The Mission in Iran
Israel on viime aikoina koventanut Iranin-vastaisia puheitaan. Israel uhkaa iskeä Iranin ydinlaitoksiin, koska se uskoo Iranin kehittävän ydinasetta. Operaatio olisi äärimmäisen vaikea.
Bushehrin ydinvoimala Iranissa
OSIRAK 6.6.1981 - IRAK
Kerran aikaisemmin Israel on suorittanut samantapaisen operaation. Irakilla epäiltiin olevan salainen ydinaseprojekti, jonka kannalta ranskalaisten ja italialaisten avulla rakennuttu Osirakin laitos oli avainkohde.
Operaatio Opera - Isku Osirakin ydinlaitokseen 6.6.1981
Sunnuntaina 6.6.1981 Israelin ilmavoimien koneet tekivät uskaliaan ilmasikun Irakilaista Osirakin ydinvoimalaa vastaan Bagdadin lähistöllä. Hyökkäysosastoon kuului kuusi F-15 Eagle - konetta suojahävittäjinä ja kahdeksan F-16 Fighting Falcon - konetta, joiden aseistuksena oli kaksi 1000 kg pommia kussakin. Matkaa kohteelle oli 1100 km. Koneet lensivät matalalla Jordanian ja Saudi-Arabian ilmatilan kautta kohteelle, missä tapahtui nousu ylös ja pommitus. Kaikki pommit osuivat maaliin, joka vaurioitui pahasti. Ilmatorjunta avasi tulen, mutta liian myöhään - hyökkäys tuli tietenkin yllätyksenä.
Tällä operaatiolla Israel halusi osoittaa omaavansa kyvyn iskeä ilma-aseella hyvinkin kauas, ja myös strategisiin kohteisiin. Jom Kippurin-sodan (1973) jälkeen hankittu uusi lentokalusto, F-15 ja F-16 oli tässä avainasemassa.
Israelilaisia F15C-hävittäjäpommittajien rivistö
OPERAATIO IRANIN YDINLAITOKSIA VASTAAN
Lentokoneita tarvitaan kymmeniä
Israelista on matkaa Iranin ydinkohteisiin noin 1500 - 1800 kilometriä eli paljon enemmän kuin aikaisemmassa operaatiossa 1981.
Edestakainen matka on siis pahimmillaan 3600 kilometriä, eikä tähän ole laskettu varsinaisia iskuja tai mahdollisia ilmataisteluita.
Matka Jerusalemista Teheraniin
Iskuihin käytettäisisn F-15 ja F-16 taistelukoneita, jotka voivat kuljettaa pommeja kohteisiin. Niiden toimintasäde ei kuitenkaan ole riittävä tälläiseen operaatioon. F-15 ja F-16 koneet voidaan kuitenkin tankata ilmassa.
Israelilaista F15-hävittäjää tankataan ilmassa
Lentoreitit ovat vaikeat ja vihamieliset
Israelin lentokoneiden olisi Iraniin päästäkseen käytettävä muiden maiden ilmatiloja.
Lentoreittejä on kolme: pohjoisesta Turkin yli, etelästä Saudi-Arabian kautta tai sitten suoraan itään Jordanian ja Irakin kautta. Ne kaikki ovat ongelmallisia.
Israelin ja Turkin suhteet ovat olleet jäissä sen jälkeen kun israelissotilaat pari vuotta sitten pysäyttivät kovin ottein Gazaan matkalla olleen avustuslaivasaattueen. Saudi-Arabia ei myöskään tule kyseeseen. Ajatus siitä, että Israelin sotakoneet lentäisivät islamilaisten pyhimpien paikkojen yli, on yksinkertaisesti mahdoton.
Todennäköisin reittivaihtoehto kulkisi Irakin kautta. Se taas edellyttäisi koordinointia Yhdysvaltain kanssa, koska Yhdysvallat vastaa yhä suurelta osin Irakin ilmapuolustuksesta ja ilmavalvonnasta Persianlahden alueella.
Iskukohteet syvällä maan uumenissa
Ilmaiskujen todennäköiset kohteet olisivat Natanzin ja Fordon uraaninrikastamislaitokset, Arakin raskasvesireaktori, Isfahanin tutkimuslaitos ja Parchinin sotilastukikohta.
