F-22 RAPTOR

VIIMEINEN RAPTOR VALMISTUI

Viimeinen Yhdysvaltojen ilmavoimille (USAF) toimitettava F-22A Raptor valmistui Lockheed-Martinin Mariettan tehtaalla Georgian osavaltiossa 13. joulukuuta. Koneiden kokonaisvalmistusmäärä oli 195, kun lukuun lasketaan mukaan kahdeksan kehitysversiota.

Viimeinen koneen laivue kuuluu 3. Lennostoon, joka tukeutuu Elmendorg-Richardsonin tukikohtaan Alaskassa. Kone luovutetaan laivueelle toukokuussa tehtaan ja vastaanottajan koelentojen, sekä maalauksen jälkeen.

Lockheed-Martin sai USAF:lta juuri 7,4 miljardin dollarin päivityssopimuksen Raptor-laivastoon. Kyse oli järjestelmäpäivityksistä, sekä koneen suorituskyvyn ja ominaisuuksien kasvattamisesta. Päivitysten tarkempia yksityiskohtia ei ole kerrottu.

F-22 RAPTOR

F-22 Raptor on Yhdysvaltain ilmavoimissa joulukuussa 2005 käyttöön otettu hävittäjä. Koneen valmistajat ovat Lockheed Martin Aeronautics ja Boeing Integrated Defense Systems. F-22 suunniteltiin alun perin ilmaherruushävittäjäksi, mutta se on varustettavissa myös rynnäkkökoneeksi, sekä elektronista sodankäyntiä ja signaalitiedustelua varten. F-22 Raptor tunnettiin prototyyppinä nimellä "YF-22 Lightning II" ja nimellä "F/A-22" ennen käyttöönottoaan. Nimi "Lightning II" päätyi myöhemmin F-35-hävittäjälle.

OMINAISUUDET

F-22 Raptor hyödyntää häiveteknologiaa. F119-PW-100 -moottoreissa käytetään suihkuvirtauksen suuntausta, mikä lisää koneen ketteryyttä, joka on osoitettu tekemällä äärimmäisiä ilmataisteluliikkeitä, kuten Pugachevin Cobra ja Kulbit. Suihkuvirtausta voidaan säätää 20 astetta yhteen suuntaan, ylös tai alas. Kone kykenee lentämään yliääninopeuksilla ilman jälkipolttoa (ns. supercruise). Tämä mahdollistaa pidemmän toimintasäteen ja vähentää koneesta jäävää lämpöjälkeä parantaen häiveominaisuuksia. F-22 saavuttaa Machin luvun 1,72 ilman jälkipolttoa ja yli 2,0 jälkipolton kanssa.

Koneessa on AN/APG-77 AESA -tutka (Active Electronically Scanned Array), mitä pidetään parhaana käytössä olevana tutkana hävittäjäkäytössä. Tutka koostuu pienistä moduuleista, joita voidaan käyttää erillisinä, mikä mahdollistaa nopean suuntauksen ja kapean säteen käytön. Tämä puolestaan vähentää tutkan käyttäjän paljastumistodennäköisyyttä. Tekniikkaa käytettäessä tutkaa ei tarvitse kääntää mekaanisesti, mikä yksinkertaistaa sen rakennetta. Tutkan havaintoja käsittelee kaksi Raytheonin suoritinta.

Koneen asekuorma on sijoitettu rungon sisään jotta estetään ulkopuolisten kuormien aiheuttamat tutkaheijastukset. Luukkuja on kolme, yksi molemmissa kyljissä ja yksi pohjassa. Ohjuksen laukaisussa luukut avautuvat vajaan sekunnin ajaksi. Siipien alle voidaan asentaa neljä ripustinta ulkopuolisia aseita varten, mutta ne lisäävät koneen havaitsemismahdollisuuksia tutkassa.

F-22:n lentokelpoisuuden ylläpitäminen edellyttää runsaasti huoltotyötä ja sen lentotunnin hinta on noin 50 000 dollaria, kun se F-15:lla oli 30 000 dollaria. Koneen tutkasäteitä absorboiva pinnoite on jatkuva huolto-ongelma. Esimerkiksi sade tuhoaa sen.Keskimäärin koneilla on voinut lentää 1,7 tuntia ennen kriittistä vikaa .F-22:n neljän käyttövuoden aikana jokaista lentotuntia kohti tehtävän huollon määrä on noussut 34 tuntiin, josta pinnoitteen korjaukset vievät yli puolet. Ohjaamon kuomu on uusittava keskimäärin 331 lentotunnin välein.

TEKNISET TIEDOT

• Valmistaja: Lockheed Martin / Boeing
• Miehistö: A-mallissa 1
• Ensilento: 1997
• Moottori / työntövoima: 2 × Pratt & Whitney F119-PW-100 / 2 × 155,74 kN
• Siipien kärkiväli: 13,56 m
• Pituus: 18,92 m
• Korkeus: 5,08 m
• Paino (tyhjä/max. lentoonlähtö): 14 365 kg / 36 288 kg
• Lakikorkeus: jopa 19 500 m (ei virallinen tieto)
• Nopeus: merenpinnan tasolla: 1 482 km/h, supercruise 1 590 km/h, korkealla 2 335 km/h (Mach 2+)
• Toimintamatka: noin 2 000 km (riippuen lisäpolttoainesäiliöistä)
• Hinta: 338 miljoonaa USD

Aseistus:
Yksi 20 mm M61A1 Vulcan kuusipiippuinen Gatling-konetykki. Kuten tykkikin, muu aseistus kuljetetaan häiveominaisuuksien parantamiseksi rungon sisällä. Rungon kummallakin puolella on yksi kotelo lyhyen kantaman aseita kuten AIM-9 Sidewindereitä varten. Kumpaankin koteloon mahtuu yksi ohjus. Rungon alaosassa on suurempi tila esimerkiksi AIM-120 AMRAAM -ohjusten ja JDAM-pommien kuljettamiseen. Ruumaan mahtuu kerralla kuusi AIM-120 AMRAAM ohjusta tai kaksi AIM-120 AMRAAM ohjusta ja kaksi JDAM-pommia. Siipien alla voidaan kantaa kaksi lisäpolttoainesäiliötä ja erilaisia ohjuksia.

