Ostin nuo kolme Hasselin kirjaa Iisalmen kirjaston poistomyynnistä. Kirjat olivat aika hyväkuntoisia ja kaikki sivut olivat tietenkin tallella. Hinta oli euron per kirja – eli halpaa oli!
Tässä joku aika sitten juttelin naapurin kanssa Hasselin kirjoista kun tuli puhe sotahistoriasta ja hänellä oli Hasselia hyllyssään. Minullakin piti olla joku teoksista hyllyssäni, mutta pienen inventaarion jälkeen huomasin kadottaneeni kyseisen teoksen. Lieneekö hävinnyt muutossa vai onko varaston pohjimmaisena jossain kylmällä vintillä. Nyt kuitenkin lievitin Hasselin puutettani kun nämä kolme opusta sattuivat silmääni Iisalmessa.
Kyseisen kirjailija kirjojen lukemisesta on kohdallani jo kulunut aika. Monte Cassinon muistan lukeneeni, mutta nyt äkkiä en muita muista. Sen muistan, että aloitin vuosia sitten (maybe 1990-luvulla) jonkun kirjan jonka lukemisen lopetin alkuunsa. Kirjassa muistaakseni puhuttiin ”Kalashnikovista” ja sillä ampumisesta vaikka kirja sijoittui vielä toisen maailman sodan aikaan. Kyseinen asehan eli AK-47 näki päivän valon vasta maailmansodan jälkeen. Kaltaiseen itseoppineeseen sotahistorioitsijaan sekä wannabee asetietäjään tällainen harhaoppi otti sen verran luonnon päälle, että sen jälkeen en Sven Hasselin kirjoihin ole kajonnut. Nyt olisi kuitenkin näiden uusien hankintojen jälkeen jo aika lukea ainakin yksi!
Kokosin jälkeen Wikipediaa hyväksi käyttänen pienen tietoiskun Sven Hasselista ja hänen teoksistaan.
Sven Hassel (19. huhtikuuta 1917 – 21. syyskuuta 2012) oli tanskalaissyntyinen kirjailija, joka kirjoitti näennäisen omaelämäkerrallisia romaaneja väitetyistä kokemuksistaan toisessa maailmansodassa.
Keskustelu ja kritiikki
Hasselin elämäkerta on kiistelty. Kirjojensa mukaan hän värväytyi Saksan armeijaan ennen sotaa ja palveli kaikilla Saksan rintamilla lukuun ottamatta Pohjois-Afrikkaa, jonne häntä ja hänen yksikköään vienyt joukkojenkuljetuslaiva olisi torpedoitu. Lisäksi hän olisi palvellut panssariyksikössä, jonka määritelmä vaihtuu vuorotellen koulutusyksiköstä rangaistusyksikköön. Tällaisia rangaistusosastoja on ollut Saksan armeijassa, kuten muissakin armeijoissa. Hän on muun muassa väittänyt saaneensa Mannerheim-ristin Suomen rintamalla talvisodassa, jossa hän palveli osana Saksan armeijan epävirallisesti Suomeen lähettämää komennuskuntaa. (Mannerheim-ristiä ei talvisodan aikana ollut olemassakaan. Ensimmäinen Mannerheim-risti myönnettiin 22.7.1941 silloiselle everstille Ruben Lagukselle. Kenellekään ei myönnetty ko. ristiä talvisodan ansioista takautuvasti.)
Tanskalainen Erik Haaest kirjoitti Sven Hasselista kirjan, jonka mukaan Hassel olisikin ollut Borge Pedersen -niminen pikkurikollinen, joka oli sodan aikana esiintynyt omatekoisessa univormussa väittäen nimekseen Heinrich Himmler. Haaestin mukaan Sven Hasseliksi itseään kutsuva mies olisi viettänyt pari vuotta vankilassa sodan jälkeen ja tutustunut siellä oikeisiin veteraaneihin ja kirjoituttanut ensimmäisen, todenmukaisimmaksi esitetyn kirjansa Tuomittujen legioona haamukirjoittajalla. Loput hänen teoksistaan olisi kirjoittanut hänen vaimonsa. Myös Haaestin luotettavuutta on kritisoitu, sillä hänen toimittajanuransa perustui lähinnä keltaiselle lehdistölle kirjoitettuihin skandaalinkäryisiin artikkeleihin. Niin ikään Haaestin esittämistä väitteistä on löydetty ristiriitaisuuksia.
