaman 734 sivuinen kirja lähestyy Jopen elämää dokumentaarisesti, mutta samalla romaanikerronnan keinoin. Kirjassa keskitytään suurimmaksi osaksi sota-aikaan, mutta henkilön muustakin historiasta ennen sotia ja sodan jälkeen kerrotaan – kuitenkin pintapuolisemmin. Tietenkin sotaa edeltäneeseen lennonopetteluun, lentämiseen ja sotilasaikaan kiinnitetään myös paljon huomiota.

Kirjasta pidin kovin ja varsinkin lentokohtaukset veivät mukanaan. Melkein tunsin itse olevani Fokkerin, Brewsterin tai Messerschmittin ohjaimissa. Lentolaivue 24 ohjaajien kohtaloista kerrottiin selväsanaisesti kuten myös muuallakin tapahtuneista asioista. Itse pidin lukiessani aina vierelläni netin auki lisätietojen etsimistä varten. Lisäksi käytin apuna teosta – Kohtalokkaat lennot. Tästä Jaakko Hyvösen kirjoittamasta tietoteoksesta tarkistin aina jokaisen kirjassa mainitun suomalaisen alasammutun ohjaajan tietoja, ja tästä kohtalokkaasta lennosta kerrotun tarinan. 

Kirjassa näkyy usein Karhusen huoli kaluston vanhenemisesta ja siitä, että neuvostoliittolaiset saivat koko ajan uutta kalustoa ja heidän lentäjiensä ja taktiikkansa taso parani. Myös huoli lentäjätovereista oli jatkuva. Aika ajoin tuli se hetki, jolloin joku heistä lensi viimeisen lentonsa.

Paljon voisin kertoa tässä muutakin, tästä mielestäni todella erinomaisesta opuksesta. Kerrankin olin tyytyväinen kirjan kuvitukseen, jota vihdoin oli mielestäni tarpeeksi. Kirja on taas yksi niistä jonka varmaan hankin jossain vaiheessa myös omaan kokoelmaani.

Alla on vielä pieni netistä ja Wikipediasta kokoamani tietoisku Jorma Karhusesta sekä Koala kustannuksen julkaisemat tiedot kirjasta.


Jorma karhusen lentämä Fokker D.XXI - FR-112


******************


Jorma ”Joppe” Karhunen (17. maaliskuuta 1913 Pyhäjärvi Ul – 18. tammikuuta 2002 Tampere) oli suomalainen upseeri, hävittäjälentäjä, Mannerheim-ristin ritari ja kirjailija.
Hänen isänsä rautateiden liikennepäällikkö Ananias Karhunen toimi Suojeluskunnan paikallispäällikkönä Uudenmaan Pyhäjärvellä. Jorma-poikakin liittyi Suojeluskunnan poikaosastoon 13-vuotiaana. Jorma Karhunen kirjoitti ylioppilaaksi Heinolassa keskikoulun jatkoluokilta 1933 ja pääsi varusmieheksi Ilmasotakouluun samana vuonna.
Karhusen veljet olivat kenraalimajuri, kirjailija Veikko Karhunen, eversti Osmo Karhunen ja yliluutnantti Erkki Karhunen.

Vanhempien veljiensä Veikon ja Osmon esimerkkiä seuraten hän halusi upseeriksi (neljäs veljeksistä Erkki oli reserviupseeri) ja kävi ilmavoimien Reserviupseerikoulun sekä Kadettikoulun ilmasotalinjan 1934–1936. Valmistuttuaan hän toimi Fokker-lentäjänä lentolaivue 24:ssä Utissa. 

Sotien aikana Karhunen oli lentueen päällikkönä aluksi Fokker-, myöhemmin Brewster-koneilla. Hänet ylennettiin kapteeniksi 1941, ja seuraavana vuonna hänelle myönnettiin Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-risti numerolla 92 ansioistaan hävittäjälentäjänä. Ylennystä majuriksi 1943 seurasi nimitys komentajaksi Hävittäjälentolaivue 24:ään, josta tuli sodanjälkeisessä uudelleenjärjestelyssä Hävittäjälentolaivue 31. Karhunen saavutti sotien aikana 1939–1944 yhteensä 31,5 ilmavoittoa. 

Sotien jälkeen hän palveli ilmavoimissa lentovarikon varapäällikkönä 1946–1949 ja kävi Sotakorkeakoulun 1948–1949. Hän yleni everstiluutnantiksi 1951, ja samana vuonna hänet nimitettiin lentorykmentti yhden komentajaksi. Sen jälkeen vuosina 1952–1955 hän toimi 2. lennoston komentajana. Tänä aikana hän lensi myös suihkukoneella. Myöhemmin Satakunnan lennostoksi nimensä muuttaneesta joukko-osastosta Karhunen jäi eläkkeelle 1955. 

