Tasan 75 vuotta sitten alkaneessa taistelussa Saksan Wehrmacht kohtasi oman ”Cannaensa”.
Näiden noin kaksi viikkoa kestäneiden taisteluiden jälkeen Saksan Keskustan armeijaryhmä oli käytännössä tuhottu.
**********************************************
Operaatio Bagration - Stalinin kosto
(Anthony Tucker Jonesin kirjan kansi)
Kesällä 1944 puna-armeija murskasi Saksan Wehrmachtin Keskustan armeijaryhmän yhdessä sotahistorian mittavimmista hyökkäyksistä. Lähes päivälleen kolme vuotta Neuvostoliiton natsi-invaasion jälkeen käynnistetty operaatio Bagration oli Stalinin kosto Hitlerille, jonka operaatio Barbarossaa ei ollut unohdettu.
Sarjalla ylivoimaisia hyökkäyksiä puna-armeija sai takaisin haltuunsa käytännössä kaikki ne alueet, jotka Neuvostoliitto oli menettänyt vuonna 1941.
Neuvostoliittolainen T-34/85 tankki ja konekivääri
Operaatio
Barbarossan alkamisen kolmantena vuosipäivänä 22.kesäkuuta 1944
sai alkunsa eräs toisen maailmansodan merkittävimmistä
tapahtumista. Neuvostoliiton operaatio Bagration aloittaisi Saksan
rintaman lopullisen murskaamisen. Vaikka läntiset historiantutkijat
usein ylenkatsovat tätä operaatiota, hyökkäys ja siihen liittyvät
operaatiot olivat ratkaisevampia Saksan lopulliselle tappiolle kuin
Normandian maihinnousu.
Operaatio Bagration
aloitti kokonaisen Itämereltä Karpaateille ulottuvan päällekkäisten
operaatioiden sarjan, ja hyökkäyksen ryöppyävä rytmi sai
saksalaiset lopullisesti menettämään tasapainonsa ja esti heitä
vakiinnuttamasta rintamaa enää lainkaan. Kun nämä valtavat
hyökkäykset lopulta tyrehtyivät, Itä-Euroopassa valta oli
vaihtunut ja Wermachtin seuraava taistelu käytäisiin itse
Kolmannesta valtakunnasta.
Saksalaisia sotilaita antautumassa puna-armeijan sotilaille
Kesäkuun alussa
saksalaiset ilmatorjuntamiehet olivat ampuneet alas Keskisen
armeijaryhmän ylitse lentäneen neuvostoliittolaisen
tiedustelukoneen ja ottaneet vangiksi lentäjän, joka oli
neuvostoliittolainen esikuntaupseeri. Häneltä löydettiin
suunnitelmat, jotka selvästi osoittivat seuraavan hyökkäyksen
kohdistuvan Keskiseen armeijaryhmään. Hitler ei kuitenkaan pannut
painoa tiedusteluvoitolle tai muuttanut joukkojensa ryhmitystä sen
mukaan, koska hän ja hänen neuvonantajaremminsä olivat
vakuuttuneita siitä, että seuraava hyökkäys kohdistuisi
Ukrainaan. Stavkalla oli muita ajatuksia ja se ennusti, että heikoin
lohko saksalaisten ryhmityksessä oli äärimmilleen venytetyn
Keskisen armeijaryhmän kohdalla. Puna-armeija päätti hyökätä
rintaman tälle lohkolle, ja neuvostoliittolaisten lopullisena
tavoitteena oli iskeä kiila Pohjoisen armeijaryhmän ja Keskisen
armeijaryhmän väliin, ehkä jopa eristää ensiksi mainittu
kokonaan. Neuvostoliiton panssarijoukkojen lopullinen tavoite olin
näin ollen Itämeren rannikko.
Operaatio Bagration
(napsauta suuremmaksi)
Tässä vaiheessa
Keskisen armeijaryhmä todellakin oli venytetty äärimmilleen
Valko-Venäjällä Baltian ja Pripetin soiden välillä 650 000
neliökilometrin alueella. Krim oli menetetty toukokuussa.