On kuitenkin huomioitavaa, että Hasselin kirjoissa on useita selkeitä plagiointikohtia muista kuuluisista sotakirjoista, kuten Länsirintamalla ei mitään uutta ja Tuntematon sotilas. Ainoastaan muutamaa sanaa on muutettu.
Hassel Saksan armeijan kuvassa.
Elämäkerta
Hassel väittää syntyneensä Sven Pedersen -nimisenä Frederiksborgissa, Själlannissa, Tanskassa. Myöhemmin hän otti sukunimekseen äitinsä tyttönimen Hassel. Neljäntoista ikäisenä hän liittyi kauppalaivastoon kajuuttapoikana ja työskenteli laivalla vuoteen 1936, jolloin hän liittyi armeijaan.
Vuoden 1990 haastattelussa hän sanoi, "Saksa sattui olemaan lähempänä kuin Englanti, menin Wehrmachtin värväystoimistoon pestautumaan, mutta se ei ollut niin helppoa kuin olin kuvitellut. Vain Saksan kansalaiset kelpasivat palvelukseen. Sen jälkeen kun olin kuuden kuukauden ajan yrittänyt mennä armeijaan, seitsemäs ratsuväkirykmentti lopulta hyväksyi minut sillä ehdolla, että minusta tulisi laillinen saksalainen". Myöhemmin hän palveli Eisenachiin sijoitetussa 2. panssaridivisioonassa ja vuonna 1939 hän toimi panssarivaunun kuljettajana Puolan valloituksessa.
Vuoden kuluttua hän yritti paeta. "... Olin vain yksinkertaisesti lopussa. Lyhyen loman jälkeen jätin palaamatta yksikkööni. Sitä sanottiin karkuruudeksi. Minut siirrettiin sonderabteilungiin, rikollisten ja toisinajattelijoiden muodostamiin rangaistusjoukkoihin."
Hän palveli 2. ratsuväkirykmentissä ja myöhemmin 11. sekä 27. erikoisrykmentissä (6. panssaridivisioona). Hän oli konekivääriampuja ja yleni upseerikokelaaksi. Hassel soti kaikilla rintamilla Pohjois-Afrikkaa lukuun ottamatta ja haavoittui useita kertoja. Hassel väittää myös palvelleensa yksikkönsä kanssa salaa talvisodassa Suomessa, jossa hänet olisi palkittu Mannerheim-ristillä. Hassel kuitenkin sekoitti tämän kyseisen mitalin saamaansa 3. tai 4. luokan Vapaudenristiin, jollainen hänellä on nähty olevan.
Lopulta hän saavutti luutnantin arvon ja vastaanotti 1. ja 2. luokan rautaristit.Vain kaksi miestä selvisi hengissä 27. rykmentistä. Hän antautui neuvostojoukoille Berliinissä 1945 ja vietti seuraavat vuodet erilaisilla sotavankileireillä. Hän alkoi kirjoittaa ensimmäistä kirjaansa Tuomittujen legioonaa ollessaan pidätettynä.
Vuonna 1949 hänet vapautettiin ja hän oli suunnittelemassa liittyvänsä Ranskan muukalaislegioonaan kun tapasi Dorthe Jensenin, jonka kanssa hän meni naimisiin 1951. Hassel meni töihin autotehtaaseen, mutta hänen vaimonsa rohkaisi häntä kirjoittamaan kokemuksistaan. De Fordometes Legion (Tuomittujen Legioona) julkaistiin 1953.
Vuonna 1957 Sven Hassel kärsi sodan aikana hankitusta sairaudesta ja halvaantui melkein kahdeksi vuodeksi. Hän kiittääkin monien kirjojensa (esimerkiksi Gestapo, 1963) esipuheessa Hampurin kaupungin trooppisten tautien laitosta, jossa hän sai terveytensä takaisin.
Toipumisen jälkeen hän alkoi kirjoittaa lisää kirjoja. 1964 hän muutti Barcelonaan, Espanjaan, jossa hän asui kuolemaansa saakka. Kokonaisuudessaan hän julkaisi neljätoista romaania, jotka on käännetty kahdeksalletoista kielelle. 1987 hänen kirjastaan Kuolema telaketjuilla tehtiin elokuva nimellä Rangaistuspartio.
Hassel poikansa Michaelin kanssa signeeramassa kirjaansa 1965.
