STALINGRAD

Neuvostoliittolainen sotilas ja punalippu raunioituneen Stalingradin yllä

2.helmikuuta 1943 - tasan 70 vuotta sitten Saksan 6. Armeijan viimeinen vastarintapesäke antautui Neuvostoliittolaisille. Pohjoismotissa taistellut XI Armeijakunta ja sen komentaja Kenraali Strecker antautuivat viimeisenä.

Antautuvia saksalaisia Stalingradissa

Täten koko saksan 6. Armeija oli antautunut. Myös armeijan komentaja, Kenraalisotamarsalkka Paulus, oli antautunut neuvostoliittolaisten  vangiksi.

Kenraalisotamarsalkka Paulus neuvostoliittolaisten vankina

Stalingradin tappio oli Saksan ensimmäinen ja käänteentekevä tappio Itärintamalla. Tämän jälkeen Saksan asevoimat saivat Itärintamalla vain yhden operatiivisen voiton -  Harkovan valtauksen.

LYHTY KATSAUS TAPAHTUMIIN 23.8.1942 - 2.2.1943

Saksan armeijan sotatoimet Stalingradin valtaamiseksi alkoivat 23.8.1942 XIV Panssariarmeijakunnan aloittamalla iskulla Stalingradin pohjoispuolitse suoraan Volgalle.
Saksan ilma-ase Luftwaffe pommittaa massiivisesti kaupunkia.

 Junkers JU-87 Stuka pommittaa Stalingradia

Varsinainen kaupungin valtausyritys oli alkanut 13.syyskuuta. Siitä lokakuun puoliväliin eli noin kuukauden aikana saksalaiset olivat tuottaneet neuvostojoukoille kovat tappiot.

Hitlerin puhe syyskuun 30.päivänä -  Berliinin urheilupalatsi:
"Volgan varren kaupunki, joka on nimetty Neuvostoliiton johtajan mukaan, vallataan, ja voitte olla varmoja, että kukaan ei aja meitä sieltä pois!"


Neuvostojoukot saattoivat linnoittautua jokaisen talon tai raunion huoneisiin , ja taistelusta tuli hidasta ja veristä kamppailua yksittäisistä rakennuksista.

 

Neuvostosotilaita taistelussa Stalingradin raunioissa

Marraskuun 19. alkaa Neuvostoliiton suurhyökkäys – Operaatio Uranus. Tämän operaation tarkoituksena oli suorittaa läpimurtoja ja saarrostaa saksalaiset joukot. Sotatoimi Uranuksen ideana oli käyttää hyväksi romanialaisten joukkojen heikoksi arvioitua vastarintaa ja tunkeutua niiden puolustuksen läpi. Lopussa on tarkoitus , että tämän jälkeen saarretaan ja eristetään huollostaan  Saksan 6. Armeija ja puristetaan pieneksi motiksi Stalingradin kaupungin alueelle, jossa se tuhotaan.
Operaation ansiosta 22. marraskuuta Pauluksen 6. Armeija on jäänyt saarroksiin.

 Neuvostojoukot etenevät operaatio Uranuksen aikana

12.12.1942 Saksalaiset yrittävät hyökkäyksellä murtaa saartorenkaan. Hyökkäys pysähtyi 16.12. ja kun Neuvostoliiton vahva 2.Kaartin Armeija vyöryi taisteluun 23.12. alkaen , saksalaisten oli vetäydyttävä. Näin menetettiin viimeinenkin mahdollisuus saada maayhteys saarrettuun 6. armeijaan. Vastahyökkäyksen tarkoituksena ei ollut avata sille murtautumisteitä omien joukkojen yhteyteen, vaan avata ja ylläpitää käytävä, jota myöten sitä olisi huollettu.

Saartorengas jouduttiin huoltamaan ilmasta käsin. Tässä tavoin ei missään vaiheessa saatu toimitettua saarretuille joukoille lähellekään tarvittavaa määrää tarvikkeita. Suurimpina lentokenttinä toimivat Pitomnik ja Gumrak.

 JU-52 kuljetuskoneita suurella Pitomnikin kentällä

Neuvostoliiton suurhyökkäys 6.armeijan tuhoamiseksi alkaa tammikuun  10.päivänä.

Tammikuun lopulla saksalaisten tilanne on toivoton. Ruoka, ammukset ja muutkin tarvikkeet ovat lopussa. Miehet ovat äärimmäisen uupuneita ja nälkiintyneitä. Haavoittuneita on 40 000.
30. tammikuuta Hitler ylentää Pauluksen sotamarsalkaksi.
 
2.helmikuuta 6.armeija antautuu. Saartorenkaan sisällä olevat 90 000 miestä jäävät sotavangeiksi.

Noin 160 000 Stalingradin alueen taisteluissa vangiksi jäänyttä saksalais- ja romanialaissotilasta kykeni aloittamaan marssin ja kuljetukset vankileireille. Noin 20 000 kuoli tai teloitettiin marssin aikana. Vangeiksi jääneistä vain noin. 5000 palasi elävän takaisin sodan jälkeen.

 XI Armeijan sotilaiden marssi kohti vankileirejä alkaa

Toinen maailmansota oli tullut käännekohtaansa. Sota päättyy Saksan ja Japanin tappioon. Suurin voittaja on maailman toiseksi supervallaksi nouseva Stalinin Neuvostoliitto, joka vie poliittisen järjestelmänsä syvälle Eurooppaan ja myös Kaukoitään.
Vaikka Kolmas Valtakunta Harkovassa vielä voittaakin, se ei riitä itärintaman tilanteen kääntämiseen.

Friedrich Wilhelm Ernst Paulus ,saksalainen sotamarsalkka - 6. Armeijan komentaja

(s. 23. syyskuuta 1890 Guxhagen – 1. helmikuuta 1957 Dresden)

Sotavankeudessa Paulus lähestyi neuvostoliittolaisia – omien sanojensa mukaan siksi, että hän näin uskoi voivansa auttaa aseveljiään vankeudessa. Hitleriä vastaan tehdyn attentaatin jälkeen hän liittyi avoimesti Hitlerin vastustajiin. Hän esiintyi myös Neuvostoliiton edustajana Nurnbergin oikeudenkäynnissä. Pahoin sairaana ja katkeroituneena miehenä hän vapautui Neuvostoliiton sotavankeudesta vasta vuonna 1953. Hänen puolisonsa oli kuollut miehensä vankeuden aikana vuonna 1949. Palaamatta enää Saksan Liittotasavaltaan sotamarsalkka Friedrich Paulus kuoli Dresdenissä , DDR:n suljetussa yhteiskunnassa, vuonna 1957.

Stalingradin taistelu

(Artikkelin lähteet:Hitler, Stalin ja Stalingrad-Tahtojen taistelu/Jaakko Aatolainen, II Maailmansodan Historia osat 2-3/Eddy Bauer, Itärintama 1941-1945/Stewe Crawford, Stalingrad/Antony Beevor; Kuvat:Internet)