BAGRATION

Operaatio Bagration - Stalinin kosto

 

(Anthony Tucker Jonesin kirjan kansi)

 

Kesällä 1944 puna-armeija murskasi Saksan Wehrmachtin Keskustan armeijaryhmän yhdessä sotahistorian mittavimmista hyökkäyksistä. Lähes päivälleen kolme vuotta Neuvostoliiton natsi-invaasion jälkeen käynnistetty operaatio Bagration oli Stalinin kosto Hitlerille, jonka operaatio Barbarossaa ei ollut unohdettu.
Sarjalla ylivoimaisia hyökkäyksiä puna-armeija sai takaisin haltuunsa käytännössä kaikki ne alueet, jotka Neuvostoliitto oli menettänyt vuonna 1941.

Neuvostoliittolainen T-34/85 tankki ja konekivääri

Operaatio Barbarossan alkamisen kolmantena vuosipäivänä 22.kesäkuuta 1944 sai alkunsa eräs toisen maailmansodan merkittävimmistä tapahtumista. Neuvostoliiton operaatio Bagration aloittaisi Saksan rintaman lopullisen murskaamisen. Vaikka läntiset historiantutkijat usein ylenkatsovat tätä operaatiota, hyökkäys ja siihen liittyvät operaatiot olivat ratkaisevampia Saksan lopulliselle tappiolle kuin Normandian maihinnousu.

Operaatio Bagration aloitti kokonaisen Itämereltä Karpaateille ulottuvan päällekkäisten operaatioiden sarjan, ja hyökkäyksen ryöppyävä rytmi sai saksalaiset lopullisesti menettämään tasapainonsa ja esti heitä vakiinnuttamasta rintamaa enää lainkaan. Kun nämä valtavat hyökkäykset lopulta tyrehtyivät, Itä-Euroopassa valta oli vaihtunut ja Wermachtin seuraava taistelu käytäisiin itse Kolmannesta valtakunnasta.

Saksalaisia sotilaita antautumassa puna-armeijan sotilaille

 

Kesäkuun alussa saksalaiset ilmatorjuntamiehet olivat ampuneet alas Keskisen armeijaryhmän ylitse lentäneen neuvostoliittolaisen tiedustelukoneen ja ottaneet vangiksi lentäjän, joka oli neuvostoliittolainen esikuntaupseeri. Häneltä löydettiin suunnitelmat, jotka selvästi osoittivat seuraavan hyökkäyksen kohdistuvan Keskiseen armeijaryhmään. Hitler ei kuitenkaan pannut painoa tiedusteluvoitolle tai muuttanut joukkojensa ryhmitystä sen mukaan, koska hän ja hänen neuvonantajaremminsä olivat vakuuttuneita siitä, että seuraava hyökkäys kohdistuisi Ukrainaan. Stavkalla oli muita ajatuksia ja se ennusti, että heikoin lohko saksalaisten ryhmityksessä oli äärimmilleen venytetyn Keskisen armeijaryhmän kohdalla. Puna-armeija päätti hyökätä rintaman tälle lohkolle, ja neuvostoliittolaisten lopullisena tavoitteena oli iskeä kiila Pohjoisen armeijaryhmän ja Keskisen armeijaryhmän väliin, ehkä jopa eristää ensiksi mainittu kokonaan. Neuvostoliiton panssarijoukkojen lopullinen tavoite olin näin ollen Itämeren rannikko.

 Operaatio Bagration

(napsauta suuremmaksi)

Tässä vaiheessa Keskisen armeijaryhmä todellakin oli venytetty äärimmilleen Valko-Venäjällä Baltian ja Pripetin soiden välillä 650 000 neliökilometrin alueella. Krim oli menetetty toukokuussa. Saksalaiset sotilasjohtajat pitivät koko Pohjoisen armeijaryhmän vetäytymistä suotavana, sillä se ei enää palvellut mitään strategista tarkoitusta. Toivo Leningradin valtaamisestakin oli haihtunut, Toimenpide olisi lyhentänyt rintamaa huomattavasti ja vapauttanut joukkoja muille alueille. On sanomattakin selvää, että Hitler hylkäsi ehdotuksen suoralta kädeltä ja väitti , että Baltian maiden hallinta sitoi paljon neuvostojoukkoja ja piti Suomen sodassa. Tämä itsepintaisuus oli tavanmukaisesti johtamassa uuteen katastrofiin.

Kun von Kluge oli loukkaantunut auto-onnettomuudessa, Keskisen armeijaryhmän otti komentoonsa sotamarsalkka Ernst Busch. Kaikista sodan ajan marsalkoista Busch oli kaikkein sopimattomin korkea-arvoiseen tehtäväänsä. Tämän keskinkertaisen upseerin nopea yleneminen voidaan lukea sen ansioiksi, että hän oli ennemminkin kiihkeä Hitlerin tukija kuin sotilaallisesti pätevä. Kuitenkin jopa Busch kykeni ymmärtämään, että hänen rintamansa saisi niskoilleen puna-armeija seuraavan hyökkäyksen voiman. Hän pyysi lupaa saada vetää Keskinen armeijaryhmä takaisin Berezinajoelle sekoittaakseen puna-armeijan valmisteluja ja suojellakseen miehiään hyökkäyksen alun raivokkuudelta. Buschin näkemyksen mukaan Harkovan kaltainen välitön vastahyökkäys voitaisiin aloittaa, mikäli puna-armeijan isku osuisi tyhjiin linjoihin. Tapansa mukaan Hitler kuitenkin kieltäytyi antamasta lupaa minkäänlaiseen vetäytymiseen.