Iranin Ydinlaitosten sijainti
Natanzin ja Fordon laitokset sijaitsevat syvällä maan uumenissa, joten niiden tuhoaminen tai edes vaurioittamienn edellyttäisi valtavaa tuhovoimaa.
Israelilla on käytössään amerikkalaisvalmisteisia GBU-28-pommeja, joita kutsutaan "bunkkerintuhoajiksi". Silti on epävarmaa, ovatko ne riittävän tehokkaita. Israel on hiljattain pyytänyt Yhdysvalloilta uudempia ja tehokkaampia GBU-31-pommeja.
"Bunkkerin tuhoaja" laserohjattu pommi (GBU-28)
Iran ei myöskään katselisi sivusta, jos Israelin sotakoneet tunekutuisivat sen ilmatilaan. Iranin kalusto koostuu pääasiassa neuvosta- tai venäläisvalmisteisista MiG-29-hävittäjistä, sekä jonkin verran vanhoista amerikkalaisista F-14 Tomcat-hävittäjistä. Niiden suorituskyky jää selvästi jälkeen Israelin hävittäjistä. Sen sijaan Iranin ilmapuolustus on hyökkääjälle selkeä uhka. Sen selkärangan muodostavat Neuvostoliitossa suunnitellut SA-5-ohjukset.
2000-luvulla Iran hankki Venäjältä nykyaikaisempia Tor-M1-ohjusjärjestelmiä. Israel pyrkisi luonnollisesti lamauttamaan Iranin ilmapuolustuksen, mutta tehtävä on hyvin hankala.
Iranin kolme päähävittäjätyyppiä yhteislennoilla. (alhaalta - MiG29 Fulcrum, F14 Tomcat, F4 II Phantom)
Iran vastaisi laajentamalla konfliktia
Israel tuskin pystyy onnistuneellakaan operaatiolla täysin lamaannuttamaan Iranin ydinohjelmaa. Isku lähinnä viivästyttäisi sitä joillakin vuosilla. Iskulla tulisi kuitenkin olemaan suuria vaikutuksia varsinkin Lähi-idässä.
Iran pyrkisi todennäköisesti laajentamaan konfliktin alueellliseksi. Apuna se käyttäisi ainakin Libanonissa toimivaa Israelin verivihollista, ääri-islamilaista Hizbollah-järjestöä.Hizbollahilla on runsaasti raketti- ja muuta kalustoa, joilla se iskisi Israeliin. Myös Gazassa valtaa pitävä Hamas-jårjestö saatettaisiin valjastaa Israelin vastaiseen rintamaan. Tosin Hamas on ilmoittanut pysyttelevänsä mahdollisen Israel-Iran-konfliktin ulkopuolella.
Lisäksi Iran yrittäisi lisätä jännitteitä Syyriassa, Egyptissä, Irakissa ja Afganistanissa. Iran saattaisi - tai ainakin yrittäisi vimmatusti - toteuttaa uhkauksensa sulkea Hormuzinsalmi, jonka kautta kulkee noin 20 prosenttia maailman raakaöljystä. Tämä voiti vetää Yhdysvallat liittolaisineen mukaan konfliktiin, jolloin Yhdysvaltain tukikohdat alueella olisivat Iranin ohjusten ja terrori-iskujen kohteena.
Iranilainen sota-alus laukaisee ohjuksen
Terrori-iskujen uhka lännessä kasvaa merkittävästi, etenkin, jos Yhdysvallat osallistuisi iskuun Israelin rinnalla. Vastaiskun pääkohde on silti Israel. Iranilla on laaja kapasiteetti lyhyen, keskipitkän ja jopa pirkän matkan ohjuksia, joiden kantama riittää Israeliin. Ongelmana on laukaisualustojen rajallisuus ja ohjusten epätarkkuus länsimaiden aseisiin verrattuna.
Iranilainen Shahab3-ohjus laukaisualustallaan
Iran Vs Israel - Defense Technologies - Capabilities of War
(Teksti: Ilkka Miettinen , Kuvat ja Video: Internet - Lähteet: HS 23.3.2012 , Uutistoimistot ja Internet , Ilmatorjunta Kylmässä Sodassa/Ahti Lappi)
