Sain aika nopeaan tahtiin luettua loppuun oheisen muistelmateoksen, Joppe – Ritari Jorma Karhusen elämä. Nopeaa tehtävästä suoriutumista helpotti aiheen mielenkiintoisuus ja kirjoittajan hyvin onnistunut asiankerronta. Olen lapsesta asti ollut kiinnostunut ilmailusta - ja lähinnä sotilasilmailusta. Kuten monet ikäluokkani pojat – niin asiaan perehdyin ensi kertaa Siivet ja Korkeajännitys sarjakuvalehtiä lukien. Kyseisen Jorma Karhusen sotakirjoja olen lukenut ensi kertaa jo ala-asteikäisenä. Kuitenkaan ainakaan pariin kymmeneen vuoteen en ole hänen teoksiaan tutkinut.
Jorma ”Joppe”Karhunen on yksi suomalaisen sotilasilmaillun merkkihenkilöitä. Tämä Jukka Piipposen kirjoittaman 734 sivuinen kirja lähestyy Jopen elämää dokumentaarisesti, mutta samalla romaanikerronnan keinoin. Kirjassa keskitytään suurimmaksi osaksi sota-aikaan, mutta henkilön muustakin historiasta ennen sotia ja sodan jälkeen kerrotaan – kuitenkin pintapuolisemmin. Tietenkin sotaa edeltäneeseen lennonopetteluun, lentämiseen ja sotilasaikaan kiinnitetään myös paljon huomiota.
Kirjasta pidin kovin ja varsinkin lentokohtaukset veivät mukanaan. Melkein tunsin itse olevani Fokkerin, Brewsterin tai Messerschmittin ohjaimissa. Lentolaivue 24 ohjaajien kohtaloista kerrottiin selväsanaisesti kuten myös muuallakin tapahtuneista asioista. Itse pidin lukiessani aina vierelläni netin auki lisätietojen etsimistä varten. Lisäksi käytin apuna teosta – Kohtalokkaat lennot. Tästä Jaakko Hyvösen kirjoittamasta tietoteoksesta tarkistin aina jokaisen kirjassa mainitun suomalaisen alasammutun ohjaajan tietoja, ja tästä kohtalokkaasta lennosta kerrotun tarinan.
Kirjassa näkyy usein Karhusen huoli kaluston vanhenemisesta ja siitä, että neuvostoliittolaiset saivat koko ajan uutta kalustoa ja heidän lentäjiensä ja taktiikkansa taso parani. Myös huoli lentäjätovereista oli jatkuva. Aika ajoin tuli se hetki, jolloin joku heistä lensi viimeisen lentonsa.
Paljon voisin kertoa tässä muutakin, tästä mielestäni todella erinomaisesta opuksesta. Kerrankin olin tyytyväinen kirjan kuvitukseen, jota vihdoin oli mielestäni tarpeeksi. Kirja on taas yksi niistä jonka varmaan hankin jossain vaiheessa myös omaan kokoelmaani.
Alla on vielä pieni netistä ja Wikipediasta kokoamani tietoisku Jorma Karhusesta sekä Koala kustannuksen julkaisemat tiedot kirjasta.
Jorma karhusen lentämä Fokker D.XXI - FR-112
******************
Jorma ”Joppe” Karhunen (17. maaliskuuta 1913 Pyhäjärvi Ul – 18. tammikuuta 2002 Tampere) oli suomalainen upseeri, hävittäjälentäjä, Mannerheim-ristin ritari ja kirjailija.
Hänen isänsä rautateiden liikennepäällikkö Ananias Karhunen toimi Suojeluskunnan paikallispäällikkönä Uudenmaan Pyhäjärvellä. Jorma-poikakin liittyi Suojeluskunnan poikaosastoon 13-vuotiaana. Jorma Karhunen kirjoitti ylioppilaaksi Heinolassa keskikoulun jatkoluokilta 1933 ja pääsi varusmieheksi Ilmasotakouluun samana vuonna.