 

Neuvostosotilaat etenevät tykistökeskityksen turvin

Keskisen armeijaryhmän 700 000 miestä vastassa oli kolmen puna-armeijan rintaman 166 divisioonaa, eli kaikkiaan 1 250 000 miestä. Saksalaiset olivat pahasti alivoimaisia puolustusaseissa eli panssarivaunuissa, tykistössä ja lentokoneissa. Esimerkiksi 900 saksalaista panssarivaunua vastassa oli 4000 puna-armeijan vaunua. Hyökkäys alkoi hirvittävällä 30000 tykin ja Katjusa- raketinheittimen tykistöpommituksella. Jo yksin tässä alkuvalmisteluissa kaatui tuhansia saksalaisia. Eloonjääneet olivat niin poissa tolaltaan ja hajallaan, että kun puna-armeijan panssarivaunut ja jalkaväki hyökkäsivät, saksalaiset eivät juuri kyenneet vastarintaan. Samaan aikaan puna-armeijan ilmavoimien ennakoiva ilma-isku pyyhkäisi käytännössä Luftwaffen taivaalta. Näitä iskuja seurasivat maataistelukoneiden parvet, jotka ampuivat huolto- ja panssarikolonnoja ja aiheuttivat raskaita tappioita jalkaväelle, tykistölle ja johtoelimille. Ensimmäistä kertaa sodan aikana neuvostojoukot olivat saaneet ilmaherruuden ja käyttivät sitä tehokkaasti hyväkseen.

 

Neuvostoliittolainen IL-2 "Sturmovik" maataistelukone

Operaatio Bagration osoittautui pian Saksan koko sodan suurimmaksi yksittäiseksi tappioksi. Liiaksi venytetty saksalainen rintama romahti niin nopeasti, ettei lujan puolustuslinjan muodostamisesta ollut toivoakaan, ja saksalaiset joukot joko tungettiin takaisin Puolaan Veikselille saakka tai ne tuhoutuivat verilöylyssä. Kaikkiaan 400 000 miestä kaatui, haavoittui tai katosi Keskinen armeijaryhmä lakkasi yksinkertaisesti olemasta.

Puna-armeijan panssarivaunut virtasivat rintamaan revitystä aukosta ja etenivät hellittämättä ja tappioista piittaamatta. Puna-armeijan panssarivaunut ajoivat jopa läpikulkemattomana pidettyjen Pripetin soiden halki hiljan tehtyjä tukkiteitä myöten. Jokaista läpimurtoa hyödynnettiin häikäilemättä, eikä hyökkäysnopeuden annettu laskea. Sen sijaan vastarintapesäkkeet ohitettiin ja ansaan jääneet saksalaisjoukot jäivät kaksinkertaisiin motteihin: yksi saartorengas sitoi saarrettuja joukkoja ja toinen esti apujoukkojen toiminnan. Puna-armeijan panssarikomentajat olivat selvästi ottaneen opiksi Saksan panssarijoukkojen kolmena edellisvuonna antamista ankarista iskuista.

 

Tuhottuja saksalaisia Pzkw IV panssarivaunuja

Neuvostojoukot etenivät ensimmäisen viikon aikana 250 kilometriä ja avasivat 400 kilometrin levyisen aukon Saksan rintamaan. Kesäkuun 27. päivään mennessä Vitebsk oli eristetty, mikä avasi valtavan aukon Saksan 3. panssariarmeijan linjoihin. Yhden panssariarmeijakunnan kokoiseksi kutistunut panssariarmeija työnnettiin pian Liettuaan. Minskin ympärillä sulkeutui valtava pihtiliike heinäkuun alussa ja saartoi sisäänsä 100 000 saksalaista. Heinäkuun puoliväliin mennessä puna-armeijan kärkijoukot olivat syvällä Koillis-Puolassa ja vaarallisen lähellä Itä-Preussia. Neuvostojoukot siirsivät nyt hyökkäyksen voimat keskustasta sivustoille ja hyökkäsivät pohjoisessa ja etelässä.

Heti kun Keskisen armeijaryhmän katastrofaalinen rohahdus kävi selväksi, Hitler erotti onnettoman Buschin ja nimitti 28. Walter Modelin komentamaan oman Pohjois-Ukrainan armeijaryhmänsä (jonka nimi muutettiin samalla Eteläiseksi armeijaryhmäksi) lisäksi Keskistä armeijaryhmää. Model oli täydellinen mies tehtävään.

