Tässä blogissa tarinoin sotahistoriasta, -teknologista, politiikasta ynnä muusta asiaan liittyvästä. Tekstit ovat joko omia sekä osaksi tai kokonaan lainattuja joko internetistä tai alan kirjallisuudesta.
Aselajeja
T-72M, F-18 C/D Hornets, Hamina class Missileboat Pori
IluVon66 nostaa hattua näin kansallisena veteraanipäivänä Suomen sotaveteraaneille,
noille urheille miehille ja naisille jotka taistelivat maamme vapauden puolesta
30.11.1939 – 27.4.1945.
Tämä ajanjakso käsittää; Talvisodan 30.11.1939 – 13.3.1940, Jatkosodan 25.6.1941 – 4.9.1944 ja Lapin Sodan 15.9.1944–27.4.1945
Oma isänikin (Uuno Eelis Miettinen 25.12.1921 – 22.6.2004) oli koko jatkosodan rintamalla, suurimman osan ajasta Kiestingissä (3 div. VP 13, SissiP 3; Radiosähköttäjä).
Laitoin kynttilän ”Unskin” haudalle, muuta kiitosta ei nyt voi enää hänelle antaa!
USA:n laivasto tilasi Brewster -tehtaalta hävittäjäprototyypin XWF2A-1:n, kesäkuussa 1936.Se oli laivaston ensimmäinen yksitasohävittäjä ja sen ensilento oli 2.12.1937. Koelentojen ja tuulikokeidenjälkeen sivuvakainta suurennettiin, moottorisuojus ja ohjaamon kuomu muotoiltiin uudelleen.
Kesäkuussa 1938 laivasto tilasi 54 konetta jotka saivat tyyppimerkinnän F2A-1. Näistä ensimmäiset yhdeksän sijoitettiin tukialus Saratogalle joulukuussa 1939. Muut USA:n laivaston hankkimat Brewster- hävittäjät olivat tehokkaammilla moottoreilla varustettuja F2a-2 JA a-3 muunnoksia. Ne osallistuivat USA:n taistelutoimiin vain Midway- saarella 1942. Siellä ne kärsivät niin raskaita tappioita , että tyyppi siirrettiin nopeasti koulutuskäyttöön.
Brewster F2A-3 hävittäjä Elokuussa 1942 (USA)
Vientimalli B-339:N eri muunnoksia tilasivat Australia, Belgia, Englanti ja Hollanti.
Kaksi jälkimmäistä käytti tyyppiä huonolla menestyksellä taistelutoimiin Kauko –Idässä. Englannissa se sai tyyppinimen Buffalo. Kaikkiaan Brewsterin eri muunnoksia valmistettiin 508 kappaletta.
Brewster Buffalo MK I, 453 Sgn RAAF (Kuninkaalliset Ilmavoimat UK), Singapore Joulukuu 1941
HANKINTA SUOMEEN
Koska USA:n laivasto oli tyytymätön tyyppiin sai Suomi ostaa Brewster tehtaan ylijääminä 44 F2A-1 konetta joulukuussa 1939. Koneista poistettiin tukialuskäyttöön tarkoitettu varustus ja ne saivat tyyppimerkinnän Model 239. Ne laivattiin helmikuussa Bergeniin Norjaan ja sieltä ne kuljetettiin edelleen junalla Saabin tehtaalle Trollhättaniin koottaviksi.
TALVISOTA
Ensimmäiset neljä konetta lennettiin Suomeen 1.3.1940. Lentolaivue 22 suoritti niillä Talvisodassa parikymmentä tuloksetonta torjuntalentoa. Talvisodan aikana tuotiin maahan vielä kaksi Brewsteria, mutta niillä ei ehditty osallistua taisteluihin. Loput koneet saapuivat 1.5.1940 mennessä. Suomessa niihin vaihdettiin suurempi kannuspyörä ja tähtäinkaukoputki korvattiin heijastintähtäimellä.
JATKOSOTA
Sodan alkuvaiheessa Brewsterit osoittautuivat ilmavoimien parhaiksi hävittäjiksi ja saivat mm. lempinimen ”Taivaan helmi”, ”Pylly –Valtteri ja ”Ryysteri”.
Pudotussuhde oli huimat 1:32 Brewsterin hyväksi.