Karhusen veljet olivat kenraalimajuri, kirjailija Veikko Karhunen, eversti Osmo Karhunen ja yliluutnantti Erkki Karhunen.
Vanhempien veljiensä Veikon ja Osmon esimerkkiä seuraten hän halusi upseeriksi (neljäs veljeksistä Erkki oli reserviupseeri) ja kävi ilmavoimien Reserviupseerikoulun sekä Kadettikoulun ilmasotalinjan 1934–1936. Valmistuttuaan hän toimi Fokker-lentäjänä lentolaivue 24:ssä Utissa.
Sotien aikana Karhunen oli lentueen päällikkönä aluksi Fokker-, myöhemmin Brewster-koneilla. Hänet ylennettiin kapteeniksi 1941, ja seuraavana vuonna hänelle myönnettiin Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-risti numerolla 92 ansioistaan hävittäjälentäjänä. Ylennystä majuriksi 1943 seurasi nimitys komentajaksi Hävittäjälentolaivue 24:ään, josta tuli sodanjälkeisessä uudelleenjärjestelyssä Hävittäjälentolaivue 31. Karhunen saavutti sotien aikana 1939–1944 yhteensä 31,5 ilmavoittoa.
Sotien jälkeen hän palveli ilmavoimissa lentovarikon varapäällikkönä 1946–1949 ja kävi Sotakorkeakoulun 1948–1949. Hän yleni everstiluutnantiksi 1951, ja samana vuonna hänet nimitettiin lentorykmentti yhden komentajaksi. Sen jälkeen vuosina 1952–1955 hän toimi 2. lennoston komentajana. Tänä aikana hän lensi myös suihkukoneella. Myöhemmin Satakunnan lennostoksi nimensä muuttaneesta joukko-osastosta Karhunen jäi eläkkeelle 1955.
Eläkkeelle jäätyään Karhunen aloitti sotakirjailijan uransa ja käytti kirjailijanimenä lempinimeään Joppe. Hän kirjoitti erityisesti talvi- ja jatkosodan ilmataisteluista käyttäen hyväksi sodassa mukana olleiden henkilöiden kertomuksia. Hän ei ollut niinkään historioitsija vaan ennemminkin kirjailija, joka kunnioitti sotaveteraanien saavutuksia. Kolmessa kirjassaan Talvisodan taivas, Ujeltavat potkurit ja Siipien sirkus hän kirjoitti romaanimuodossa; tapahtumat olivat todellisia mutta henkilöiden nimet vaihdettu. Näiden kolmen kirjan kokijahahmo, luutnantti Jarmo Karhe, on tosiasiassa Karhunen itse. Selvästi tunnistettavissa myös nimellä Pekka Tuli esiintyvä kapteeni Pekka Kokko, joka yhdessä vääpeli Sesse Vitikaisen kanssa sai lentäjäkuoleman talvella 1944 Pyry-koneen maahansyöksyssä. Muiden pilottihahmojen, kuten Illu Juutin (Ilmari ”Illu” Juutilainen), Eikka Luukan (Eino ”Eikka” Luukkanen), Hans Wildin (Hans ”Hasse” Wind), jne nimet on pidetty vielä selkeämmin tunnistettavissa kirjoitusasua vain hieman muokaten.
Historialliset komentajat, jotka eivät esiinny kirjoissa henkilökohtaisesti, kuten Siilasvuo tai Kuhlmey on pidetty sellaisenaan. Lopulta kun Karhunen sai varmistettua, että oikeitakin nimiä saisi käyttää henkilöhahmoilla, hän muutti tekstiään enemmän dokumentaariseksi.
Suomen Ilmailuliitto myönsi vuonna 1992 everstiksi 1967 ylennetylle Joppe Karhuselle Harmon-
patsaan.
Karhunen voitti upseerien sarjan mestaruuden SA hiihtomestaruuskilpailuissa 1937 ja osallistui Suomen joukkueessa sotilaspartiohiihdon MM-kisoihin Zakopanessa 1939.