Kirjat
Kirjoissaan Hassel kuvaa sotaa sekä päähenkilön että kertojan silmin. Kirjat kertovat rikollisista, sotaoikeuden tuomitsemista ja poliittisesti epäluotettavista sotilaista koostuvan 27. rangaistusrykmentin urotöistä. Svenin lisäksi heihin kuuluu Legioonalainen (entinen Ranskan muukalaislegioonan sotilas, nimeltään Alfred Kalb), jättiläinen, jota kutsutaan ironisesti Pikkuveljeksi (Wolfgang Creutzfeld), kasarmidiileri Joseph Porta, joukkueenjohtaja vääpeli Vanha (Willie Beier), Barcelona Blom, Espanjan sisällissodan veteraani molemmilta rintamilta, supersotilas ja fanaatikko Julius Heide, jota muut eivät aina siedä, rykmentinkomentaja Hinka, Suur-Saksan hallimestari Wolf, sekä ylioppilas Hugo Stege ja komppaniapäälliköt Ohlsen ja Löwe. Myös Luuranko, Bauer, Möller, Puhveli, ja Gregor Martin eli "kenraalin autonkuljettaja" vierailevat jonkin aikaa, mutta kaatuvat kuten melkein kaikki muutkin ankarien taistelujen vuoksi. He palvelevat useimmilla rintamilla aina Pohjois-Suomesta Venäjälle ja Normandiassa maihinnousun aikana. Hassel ilmoittaa hahmojen perustuvan todellisiin ihmisiin ja tapahtumien liittyvän historiallisiin tapahtumiin.
Hasselin näkökulma sotaan on julma: Sotilaat taistelevat vain selviytyäkseen ja Geneven sopimus on merkityksetön kaikille osapuolille. Ihmiset kuolevat sattumalta tai hyvin vähäisistä syistä. Ajoittaiset miellyttävät hetket ja rauhanomaiset kohtaamiset katkeavat brutaalisti. Pahantahtoiset preussilaiset upseerit uhkailevat miehiään sotaoikeudella ja teloittavat näitä vähäisistäkin syistä. Tosin tätä tapahtui muissakin armeijoissa, muun muassa Neuvostoliiton. Toisinaan tyytymättömät sotilaat ampuvat omat upseerinsa päästäkseen näistä eroon. Rykmentistä selvisi hengissä vain muutama, koska rangaistusjoukot olivat uhrattavissa helpommin kuin tavalliset joukot.
Hassel itse väittää olleensa niin pätevä käsikranaatin heittäjä, että osui sadankin metrin päästä puolen metrin ympyrään, ja myös nakanneensa muutaman kranaatin tällä tavoin jonkun erityisen vihatun upseerin tai SS-miehen niskaan.
Teosluettelo
Tuomittujen legioona (1953)
Kuolema telaketjuilla (1958)
Aseveljet (1960)
Rangaistuspataljoona (1962)
Gestapo (1963)
Monte Cassino (1965)
Tuhotkaa Pariisi! (1967)
SS-kenraali (1969)
Petetty armeija (1971)
Rumputuli (1973)
Herran hylkäämät (1976)
Sotaoikeus (1978)
G.P.U. (1981)
Komissaari (1984)
S
Kuten kaikki tiedämme (meitziboilla person to person kokemus)
VastaaPoistatanskalaisista, he ovat skandinaaveista ovelampia ja kieli heillä on vaikeaselkoinen.
Mutta - eka ja vika danskikirja joka tuli luettua ahmien, oli Hasselin SS kenraali.
Von Ile 66 käyttää runsaasti tekstiä kyseenalaistaakseen Herr Hesselin. Kaiken kattava? - totta vai ei?
Ei väliä - mitä persoonallisempi ja värikkäämpi tyyppi,
sitä mielenkiintoisempi.
Suosittelen lukea "Peloponnesolais-sodat" sotafriikeille.
Sven Hasselista on kirjoitettu paljon ja lähinnä siitä kun hän väittää asioita todeksi...siis mitä on kirjoittanut..kaikki varmaan ei ole totta..se ei minua haittaa...tekstissäni lähinnä toistin mitä muut ovat kirjoittaneet..itse en tietenkään ole aihetta sen enemmän tutkinut. Tanskalaisista puheenollen...olen itsekin ollut tekemissä juuttien kanssa niin töissä kuin vapaa-ajalla...täällä Lokkikylässä eli lapinlahdella oli 2000-luvun alkupuolella paljon tanskalaisia reppumiehiä...otettiin niitten kanssa aika monesti kuppia...itse töissä eu-hankkeissa oli joitakin kokouksia tanskalaisten kanssa!
Poista