Tässä blogissa tarinoin sotahistoriasta, -teknologista, politiikasta ynnä muusta asiaan liittyvästä. Tekstit ovat joko omia sekä osaksi tai kokonaan lainattuja joko internetistä tai alan kirjallisuudesta.
Aselajeja
T-72M, F-18 C/D Hornets, Hamina class Missileboat Pori
Neuvostoliiton ja neljän muun Varsovan liiton maan joukot vyöryivät 50 vuotta sitten Tshekkoslovakiaan.
Tshekkoslovakian hallitus varoitti kansalaisia ryhtymästä aseelliseen vastarintaan miehittäjiä kohtaan. Muun muassa Prahassa miehitystä vastaan osoitettiin äänekkäästi mieltä ja kymmenet ihmiset saivat kahakoissa surmansa.
Miehitys lopetti lyhyeen Alexander Dubcekin johtaman Prahan keväänä tunnetun uudistuspolitiikan.
Elokuussa 2008 Venäjän panssarit jyrisivät naapurimaan valtateillä sotatoimissa ensimmäistä kertaa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.
Kymmenen vuotta sitten hieman ennen puoltayötä alkoi sota, jollasta ei ollut pitkään aikaan nähty. Venäjä ja Georgia taistelivat 7.-12. elokuuta 2008 lyhyen mutta raivokkaan sodan, joka päättyi Venäjän murskavoittoon.
Sodan taustalla oli kiista Georgiaan kuuluvan mutta Venäjän suojeleman Etelä-Ossetian kapinamaakunnan asemasta.
Sotaa edelsi Georgian presidentin Mihail Saakašvilin ja Venäjän välinen sanasota ja keskinäinen provosointi.
Saakašvili oli luvannut jo noustuaan valtaan vuonna 2003, että hän palauttaisi Venäjän suojelemat kapinamaakunnat Etelä-Ossetian ja Abhasian takaisin Georgian vallan alle.
Alkuvuodesta 2008 Georgian ja kapinallisten joukot kahakoivat säännöllisesti. Venäjän hävittäjät ampuivat Georgian tiedustelulennokin alas ja lensivät Georgian taivaalla. Etelä-Ossetiasta ammuttiin tykkitulta Georgian puolelle.
Euroopan unionin raportin mukaan Georgia aloitti lopulta sodan suurella tykistökeskityksellä ja maahyökkäyksellä Etelä-Ossetiaan 7. elokuuta. Georgian mukaan tarkoituksena oli pysäyttää Venäjän joukkojen eteneminen Etelä-Ossetiaan.
Venäjä olikin varautunut sotaan keskittämällä joukkoja rajalleen ja lähettämällä erikoisjoukkoja ja palkkasotilaita Etelä-Ossetiaan. Varsinainen Venäjän vastahyökkäys alkoi kuitenkin vasta seuraavana päivänä.
Täysin ylivoimainen Venäjä murskasi Georgian joukot parissa päivässä. Lähes 200 georgialaissotilasta ja yli 200 siviiliä kuoli. Venäjän asevoimat valtasivat Gorin kaupungin ja alueita Abhasian läheltä.
Kun tulitauko vihdoin solmittiin 12. elokuuta, Venäjän panssarit lähestyivät jo pääkaupunki Tbilisiä. EU totesi myöhemmin, että Venäjän hyökkäys oli täysin ylimitoitettu.
Yhdysvallat ja osa Länsi-Euroopan maista tuomitsivat Venäjän toimet, mutta vastaus ei ollut yhtenäinen. Länsimyönteisyydestään huolimatta Georgia ei saanut sodan aikana aseellista tukea ja joutui hyväksymään EU:n ja Etyjin välittämän tulitauon ehdot.
Venäjän asevoimat murskasivat Georgian joukot helposti valtaisan miehistöylivoimansa ansiosta. Sota kuitenkin paljasti karulla tavalla Venäjän joukkojen heikkoudet, arvioivat Yhdysvaltain sotilasakatemian West Pointin tutkijat (pdf).
Joukkojen johtajat eivät saaneet aina yhteyttä alaisiinsa, niiltä puuttui lennokkeja, täsmäaseita ja pimeänäkölaitteita. Uutistoimisto Reutersin tietojen mukaanvenäläiset ampuivat alas kolme tai neljä omaa ilma-alustaan.
Sodan jälkeen Venäjä alkoikin uudistaa asevoimiaan kunnianhimoisesti. Komentojärjestelmät uusittiin ja sotilasbudjettia kasvatettiin miljardeilla euroilla. Varusmiehiä korvattiin ammattisotilailla, kertoo Carnegie-ajatushautomo.
Tulokset ovat näkyneet Ukrainan ja Syyrian sodissa. Etenkin Venäjän erikoisjoukot ja ilmavoimat ovat näyttäneet sodissa taitojaan ja uusia aseitaan, usein tuhoisin seurauksin.