Saksalaiset sotilasjohtajat pitivät koko Pohjoisen armeijaryhmän
vetäytymistä suotavana, sillä se ei enää palvellut mitään
strategista tarkoitusta. Toivo Leningradin valtaamisestakin oli
haihtunut, Toimenpide olisi lyhentänyt rintamaa huomattavasti ja
vapauttanut joukkoja muille alueille. On sanomattakin selvää, että
Hitler hylkäsi ehdotuksen suoralta kädeltä ja väitti , että
Baltian maiden hallinta sitoi paljon neuvostojoukkoja ja piti Suomen
sodassa. Tämä itsepintaisuus oli tavanmukaisesti johtamassa uuteen
katastrofiin.
Kun von Kluge oli
loukkaantunut auto-onnettomuudessa, Keskisen armeijaryhmän otti
komentoonsa sotamarsalkka Ernst Busch. Kaikista sodan ajan
marsalkoista Busch oli kaikkein sopimattomin korkea-arvoiseen
tehtäväänsä. Tämän keskinkertaisen upseerin nopea yleneminen
voidaan lukea sen ansioiksi, että hän oli ennemminkin kiihkeä
Hitlerin tukija kuin sotilaallisesti pätevä. Kuitenkin jopa Busch
kykeni ymmärtämään, että hänen rintamansa saisi niskoilleen
puna-armeija seuraavan hyökkäyksen voiman. Hän pyysi lupaa saada
vetää Keskinen armeijaryhmä takaisin Berezinajoelle sekoittaakseen
puna-armeijan valmisteluja ja suojellakseen miehiään hyökkäyksen
alun raivokkuudelta. Buschin näkemyksen mukaan Harkovan kaltainen
välitön vastahyökkäys voitaisiin aloittaa, mikäli puna-armeijan
isku osuisi tyhjiin linjoihin. Tapansa mukaan Hitler kuitenkin
kieltäytyi antamasta lupaa minkäänlaiseen vetäytymiseen.
Neuvostosotilaat etenevät tykistökeskityksen turvin
Keskisen
armeijaryhmän 700 000 miestä vastassa oli kolmen puna-armeijan
rintaman 166 divisioonaa, eli kaikkiaan 1 250 000 miestä.
Saksalaiset olivat pahasti alivoimaisia puolustusaseissa eli
panssarivaunuissa, tykistössä ja lentokoneissa. Esimerkiksi 900
saksalaista panssarivaunua vastassa oli 4000 puna-armeijan vaunua.
Hyökkäys alkoi hirvittävällä 30000 tykin ja Katjusa-
raketinheittimen tykistöpommituksella. Jo yksin tässä
alkuvalmisteluissa kaatui tuhansia saksalaisia. Eloonjääneet olivat
niin poissa tolaltaan ja hajallaan, että kun puna-armeijan
panssarivaunut ja jalkaväki hyökkäsivät, saksalaiset eivät juuri
kyenneet vastarintaan. Samaan aikaan puna-armeijan ilmavoimien
ennakoiva ilma-isku pyyhkäisi käytännössä Luftwaffen taivaalta.
Näitä iskuja seurasivat maataistelukoneiden parvet, jotka ampuivat
huolto- ja panssarikolonnoja ja aiheuttivat raskaita tappioita
jalkaväelle, tykistölle ja johtoelimille. Ensimmäistä kertaa
sodan aikana neuvostojoukot olivat saaneet ilmaherruuden ja käyttivät
sitä tehokkaasti hyväkseen.
Neuvostoliittolainen IL-2 "Sturmovik" maataistelukone
Operaatio Bagration
osoittautui pian Saksan koko sodan suurimmaksi yksittäiseksi
tappioksi. Liiaksi venytetty saksalainen rintama romahti niin
nopeasti, ettei lujan puolustuslinjan muodostamisesta ollut
toivoakaan, ja saksalaiset joukot joko tungettiin takaisin Puolaan
Veikselille saakka tai ne tuhoutuivat verilöylyssä. Kaikkiaan 400
000 miestä kaatui, haavoittui tai katosi Keskinen armeijaryhmä
lakkasi yksinkertaisesti olemasta.