Sodan loppuun mennessä niillä saavutettiin 480 ilmavoittoa. Menestyksekkäin BW -ohjaaja oli kapteeni Hans Wind 39:llä voitolla.
Brewster oli hyvä kone, ja jatkosodan alkaessa se oli ehdottomasti paras hävittäjä aina siihen asti, kunnes Messerschmitt Bf 109-koneet tulivat käyttöön vuonna 1943.
Erinomaiseen tulokseen vaikuttivat koneen tekninen luotettavuus, ohjaajien korkea taso ja alkuvaiheessa myös vastustajan kaluston heikkous. Sodan myöhemmissä vaiheissa Brewsterin nopeus ei enää riittänyt; siitä huolimatta Lentolaivue 24;n ohjaajat ampuivat alas runsaasti suorituskyvyltään parempia venäläishävittäjiä, kuten esim. LA-5, Jak-1.
LAPIN SOTA
Lapin sotaan osallistui vielä kymmenen Brewsteria. Brewsterit ampuivat alas kaksi Stukaa (JU-87) ja yhden Junkers Ju 88-syöksypommittajan. Omia Brewstereita Saksalaisten ilmatorjunta ampui alas neljä ja yksi tuhoutui onnettomuudessa.
Viimeiset lennot Brewsterilla lennettiin Suomessa 14.9.1948.
Majuri Gustaf Magnussonin (Mannerheimin-Risti nro. 129) kone BW-380
TEKNISET TIEDOT
Brewster Model 239 on yksipaikkainen metallirakenteinen hävittäjä. BW-392 varustettiin kokeilumielessä puusiivellä vuonna 1941. Voimalaite oli Wright Cyclone R-1820-G5, 9-sylinterinen ilmajäähdytteinen tähtimoottori, teho 950hv. Koneissa BW-363,-365, -374,
-379 ja –392 kokeiltiin vuosina 1942-43 Cyclonen venäläisiä muunnoksia M-62 ja M-63, jotka kuitenkin osoittautuivat epäluotettaviksi.
Aseistus: Alun perin rungossa yksi 7,7 mm:n (korvattiin myöhemmin 12,7 mm:n kk:lla) ja 12,7 mm:n Colt-konekivääri tahditettuna sekä molemmissa siivissä yksi 12,7 mm:n Colt-konekivääri.
Keväällä 1944 viiteen BW-koneeseen asenettiin kotimaiset LKl/42 siipikk:t.
Muu varustus: Koneen RCA-radio oli varustettu kohtilentolaitteella. BW-367 varustettiin maaliskuussa 1943 Fairchild F-24-kameralla.
Kärkiväli 10,67 m, pituus 8,05 m, korkeus 3,66 m, tyhjäpaino 2020 kg, lentopaino 2640 kg.
Elokuussa1998 nostettiin Seesjärven läheltä Itä-Karjalasta BW-372, jolla luutnantti Lauri Ohukainen, myöhemmin Pekuri, teki pakkolaskun Isoon Kolejärveen 25.6.1942. Koneen hankki Yhdysvaltain laivaston ilmailumuseo (National Naval Aviation Museum, NNAM, Pensacola, Florida). Se on ollut lainassa näytteillä Keski-Suomen Ilmailumuseossa Tikkakoskella Keväästä 2009 lähtien. BW-372 on maailman ainut säilynyt Brewster- hävittäjä.
BW-372 on aivan ainutlaatuinen harvinaisuus: paitsi tyyppinsä ainoa edustaja se on myös yksi harvoista taisteluvaurioineen museoiduista lentokoneista maailmassa.
Artikkelissa olen käyttänyt seuraavia lähteitä:Timo Heinonen/Hannu Valtonen: Albatrossista Pilatukseen, Suomen sotilaslentokoneet 1918-2010, Heikki Nikunen: Airpower ilmavoimat, tiedustelijasta sotien ratkaisijaksi, Atso Haapanen: Suomen Ilmavoimien hävittäjähankinnat 1918-1945, Kalevi Keskinen/Kari Stenman: Suomen Ilmavoimien Historia-Brewster Model 239 osa1 ja osa2, Kalevi Keskinen/Kari Stenman: Suomen Ilmavoimien Historia-Lentävät Ritarit
THE WINTER WAR (story from a book: The World at War 1939-1945)
After the German and Soviet occupation of Poland, Stalin took advantage of the free hand Hitler had given him in Eastern Europe. He demanded that Finland allow Soviet troops to occupy nalval bases and a key border region.