Jorma Karhusen Brewster - nimikkokone BW-366
Kapteeni Jorma Karhunen ja Lentomestari Ilmari Juutilainen
sekä keskellä Peggy Brown - takana Brewster
******************
JOPPE- RITARI JORMA KARHUSEN ELÄMÄ
Jukka Piipponen
Joppe - Ritari Jorma Karhusen elämä
Isänmaallisessa perheessä kasvanut Jorma Karhunen näki eräänä keväisenä päivänä Ilmavoimien taitolentoesityksen. Lentosirkus teki nuorukaiseen niin suuren vaikutuksen, että hän teki tuolloin päätöksen hakeutua lentäjäksi Ilmavoimiin.
Karhunen sai kolmekymmentäluvulla perusteellisen koulutuksen Ilmavoimien lentäjäupseeriksi. Laivuepalvelus alkoi perinteikkäässä Utissa hävittäjäkoneilla varustetussa Lentolaivue 24:ssä. Opitut taidot laitettiin talvisodassa käyttöön ja punailmavoimien kimppuun käytiin aina kun sää ja oma vähälukuinen Fokker-kalusto sen salli.
Jatkosodassa Joppe Karhusen kolmoslentueella oli käytössään Brewsterit. Taivaan helmeksikin kutsutuilla hävittäjillä Lentolaivue 24 saavutti runsaasti ilmavoittoja vähäisin tappioin. Yksilösuoritusten lisäksi oman panoksensa menestykseen toivat niin taktiikka ja taistelunjohto kuin radiotiedustelukin. Saavutukset eivät jääneet huomaamatta ja Karhuselle myönnettiin syyskuussa 1942 Mannerheim-risti. Laivueen lentueet tekivät laajat kierrokset Itä-Karjalassa päätyen Kannaksen puolustukseen. Laivueenkomentajana Joppe Karhunen johti Messerschmitteillä taistelevia miehiään kesäsodan 1944 ratkaisevina hetkinä. Talvi- ja jatkosodassa Karhunen saavutti 31 ilmavoittoa.
Sodan jälkeen Joppe Karhunen eteni everstiluutnanttina lennostonkomentajaksi ja oli luotsaamassa Ilmavoimia suihkukonekauteen. Eläkkeellä Joppe Karhunen loi vielä pitkän uran maamme tuotteliaimpana ilmasotakirjailijana.
Karhunen sai kolmekymmentäluvulla perusteellisen koulutuksen Ilmavoimien lentäjäupseeriksi. Laivuepalvelus alkoi perinteikkäässä Utissa hävittäjäkoneilla varustetussa Lentolaivue 24:ssä. Opitut taidot laitettiin talvisodassa käyttöön ja punailmavoimien kimppuun käytiin aina kun sää ja oma vähälukuinen Fokker-kalusto sen salli.
Jatkosodassa Joppe Karhusen kolmoslentueella oli käytössään Brewsterit. Taivaan helmeksikin kutsutuilla hävittäjillä Lentolaivue 24 saavutti runsaasti ilmavoittoja vähäisin tappioin. Yksilösuoritusten lisäksi oman panoksensa menestykseen toivat niin taktiikka ja taistelunjohto kuin radiotiedustelukin. Saavutukset eivät jääneet huomaamatta ja Karhuselle myönnettiin syyskuussa 1942 Mannerheim-risti. Laivueen lentueet tekivät laajat kierrokset Itä-Karjalassa päätyen Kannaksen puolustukseen. Laivueenkomentajana Joppe Karhunen johti Messerschmitteillä taistelevia miehiään kesäsodan 1944 ratkaisevina hetkinä. Talvi- ja jatkosodassa Karhunen saavutti 31 ilmavoittoa.
Sodan jälkeen Joppe Karhunen eteni everstiluutnanttina lennostonkomentajaksi ja oli luotsaamassa Ilmavoimia suihkukonekauteen. Eläkkeellä Joppe Karhunen loi vielä pitkän uran maamme tuotteliaimpana ilmasotakirjailijana.
Sid.
148 x 210 mm
736 sivua
230 kuvaa
1. painos
ISBN
978-952-229-194-3