F-22 RAPTOR IN ACTION

(Blogiartikkelissa käytetyt lähteet: Siivet Wings-lehti 1/2012, Wikipedia - Kuvat: Internet - Video: Youtube)

RYNNÄKKÖKIVÄÄREITÄ ja MUUTA ASEISTUSTA ROMUTETAAN

SATATUHATTA ASETTA LIIKAA

Armeijauudistuksen jälkeen Suomen valmiusvarastot pursuavat ylimääräisiä rynnäkkökivääreitä. Uudenveroiset  aseet saatetaan laittaa silppuriin.

Luutnantti Mikko Kärjä ja rynnäkkökiväärilaatikoita valmiusvarastossa.
(kuva: Reijo Hietanen)

Puolustusvoimat joutuu hävittämään tai myymään jopa 100 000 täysin käyttämätöntä rynnäkkökivääriä. Syynä on se, ettei niille ole kohta enää käyttäjiä. Varastoitujen kiväärien kokonaismäärä on mitoitettu sodan ajan tarvetta varten. Jokaisella Puolustusvoiman sodan ajan kokoonpanossa olevalle löytyy rynnäkkökivääri. Sodan ajan joukkojen vahvuus on nyt 350  000 sotilasta. pian julkistettavan armeijauudistuksen jälkeen joukkojen määrä supistuu 250 000:een tai jopa sen alle.

Ylimääräisten rynnäkkökivääreiden kohtalosta tehdään suunnitelma armeijauudistuksen hyväksymisen jälkeen. Helpoin ratkaisu on aseiden hävittämien. Silloin ne murskataan, silputaan ja myydään romuiksi. Näin on toimittu ennenkin. Kaikki eivät kuitenkaan katso hyvällä sitä, että toimivia aseita hävitetään pelkästään siksi, että ne aiheuttavat varastointi- ja ylläpitokuluja. Liikkeellä on ollut jo virheellisiä huhuja, että armeija olisi hävittänyt salaa kymmeniätuhansia rynnäkkökiväärejä. Varsinkin aktiiviset reserviläiset ovat harmitelleet, että käyttökelpoista kalustoa tuhotaan liian aikaisin.

Hävitettävät aseet olisiva täysin uusia. Ne ovat Kalashnikov-tyyppisiä (AK-47) rynnäkkökiväärejä. Suomi osti niitä 1990-luvulla Kiinasta ja Saksasta, joka myi entisen Itä-Saksan kalustoa. "Halpisrynkkyjä' hankittiin yhteensä 200 000 kappaletta.  Itäsaksalaisia ja kiinalaisia aseita ei käytetä varusmiesten koulutuksessa, koska niiden laatu on suomalaisia rynnäkkökivääreitä heikompi.

AK-47 (Автомат Калашникова - образца 1947 года)

"Ne ovat hyviä taistelijan välineitä, mutta niiden kestävyys koulutuksessa on heikko verrattuna suomalaiseen", komentaja Taneli Uosukainen muotoilee (Maavoimien materiaalilaitoksen esikunta). Osittain kysymys on valmiusvarastoissa olevista itäsaksalaisista patruunoista. Niitä ei haluta käyttää Suomessa valmistetuissa rynnäkkökivääreissä, koska patruunat aiheuttavat korroosiota suomalaisiin aseisiin. Itäsaksalaisissa aseissa ongelmaa ei ole, koska niiden pintakäsittely on erilainen.

"Toinen tapa toimia on se, että aseet myydään käytettyjen aseiden markkinoille, lähinnä suurostajille ulkomaille. Silloin mietitään taloudellisia asioita ja asevientiasioita tapauskohtaiseesti", Uosukainen sanoo. Myyminen on hankalaa. Kiinalaisille ja itäsaksalaisille rynnäkkökivääreille ei ole kysyntäää länsimaissa. Ostajat olisivat lähinnä kolmannesta maailmasta. Runsas neljä vuotta sitten Yhdysvallat pyysi Suomea lahjoittamaan 100 000 rynnäkkökivääriä Afganistaniin. Hanke kaatui, koska aseita ei haluttu viedä sotaa käyvään maahan.

Kiinalainen AK-47 rynnäkkökivääri

Samaan aikaan aseiden tulevan hävittämisen tai myynnin kanssa Puolustusvoimat kunnostaa Suomessa valmistettuja rynnäkkökivääreitä. Niihin kiinnitetään muun muassa kiskoja pimeännäkölaitteita varten. Nykyinen Rk 62 Rynnäkkökivääri on tarkoitus pitää Suomen armeijan käytössä 2020-luvulle asti.