Eläkkeelle jäätyään Karhunen aloitti sotakirjailijan uransa ja käytti kirjailijanimenä lempinimeään Joppe. Hän kirjoitti erityisesti talvi- ja jatkosodan ilmataisteluista käyttäen hyväksi sodassa mukana olleiden henkilöiden kertomuksia. Hän ei ollut niinkään historioitsija vaan ennemminkin kirjailija, joka kunnioitti sotaveteraanien saavutuksia. Kolmessa kirjassaan Talvisodan taivas, Ujeltavat potkurit ja Siipien sirkus hän kirjoitti romaanimuodossa; tapahtumat olivat todellisia mutta henkilöiden nimet vaihdettu. Näiden kolmen kirjan kokijahahmo, luutnantti Jarmo Karhe, on tosiasiassa Karhunen itse. Selvästi tunnistettavissa myös nimellä Pekka Tuli esiintyvä kapteeni Pekka Kokko, joka yhdessä vääpeli Sesse Vitikaisen kanssa sai lentäjäkuoleman talvella 1944 Pyry-koneen maahansyöksyssä. Muiden pilottihahmojen, kuten Illu Juutin (Ilmari ”Illu” Juutilainen), Eikka Luukan (Eino ”Eikka” Luukkanen), Hans Wildin (Hans ”Hasse” Wind), jne nimet on pidetty vielä selkeämmin tunnistettavissa kirjoitusasua vain hieman muokaten. 
Historialliset komentajat, jotka eivät esiinny kirjoissa henkilökohtaisesti, kuten Siilasvuo tai Kuhlmey on pidetty sellaisenaan. Lopulta kun Karhunen sai varmistettua, että oikeitakin nimiä saisi käyttää henkilöhahmoilla, hän muutti tekstiään enemmän dokumentaariseksi. 

Suomen Ilmailuliitto myönsi vuonna 1992 everstiksi 1967 ylennetylle Joppe Karhuselle Harmon-
patsaan. 

Karhunen voitti upseerien sarjan mestaruuden SA hiihtomestaruuskilpailuissa 1937 ja osallistui Suomen joukkueessa sotilaspartiohiihdon MM-kisoihin Zakopanessa 1939. 


Jorma Karhusen Brewster - nimikkokone BW-366





Kapteeni Jorma Karhunen ja Lentomestari Ilmari Juutilainen 
sekä keskellä Peggy Brown - takana Brewster



******************
JOPPE- RITARI JORMA KARHUSEN ELÄMÄ


Jukka Piipponen

Joppe - Ritari Jorma Karhusen elämä

Isänmaallisessa perheessä kasvanut Jorma Karhunen näki eräänä keväisenä päivänä Ilmavoimien taitolentoesityksen. Lentosirkus teki nuorukaiseen niin suuren vaikutuksen, että hän teki tuolloin päätöksen hakeutua lentäjäksi Ilmavoimiin.

Karhunen sai kolmekymmentäluvulla perusteellisen koulutuksen Ilmavoimien lentäjäupseeriksi. Laivuepalvelus alkoi perinteikkäässä Utissa hävittäjäkoneilla varustetussa Lentolaivue 24:ssä. Opitut taidot laitettiin talvisodassa käyttöön ja punailmavoimien kimppuun käytiin aina kun sää ja oma vähälukuinen Fokker-kalusto sen salli.

Jatkosodassa Joppe Karhusen kolmoslentueella oli käytössään Brewsterit. Taivaan helmeksikin kutsutuilla hävittäjillä Lentolaivue 24 saavutti runsaasti ilmavoittoja vähäisin tappioin. Yksilösuoritusten lisäksi oman panoksensa menestykseen toivat niin taktiikka ja taistelunjohto kuin radiotiedustelukin. Saavutukset eivät jääneet huomaamatta ja Karhuselle myönnettiin syyskuussa 1942 Mannerheim-risti. Laivueen lentueet tekivät laajat kierrokset Itä-Karjalassa päätyen Kannaksen puolustukseen. Laivueenkomentajana Joppe Karhunen johti Messerschmitteillä taistelevia miehiään kesäsodan 1944 ratkaisevina hetkinä. Talvi- ja jatkosodassa Karhunen saavutti 31 ilmavoittoa.

Sodan jälkeen Joppe Karhunen eteni everstiluutnanttina lennostonkomentajaksi ja oli luotsaamassa Ilmavoimia suihkukonekauteen. Eläkkeellä Joppe Karhunen loi vielä pitkän uran maamme tuotteliaimpana ilmasotakirjailijana.

