STALININ LAVASTUKSET

  

Viime viikolla Vi...us – ei kun keljutus alkoi laimentua, kun asiat alkoivat taas selviytyä ilman isompaa ”väkivaltaa" - eli pieni palaveri sai kaikkien mielestä toivotun tuloksen! Tämän kunniaksi ostin uuden kirjan. Kirjassa selvennetään miten Isä Aurinkoinen eli J.Stalin hoiti asiansa toisinajattelijoiden kanssa. Luvassa on siis romanttisia ja hauskoja lukuhetkiä – tai ainakin opettavaisia?

Tosiasiassa tästä kirjasta on hauskuus kaukana! Aloittelin kirjan tänään kahden muun lukuprojektin rinnalla. Alku onkin lupaava – ja ainakin opettava!

Niin nuo kaksi muuta lukuprojektia ovat: Bismarck – taistelu Atlantin herruudesta ja Toisen maailmansodan historia.

Lopuksi laitoin vielä kustantajan esittely tästä uusimmasta hankinnasta: Stalinin lavastukset – näytösoikeudenkäynnit 1936-1938.

********************

"Luulen etteivät nämä brutaalit dokumentit ole menettäneet ajankohtaisuuttaan. Vaikka kommunistinen ideologia on nyt aallonpohjassa, ei suinkaan ole varmaa, että itse totalitarismin idea olisi jo peruuttamattomasti haudattu." - Timo Vihavainen, professori

Kokonaisesitystä Moskovan näytösoikeudenkäyntien dokumenteista ei ole aikaisemmin julkaistu. Stalinin lavastukset on ainutlaatuinen teos historian ystäville.

Stalin teloitutti salaisen poliisin NKVD:n avulla puolueen johtoon kuuluneita kilpailijoitaan kolmessa suuressa näytösoikeudenkäynnissä sekä salaisessa upseeripuhdistuksessa 1936-1938. Ne järkyttivät Neuvostoliiton lisäksi muutakin maailmaa. Kun kaikkiaan noin 60 johtoasemassa ollutta miestä sai kuolemantuomion, voitiin todeta, että Neuvostoliiton poliittinen ja sotilaallinen johto oli mullistettu äärimmäisen brutaalilla tavalla.

Sadistiset NKVD-päälliköt Jagoda ja Jezov auttoivat Stalinia käynnistämään väkivaltakoneiston vuoden 1934 lopulla. Maan talous oli rappiolla, ja kansalaisissa näkyi tyytymättömyyttä. Stalin valmistutti 1936 uuden ”vapaan” perustuslain, mutta hän oli jo varautunut opposition nujertamiseen.

NKVD hankki vangituilta ”trotskisteilta” tunnustukset etukäteen. ”Pääsyyllinen” Trotski oli karkotettu 1929 ulkomaille. Stalinin käsikassaroina toimivat yltiötehokkaat syyttäjä Vysinski ja ylituomari Ulrich, joita kuvasi lause ”anna minulle ihminen, niin löydän hänestä rikollisen”. Uhrit todettiin syyllisiksi maanpetokseen ja heidät teloitettiin. Salaisessa oikeudessa 1937 ammuttiin marsalkka Tuhatsevski sekä seitsemän kenraalia.

Näytösoikeudenkäynneistä kirjoitettiin paljon ulkomailla ja pöytäkirjat julkaistiin venäjäksi, saksaksi ja englanniksi. Suomeksi julkaistiin vain lyhennetyt versiot Petroskoissa Punainen Karjala -lehdessä ja Tukholmassa Arbetarkulturin kirjoissa vuosina 1936-1938.

Antero Uitto (s. 1944) on insinööri, tietokirjailija ja bibliofiili. Hän on toimittanut useita historiateoksia.

Ossi Kamppinen on historianharrastaja, jonka teos Palkkana pelko ja kuolema - Neuvosto-Karjalan suomalaiset rakentajat (2019) sai suurta arvostusta.

DOLGORUKI

 Jokin aika sitten selasin loppuun Suomen sodan 1808-1809 historian. Tämän kunniaksi pysähdyimme syyskuun puolessavälissä Koljonvirran kohdalla moikkaamaan ruhtinas Dolgorukia.

Dolgoruki - Ruhtinas taistelukentällä, Keisarin uskottu

"Tietäjänainen ennusti ruhtinas Dolgorukille kädestä, ja kertoi, että ruhtinas kaatuu seuraavassa taistelussa".