Suomalainen Rk 62-76 rynnäkkökivääri

(Rynnäkkökivääriartikkelissa on käyetty apuna artikkelia: HS Perjantai 13.1.2012/Jarmo Huhtanen - Asekuvat:Internet)

MUUN KALUSTON HÄVITTÄMINEN

Rynnäkkökivääreiden lisäksi Suomen puolustusvoimat on romuttanut tai romuttaa muitakin aseita, sekä taisteluajoneuvoja. Esimerkiksi käyttökunnossa olevat T-72 taistelupanssarivaunut ovat ilmeisesti jo romutettu. Nehän olisivat olleet ihan taistelukykyisiä, kun ottaa huomioon että Venäjä käytti Georgian sodassakin pääsosin juuri noita "seiska kakkosia". Se minua ihmetyttää, että kun tilalle ostettiin 124 kappaletta uudempia Leopard-taistelupanssarivaunuja - niin 28 niistä modifoitiin erikoispanssareiksi, kuten esim. siltapanssareiksi. Miksiköhän näitä "poistuvia" T-72 tai T-55 vaunuja ei muutettu kyseiseen tarkoitukseen. Ja turha sanoa että varaosan puutteiden takia. Varaosia olisi varmasti löytynyt juuri noista romutetuista vaunuista, joita oli reilusti yli 200 kappaletta - osa vaunuista ilmeisesti vanhempaa T-55 mallia

 T-72 MBT

Ilmatorjunta kapasiteetista ollaan romuttamassa 23mm-kaksiputkisia IT-tykkejä, eli tykkihän tunnetaan kutsumanimeltään "Sergei". Vaikka nämä aseet ovatkin ns. vanhaa kaartia, ne ovat vieläkin käyttökelpoisia matalalla lentäviin maaleihin, kuten esimerkiksi helikoptereita vastaan. Kaikkia ei kuitenkaan käsittääkseni romuteta, vaan osa modernisoidaan...toivottavasti! Ilmatorjunnasta kuuluu onneksi myös hyviä uutisia, kun jo poistuneet olkapääohjukset ollaan korvaamassa uudella lähitorjuntaohjusjärjestelemällä. Ilmeisesti kyseessä on juuri olkapäältä ammuttava ohjus. Tarjouskilpailussa ovat mukanan mm. Venäläinen Igla ja Amerikkalainen Stinger.

ZU-23-2 -- 23mm IT-kanuuna "Sergei"

Suomessa on viime aikoina tehty paljon näitä romutus- ja luopumispäätöksiä, joissa on vedottu juuri varastointikustannuksiin. Pienellä järjestelyillä, esimerkiksi säästämällä T-72-panssarit Suomelle oltaisiin saatu järjesteltyä iskukykyiset panssarijoukot. Tulevakin sota...jos sitä tulee..ratkaistaan kuitenkin vieläkin maasodalla. Ja kaikkihan alaa tuntevat tietävät sen, että paras panssaritorjunta-ase on toinen panssarivaunu!

Leopard 2A4 MBT

(Teksti: Ilkka Miettinen, Kuvat: Internet)

Suomen puolustusta heikennetään

SUOMI LUOPUU MIINOISTA

Eduskunta päätti äänestyksessä 25.11.2011, että Suomi liittyy Ottawan sopimukseen aikaisemmin suunnitellun aikataulun mukaisesta varauksetta vuonna 2012. Päätöstä vastustivat kaikki 36 perussuomalaista kansanedustajaa. Päätös luopua jalkaväkimiinoista hyväksyttiin äänin 110 puolesta ja 47 vastaan, poissa oli 42 edustajaa.

Käytännössä Suomi aloittaa jalkaväkimiinojen hävittämisen ja luopuu niiden operatiivisesta käytöstä. Koulutuksesta ja varastoinnista kokonaan vuoden 2016 loppuun mennessä. Hävitettävät miinatyypit ovat sakaramiina SM 65-89 ja putkimiinat PM 43-59 ja PM 65-98. Suomella on vuoden 2011 lopussa yhteensä noin 1,03 miljoonaa Ottawan sopimuksen kieltävää miinatyyppiä. Koulutuskäyttöön jää vielä vuoden 2016 jälkeen  16500 jalkaväkimiinaa. Se on 20 vuoden koulutusmateriaalitarve. Sakaramiinojen räjähdysainetta – porapanoksia -  ei sopimuksen mukaan tarvitse hävittää. Reilun miljoonan miinan hävittäminen tulee maksamaan valtiolle noin 200 000 euroa.. Lisäksi Suomi pyrkii nostamaan kehitysyhteistyömäärärahoja humanitääriseen miinanraivaukseen suunnatun määrärahan vuositasolla 6 miljoonaa euroon vuoteen 2014 mennessä. Suomi on tukenut humanitääristä miinanraivausta vuodesta 1999 alkaen  60 miljoonalla eurolla.

Jalkaväkimiinoille ei ole olemassa  korvaavaa järjestelmää. Miinat ovat erittäin kustannustehokas asejärjestelmä ja yhä täysin ajanmukainen. Nyt hävitettävät miljoona miina olisivat asianmukaisesti varastoituna säilyneet täysin käyttökuntoisina vielä useita kymmeniä vuosia. Niiden uushankintahinta kappaleelta liikkuisi miinatyypistä ja valmistustavasta riippuen noin 1-5 euron välillä. Miinat ovat kotimaisia. Katoavan suorituskyvyn korvaamiseksi on kehitetty erillisellä 200 miljoonan euron määrärahalla lähinnä Puolustusvoimien valvonta- ja tulenjohtokykyä  eri sensorein. Määrärahasta on käytetty noin 160 miljoonaa.