Model havaitsi pian rintaman heikot kohdat ja vahvisti niitä parhaansa mukaan, vaikka menestys jäi heikoksi. Hän onnistui siirtämään toisen armeijaryhmänsä niukkoja reservejä Keskisen armeijaryhmän tueksi, Ennen kaikkea Model pyrki sulkemaan aukon, jonka puna-armeija oli iskenyt 4. armeijan ja 3. panssariarmeijan väliin. Sen lisäksi oli vielä lyöty uusi aukko Eteläisen armeijaryhmän alueelle 1. ja 4. panssariarmeijan väliin. Model aikoi sulkea aukon hätäisesti uudelleenjärjestetyllä 17. armeijalla. Sen saapumiseen saakka useiden neuvostoläpimurtojen torjuminen lankesi 24. panssaridivisioonalle. Divisioonankomentaja onnistui siinä luomalla useita taisteluosastoja, jotka käyttivät menestyksellistä ylläkkötaktiikkaa, kunnes 17. armeija oli jämäkästi paikoillaan. Samalla kun tämä taistelu kiihtyi huippuunsa, Fuhrer kaipasi sotamarsalkkaansa yhä kipeämmin lännessä, ja Model siirrettiin lännen joukkojen komentajaksi elokuun puolivälissä.

 

T-34/85 panssarivaunuja ja puna-armeijan sotilaita tutkimassa tuhottua vihollisajoneuvoa

Kun operaatio Bagration alkoi, kyvykkään panssarikomentajan Herman Balckin komentama XLVIII panssariarmeijakunta oleili Lembergin ja Tarnapolin liepeillä noin 150 kilometriä Karpaateilta pohjoiseen. Panssariarmeijakunnan rintama kuli Styrpajoen mukaisesti ja sitä miehitti noin kymmenen divisioonaa, muun muassa tykistödivisioona ja joukko pienempiä erillisiä jalkaväkiosastoja. Armeijakunnan vanhat 1. ja 8. panssaridivisioona olivat nyt reservissä.

Balck oli valmistautunut ja laatinut suunnitelman neuvostojoukkojen lyömiseksi takasin toistuvilla pienillä hyökkäyksillä,joiden tarkoituksena oi sekoittaa niiden hyökkäysvalmistelut ja järjestellä uudelleen saksalasisten omat puolustusasemat, Kuten säntillinen Von Mennenthin puresvasti huomautti, Modelin tinkimätön asenne aiheutti kuitenkin lisää vaikeuksia. Model oli antanut käskyn, jonka mukaan etulinja piti pitää täysin miehitettynä yölläkin, ja sama koski koko rintamalinjaa. Busch ja myös Balck tahtoivat etulinjaksi etuvartioasemien ketjun, jolloin pääpuolustuslinja olisi vasta taempana poissa tykistön ulottuvilta. Lisäksi hän tahtoi , että oma tykistö keskitettäisiin hyödyllisempään vastatykistötoimintaan, ja saatavilla olevat panssarivaunut keskitettäisiin valmiiksi liikkuviksi hälytyskunniksi puna-armeijan mahdollisia läpimurtoja vastaan. Pitkän väittelyn jälkeen Model lopulta taipui,mutta puna armeija pääsi läpimurtoon ennen kuin saksalaisten tykistö oli ennätetty järjestää kokonaan panssaritoruntarintamiin. Ainakin jalkaväki säästyi Keskisen armeijaryhmän tovereiden saa kohtalaolta, mutta Balckin puolustussuunnitelmat vaikeutuivat pahasti.

 

  Neuvostoliittolainen "Katjusha" raketinheitinpatteri tulittaa saksalaisten asemia

Heinäkuun 14. päivänä puna-armeija aloitti etelässä kauan odotetun iskun Galitsiaan. Hyökkäystapa oli identtinen edellisen hyökkäyksen kanssa: raju, mutta lyhyt tykistövalmistelu, jota seurasivat ilma- ja maahyökkäykset. Balckin valmistelut kuitenkin osoittautuivat hyödyllisiksi, ja puna-armeija pääsi läpimurtoon vain kahdella lohkolla. Balck käski välittömästi reservissä olleet kaksi panssaridivisioonaansa vastahyökkäyksen. Ensimmäinen panssaridivisioona saavutti menestystä, mutta 8. panssaridivisioonan komentaja ei noudattanut Balckin käskyjä ja valitsi hyökkäysväyläkseen tien metsäuran sijaan. Kuten odotettavissa oli, puna-armeijan ilmavoimat iskivät lujaa, ja suojaton panssaridivisioona tuhottiin. Balck oli oikeutetusti raivoissaan ja totesi sodan jälkeen, että ”on mielenkiintoista panna merkille, että sattumalta kyseinen henkilö oli arvossa pidetty yleisesikuntaupseeri. Nokkela, mutta valitettavasti hyvin epäkäytännöllinen.”

Balck lähetti Von Mellenthinin ottamaan divisioonan tilapäisesti komentoonsa ja käski sen auttaa saarrettua XIII armeijakuntaa koillisessa. Vahvat neuvostojoukot olivat eristäneet XIII armeijakunnan 40 000 miestä XLVIII panssariarmeijakunnasta, ja von Mellenthin odotti kiivaita taisteluja. Sen sijaan hän huomasi, että vai puolta tuntia ennen hyökkäyksen alkua divisioonan panssarirykmentin komentaja käski suojaavaa jalkaväkeä vetäytymään täysin vihollisen nähden. Raivostunut von Mellenthin erotti välittömästi hairahtanen rykmentinkomentajan, mutta nyt oli jo liian myöhäistä hyökätä, sillä ennakkovaroituksen saaneet neuvostojoukot olivat vahvistaneet asemiaan. Onneksi saarretut joukot onnistuivat murtautumaan ulos saartorenkaasta rynnäköimällä itse raivokkaasti puna-armeijaa vastaan van käsiaseet mukanaan.