Puna-armeijan
panssarivaunut virtasivat rintamaan revitystä aukosta ja etenivät
hellittämättä ja tappioista piittaamatta. Puna-armeijan
panssarivaunut ajoivat jopa läpikulkemattomana pidettyjen Pripetin
soiden halki hiljan tehtyjä tukkiteitä myöten. Jokaista läpimurtoa
hyödynnettiin häikäilemättä, eikä hyökkäysnopeuden annettu
laskea. Sen sijaan vastarintapesäkkeet ohitettiin ja ansaan jääneet
saksalaisjoukot jäivät kaksinkertaisiin motteihin: yksi
saartorengas sitoi saarrettuja joukkoja ja toinen esti apujoukkojen
toiminnan. Puna-armeijan panssarikomentajat olivat selvästi ottaneen
opiksi Saksan panssarijoukkojen kolmena edellisvuonna antamista
ankarista iskuista.
Tuhottuja saksalaisia Pzkw IV panssarivaunuja
Neuvostojoukot
etenivät ensimmäisen viikon aikana 250 kilometriä ja avasivat 400
kilometrin levyisen aukon Saksan rintamaan. Kesäkuun 27. päivään
mennessä Vitebsk oli eristetty, mikä avasi valtavan aukon Saksan 3.
panssariarmeijan linjoihin. Yhden panssariarmeijakunnan kokoiseksi
kutistunut panssariarmeija työnnettiin pian Liettuaan. Minskin
ympärillä sulkeutui valtava pihtiliike heinäkuun alussa ja saartoi
sisäänsä 100 000 saksalaista. Heinäkuun puoliväliin mennessä
puna-armeijan kärkijoukot olivat syvällä Koillis-Puolassa ja
vaarallisen lähellä Itä-Preussia. Neuvostojoukot siirsivät nyt
hyökkäyksen voimat keskustasta sivustoille ja hyökkäsivät
pohjoisessa ja etelässä.
Heti kun Keskisen
armeijaryhmän katastrofaalinen rohahdus kävi selväksi, Hitler
erotti onnettoman Buschin ja nimitti 28. Walter Modelin komentamaan
oman Pohjois-Ukrainan armeijaryhmänsä (jonka nimi muutettiin
samalla Eteläiseksi armeijaryhmäksi) lisäksi Keskistä
armeijaryhmää. Model oli täydellinen mies tehtävään.
Model havaitsi pian
rintaman heikot kohdat ja vahvisti niitä parhaansa mukaan, vaikka
menestys jäi heikoksi. Hän onnistui siirtämään toisen
armeijaryhmänsä niukkoja reservejä Keskisen armeijaryhmän tueksi,
Ennen kaikkea Model pyrki sulkemaan aukon, jonka puna-armeija oli
iskenyt 4. armeijan ja 3. panssariarmeijan väliin. Sen lisäksi oli
vielä lyöty uusi aukko Eteläisen armeijaryhmän alueelle 1. ja 4.
panssariarmeijan väliin. Model aikoi sulkea aukon hätäisesti
uudelleenjärjestetyllä 17. armeijalla. Sen saapumiseen saakka
useiden neuvostoläpimurtojen torjuminen lankesi 24.
panssaridivisioonalle. Divisioonankomentaja onnistui siinä luomalla
useita taisteluosastoja, jotka käyttivät menestyksellistä
ylläkkötaktiikkaa, kunnes 17. armeija oli jämäkästi paikoillaan.
Samalla kun tämä taistelu kiihtyi huippuunsa, Fuhrer kaipasi
sotamarsalkkaansa yhä kipeämmin lännessä, ja Model siirrettiin
lännen joukkojen komentajaksi elokuun puolivälissä.