Mihail Dolgoruki syntyi Pietarissa vuonna 1780. Hän kuului Moskovan perustajasukuun ja keisarin läheisiin ystäviin. Dolgoruki oli sotinut useilla Euroopan sotarintamilla ennen Suomen sotaa. Hän oli mukana myös Aleksanteri I ja Napoleonin kohtaamisessa Tilsitissä 1807. Napoleonia vihaava Dolgoruki joutui väistymään keisarin viereltä, ja vuonna 1808 hänet lähetettiin "periferiaan" Karjalan eli Sortavalan osaston päälliköksi.

Dolgorukia pidettiin taitavana ja rohkeana sotilaana. Muutoin hänet on kuvattu itsevarmaksi ja komeaksi herrasmieheksi, joka sodankin keskellä piti kiinni sivistyneistä tavoista. Toisin väittää kuitenkin tarina, jota on kerrottu Iisalmen seudulla: "Tietäjänainen ennusti ruhtinas Dolgorukille kädestä, ja kertoi, että ruhtinas kaatuu seuraavassa taistelussa. Tuolloin ruhtinas käski naista ennustamaan, millainen varsa eräälle ruhtinaan tammoista tulisi. Nainen vastasi: valkoinen. Dolgoruki käski teurastaa hevosen, ja löysi valkoisen varsan. Tästä vimmastuneena ruhtinas käski puhkaista tietäjänaisen silmät." Kansantarinat ovat usein liioiteltuja, eikä niitä voida pitää ehdottoman totuudenmukaisina, mutta jokin ne kertovat omasta ajastaan.

Ruhtinas Dolgoruki sai surmansa Koljonvirralla 27.10.1808 ratsastaessaan keskellä taistelua. Hänen ruumiinsa palsamoitiin Iisalmessa, minkä jälkeen hänet kuljetettiin Pietariin ja haudattiin Nevskin luostariin. Dolgorukin kuolemaan liittyy erilaisia uskomuksia. Kansantarinan mukaan Dolgoruki kääntyi taistelussa ratkaisevalla hetkellä kohti tieltä lähestyvää sotakuriiria, toivoen kuriirilla olevan vastaus kosintakirjeeseen mukanaan, ja tuolloin vinhasti pyörivä vitjakuula surmasi ruhtinaan. Dolgorukin valkoinen ratsu laukkasi satula tyhjänä vieden suruviestiä pappilaan. Toisen tarinan mukaan vitjakuula olisi katkaissut Dolgorukin kahtia, ja valkoinen hevonen olisi vauhkoontuneena paennut toinen puolikas ruhtinasta mukanaan.

Mihail Petrovitš Dolgorukov (1780–1808) 

SODASSA, VANKILASSA JA NAIMISISSA

 Ostin Lapinlahden kirjakaupasta vaihteeksi vähän erilaisen opuksen. Paltamon sukutarinan lisäksi mukana on Lapinlahden ja Suomen historiaa. Sisältää paljon kuvia! 

Omasta isäukko vainaastakin on mukana pari riviä. Niissä kuitenkin on pieni asiavirhe.

JAPANI ANTAUTUI 75 VUOTTA SITTEN

Toinen maailmansota päättyi 75 vuotta sitten Japanin antautumiseen – takana oli kuusi sodan vuotta ja kymmeniä miljoonia kuolleita

Kaivattu rauha vaihtui pian kylmään sotaan ja maailman jakautumiseen suurvaltojen välillä.

Japani antautumisseremonia yhdysvaltalaisen taistelulaiva USS Missourin kannella 2.9.1945.

Japanin keisari Hirohito ilmoitti ensimmäisessä radiopuheessaan elokuun 1945 puolivälissä, että toinen maailmansota on päättynyt.

Japanin pakotti antautumaan ennennäkemätön hävitys, jonka Yhdysvaltain Hiroshimaan ja Nagasakiin pudottamat atomipommit olivat aiheuttaneet.

Vaikka taistelut Euroopassa olivat päättyneet toukokuussa, oli sota Japanin ja Yhdysvaltain välillä jatkunut. Atomipommien aiheuttama tuho pakotti lopulta Japanin antautumaan ehdoitta.

Samalla ydinaseet muodostuivat kansainvälisiä suhteita määrittäväksi pelotteeksi.

Ilmakuva Hiroshimasta pian atomipommin pudottamisen jälkeen. Universal History Archive / AOP

Sotatoimien päättyminen sinetöitiin allekirjoituksin syyskuun toinen päivä 1945. Toinen maailmansota oli päättynyt.