Taistelun väsyttämä saksalainen KK-mies tovereineen

 

Saksalaisten linjat olivat kaikesta huolimatta kestämättömät, ja XLVII panssariarmeijakunta ajettiin etelään Karpaateille. Elokuun ensimmäisellä viikolla puna-armeija oli saanut haltuunsa Lublinin ja Konevin rintaman joukot olivat päässet Veikselille. Saksalaisten 1. ja 4. panssariarmeija olivat vetäytymässä sekasortoisesti , kun Balck ja hänen ”nokkela yleisesikuntamiehensä” von Mellenthin siirrettiin 28. heinäkuuta komentamaan 4. panssariarmeijaa. Konev hyökkäsi tuolloin hellittämättä päin 4. panssariarmeijaa ja toivoi eristävänsä sen 1. panssariarmeijasta. Neljännen panssariarmeijan edellinen komentaja Raus siirrettiin pohjoiseen 3. panssariarmeijan komentajaksi.

Puna-armeija keskittyi valtaamaan sillanpääasemia Veikselin vastarannalta elokuun alussa. Niistä huomattavin oli Baranovissa ollut suuri sillanpää, mutta neuvostojoukot saivat myös muutamia pienempiä sillanpääasemia. Sillä valin kun saksalainen jalkaväki taisteli päättäväisesti sillanpäiden rajaamiseksi, Balck iski sekä II että XLVIII panssariarmeijakunnalla Baranovin sillanpäätä vastaan ja onnistui supistamaan sitä huomattavasti. Guderian kehui Balckin toimia vuolaasti, mutta valitti sitä, ettei sillanpäätä saatu pyyhkäistyä kokonaan kartalta. Balck onnistui myös muutamia pienempiä puna-armeijan sillanpäitä vastaan, ja taitava panssarijoukkojen käyttö kulutti neuvostoliittolaiset puolustajat loppuun.

 

Saksalainen Pzkw V Panther panssarivaunu vastahyökkäyksessä

Heinäkuun 28. päivänä puna-armeijan panssarikärjet ylsivät Puolassa Brest-Litovskiin, mistä operaatio Barbarossa oli kolme vuotta aiemmin alkanut, Veikselillä puna-armeijan hyökkäys alkoi kuitenkin tyrehtyä. Elokuun alussa viisi saksalaista panssaridivisioonaa – 4., 19., 3. SS Totenkopf, 5. SS Wiking ja Hermann Göring- panssaridivisioona – pysäyttivät neuvostojoukot Varsovan porteille. Puna-armeijan pysähtyminen joelle johtui kuitenkin pikemmin tarpeesta kasata tarvikkeita viimeistä hyökkäystä varten kuin saksalaisten terästäytyneestä puolustuksesta. Kun operaatio Bagration lopulta pysähtyi, puna-armeija oli edennyt 720 kilometriä kuukaudessa ja tuhonnut keskeisen armeijaryhmän täysin.

Tuhottu saksalainen rynnäkkötykki ja muuta kalustoa

 

Jono saksalaisia vankeja

 

 

Blogiartikkelissa käytetyt tekstilähteet: Stalinin Kosto, Puna-armeijan vastaisku kesällä 1944/Anthony Tucker Jones, Panssarisota, Saksan panssaridividioonat toisessa maailmansodassa/Peter McCarthy&Mike Syron
Kuvat: Internet
Video: Youtube

Eurooppa aseistaa Venäjää

Monet Euroopan valtiot kritisoivat Venäjää Ukrainan takia, mutta myyvät silti sille valtavat määrät aseita.
 

Venäjälle toimitettava Mistral-luokan alus STX:n telakalla Saint-Nazairessa

 

Ranskalaiset toimittavat kehittyneitä helikopteritukialuksia, saksalaiset rakensivat huippumodernin harjoittelukeskuksen, italialaiset ovat toimittaneet panssariajoneuvoja, Washington Post listaa.

 

Lehden mukaan Eurooppa pyrkii tasapainottelemaan taloudellisten ja poliittisten päämääriensä välillä.

Yhtäältä Euroopan johtajat haluavat suojella aseteollisuuttaan, mutta toisaalta taas ojentaa Venäjää sen toimista Ukrainassa ja etenkin Krimillä.

Venäjä on alkanut luottaa ulkomaiseen sotateknologiaan vasta hiljattain ja maa on edelleen itse merkittävä aseviejä.

Vuonna 2008 käyty lyhyt Georgian konflikti muutti kuitenkin Venäjän asennetta. Vaikka sota loppuikin Venäjän nopeaan voittoon, osoittautuivat sen joukot huonosti varustelluiksi.

