TIE TAMPEREELLE
Nyt sain vihdoin ja viimein luettua Heikki Ylikankaan Tampereen taistelusta kertovan teoksen Tie Tampereelle. Sisällissotaan liittyvät muut kirjat, jotka olen viime aikoina tutkinut läpi, ovat kirjoitettu ihan lähivuosina. Tämä opus on julkaistu jo 1993. Tampereen taistelu oli suurin sisällissodan taisteluista ja siihen asti käydyistä taisteluista Pohjoismaiden suurin.
Kirja oli mielenkiintoinen ja antoi tarpeeksi seikkaperäisen kuvan taistelusta. Kirjassa kerrotaan tapahtumien kulku aina Tampereen ympäristön taisteluista, piiritykseen ja katutaisteluihin sekä tietenkin punakaartin antautumiseen asti – jälkiselvittelyjä unohtamatta. Kuvia olisi saanut olla mielestäni enemmän. Osa kirjassa olevista kartoista oli käsin piirrettyjä ja mielestäni aika huonosti tulkittavissa. Vaikkakin kirjan kerronta oli mielestäni ihan sujuvaa, lukemista vaikeutti kirjan kappalejaon ja palstoituksen raskaus. No, varsinainen asiasisältöhän on tärkeintä. Tätäkin historiateosta lukiessani käytin paljon apuna internetiä tietoja tarkistaen sekä lisätietoja etsien.
Tässä kirjassa tuli ainakin selväksi voittajapuolen eli valkoisten raakuus häviäjiä eli punakaartilaisia kohtaan. Tappovimmaa oli vaikea uskoa todeksi. Naisia teloitettiin myös – heitä kuoli teloituksissa suhteessa enemmän lukumäärään nähden kuin miehiä. Tarkoitan tässä lähinnä aseeseen tarttuneita naiskaartilaisia. Paljon ei aina näissä pikaoikeuksissa mietitty vaan ammuttiin paljon ihan asiaankuulumattomia, jopa vahingossa oman puolen kannattajia. Varsinkin venäläiset pyrittiin teloittamaan kaikki.
Toinen asia mikä nyt viimeistään tuli meikäläisille selväksi oli se, että punakaarti lähti tähän taistoonsa”soitellen sotaan”. Suurella osalla punakaartia oli selvää motivaatio-ongelmaa sekä suurin osa päällystöstä oli epäpätevää. Toisin sanoen puuttui sotimisen ammattilaisia. Aseita oli ainakin alussa kyllä saatavilla ja Pietarista virtasi lisää. Tämän enempää en itse teosta tai asiaa tässä ryhdy tällä erää ruotimaan. Kannattaa lukea itse sekä tehdä omat johtopäätökset.
Alla on pieni Wikipediasta koottu yhteenveto Tampereen taistelusta sekä lopussa kustantajan kommentti kirjasta sekä kirjailijasta.
*********************************************
TAMPEREEN TAISTELU 1918
Tuhoutunutta Kyttälän kaupunginosaa.
Tampereella punakaarti kaappasi vallan viimeistään tammikuun lopussa 1918. Jo joulukuussa Tampereen työväentalossa oli pidetty punakaartien perustava kokous, johon otti osaa punakaartien johtoa kaikkialta Etelä-Suomesta. Mukana olivat esimerkiksi Hugo Salmela ja Viktor Ripatti Lappeenrannan punakaartista. Kaksi ja puoli kuukautta kestäneen rintamataisteluiden vaiheen aikana Tampereen joukkoja soti lähinnä Vilppulan ja Ikaalisten rintamilla. Valkoinen väestö joutui Tampereella kotitarkastusten ja ase-etsintöjen kohteiksi. Punainen terrori kaupungissa oli vähäistä, ulkopaikkakuntalaiset kaartilaiset tekivät kuitenkin muutamia surmatekoja. Mielialoja kiristi kuitenkin ennen kaikkea Suinulan verilöyly 28. tammikuuta.
Tampereella surmattiin myös kassakaappitehtailija Kaarlo Granat Turun punakaartilaisten toimesta. Pyynikillä puolestaan ammuttiin kansanedustaja Ernst Saari ja pispalalainen huvilanomistaja Ernst Wahren valkoisten hyväksi toimimisesta 29. maaliskuuta. Tampereelle saapui Pietarista Eino Rahjan asejuna, jossa saatettiin tuoda Tampereen punaisille jopa tuhansia kiväärejä ja panssariauto. Lokomolla alettiin myös valmistaa panssarijunia. Rintama vakiintui kulkemaan Noormarkusta Kankaanpään kautta Ikaalisiin ja siitä edelleen Kurun ja Ruoveden kautta Vilppulaan ja edelleen Päijänteelle. Suurempia yhteenottoja tapahtui Kankaanpään–Lavian seudulla, Vilppulassa ja Väärinmajalla helmikuussa 1918. Taistelut jatkuivat pitkälle maaliskuuhun, kunnes punaisten rintama romahti Kurussa ja Vilppulassa maaliskuun keskivaiheilla. Tampereen taistelua edelsi punaisten niin sanotun Pohjoisen rintaman murtuminen maaliskuussa 1918 ja punaisten yleishyökkäyksen epäonnistuminen; Haapamäen risteysasemaa ei saatu vallattua. Punaisten johto Tampereella oli alkuaan Kustaa Mikko Evän piiriesikunnalla, kunnes Tampereen teknilliseen opistoon perustettiin Pohjoisrintaman yleisesikunta, jonka johtoon valittiin Kotkan punakaartiin kuulunut näyttelijä Hugo Salmela. Tampereella vaikuttivat myös punakaartin johtomiehet Ali Aaltonen, Eino Rahja ja Tuomas Hyrskymurto.