The Finns refused and quickly mobilized their small forces; 120 000 Finnish Soldiers were pitted against 600 000 Soviet troops, On October 30 1939 the Soviet surged across the border, In response Finnish ski troops mounted hit and run attacks on Soviet troops as they moved through the forested landscape.
In a month of fighting 27 500 Red Army troops were killed and 1600 were taken prisoner; there were around 2700 Finnish deaths. The Red Army troops had been poorly trained and equipped for the operation and many of its experienced officers had been lost in Stalin's purges of 1930s.
A new Soviet offensive began on February 1, 1940. This time they used large - scale artillery barrages to destroy enemy strongpoints before launching a mass attack.
The Finns were gradually worn down. They reluctantly signed a nonaggression pact with Stalin on March 12.
The Soviets gained access to Baltic nalval bases and were handed the border region near Leningrad.
Finnish ski-troops use reindeer as pack animals. The effectiveness and combat readiness of the Finnish troops was crucial to their early success against the Soviets.
Ohessa esimerkki englannin ja muun kielisen kirjallisuuden Talvisota käsittelystä. Ulkomaisessa kirjallisuudessa on käsitelty aihetta monipuolisesti. Tietojen tarkkuus ja oikeellisuus heittelee kuitenkin laidasta laitaan. Tämän tarinan kirjoitin suoraan kirjasta. The World at War 1939-1945. Kirja on taas niitä yrityksiä joissa yksiin kansiin yritetään ahtaa koko suuri tapahtuma nimeltään 2. Maailman Sota. Kirjaa ei ole käsittääkseni suomennettu. Pitäisiköhän ottaa urakaksi ja tehdä samalla korjaukset!?
Tekstiä on vähän ja siinä olevista luvuista saa väärän käsityksen. Esimerkiksi Suomen armeijan vahvuus oli vähintään 330 000 eikä 120 000 kuten väitetään. Kaiken kukkuraksi ovat laittaneet talvisodan alkavaksi jo lokakuun 30 päivä eli kuukautta aikaisemmin kuin oikeasti. Mukaan oli ympätty yksi kuva jossa suomalaiset sotilaat käyttävät kuormajuhtinaan poroja. Tästä voisi saada sen käsityksen että kyseinen tavaran kuljetustapa olisi ollut enemmänkin käytössä Suomen armeissa. Käytännössä tätä käytettiin lähinnä Suomen pohjoisosissa. Tärkeimmä ja suurimmat taistelut käytiin Karjalan kannaksella ja Laatokan Karjalassa.
Kirja sinänsä on ihan mukiinmenevä yleisteos maailmansodasta ja sen kuvituskin on ihan OK.
Vähäinen talvisodan käsittely on varsin yleistä ulkomaisissa tietokirjoissa ja dokumenttifilmeissä. Täytyy muistaa että meille niin rakas ja tärkeä Talvisota oli vain pieni rajasota ("kahakka") maailmanlaajuisessa suursodassa!
Jos haluatte lukea teoksen jossa on onnistuttu mielestäni hyvin "ymppäämään" koko 2 Maailmansota yksiin kansiin, niin suosittelen Andrew Robertsin kirjaa ; Sodan Myrskyssä (2009, suomeksi 2010, 740 sivua).
Kirja keskittyy sanalliseen kerrontaan joten sen kuva ja kartta tarjonta on sangen pieni.
Niihän siinä kävi että Ruotsi on valmis toimimaan Libyassa lentokieltoalueen valvontatehtävissä. Suomi ei ole kiinnostunut vaikka kykyä olisi.
Mikähän siinä on kun pelätään menemistä sotatoimialueelle. Jossain vaiheessa saattaa olla pakko sotia ja kokemus on hyvä asia niissä hommissa.
Suomella on lentokiellon valvontaan Nato-yhteensopiva 6 koneen Hornet osasto. Tätä voisi ihan hyvin käyttää lentokieltoalueen valvontaan.
Maahyökkäyksiin siitä ei olisikaan sillä suomalaisilla ei ole Hornetteihin aseistusta rynnäköintiä varten (paitsi tietenkin Hornetin tykki).