"Venäjän johdossa havaittiin, etteivät venäläiset taisteluvarusteet täyttäneet enää niille asetettuja odotuksia", SIPRI:n (Stockholm International Peace Research Institute) tutkija Pieter Wezeman totesi.

Hänen mukaansa Venäjä alkoi ostaa Georgian sodan jälkeen sekä täysiä asejärjestelmiä että sotateknologiaa länsimaista.

(Venäjän ja Georgian sota 7.–12. elokuuta 2008)

Venäläinen sotilas kävelee tuhotun georgialaisen panssarivaunun ohi.

Vuonna 2008 alkanut globaali talouskriisi ja sitä seuranneet työllisyys- ja vientiongelmat osuivat sopivaan saumaan. Ne ovat lisänneet Eurooppalaisten päättäjien halukkuutta pitää asevienti Venäjälle vauhdissa.

Asiantuntijoiden mukaan Venäjän asevoimat tarvitsevat länsimaista teknologiaa uudistumiseen.

"Moderneja järjestelmiä on vaikea luoda ilman länsimaisia komponentteja", Venäläisen sotateknologian asiantuntija Igor Sutjagin sanoi.

Hänen mukaansa länsimaisten asejärjestelmien hankkimisessa on sekin etu, että niissä hyödynnettävää tekniikkaa voidaan analysoida, kopioida ja soveltaa toisaalla.

Ranska toimittaa aluksia vastalauseista huolimatta

Ranskan uskotaan olevan Venäjän suurin eurooppalainen asekauppakumppani. SIPRI:n tietojen mukaan Ranskan puolustusvienti Venäjälle kolminkertaistui vuosien 2009–2010 aikana ja kasvaa jatkuvasti.

Ranska myi Venäjälle hiljattain kaksi Mistral-luokan helikopteritukialusta. Aluksilla voidaan kuljettaa 16 taisteluhelikopteria, kymmeniä panssarivaunuja ja noin 700 sotilasta.

Ukrainan kriisi ja Krimin liittäminen Venäjään ovat saaneet monet kyseenalaistamaan yli 1,2 miljardin euron arvoisen sopimuksen. Sota-aluskauppaa on herättänyt närää Ranskan Nato-liittolaisissa ja sitä on kummasteltu etenkin Yhdysvalloissa. Ranska on kuitenkin kieltäytynyt peruuttamasta sitä.

"Olen ilmaissut joitakin asiaan liittyviä huoliani, enkä usko, että olen yksin mielipiteideni kanssa. Minusta olisi ollut parempi, jos Ranska olisi pistänyt kaupan jäihin", Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama kommentoi.

Ranskan presidentti Francois Hollande totesi aiemmin kesäkuussa, että kauppa on laillinen, eikä sitä voida peruuttaa, koska Venäjään ei kohdisteta tämän tason pakotteita. Hollande oli avoin toimituksien keskeyttämiselle, jos pakotteita Venäjää kohtaan päätetään tiukentaa.

Venäjän presidentti Vladimir Putin on puolestaan sanonut, että Venäjä voisi tilata Ranskalta lisää aseita, mikäli laivat toimitetaan asianmukaisesti.

Ranskan lisäksi myös esimerkiksi Saksa, Italia ja Tshekki toimittavat aseita ja sotateknologiaa Venäjälle.

SIPRI:n mukaan Venäjä on ostanut Italiasta muun muassa 60 panssariajoneuvoa ja sotilaslentokoneissa käytettävää elektroniikkaa. Saksalaiset ovat puolestaan aloittaneet yli 120 miljoonan euron koulutuskeskuksen rakentamisen Venäjälle.

Työt liki valmiissa kohteessa on kuitenkin toistaiseksi keskeytetty Krimin tilanteen vuoksi.

Venäjä osti 60 kevyttä monitoimi-panssariajoneuvoa Italiasta (Ivecolta).

(Light multirole armored vehicle -LMV)

 

 

Russian’s Air Force to Receive New Generation Long-Range Bomber in 2023

The Russian Air Force will start receiving its first PAK DA next generation long-range bomber in 2023, Russian Air Force Commander-in-Chief Lt. Gen. Viktor Bondarev said Thursday.
Earlier reports said PAK DA bombers could be supplied to the Russian Air Force approximately by 2020.
“The maiden flight should be performed in 2019. State tests and supplies will be completed in 2023,” Bondarev said.
The head of United Aircraft Corporation (UAC), Mikhail Pogosyan, told reporters earlier that the full-fledged construction work would start already this year.
Russia’s strategic Air Force operates a total of 32 Tu-95MC6, 31 Tu-95MC16 and 13 Tu-160 bombers. Altogether, they are capable of carrying 850 long-range cruise missiles.
It is expected that the new bomber will be able to penetrate through modern air defenses and suppress them. PAK DA will be equipped with the newest complex of the radio electronic combat and high-precision weaponry.

Tu-160 bomber

 

(tiivistelmä suomeksi)

Venäjälle uusia pitkän matkan strategisia pommikoneita vuonna 2023.

PAK DA -pommikoneen ensilentoa valmistellaan vuodeksi 2019. Kone varustetaan uusimmalla elektronisen sodankäynnin teknologialla sekä pitkän matkan risteilyohjuksilla.

