Nyt lokakuun alussa sain päätökseen ensimmäisen kokonaan lukemani F.E Sillanpään kirjan. Joskus koulussa tai muussa yhteyksissä olen muistaakseni pieniä osia herran tuotannosta vilkaissut.
Kyseinen ”veikko” eli Frans Emil Sillanpää voitti Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1939.
Opus jonka lukaisin läpi oli Hurskas kurjuus, ja se oli kirjoitettu sisällissodan jälkeen vuonna 1919. Yllykkeen tämän kirjan lukemiseen sain sisällissodan viime aikojen tutkimuksistani kun eräässä teoksessa mainittiin kyseisen kirjan päähenkilön traaginen loppu valkoisen teloittajan toimesta.
Itse kirjaa en meinannut löytää Lapinlahden kirjaston hyllystä – eikä siellä ollut kyllä paljon muitakaan kyseisen kirjailijan teoksia. Kyse ei lopulta ollutkaan siitä, että kaikki Frans Emilin luomukset olisivat olleet lainattu, ja täten loistaneet poissaolollaan, vaan yksinkertaisesti siitä, että osa kirjoista on tilanpuutteen tai ”vanhuuden” perusteella siirretty varaston puolelle. Kirjaston henkilökunta haki ystävällisesti minulle lopulta kyseisen niteen, ja sitten livahdin onnellisena itsepalvelulainauksen kautta kotiin lukemaan.
Kirjan sain luettua aika nopeasti läpi ja tykkäsin siitä kovin. Kieli oli rikasta ja minulle välillä aika vaikeasti luettavaa, mutta pari kertaa uudelleen vaikeampaa kohtaa silmäillen asia selvisi jopa meikäläiselle. Jahka saan odottamassa olevaa muiden kirjoittajien kirjapinoa ”tuhotuksi” palaan jälleen Sillanpään pariin ja etsin käsiini seuraavan tilanteeseen sopivan teoksen.
Juonta ja tarinaa sen kummemmin kertomatta; Hurskas kurjuus kertoo Johan Abraham Benjamin pojan elämäntarinan. Hänen etunimensä ja sukunimensä vaihtuu elämän kulkiessa eteenpäin. Yksi asia mikä pysyy on ainainen köyhyys sekä ympäristössä riehuvat sairaudet sekä oman itsetunnon murentuminen uudestaan ja uudestaan. Kirjan loppua hallitsee vuonna 1918 alkanut kansallinen murhenäytelmä - sisällissota. Tämän kurimus koituu lopulta myös hänen kohtalokseen – kuolla syyttömänä voittajien kostonhalun uhrina.
Tämän pienen kirjakatsaukseni jatkoksi lisäsin vielä Kirjasampo.fi – sivustolla olevan tiedon kirjasta sekä pienen tietoiskun kyseisen romaanin kirjoittajasta, F.E.Sillanpäästä - Suomen ainoasta kirjallisuuden Nobel-palkinnon saajasta.
Kirjasampo.fi on kaunokirjallisuuteen keskittyvä verkkopalvelu, joka perustuu kirjastojen laajoille kaunokirjallisuuskokoelmille.
*********************************
*********************************
FRANS EMIL SILLANPÄÄ
Frans Emil Sillanpää (16. syyskuuta 1888 Hämeenkyrö – 3. kesäkuuta 1964 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, jolle on toistaiseksi ainoana suomalaisena myönnetty Nobelin kirjallisuuspalkinto. Palkinnon hän sai vuonna 1939 ”syvällisestä ymmärtämyksestään maansa maalaisväestöä kohtaan ja siitä ihastuttavan taiteellisesta tavasta, jolla hän kuvasi heidän elämäntapaansa ja heidän luontosuhdettaan”.
Teokset
- Elämä ja aurinko, 1916
- Ihmislapsia elämän saatossa, 1917
- Hurskas kurjuus, 1919
- Rakas isänmaani, 1919
- Hiltu ja Ragnar, 1923
- Enkelten suojatit, 1923
- Omistani ja omilleni, 1924
- Vanhoja muistoja, (ei saanut julkaistua 1919) 1924. Työväenkalenteri XVII.
- Maan tasalta, 1924
- Töllinmäki, 1925
- Rippi, 1928
- Kootut teokset I–III, 1928
- Jokisen Petterin mieliteot, 1928
- Kiitos hetkistä, Herra..., 1930
- Nuorena nukkunut, 1931
- Miehen tie, 1932
- Kootut teokset I–XII, 1932–1950
- Virran pohjalta, 1933
- Ihmiset suviyössä, 1934
- Viidestoista, 1936
- Elokuu, 1941
- Ihmiselon ihanuus ja kurjuus, 1945
- Poika eli elämäänsä, 1953
- Valitut teokset, 1954
- Erään elämän satoa, 1954 (novellituotannosta valikoinut Rafael Koskimies)
- Kerron ja kuvailen, 1955
- Päivä korkeimmillaan, 1956
- Ajatelmia ja luonnehdintoja, 1960 (toimittanut Aarne Laurila)
- Novellit, I–II 1961
- Valitut teokset, 1969
- Piika ja muita kertomuksia, 1978
- Taatan joulupakinoita, 1981
- Taatan joulu, 1986 (toimittanut Panu Rajala)
- F. E. Sillanpään ajatuksia, 1988
- Kootut teokset 1–8, 1988–1991 (kuvitus Ulla Rantanen)