T-34/85 panssarivaunuja ja puna-armeijan sotilaita tutkimassa tuhottua vihollisajoneuvoa
Kun operaatio
Bagration alkoi, kyvykkään panssarikomentajan Herman Balckin
komentama XLVIII panssariarmeijakunta oleili Lembergin ja Tarnapolin
liepeillä noin 150 kilometriä Karpaateilta pohjoiseen.
Panssariarmeijakunnan rintama kuli Styrpajoen mukaisesti ja sitä
miehitti noin kymmenen divisioonaa, muun muassa tykistödivisioona ja
joukko pienempiä erillisiä jalkaväkiosastoja. Armeijakunnan vanhat
1. ja 8. panssaridivisioona olivat nyt reservissä.
Balck oli
valmistautunut ja laatinut suunnitelman neuvostojoukkojen lyömiseksi
takasin toistuvilla pienillä hyökkäyksillä,joiden tarkoituksena
oi sekoittaa niiden hyökkäysvalmistelut ja järjestellä uudelleen
saksalasisten omat puolustusasemat, Kuten säntillinen Von Mennenthin
puresvasti huomautti, Modelin tinkimätön asenne aiheutti kuitenkin
lisää vaikeuksia. Model oli antanut käskyn, jonka mukaan etulinja
piti pitää täysin miehitettynä yölläkin, ja sama koski koko
rintamalinjaa. Busch ja myös Balck tahtoivat etulinjaksi
etuvartioasemien ketjun, jolloin pääpuolustuslinja olisi vasta
taempana poissa tykistön ulottuvilta. Lisäksi hän tahtoi , että
oma tykistö keskitettäisiin hyödyllisempään
vastatykistötoimintaan, ja saatavilla olevat panssarivaunut
keskitettäisiin valmiiksi liikkuviksi hälytyskunniksi puna-armeijan
mahdollisia läpimurtoja vastaan. Pitkän väittelyn jälkeen Model
lopulta taipui,mutta puna armeija pääsi läpimurtoon ennen kuin
saksalaisten tykistö oli ennätetty järjestää kokonaan
panssaritoruntarintamiin. Ainakin jalkaväki säästyi Keskisen
armeijaryhmän tovereiden saa kohtalaolta, mutta Balckin
puolustussuunnitelmat vaikeutuivat pahasti.
Neuvostoliittolainen "Katjusha" raketinheitinpatteri tulittaa saksalaisten asemia
Heinäkuun 14.
päivänä puna-armeija aloitti etelässä kauan odotetun iskun
Galitsiaan. Hyökkäystapa oli identtinen edellisen hyökkäyksen
kanssa: raju, mutta lyhyt tykistövalmistelu, jota seurasivat ilma-
ja maahyökkäykset. Balckin valmistelut kuitenkin osoittautuivat
hyödyllisiksi, ja puna-armeija pääsi läpimurtoon vain kahdella
lohkolla. Balck käski välittömästi reservissä olleet kaksi
panssaridivisioonaansa vastahyökkäyksen. Ensimmäinen
panssaridivisioona saavutti menestystä, mutta 8. panssaridivisioonan
komentaja ei noudattanut Balckin käskyjä ja valitsi
hyökkäysväyläkseen tien metsäuran sijaan. Kuten odotettavissa
oli, puna-armeijan ilmavoimat iskivät lujaa, ja suojaton
panssaridivisioona tuhottiin. Balck oli oikeutetusti raivoissaan ja
totesi sodan jälkeen, että ”on mielenkiintoista panna merkille,
että sattumalta kyseinen henkilö oli arvossa pidetty
yleisesikuntaupseeri. Nokkela, mutta valitettavasti hyvin
epäkäytännöllinen.”
Balck lähetti Von
Mellenthinin ottamaan divisioonan tilapäisesti komentoonsa ja käski
sen auttaa saarrettua XIII armeijakuntaa koillisessa. Vahvat
neuvostojoukot olivat eristäneet XIII armeijakunnan 40 000 miestä
XLVIII panssariarmeijakunnasta, ja von Mellenthin odotti kiivaita
taisteluja. Sen sijaan hän huomasi, että vai puolta tuntia ennen
hyökkäyksen alkua divisioonan panssarirykmentin komentaja käski
suojaavaa jalkaväkeä vetäytymään täysin vihollisen nähden.