Tällä hetkellä Venäjän pommikonelaivastoon kuuluu 32 Tu-95MS6, 31 Tu-95MS16 ja 13 Tu-160 -pommikonetta (kuvassa). Näiden aseistukseen kuuluu yhteensä 850 risteilyohjusta, jotka voidaan varustaa ydinräjähtein.

 

 

 

 

Russian Bombers Fly Within 50 Miles of California Coast

U.S. F-22, F-15 jets intercept four Bear H bombers near Alaska, Northern California

Russian TU-95 Bear H

 

Four Russian strategic bombers triggered U.S. air defense systems while conducting practice bombing runs near Alaska this week (monday 6/9), with two of the Tu-95 Bear H aircraft coming within 50 miles of the California coast, the North American Aerospace Defense Command (Norad) confirmed Wednesday.
“The last time we saw anything similar was two years ago on the Fourth of July,” Navy Capt. Jeff Davis, a Norad spokesman, told the Free Beacon.
Davis said the latest Bear H incursions began Monday around 4:30 p.m. Pacific time when radar detected the four turbo-prop powered bombers approaching the U.S. air defense zone near the far western Aleutian Islands.
Two U.S. Air Force F-22 jets were scrambled and intercepted the bombers over the Aleutians.
After tracking the bombers as they flew eastward, two of the four Bears turned around and headed west toward the Russian Far East. The bombers are believed to be based at the Russian strategic base near Anadyr, Russia.
The remaining two nuclear-capable bombers then flew southeast and around 9:30 P.M. entered the U.S. northern air defense zone off the coast of Northern California.
Two U.S. F-15 jets were deployed and intercepted the bombers as they eventually flew within 50 miles of the coast before turning around and heading west.
A defense official said the four bombers also were supported by two IL-78 aerial refueling tankers that were used for mid-air refueling during the operation this week.
The Tu-95 is a long-range strike aircraft capable of carrying nuclear cruise missiles. Other versions are equipped with intelligence-gathering sensors and electronic warfare gear. It has a range of around 9,400 miles without refueling.
Davis said the aircraft “acted professionally” and the bombers appeared to be conducting a training mission.
“They typically do long range aviation training in the summer and it is not unusual for them to be more active during this time,” he said. “We assess this was part of training. And they did not enter territorial airspace.”
The bomber incursion is the latest Russian nuclear saber-rattling amid stepped up tensions over Moscow’s military annexation of Ukraine’s Crimea.
Rep. Mike Conaway (R., Texas), a member of the House Armed Services Committee, called the Russian flights “intentional provocations.”
“Putin is doing this specifically to try to taunt the U.S. and exercise, at least in the reported world, some sort of saber-rattling, muscle-flexing kind of nonsense,” Conaway said in an interview. “Truth of the matter is we would have squashed either one of those [bombers] like baby seals.”
“It’s a provocation and it’s unnecessary. But it fits in with [Putin’s] macho kind of saber-rattling,” he said, adding that he expects Russia will carry out more of these kinds of incidents in the future.
Retired Air Force Lt. Gen. Thomas McInerney, a former Alaska commander for the North American Aerospace Defense Command, said he does not remember a case of Russian strategic bombers coming that close to the U.S. coast.
“Again we see the Obama administration through their covert—but overt to Mr. Putin—unilateral disarmament, inviting adventurism by the Russians,” McInerney said in an email.
“At the height of the Cold War I do not remember them getting this close. Mr. Putin had to approve this mission and he is just showing his personal contempt for President Obama right after meeting him in Normandy less than a week ago,” McInerney said.
McInerney said no American president has been treated with such disrespect in U.S. history.
“A sad day indeed and at the same time Mosul and Tikrit [Iraq] fall to radical Islamists after the Obama administration’s failed Iraq policy,” he added. “He snatched defeat from the jaws of victory yet again.”
The Alaska-California bombers flight also came a month after a Russian Su-27 interceptor jet flew dangerously close to a U.S. RC-135 reconnaissance aircraft flying over the Sea of Okhotsk, north of Japan.
In that incident on April 23, the Su-27 jet flew close to the RC-135, turned to reveal its air-to-air missiles to the crew, and then flew dangerously close to within 100 feet of the cockpit in a maneuver military officials called reckless.
Davis said in the past 10 years, 50 Bear H bombers were intercepted near U.S. air defense zone, although he acknowledged that Monday’s flight near California was unusual.
In April, a telephone conversation between two Russian ambassadors was posted on YouTube and appeared to show the diplomats joking about the Ukraine crisis and discussing the possible incursions in the United States and Eastern Europe.
The leaked conversation between Igor Nilokaevich Chubarov and Sergey Viktorovich Bakharev, Russian ambassadors to the African nations Eritrea and Zimbabwe and Malawi, respectively, includes references to post-Crimea Russian imperialism to include Eastern Europe and “Californialand” and “Miamiland.”
Russian Bear H flights elsewhere have increased in recent years.
In February 2013, two of the bombers were intercepted as they circled the U.S. Pacific island of Guam, in a rare long-range incursion.
Two Bear Hs also were intercepted near Alaska on April 28, 2013.
A Russian Bear H incursion in Asia took place in in July 2013 when two Tu-95s were intercepted by Japanese and South Korean jets near the Korean peninsula and Japan’s northern Hokkaido Island.
The July 4, 2012, bomber flights near the West Coast were the first time since the Cold War that Russian jets has traveled so close to the U.S. coastline.
That action followed an earlier intrusion by Tu-95s near Alaska that were part of large-scale strategic nuclear exercises by the Russians aimed at practicing strikes on enemy air defenses.
Russia has stepped up provocative nuclear war games in recent years as part of propaganda efforts to display Moscow’s dislike of U.S. missile defenses in Europe.