Miinojen pelotearvoa ja tulivoimaa ei ole kuitenkaan käytännössä korvattu mitenkään. Tasavallan hallituksen tekemien leikkauspäätösten johdosta. Puolustusvoimien miinojen korvaamiseen saama määräraha tullaan ottamaan pois muualta budjetista moninkertaisena. Käytännössä miinoista luopuminen niitä korvaamatta, kuten on käymässä, tulee siis heikentämään olennaisesti Suomen puolustuskykyä, kuten myös hallituksen esityksessä eduskunnalle todetaan. Istuva hallitus on myös tehnyt linjauksen , jonka mukaan Suomi ei hanki myöskään Oslon sopimuksen kieltämiä tytär- ja kuorma-ammusjärjestelmiä eli niin kutsuttuja rypäleaseita. Suomi ei ole vielä toistaiseksi liittynyt Oslon sopimukseen. Linjaus olla hankkimatta tytärammusjärjestelmiä kyseenalaistaa myös jalkaväkimiinojen korvaajana esitetyn raskaan raketinheitinjärjestelmän (MLRS M270) käyttöarvon ja heikentää entisestään mahdollisuuksia täyttää jalkaväkimiinojen poistamisen jättämää aukkoa. Raskaaseen raketinheitinjärjestelmään ei ole hankittu muita taisteluampumatarvikkeita kuin maastoon siroteltavia panssarimiinakuorma-ammuksia, nekin eräänlaisia rypäleammuksia.

Suurin osa maailman väestöstä asuu maissa, jotka eivät ole liittyneet Ottawan sopimukseen. Näitä maita ovat muun muassa Venäjä, Kiina ja Yhdysvallat. Puola on sopimusmaana jättänyt varauman sen täytäntöönpanoon. Suomi oli viimeinen sopimukseen liittynyt EU-maa. Puolalla oli vuonna 2009 varastoissa enää noin 200000 sopimuksen kieltämää jalkaväkimiinaa. Kun Suomi luopuu miinojen käytöstä vuonna 2016, jää Venäjän käytännössä ainoaksi asevoimaksi lähialueillamme, joka voi käyttää taistelussa laajamittaisesti ja esteettä myös jalkaväkimiinoja. Tämä heikentää suorituskykyvertailussa Euroopan maiden taistelukykyä verrattuna Venäjään. Venäjän asevoimien kalustoon kuuluu myös huomattavan kehittynyt rypäleammusarsenaali.

Miksiköhän Suomen pitää aina olla mallioppilas joka asiassa. Tuo ratkaisu todella heikentää Suomen puolustuskykyä, varsinkin kun maallamme on 1300 km:n maaraja Venäjän kanssa.

Suomen puolustusvoimien määrärahoja tullaan jälleen laskemaan merkittävästi. Eikä Varmaan aikaakaan kun 350 000 miehen reserviä tullaan taas leikkaamaan.

(Juttussa käytetty osaksi Suomen Sotilas-lehden nro:6/2011 artikkelia/ Kuva internetistä)

PEARL HARBOR - Tasan 70 vuotta yllätyshyökkäyksestä

7.12.1941 JAPANIN YLLÄTYSHYÖKKÄYS PEARL HARBORIIN

Tammikuun alussa 1941 Japanin Yhdistyneen laivastonkomentaja, amiraali Yamato, antoi pienelle esikuntaupseerien tehtäväksi suunnitella Pearl Harboriin kohdistuvaa yllätyshyökkäystä, jonka suorittaisivat tukialuksilta toimivat lentokoneet.

Vara-amiraali Chuichi Nagumon komentamaan laivasto-osastoon, joka sai tehtäväkseen hyökätä Pearl Harboriin, kuului kuusi lentotukialusta (Kaga, Akagi, Hiryu, Sorju, Zuikaku ja Shokaku), joilla oli yhteensä 432 lentokonetta, kaksi raskasta taistelulaivaa (Hiei ja Kirrishima), kolme risteilijää (kaksi raskasta ja yksi kevyt), yhdeksän hävittäjää, kolme sukellusvenettä (jotka tulivat partioimaan suunnitellulla reitillä) sekä kahdeksan säiliölaivaa merellä tapahtuvaa polttoainetäydennystä varten. Ilmahyökkäyksen vaurioita täydentäisivät pienoissukellusveneet, jotka kuljetettaisiin valtamerisukellusveneillä Oahun saaren läheisyyteen.

Japanilainen tukialus - Hiryu

Marraskuun 26.päivänä vara-amiraali Nagumon komennossa olevat 31 alusta käsittävä taisteluosasto lähti liikkeelle Kuriileilta. Varsinainen hyökkäyskäsky saatiin salakielisanomana joulukuun 2. päivänä. Laivasto-osaston kurssi kulki 43.leveysasteen suuntaisesti itää kohden; Tyynellämerellä näillä seuduin vallitseva sumu teki toisten alusten kohtaamisen epätodennäköiseksi.

Joulukuun 6.päivän iltana muodostelma suuntasi pimeän tultua kurssinsa kohti kohdettaan. tiedot joiden mukaan Pearl Harborissa ei ollut ainoatakaan lentotukialusta herättivät pettymystä japanilaisissa lentäjissä.

Vara-amiraali Chuichi Nagumo

Seuraavana päivänä eli sunnuntaina joulukuun 7. päivänä  kello 6:15 Nagumo, joka oli tuolloin 230 meripeninkulman päässä Pearl Harborista lähetti matkaan ensimmäisen hyökkäysaallon. Siihen kuului kaikkiaan 214 lentokonetta, joista 50 oli tavallista pommikoneita, 51 syöksypommittajia ja 70 torpedokonetta.