Raivostunut von Mellenthin erotti välittömästi hairahtanen
rykmentinkomentajan, mutta nyt oli jo liian myöhäistä hyökätä,
sillä ennakkovaroituksen saaneet neuvostojoukot olivat vahvistaneet
asemiaan. Onneksi saarretut joukot onnistuivat murtautumaan ulos
saartorenkaasta rynnäköimällä itse raivokkaasti puna-armeijaa
vastaan van käsiaseet mukanaan.
Taistelun väsyttämä saksalainen KK-mies tovereineen
Saksalaisten linjat
olivat kaikesta huolimatta kestämättömät, ja XLVII
panssariarmeijakunta ajettiin etelään Karpaateille. Elokuun
ensimmäisellä viikolla puna-armeija oli saanut haltuunsa Lublinin
ja Konevin rintaman joukot olivat päässet Veikselille. Saksalaisten
1. ja 4. panssariarmeija olivat vetäytymässä sekasortoisesti , kun
Balck ja hänen ”nokkela yleisesikuntamiehensä” von Mellenthin
siirrettiin 28. heinäkuuta komentamaan 4. panssariarmeijaa. Konev
hyökkäsi tuolloin hellittämättä päin 4. panssariarmeijaa ja
toivoi eristävänsä sen 1. panssariarmeijasta. Neljännen
panssariarmeijan edellinen komentaja Raus siirrettiin pohjoiseen 3.
panssariarmeijan komentajaksi.
Puna-armeija
keskittyi valtaamaan sillanpääasemia Veikselin vastarannalta
elokuun alussa. Niistä huomattavin oli Baranovissa ollut suuri
sillanpää, mutta neuvostojoukot saivat myös muutamia pienempiä
sillanpääasemia. Sillä valin kun saksalainen jalkaväki taisteli
päättäväisesti sillanpäiden rajaamiseksi, Balck iski sekä II
että XLVIII panssariarmeijakunnalla Baranovin sillanpäätä vastaan
ja onnistui supistamaan sitä huomattavasti. Guderian kehui Balckin
toimia vuolaasti, mutta valitti sitä, ettei sillanpäätä saatu
pyyhkäistyä kokonaan kartalta. Balck onnistui myös muutamia
pienempiä puna-armeijan sillanpäitä vastaan, ja taitava
panssarijoukkojen käyttö kulutti neuvostoliittolaiset puolustajat
loppuun.
Saksalainen Pzkw V Panther panssarivaunu vastahyökkäyksessä
Heinäkuun 28.
päivänä puna-armeijan panssarikärjet ylsivät Puolassa
Brest-Litovskiin, mistä operaatio Barbarossa oli kolme vuotta
aiemmin alkanut, Veikselillä puna-armeijan hyökkäys alkoi
kuitenkin tyrehtyä. Elokuun alussa viisi saksalaista
panssaridivisioonaa – 4., 19., 3. SS Totenkopf, 5. SS Wiking ja
Hermann Göring- panssaridivisioona – pysäyttivät neuvostojoukot
Varsovan porteille. Puna-armeijan pysähtyminen joelle johtui
kuitenkin pikemmin tarpeesta kasata tarvikkeita viimeistä hyökkäystä
varten kuin saksalaisten terästäytyneestä puolustuksesta. Kun
operaatio Bagration lopulta pysähtyi, puna-armeija oli edennyt 720
kilometriä kuukaudessa ja tuhonnut keskeisen armeijaryhmän täysin.
Tuhottu saksalainen rynnäkkötykki ja muuta kalustoa
Jono saksalaisia vankeja
Blogiartikkelissa käytetyt tekstilähteet: Stalinin Kosto - Puna-armeijan vastaisku kesällä 1944/Anthony Tucker Jones, Panssarisota, Saksan panssaridivisioonat toisessa maailmansodassa/Peter McCarthy&Mike Syron, Suomen Sotilas 3/2019
Kuvat: Internet
Video: Youtube