An F-14A Tomcat intercepting a Soviet Tupolev Tu-95RTs Bear D maritime recce aircraft over the Pacific Ocean in 1984

*********************************************************

(tiivistelmä suomeksi)

Venäjän karhut taas kiusantekoretkellä.

Neljä Venäjän Tu-95 "Bear" strategista pommikonetta lensi Yhdysvaltojen ilmapuolustuksen alueelle maanantaina 9.6. puoli viiden paikkeilla Tyynenmeren aikaa.
Pommikoneet lähestyivät Yhdysvaltojen ilmatilaa lännestä Aleutien saariryhmän suunnalta. Koneiden arvellaan lentäneen Venäjältä Anadyrin tukikohdasta ja niitä seurasi kaksi IL-78 ilmatankkauskonetta.
...

USA:n ilmavoimat lähetti kaksi F-22 Raptor hävittäjää pommikoneita vastaan. Pian kaksi venäläisistä pommikoneista kääntyi takaisin länteen, kaksi pommikonetta jatkoi itään kohti Yhdysvaltojen rannikkoa.
Klo 21:30 potkuriturbiinipommikoneet saavuttivat USA:n pohjoisen ilmapuolustusalueen rajan Pohjois-Kalifornian rannikon edustalla. Siellä koneita oli vastassa USA:n ilmavoimien F-15 hävittäjät. Koneet kääntyivät takaisin länteen n. 80 kilometrin päässä Yhdysvaltojen ilmatilasta.
Edellisen kerran venäläiset ovat tehneet vastaavan lennon kaksi vuotta sitten Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivänä.
Oheisen lähteen haastattelemat kongressin puolustusvaliokunnan republikaanijäsen ja ilmavoimien evp-kenraali pitävät venäläisten lentoa tahallisena provokaationa, joka liittyy Ukrainan tapahtumiin. Se osoittaa heidän mukaansa kuinka vähän presidentti Putin kunnioittaa presidentti Obaman hallintoa.

Normandian maihinnousu

Historian suurin maihinnousu yllätti natsi-Saksan 70 vuotta sitten

6.6.1944 noin 156 000 liittoutuneiden sotilasta nousi maihin rannikkokaistaleella Pohjois-Ranskassa. Normandia on edelleen sotahistorian suurin maihinnousu. Toisen maailmansodan kulun kääntänyt maihinnousu oli tarkkaan harkittu operaatio, jossa muun muassa sääolosuhteilla oli suuri merkitys.

 

Yhdysvaltalaisjoukkoja nousemassa maihin Normandiassa.

Normandia oli natsi-Saksan lopun alku

• Normandian maihinnousu 6.6.1944
• Pariisin vapauttaminen 25.8.1944
• Brysselin vapauttaminen 3.9.1944
• Adolf Hitlerin itsemurha 30.4.1945
• Saksan antautuminen 7.5.1945

Kun rampit laskettiin, saksalaiset konekivääriampujat keskittivät tulituksensa aukkoon. Liiankin monessa tapauksessa vene oli takertunut hiekkasärkkään jonkin matkan päästä rannasta, kirjoittaa historioitsija Antony Beevor teoksessaan Normandia 1944.
Edessä olevan rantakaistaleen ylittäminen näytti mahdottomalta. Ajatus juoksemisesta matalassa vedessä kantaen painavia varusteita vaatteet läpimärkinä vaikutti pahalta unelta, jossa raajat tuntuvat lyijynraskailta ja puutuneilta, Beevor jatkaa.
Hän kuvailee amerikkalaisten joukkojen maihinnousua koodinimellä Omaha tunnetulle rantakaistaleelle Normandiassa aamunkoitteessa 6. kesäkuuta 1944.

Liittoutuneiden joukot suorittivat maihinnousun Ranskan rannikolla Normandiassa 6.6.1944. Runsaista tappioista huolimatta liittouneet saivat riittävän tukevan jalansijan ja pääsivät etenemään lopulta aina Berliiniin saakka.

Normandian maihinnousua pidetään sotahistorian suurimpana maihinnousuna. Kyseessä oli operaatio, jonka suunnittelu oli aloitettu jo vuosia ennen varsinaista maihinnousua. Maihinnousua pohjustettiin kuukausia aikaisemmin syöttämällä saksalaisille virheellisiä tietoja maihinnousun ajasta ja paikasta. Esimerkiksi Fortitude-ohjelman avulla saksalaisille uskoteltiin, että maihinnousu tapahtuisi Pas-de-Calais'ssa, noin 250 kilometriä Normandiasta koilliseen.