Ruotsi lähettää alueelle JAS-hävittäjiään. Tällä osastolla ei ole läpimennyttä Nato-arviointia kuten meillä!
Kovin hyvää mainosta ei ole se, että ilmoitamme olevamme valmiudessa, mutta emme ole valmiita osallistumaan, sanoo Ilmavoimien ex-komentaja, kenraaliluutnantti evp Heikki Lyytinen Suomen osallistumisesta Libyan ilmavalvontaoperaatioon.
Satakunnan Lennoston Hornetit ilmatankkausharjoituksessa kevätkesällä 2009 Yhdysvaltain ilmavoimien KC-135 -tankkerikoneen kanssa.
Kehitys
Fokker - tehdas alkoi vuoden 1934 lopussa suunnitella Hollannin Itä-Intia armeijan toimeksiannosta yksitasoista D.XXI-hävittäjää tohtori Erich Schartzkin johdolla. Prototyypin ensilento lennettiin 27.2.1936.
Tyypin ensimmäinen ostaja oli Suomi joka tilasi 7 konetta 18.11.1936. Vuosina 1938-1939 Fokker valmisti 36 konetta Alankomaiden ilmavoimille. Lisäksi niitä rakennettiin lisenssillä Tanskassa 10 ja Suomessa 90 kpl.
Espanjan tasavallan halitus hankki myös tyypin lisenssin mutta yhtään konetta ei ehtinyt valmistua ennen sisällissodan päättymistä. Kaikkiaan Fokker D.XXI-koneita valmistettiin 145 kpl.
Fokker D.XXI, Lentoprikaati Ja. V.A I, Hollanti 1939
Koneen hankinta Suomen Ilmavoimille
1930 - luvulla katsottiin, että Suomi tarvitsi defensiiviset ilmavoimat. Sitä edellyttivät maan voimavarat sekä asema naapurinaan suurvalta johon nähden ei ollut mitään hyökkäysaikeita.
Valmistelut Gloster Gamecock –hävittäjän korvaamiseksi aloitettiin vuonna 1935 jolloin lähetettiin tarjouspyyntö peräti 26:lle lentokoneen valmistajalle. Tarjouksia saatiin seitsemän koskien seuraavia koneita: Gloster Gladiator (GBR), North-American NA-50A(USA), Vought V-143(USA) Dewoitine 510(FRA), Morane Saulnier 405(FRA), PZL P-24(POL) ja Fokker D.XXI(HOL). Vertailussa loppusuoralle pääsivät vain PZL P-24 ja Fokker D.XXI, muut karsiutuivat suorituskyvyn, aseistuksen ja hinnan vuoksi.
Näistä kahdesta Fokker D.XXI tuli valituksi lähinnä pitkäaikaisten kauppasuhteiden, Bristol Mercury–moottorin ja Valtion Lentokonetehtaalle sopivan rakenteensa vuoksi.
Talvisota
Talvisodan aikana Fokker-lentäjät saavuttivat 130 ilmavoittoa. Näistä suurin osa oli pommikoneita. Neuvostoliittolaisten I-16 ja I-153 hävittäjät olivat suoritus ja liikehtimiskyvyiltään paljon Fokkeria parempia. Pudostustilaston kärjessä oli luutnatti Jorma Sarvanto 12 5/6 ilmavoitolla. Hän ampui 5.1.1940 alas kuusi DB-3 pommittajaa vajaassa viidessä minuutissa.(taittaa olla eräänlainen Maailmanennätys vieläkin).
FR-koneilla lennettiin 4. - 10.2.1940 lukuisia maataistelulentoja Viipurinlahtea ylittäviä vihollisjoukkoja vastaan. Ilmataisteluissa menetettiin kymmenen konetta ja kahdeksan ohjaajaa sai surmansa.
Jatkosota
Jatkosodan alkaessa tyypillä oli vielä tärkeä osa hävittäjäpuolustuksessa. Jatkosodan aikana Fokkereilla saavutettiin 61 ilmavoittoa ja kahdelle ohjaajalle - majuri Arvo Maunulalle ja kapteeni Veikko Karulle - myönnettiin 2. luokan Mannerheim-Risti.