Zero-hävittäjät valmiina lähtöön Shokakun kannella

Kapteeniluutnantti Nakaya, joka johti ensimmäiseen hyökkäysaaltoon kuuluvia hävittäjäkoneita, näki Pearl Harborin noin kello 7.50. Muutamia minuutteja myöhemmin lähetettiin kaksi radiosanomaa. Kello 7.53 komentajakapteeni Futshida viestitti Akagille: "Yllätys onnistunut", ja 7.58 kontara mairaali Patrick Bellinger lähetti Fordsaarella sijaitsevasta päämajastaan selväkielisen sanoman: "Ilmahyökkäys Pearl Harboriin - tämä ei ole harjoitus."

Kontra Amiraali Husband E. Kimmelin komennoissa olleista 127 aluksesta oli satamassa 94, ja ne olivat valmistumassa liputusta varten. Japanilaiset keskittivät hyökkäyksensä kuitenkin niitä seitsemää taistelulaivaa vastaan, jotka oli ankkuroitu pareittain sataman keskellä sijaitsevan Fordinsaaren vierelle. Yksi 800 kg:n pommi sai Arizonan keulaosan ammusvaraston räjähtämään; toinen putosi aluksen savutorveen ja räjähti konehuoneessa. Laiva upposi nopeasti vieden mennessään kontra-amiraali Isaac C. Kiddin sekä 1106 upseeria, aliupseeria ja miestä. Oklahoma, johon osui kolme torpedoa, kaatui miltei välittömästi ja kansien alle jäi loukkuun 415 miestä, joista jotkut pysyivät hengissä aina jouluaattoon saakka. West Virginia ja Carolina olisivat kokeneet saman kohtalon, ellei niiden erinomaisesti mielenmalttinsa säilyttäneiden miehistöjen olisi onnistunut saada alusten kallistuman oikaistuksi.

Nevadaan osui torpedo ja kaksi pommia, mutta se ampui alas kolme sen kimppuun hyökännyttä konetta. Maryland ja Tenessee selvisivät verraten vähin vaurioin ja pystyivät joulukuun 20. päivän jälkeen lähtemää Oahulta amerikkalaiselle telakalle yhdessä Pensylvanian kanssa, joka oli ollut kuivatelakalle ja niin ollen torpedojen tavoittamattomissa. Myös kolme risteilijää ja kolme hävittäjää sai vaurioita.

USS Arizona

Kello 7.15 Nagumo lähetti matkaan toisen hyökkäysaallon, johon osallistui 54 pommikonetta, 80 syöksypommittajaa ja 36 hävittäjää. Komentajakapteeni Shimazaikin johtama osasto täydensi ensimmäisen hyökkäysaallon satamassa aikaansaamaa hävitystä ja kohdisti sen jälkeen huomionsa Fordin saarella olleisiin satamalaitteisiin, Wheelerin ja Hickhamin lentokenttiin (ilmavoimien tukikohtia) ja Kaneohen lentoveneasemaan tuhoten 65 Oahulla olleista 231 lentokoneesta. Amerikkalaisten miehistötappiot olivat tuona päivänä 2403 kaatunutta ja 1178 haavoittunutta.

USS West Virginia ja pelastusmiehistö

Tämä suunnaton menestys maksoi Nagumolle 29 lentokonetta ja 55 lentäjää. Toisen hyökkäysaallon koneiden palattua Nagumo määräsi laivasto-osastonsa liikkeelle kohti pohjoista kello 13.00. Pienoissukellusveneiden hyökkäys oli kuitenkin täysin epäonnistunut, ja niitä kuljettaneista isoista sukellusveneistä upotti tukialus Enterpriselta lähtenyt lentokone yhden joulukuun 10. päivänä. Japanilaiset eivät olleet hyökänneet Pearl Harborin suurten öljysäiliöiden kimppuun, vaikka niiden tuhoaminen olisi saattanut Yhdysvaltojen laivaston toimintakyvyttömäksi useiden kuukausien ajaksi. Amerikkalaiset sotilaat ja merimiehet olivat toimineet niin nopeasti saadakseen tilanteen hallintaansa, että Nagumo luopui kolmannesta hyökkäyksestä, koska hän arveli konetappioiden muodostuvan liian suuriksi.

Kentälle tuhottu B-17 pommikone

Neljän taistelulaivan uppoaminen ja neljän muun vaurioituminen ei riistänyt Yhdysvalloilta sen tärkeintä iskuvoimaa, sillä sen kolme lentotukialusta olivat edelleen täysin kunnossa samoin kuin 20 risteilijää ja 65 hävittäjää. Ja ennen kaikkea joulukuun 7. päivänä tapahtunut hyökkäys pani Yhdysvaltojen kaikki voimavarat liikkeelle ja nostatti valtaisan suuttumuksen aallon kaikkialla Yhdysvalloissa, jonka voimat lisääntyivät jatkuvasti ja joka tuli myöhemmin murskaamaan Japanin juuri näillä jättimäisillä voimillaan.

USS Enterprise

"Päivä, jonka häpeä ei tule unohtumaan", Roosevelt sanoi selostaessaan tapahtumia kongressille. Takaisin Pearl Harboriin matkalle olevan Enterprisen komentosillalla kontra-amiraali William F.Halsey yhtyi presidenttinsä sanoihin joulukuun 9. päivänä nähdessään Fordinsaarelle johtavan redin tukkivat hylyt, joskin Halsey käytti suorasukaisempaa kieltä; "Kun olemme selvittäneet välimme niiden kanssa, ei japanin kieltä puhuta enää muualla kuin helvetissä!"