  

Sää sekoitti sotasuunnitelmat

Normandian maihinnousu oli tarkkaan suunniteltu. Alkuperäisen suunnitelman mukaan maihinnousu, niin sanottu D-Day, olisi tapahtunut vuoden 1944 vapunpäivänä. Maihinnousua kuitenkin lykättiin, koska meteorologit eivät olleet yksimielisiä päivän sääennusteesta. Lisäksi lykkäys tarjosi mahdollisuuden keskittää lisää joukkoja ja tarvikkeita maihinnousua varten.
Maihinnousun arkkitehdeilla oli mielessään täsmälliset säävaatimukset. Onnistunut maihinnousu vaati täysikuun, sopivan vuoroveden ja oikean kellonajan. Näiden vaatimusten vuoksi vain muutama päivä kuukaudessa oli maihinnousun kannalta kelvollisia.
Uutta yritystä suunniteltiin kesäkuun 5. päivälle, mutta jälleen kerran huono sää esti suunnitelmat. Lopulta sääolot näyttivät suotuisilta ja maihinnousu päätettiin aloittaa 6. päivänä – muussa tapauksessa maihinnousua olisi pitänyt lykätä pari viikkoa ja siltikään olosuhteet eivät olisi olleet ihanteelliset.

Normandian maihinnousussa laivoilla saapuineiden joukkojen ohella käytettiin maahanlaskujoukkoja.

Saksa johdettiin sivuraiteille tekaistuilla tiedustelutiedoilla

Puoli seitsemän aikaan aamulla noin 156 000 liittoutuneiden sotilasta rantautui Normandian rannoille. Amerikkalaisista, briteistä ja kanadalaisista sotilaista koostuvat joukot nousivat maihin viidestä kohtaa.
Saksalaiset oli johdettu harhaan virheellisillä tiedustelutiedoilla. Tästä huolimatta saksalaisten vastarinta oli kovaa. Esimerkiksi amerikkalaisten maihinnousu niin sanotulla Omaha Beachin rantakaistaleella ei ollut itsestäänselvyys.
Maihinnousun tukena olivat liittoutuneiden ilmavoimat. Reilut 11 000 lentokonetta osallistui sotatoimiin.

  

Yli 400 000 uhria

Arviot maihinnousun uhreista vaihtelevat. Yleisesti arvioidaan, että noin 7 500 liittoutuneiden sotilasta haavoittui ja noin 2 500 sotilasta kuoli maihinnousun ensimmäisenä päivänä. Tuoreet amerikkalaisen National D-Day Memorial Foundationin tutkimukset kuitenkin nostavat liittoutuneiden miestappiot 4 400 sotilaaseen. On mahdollista, että kuolleiden sotilaiden määrä nousee vielä tulevaisuudessa.
Saksan joukkojen tappioista Normandian maihinnousussa ei ole tarkkaa tietoa. Arvioiden mukaan loukkaantuneita tai kuolleita olisi 4 000–9 000.
Liki kolme kuukautta kestäneissä Normandian taisteluissa kuoli, haavoittui tai katosi yli 425 000 liittoutuneiden ja Saksan sotilasta. Taisteluissa kuolleiden saksalaissotilaiden määrä on hyvinkin karkea arvio. Lisäksi liittoutuneet vangitsivat noin 200 000 Saksan sotilasta.

 

 

(Tekstin lähde: YLE , Video: Youtube)

 

Puolustusvoimain lippujuhlan päivä 2014

Tänään on Puolustusvoimain lippujuhlan päivä. Vastaavaa juhlaa vietettiin nimellä sotaväen lippujuhlan päivä 16. toukokuuta 1919–1939. Sillä muistettiin valkoisten voittoa punaisista sisällissodassa 1918, sillä kenraali Gustaf Mannerheimin johtama valkoisten voitonparaati oli aikanaan järjestetty Helsingissä 16. toukokuuta 1918.
Talvisodan jälkeen kansallisesta kahtiajaosta muistuttava päivä haluttiin vaihtaa toukokuun kolmanteeni sunnuntaihin kunnioittamaan kaikkien sisällissodassa ja... talvisodassa kuolleiden suomalaisten muistoa, jolloin alkoi kaatuneiden muistopäivän vietto. Jatkosodan aikana puolustusvoimain ylipäällikkö, sotamarsalkka Mannerheimin täyttäessä 75 vuotta hänet ylennettiin Suomen marsalkaksi ja hänen syntymäpäiväänsä 4. kesäkuuta määrättiin uudeksi puolustusvoimien juhlapäiväksi. Sitä vietettiin aluksi nimellä Suomen marsalkan syntymäpäivä, mutta pian nimeksi vakiintui puolustusvoimain lippujuhlan päivä.

Tämä toikin mieleeni, että kesä-heinäkuussa tasan 70 vuotta sitten Tali-Ihantalassa ratkaistiin torjuntavoitolla Suomen kohtalo. Toinen lopputulos olisi saattanut johtaa kohti Baltian maiden kohtaloa...eli itsenäistymiseen vasta 90-luvun alussa.