Sid.
148 x 210 mm
736 sivua
230 kuvaa
1. painos
ISBN
978-952-229-194-3




perjantai 22. helmikuuta 2019

ITÄRINTAMAN OPERAATIOKARTASTO 1941-1945


Helmikuisella Kuopion reissulla löytyi kolme uutta kirjaa kokoelmiini. Suomalaisesta kirjakaupasta mukaan tarttui mielenkiintoinen Itärintamaa käsittelevä teos, Itärintaman operaatiokartasto 1941-1945. Antikvariaatti Kirja- ja Lehtilinnasta tulikin sitten hankittua todellinen harvinaisuus täällä Suomessa, гермaнcкая армия вo вtoгой мировой войне (Saksan armeija toisessa maailmansodassa); eli kirja on alkuperäiskielellä venäjäksi. Samaisesta liikkeestä haalin vielä mukaan alkuperäisen eli tässä tapauksessa englanniksi kirjoitetun ilmataisteluteoksen, Battle of Britain (Taistelu englannista).

Näissä riittääkin taas tutkittavaa, ja varsinkin tuo itänaapurin teos aiheuttaa jonkin verran vaivaa heikohkon venäjän sanavaraston takia, vaikkakin jotakin olen jo ensi silmäyksellä onnistunut sieltä ymmärtämään. 

Näistä kirjoista halukkaan on helpoin hankkia tietenkin tuo Robert Kirchubelin  kirjoittama ”karttakirja”, Itärintaman operaatiokartasto 1941-1945. Tämä kyseinen teos on kivijalkakauppojen lisäksi hyvin saatavilla nettikaupoista.


*****************

ITÄRINTAMAN OPERAATIOKARTASTO 1941 - 1945


Toisen maailmansodan itärintama on maailmanhistorian suurin rintama niin maantieteellisen ja ajallisen pituuden kuin armeijoiden miesvahvuuden ja menetettyjen ihmishenkienkin osalta.
Tämä laaja kartasto visualisoi kaikki sotatoimet, joita Berliinistä aina Moskovan edustalle, Stalingradiin ja Itä-Preussiin ulottuneella rintamalla käytiin. Mukana on myös Suomen lähialueen taistelut ja mm. suomalaisten käymät taistelut Karjalankannaksella.
Tarkat ja yksityiskohtaiset sotakartat havainnollistavat erinomaisesti sotatoimien käsittämättömän laajuuden ja antavat elävän kuvan taisteluiden kulusta.
Itärintama oli toisen maailmansodan tärkein näyttämö. Sinne sijoitettiin Wehrmachtin suurin miesvahvuus, ja siellä puna-armeija lopulta kukisti Saksan asevoimat.
Vuonna 1941 alkaneesta operaatio Barbarossasta aina Berliinin murtumiseen vuonna 1945 saksalaiset ja neuvostosotilaat taistelivat Valkovenäjän metsissä ja soilla, Ukrainan tasangoilla ja Kaukasuksen vuorilla.
Teoksen 128 karttaa ja niihin liittyvät tekstit kuvaavat tarkasti niin taistelut ja joukkojen liikkeet, hyökkäykset ja perääntymiset, mutta myös molempien osapuolten suunnitelmat ja arviointivirheet.

Kirjan tiedot

Ilmestymisaika:10/2018, viikolla 44
Sivumäärä:272 s.
Koko:197 x 257 mm
Sidosasu:Sidottu
Kirjastoluokka:90.35
ISBN:9789523127029
Muuta: Suomennos Tapio Kakko, Kansi Taittopalvelu Yliveto Oy

Kirjan laji




torstai 14. helmikuuta 2019

HAPPY VALENTINE´S DAY

Hyvää Ystävänpäivää!!



Niin....nämäkin viiksekkäät "vekkulit" olivat hetken ystäviä!


Yhtä jalkaa mentiin hetki!


No...naimisiin ei kuitenkaan menneet!


Hitler ehti pettää "ystävänsä" ensin!

Ja lopulta: Hitler sai turpiinsa Stalinin uusien kamujen avustuksella!


Semmoinen oli tämä ystävyys....

Mutta, joka tapauksessa....




sunnuntai 27. tammikuuta 2019

LENINGRADIN PIIRITYS 1941-1944

Tänään sunnuntaina tuli kuluneeksi tasan 75 vuotta Leningradin piirityksen päättymisestä.


Leningradin piiritys oli toisen maailmansodan aikana suoritettu sotilasoperaatio, jonka aikana Leningradin kaupungin maayhteydet muuhun Neuvostoliittoon katkaistiin.


Piiritys alkoi 8. syyskuuta 1941 ja päättyi 27. tammikuuta 1944 kun Saksan joukot saatiin ajetuksi Laukaanjoen tasalle kaupungista.

Piirityksen aikana kaupungissa kuoli satojatuhansia ihmisiä.