William F.Halsey

Day of Infamy, Pearl Harbor Raid on Dec 7, 1941

(Tekstin lähde: Toinen Maailmansota, Osa2/Eddy Bauer; Kuvat:internet)

Itsenäinen Suomi - 94 vuotta

ITSENÄISYYSPÄIVÄ 6.12.2011

JÄÄKÄRIMARSSI

SILLANPÄÄN MARSSILAULU

ATEENALAISTEN LAULU

SUOMEN KAARTIN PALUUMARSSI

PORILAISTEN MARSSI

Kaksi itsenäisyyden takaajaa!

Päättäväinen suomalainen sotilas ja Suomi kp!!

Suomi - Finland 6.12.1917 -

UUSIA OHJUKSIA SUOMEN ARMEIJALLE

ARMEIJA HAVITTELEE TAKTISIA OHJUKSIA

Puolustusvoimat selvittää maasta maahan ammuttavien  taktisten ohjusten hankintaa.

Ohjukset kuuluvat hankkeeseen, jossa tutkitaan uusien ampumatarvikkeiden ostamista raketinheittimiin ja 155 millimetrin tykkeihin. Ohjusten laukaisualustana toimisivat raskaat raketinheittimet.

Pääesikunnasta myönnetään, että armeija on kysellyt ohjuksia, raketteja ja kranaatteja. Päätökset tehdään ”lähivuosina”.

Puolustusvoimat on jo aloittanut raskaiden raketinheittimien ammuntahallinnan järjestelmien uusimisen. Peräti 40 miljoonaa euroa maksava remontti on valmis vuonna 2014. Muutosten jälkeen raskaita raketinheittimiä voidaan käyttää ohjusten laukaisualustana.

Raketinheittimien päivitys koskee pääasiassa tietokoneohjelmia. ”Se tuo kyvyn modernien ampumatarvikkeiden käyttöön. Ammunnan hallinta on aika pitkälle tänä päivänä softaa”, sanoo everstiluutnantti Pekka Purtonen maavoimien esikunnasta.

Armeijalla ohjuksista puhuminen on kiusallista. Havitelluilla ohjuksilla on pitkä, jopa 200-300 kilometrin kantomatka. Ne ulottuisivat muun muassa Pietariin.

Atacms M74

Puolustusvoimat perustelee ohjuksia sillä, että pitkän kantomatkan ansiosta niitä ei tarvitsisi ryhmittää lähelle omia joukkoja. Tällöin ne eivät  olisi niin arkoja vihollisen tulelle. Ohjusten osto ei ole mikään läpihuutojuttu. Armeijalta vaaditaan lähivuosina isoja säästöjä, ja Puolustusvoimain komentaja Ari Puheloinen on ehtinyt  varoittelemaan jopa henkilöstön irtisanomisista.

Ohjusselvityksen taustalla on vuonna 2004 valmistunut iskukykytutkimus, jossa etsittiin kokonaispuolustuksen kannalta tehokkainta aseyhdistelmää.

Parhaaksi valittiin raskaat raketinheittimet, tykistön erikoisampumatarvikkeet ja Hornetien ilmasta maahan – ohjukset.

Iskukykytutkimuksen ehdotukset eivät ole jääneet pelkiksi suosituksiksi. Ensimmäiset Horneteihin asennetut ohjukset ovat jo koelentovaiheessa. Niitä on testattu viime kesänä. Lisäksi on hankittu sekä täsmä- että liitopommeja.

 F18 ja SLAM-ohjus

Suomi osti raskaita raketinheittimiä käytettyinä vuonna 2007. Hankintaa perusteltiin sillä, että raketinheittimien kuorma-ammuksilla korvattaisiin henkilömiinoista luopuminen.

Suomelle kävi raketinheittimien hankinnassa köpelösti. Kansainvälinen ilmapiiri muuttui oston aikoihin kielteiseksi raketinheitinten kuorma-ammuksille ja niitä vastaaville rypälepommeille. Suomi onkin ehtinyt ilmoittaa, että rypälepommeja ei hankita. Käsiin jäi raskas asejärjestelmä, jolle ei ole siihen alun perin haluttuja ammuksia.

RASKAAT RAKETINHEITTIMET

 M270 MLRS

Suomessa olevat M270 MLRS-raketinheittimet (multiple launch rocket system) on sijoitettu tykistörykmenttiin Niinisaloon. Amerikkalaisvalmisteidet heittimet ostettiin käytettyinä Hollannista, joka luopui niistä turvallisuuspoliittisen tilanteen muututtua kylmän sodan jälkeen.

Suomen ostamaan kokonaisuuteen kuuluu 22 raketinheittimen lisäksi noin sata ajoneuvoa.

Yksi raketinheitin kostuu tela-ajoneuvosta, ase-osasta ja ammunnanhallintajärjestelmästä.

Aseosaan kuuluu normaalisti kaksi kuuden raketinkasettia. Rakettien kantomatka voi olla jopa sata kilometriä.

Suomen raketinheitinjärjestelmän päivityksestä vasta yhdysvaltalainen asevalmistaja Lockheed Martin. Se myös valmistaa raketinheittimiin sopivaa ATACMS-ohjusjärjestelmää (army tactical missile system)

Järjestelmä on jatkuvan kehitystyön alla. Siihen kuuluukin suorituskyvyltään erilaisia ohjuksia, jota Yhdysvallat on käyttänyt Irakissa käymissään sodissa. Tiettävästi Yhdysvallat ei myy ulkomaille kaikkein pisimmälle yltäviä ohjuksia.