Alasammuttuina menetettiin 22 konetta ja 18 ohjaajaa sai surmansa.
Jatkosodan aikana Fokkereilla annettiin myös lento-oppilaille viimeistelevää koulutusta ennen siirtoa rintamalaivueisiin.
Sodan jälkeen Kauhavan lentosotakoulussa oli käytössä kymmenen Fokkeria 13.9.1948 saakka. Keski-Suomen ilmailumuseossa on näytteillä FR-110, joka on lähes kokonaan uudelleen rakennettu 1980-luvulla.
Fokker D.XXI on yksipaikkainen sekarakenteinen hävittäjä kiinteillä laskutelineillä.
Voimalaite: Bristol Mercury 9-sylinterinen ilmajäähdytteinen tähtimoottori, teho 840 hv tai Twin Wasp Junior 14-sylinterinen ilmajäähdytteinen tähtimoottori, teho 825 hv.
Aseistus: Kaksi Vickers- tai Browing-konekivääriä (7,7mm) eturungossa tahditettuina ja kaksi samalaista vapaastiampuvina siivissä.
Artikkelissa olen käyttänyt seuraavia lähteitä:Timo Heinonen/Hannu Valtonen: Albatrossista Pilatukseen, Suomen sotilaslentokoneet 1918-2010, Heikki Nikunen: Airpower ilmavoimat, tiedustelijasta sotien ratkaisijaksi sekä erinäisiä nettikirjoituksia ja omia tietojani.
Etsin käsiini kaatuneiden listan koskien nykyistä Afganistanin operaatiota. Kaatuneissa oli Pohjoismaalaisia 56 kappaletta. Huomioin yllätyksellä Tanskan suuren kaatuneiden määrän suhteessa muihin. Tiesin kyllä jo ennenkin ajankohtaisohjelmia ja nettiä seuranneena Tanskan joukkojen tilanteen kutakuinkin.
Tanska on ollut mukana jo Irakin sodasta lähtien näissä Nato-operaatioissa. Lähinnä siksi koska heillä on kyseisiin tehtäviin soveltuvia erikoisjoukkoja. Tanskalaiset taistelevat aktiivisesti pahimmissa mahdollisissa paikoissa ja se rupeaa näkymään kaatuneiden tilastoissa.
Monet ovat ihmetelleet miksi Suomi on myös mukana tässä päivä päivältä raskaammaksi käyvässa taistelussa. Taistelussa jota ei voi sotilaallisesti voittaa!
Suomen kannaltahan tilanne on yksiselitteinen siksi että Suomi on siellä YK:n mandaatilla ja olemmehan olleet aiemminkin mukana YK-tehtävissä aina Suezilta Kosovoon. Itsekin olin hakemassa -90 luvulla YK-joukkoihin , mutta vedin hakuni takaisin kun pääsin "oikeisiin töihin" Suomessa.
Juttelin yhden laskuvarjojääkärin ja "UN-veteraanin" kanssa kerran saunassa asiasta miksi olemme siellä.
Hän sanoi sen saman asian jonka olin saanut kuulla jo kertausharjoituksissa Kuopion esikunnassa.
"Suomella ei ole aliupseereja ja upseereja jotka ovat olleet oikeassa taistelutilanteessa ja juuri Afganistanin operaatio antaa heille tärkeän kokemuksen sodankaltaisessa kriisissä toimimisesta".
Tämähän on järkeen käypää. Sotimaaan oppii sotimalla! Kaikkien on kuitenkin syytä muistaa että Afganistaniin lähtö perustuu vapaaehtoisuuteen. Jokainen täysijärkinen ihminen käsittää että lähtiessä hän ottaa tietoisen riskin kuolemasta tai vaikeasta vammautumisesta.
LIITTOUMAN KUOLEMAT KANSAKUNNITTAIN
(nappa kuvaa isommaksi)
Pohjosmaiden tappiot kaatuneina: Norja 9, Ruotsi 5, Suomi 2, Tanska 40
SUOMALAISET KAATUNEET(tilanne 24.2.2011)
15.2.2011 Kansonen Jukka Tapio, Yliluutnantti, Kotkan Rannikko pataljoona, Samang Afganistan
23.5.2007 Immonen Petri Tapio, Kersantti, Kaakkois-Suomen Rajavartiosto, Maymana Afganistan