Punakaartin upseereita.
Tampereen taistelu käytiin 16. maaliskuuta – 6. huhtikuuta 1918, kun valkoiset valloittivat Tampereen Suomen sisällissodassa. Valkoisia johti C. G. E. Mannerheim. Taisteluun osallistuneiden joukkojen määrillä mitattuna Tampereen taistelu oli Pohjoismaiden siihen astisen sotahistorian suurin.
Kartta taistelusta: (klikkaa kartta suuremmaksi)
Taistelu on tauonnut - kaatuneita Näsilinnan edessä.
Valkoisten voittamasta Tampereen taistelusta tuli sisällissodan käännekohta. Taktisesti valkoinen puoli kärsi kuitenkin yllättävän suuria tappioita, sillä taisteluun ryhdyttiin suoraan liikkeestä. Osittain syynä oli Mannerheimin tarve käydä ratkaisutaistelu ennen kuin saksalaiset joukot ehtisivät vaikuttaa sodan kulkuun, mutta osittain kyseessä oli punaisten aliarviointi. Punakaartin joukot olivat luovuttaneet vain vähäistä vastarintaa tehden valkoisille kaikki taajamat Vilppulan ja Messukylän välillä. Punakaartin joukkojen kuri oli kehno ja ne joutuivat useimmiten paniikkiin pelätessään saarrostusta. Tampereella joukot olivat kuitenkin jo motissa eikä staattinen puolustus vaatinut enää yhtenäistä johtoa.
Valkoisen armeijan konekiväärimiehiä.
Mannerheim tervehtii voittajia Tampereella.
Punaiset pakottivatkin valkoiset käyttämään lähes kaikki reservinsä kaupungin valloitukseen, josta tuli molemmille osapuolille verinen. Tampereen taisteluissa kuoli noin 2 000 punaista, joista yli puolet oli teloitettuja vankeja. Valkoisia kuoli noin 700.
Punavankien paljoutta kauppatorilla.
Teloitettuja punaisia Lindellin koulun pihamaalla.
*********************************************
TIE TAMPEREELLE
Tampereen valloitus 1918 - yksi historiamme ratkaisevimmista taisteluista mahtavana, järisyttävänä esityksenä. Mukana runsaasti ennen julkaisemattomia valokuvia.-
Dokumentoitu kuvaus Tampereen antautumiseen johtaneista sotatapahtumista Suomen sisällissodassa
Heikki Ylikangas on ottanut kohteekseen vuoden 1918 sisällissotamme ratkaisutaistelun, Tampereen taistelun. Hän seuraa sodan vyörymistä alkaen siltä rintamankaarelta, joka ulottui Suodenniemeltä Kurun ja Vilppulan kautta Kuhmoisiin, ja päättyen lopulta Tampereen ahtaille kaduille, takapihoille, kellareihin ja sorakuopille. Kolmiviikkoiseen rynnistykseen kietoutui rintaman molemmin puolin yli 30 000 suomalaista punaisten tai valkoisten sotilaina. Taistelu loppui 11 000 punakaartilaisen antautumiseen kuudentena huhtikuuta 1918.
Kirjaa ei ole kirjoitettu niille, jotka haluavat kuulla jatkoa punaiselle tai valkoiselle sankaritarulle. Se on kirjoitettu lukijoille, jotka etsivät totuutta tuosta monin kohdin vaietusta ja peitellystä ja sen vuoksi vielä tänäänkin arasta ja kipeästä sodasta. Kirja purkaa osaltansa yhä raastavaa kansallista traumaa. Se tekee sen kuvaamalla sodan julmat kasvot sellaisina kuin ne olivat: kärsimyksineen, uhrauksineen, tihutekoineen, erehdyksineen, joukkoteloituksineen, hävityksineen, kaikkineen.
| Kirjailija: Heikki Ylikangas Kustantaja: WSOY Kieli: Suomi Sivumäärä: 569 Asu: Kovakantinen kirja |
*********************************************
Heikki Ylikangas on syntynyt Ylihärmässä 1937 ja toiminut vuodesta 1978 oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden sekä vuodesta 1992 Suomen ja Skandinavian historian professorina Helsingin yliopistossa. Hän on harrastanut poikkeuksellisen laaja-alaisesti Suomen historiaa. Hänen julkaisunsa ulottuvat nuijasodasta puukkojunkkareihin, heränneistä fennomaaneihin ja hallintohistoriasta oikeushistoriaan. Hänen yleisteoksensa "Käännekohdat Suomen historiassa" (1986) on tähän mennessä yltänyt neljään painokseen. Ylikangas on kirjoittanut myös historiallisia näytelmiä. "Kolmekymmentä hopearahaa" vuodelta 1982 ja "Tie talvisotaan" vuodelta 1989 saavuttivat oloissamme huomattavan menestyksen. Kirjoitustyönsä ohella ja osittain siihen liittyen Ylikangas on kahden vuosikymmenen ajan osallistunut ahkerasti maassamme käytävään julkiseen keskusteluun.
*********************************************