MLRS in action

(Jutussa käytetty HS 27.10.2011 - artikkelia, kuvat: internet)

FIGHTERS OF THE EASTERN FRONT IN 1941

ITÄRINTAMAN ALKUAJAN HÄVITTÄJÄT

Messerscmitt 109 F                                                      MiG 3

Tämän ajan saksalaishävittäjät erosivat vain vähän niistä, joita käytettiin taistelussa Englannista vuotta aiemmin.Bf 109 E ja kaksimoottorinen Bf 110 C olivat yhä ensilinjan koneita. Niitä täydensi huomattavasti parempi Bf 109 F. ”Friedrich” oli  merkittävästi paranneltu Bf 109 E, johon asenettu 1300 hv:n Daimler-Benz DB 601E-1 moottori sijaitsi täysin uudelleen suunnitellussa symmetrisessä moottorikehdossa. Suurempi spinneri peitti potkurinnavan , joka oli halkaisijaltaan viisitoista senttiä pienempi kuin edeltäjässään. Moottorisuojuksen vasemmalla puolella sijaitsi silmäänpistävä ahtimen ilmanottoaukko. Vapaasti kantava korkeusvakaaja ei tarvinnut tukia, jotka olivat olleet yksi aiempien 109:ien tunnuspiirteistä. Kannuspyörästä tehtiin sisäänvedettävä, ja siivet ja ohjainpinnat suunniteltiin uudestaan. Muun muassa kärkiväli kasvoi ja siivenkärjistä tuli pyöreät.

Bf 109 F:n aseistus oli kiistelty. Siihen kuului yksi 20 mm:n (15 mm:n F-2 alatyypissä) MG 151, joka ampui potkurinnavan läpi, sekä kaksi kiväärikaliiperista M 17:ää siivissä. Vaikka MF 151:n tulinopeus ja ammuksen lähtönopeus olivat suuremmat kuin MG FF:ssä, monilla tahoilla yhtä tykkiä pidettiin askeleena huonompaan suuntaan. Werner Mölders oli kevyemmän aseistuksen puolestapuhuja, mutta Adolf Galland oli jyrkästi sitä vastaan. Oli miten oli, Bf 109 F oli nopeampi ja ketterämpi kuin edeltäjänsä, mikä teki siitä sopivamman itärintaman olosuhteisiin.

Messerscmitt 110     

Punailmavoimat käytti tähän aikaan monia erityyppisiä hävittäjäkoneita. Lukumääräisesti yleisin käytössä oleva kone oli Polikarpov I-16, mutta operaatio Barbarossan alkaessa Mikojan MiG-3, Lavotshkin LaGG-3 ja Jakovlev Jak-1 olivat tulossa käyttöön. Vaikka samaan aikaan monia englantilaisia ja amerikkalaisia hävittäjiä toimitettiin Neuvostoliittoon, erioten Hurricaneja ja Airacobria, nämä neljä kotimaista konetyyppiä kantoivat päävastuun taistelun alkuvaiheessa.

Vuoden 1933 Viimeisenä päivänä ensilentonsa suorittanut I-16 oli jo syntyessään maailman kärkeä hävittäjäsuunnittelussa. Kaksitasojen aikana alkuunpantu I-16 oli alatasoinen vapaasti kantava yksitaso, jossa oli katettu ohjaamo ja sisäänvedettävä laskuteline. Sen voimanlähteenä oli yhdeksänsylinterinen tähtimoottori. Vuonna 1941 sen suorituskyky oli kuitenkin auttamattomasti vanhentunut saksalaishävittäjiin verrattuna, mutta siinä oli muita hyviä ominaisuuksia. Se oli pieni ja pohjimmiltaan epävakaa, mikä taistelussa paransi koneen ketteryyttä. I-16:n raskas aseistus mainittiin jo aiemmin.

MiG-3 suunniteltiin Yläkorkeuksien  torjuntahävittäjäksi. Sen voimanlähteenä oli kaksitoistasylinterinen rivimoottori. MiG oli erittäin sulava kone ja kykeni taistelemaan Bf 109:ää vastaan keski-ja yläkorkeuksissa, mutta huonommin alempana suuren siipikuormituksensa takia. Aseistus oli kevyenpuoleinen: yksi 12,7 mm:n ja kaksi 7,62 mm:n konekivääriä. Neuvostoliittolaisässä Alexsandr Pokryshkin saavutti suurimman osan 59 ilmavoitostaan MiG-3:lla.

LaGG-3 muistutti ulkoisesti hieman amerikkalaista P-40 Tomahawkia. LaGG oli pääsosin puurakenteinen, ja sen rungossa oli muun muassa koivuviilupinnoite. Koneen kiihtyvyys oli huono, ja sillä oli taipumus sakata ja joutua syöksykierteeseen tiukassa liikehdinnässä. Tämä hillitsi sillä lentäviä kaartotaistelussa, vaikka myöhemmin havaittiin, että taipumus hävisi avattaessa laskusiivekkeitä muutaman asteen verran. Aseistus vaihteli, mutta tavanomainen asennus oli yksi 20mm:n tykki sekä kaksi 12,7 mm:n konekivääriä, joista kaikki nokassa.

Koneista paras oli Jak-1. Se oli aerodynaamisesti puhdas ja erosi aikalaisistaan teräsputkirakenteisella rungollaan, vaikkakin suurin osa sen pinnoista oli koivuviilua. Nopea ja ketterä Jak-1 oli kokonaisen menestyksellisen yksipaikkaisen Jakovlev.hävittäjäperheen isä. Useimpien muiden tuon ajan neuvostokoneiden tapaan Jak oli kevyesti aseistettu: yleensä yksi 20 mm:n tykki ja kaksi 12,7 mm:n konekivääriä koneen nokassa.

Näiden hävittäjien lisäksi neuvostoilmavoimilla oli vielä laajassa käytössä Polikarpov I-153 kaksitasoinen hävittäjä, jonka ainoa etu oli sen ketteryys.

I-16 Polikarpov

HÄVITTÄJÄJIEN TIEDOT

 SAKSALAISET HÄVITTÄJÄT

 

MESSERSCHMITT 109 E

Yksipaikkainen hävittäjä

Moottori: Daimler Benz DB 601Aa; 1175 hevosvoimaa

Mitat: kärkiväli 9,87 m, pituus 8,64m. korkeus 2,50m

Paino: suurin lentoonlähtöpaino 2665kg; tyhjäpaino 2125kg

Suoritusarvot:suurin nopeus 570km/h; nousunopeus 6km 7min 45sec; lakikorkeus 10500m

Aseistus: kummassakin siivessä 20mm tykki; nokalla 2x7,92mm kk

MESSERSCHMITT 109 F

Yksipaikkainen hävittäjä

Moottori: Daimler Benz DB 601E 1300 hevosvoimaa

Mitat: kärkiväli 9,92 m, pituus 8,94m. korkeus 2,60m

Paino: suurin lentoonlähtöpaino 2066kg; tyhjäpaino 2353g

Suoritusarvot:suurin nopeus 600km/h; nousunopeus 5km 5min 12ec; lakikorkeus 11000m

Aseistus: potkurinavan läpi ampuva 15mm tai  20mm tykki; nokalla 2x7,92mm kk

MESSERSCHMITT 110 C

Kaksi/kolmipaikkainen raskashävittäjä

Moottori: kaksi Daimler Benz DB 601A 1100 hevosvoimaa (x2)

Mitat: kärkiväli 16,20m; pituus 12,10m; korkeus 4,13m

Paino: suurin lentoonlähtöpaino 6750kg; tyhjäpaino 5150kg

Suoritusarvot: suurin nopeus 560km/h; nousunopeus 6km 10min 12ec; lakikorkeus 10000m

Aseistus: nokalla kaksi 20mm tykkiä ja neljä 7.92mm konekivääriä sekä yksi taakse suunnattu 7,92mm konekivääri

NEUVOSTOLIITTOLAISET HÄVITTÄJÄT

I-16 POLIKARPOV

Yksipaikkainen hävittäjä ja hävittäjäpommittaja

Moottori: Shevtshov M-63  1100 hevosvoimaa

Mitat: kärkiväli 9,00m; pituus 6,13m; korkeus 2,57m

Paino: suurin lentoonlähtöpaino 2095kg; tyhjäpaino 1490kg

Suoritusarvot: suurin nopeus 490km/h; nousunopeus 5km 4min; lakikorkeus 9000m

Aseistus: nokalla kaksi 7,62mm konekivääriä ja siivissä kaksi 7,62mm konekivääriä tai kaksi 20mm tykkiä; pommeja ja raketteja 500kg

MIG-3

Yksipaikkainen hävittäjä ja hävittäjäpommittaja

Moottori: Mikulin AM-3A  1350 hevosvoimaa

Mitat: kärkiväli 10,20 m, pituus 8,25m. korkeus 2,65m

Paino: suurin lentoonlähtöpaino 3350kg; tyhjäpaino 2595kg

Suoritusarvot:suurin nopeus 640 km/h; nousunopeus 5km 5min 42sec; lakikorkeus 12000m

Aseistus: nokalla 2x7,62mm kk ja yksi 12,7mm kk; pommeja tai raketteja 200kg

JAK-1

Yksipaikkainen hävittäjä ja hävittäjäpommittaja

Moottori: Klimov M-106P  1100 hevosvoimaa

Mitat: kärkiväli 10,00 m, pituus 8,48m. korkeus 2,64m

Paino: suurin lentoonlähtöpaino 2847kg; tyhjäpaino 2347kg

Suoritusarvot:suurin nopeus 580 km/h; nousunopeus 5km 5min 24sec; lakikorkeus 10000m

Aseistus: potkurinavan läpi ampuva 20mm tykki; nokalla 2x7,62mm kk; pommeja tai raketteja 200kg

LAGG-3

Yksipaikkainen hävittäjä ja hävittäjäpommittaja

Moottori: Klimov VK- 105PF-1  1260 hevosvoimaa

Mitat: kärkiväli 9,80 m, pituus 8,81m. korkeus 2,54m

Paino: suurin lentoonlähtöpaino 3190kg; tyhjäpaino 2620kg

Suoritusarvot:suurin nopeus 575 km/h; nousunopeus 5km 5min 48sec; lakikorkeus 9700m

Aseistus: potkurinavan läpi ampuva 20mm tykki; nokalla 2x7,62mm kk; pommeja tai raketteja 200kg

I-153 POLIKARPOV

Yksipaikkainen hävittäjä ja hävittäjäpommittaja

Moottori: Shevtshov M-62  1000 hevosvoimaa

Mitat: kärkiväli 10,00 m, pituus 6,17m. korkeus 2,80m

Paino: suurin lentoonlähtöpaino 2110kg; tyhjäpaino 1348kg

Suoritusarvot:suurin nopeus 450 km/h; nousunopeus 3km 3min; lakikorkeus 10700m

Aseistus: nokalla 4x12,7mm kk; pommeja tai raketteja 200kg

MESSERSCHMITT IN ACTION

(Artikkelissa olen käyttänyt seuraavia lähdekirjoja: Luftwaffe Fighter-Aces, Luftwaffen hävittäjä-ässät/Mike Spick, Fighting Aircraft of The World/Michael Sharpe&Chris Chant; Kuvat: Internet)