Kenraali Douglas MacArthur (vas.) ottaa vastaan Japanin antautumisen, jonka japanilaiskenraali Yoshijiro Umezo allekirjoittaa. Northcliffe Collection / AOP

Osapuolet kohtasivat Tokion lahdelle ankkuroidun yhdysvaltalaisen taistelulaiva USS Missourin kannella. Voittajaa edusti korkean profiilin amerikkalaiskenraali Douglas McArthur.

Hän julisti allekirjoitusseremonian jälkeen: "Tänään aseet ovat vaienneet. Valtava tragedia on ohi. Suuri voitto on saavutettu."

Japanilaiskomentaja luovuttaa antautumisen merkkinä miekkansa brittiläiselle lordi Mountbattenille.Northcliffe Collection / AOP

Militarisoitunut Japani oli aloittanut sodan Yhdysvaltoja vastaan joulukuussa 1941 Pearl Harborin laivastotukikohtaan kohdistuneella yllätyshyökkäyksellä.

Tyynenmeren saarilla käydyssä julmassa sodassa hyökkääjä oli jo jäänyt tappiolle, kun Yhdysvallat sinetöi sodan päätöksen ydinasein elokuun 1945 alkupäivinä.

Neuvostoliittokin julisti sodan

Myös Neuvostoliitto oli julistanut sodan Japanille ja valloitti Japanin miehittämän Mantšurian. Tämä jäi suursodan ison kuvan varjoon, mutta Yhdysvaltain käyttämän ydinaseen tavoin ennakoi jo tulevaa. Sodan voittajat paaluttivat tulevia asemiaan.

Neuvostoupseeri kerää japanilaisten aseita.

Euroopassa sota päättyi ensin

Euroopassa sota oli päättynyt jo toukokuussa. Maailmansodan päättymistä juhlittiin kaikkialla.

Amerikkalaisia kerääntyneenä New Yorkin Times Squarelle juhlimaan Japanin antautumista 15. elokuuta 1945.Nara Archives / AOP

Kymmenien miljoonien kuolleiden ja laajan tuhon myötä kamppailun hinta oli noussut käsittämättömiin mittasuhteisiin. Kuusi vuotta kestäneen sodassa arvioidaan menehtyneen 60–80 miljoonaa ihmistä, maailman väestöstä 3–4 prosenttia.

Kuolleista valtaosa oli siviilejä. Holokaustissa murhattiin kuusi miljoonaa juutalaista. Kaikkiaan natsien vainoissa menehtyi ainakin 11 miljoonaa ihmistä.(siirryt toiseen palveluun)

Maailma jakautui kahtia

Kaivatusta rauhasta huolimatta toinen maailmansota jätti kahtia jakautuneen maailman perinnön.

Kukistuneen Saksan jakaminen sektoreihin miehittäjävaltojen kesken ennakoi maan jakoa Länsi- ja Itä-Saksaan. Berliinin muurin sinetöimä jako tulisi kestämään yli neljä vuosikymmentä – samoin kuin Moskovan vaikutus Itä-Euroopassa.

Neuvostoliittoon sodan myötä liitetyt kansakunnat saivat odottaa itsenäistymistään vuoteen 1991 asti.

Ydinasepelotteen perintö

Sodanaikaiset liittolaiset ajautuivat kylmään sotaan ja sovittamattomaan vastakkainasetteluun.

Hiroshiman ja Nagasakin muisto jäi pysyväksi. Päätyminen ydinaseiden käyttöön pohjusti asevarustelua ja ohjuskilpaa, johon sekä Neuvostoliitto että Yhdysvallat varautuivat ydinasekokeita tehden.

Atomipommin tuhoja Nagasakissa 9. elokuuta 1945.Nagasaki Atomic Bomb Museum / EPA

Teksti ja kuvat: YLE

HIROSHIMAN TUHOSTA 75 VUOTTA

Ilmahyökkäysharjoitus Hiroshimassa 1942

B-29 pommittaja "Enola Gay"

Samaan aikaan kapteeni Paul Tibbetsin ohjaama Enola Gay lähestyy Japanin rannikkoa raskaan lastinsa kanssa vielä 80 kilometrin päässä ja sai odottamansa viestin. Enola Gayn uumenissa oli atomipommi. Lentokoneen oikealla puolella Great Artiste lensi yhtä vakaasti mukanaan laskuvarjoilla pudotettavat laitteet jotka mittaisivat pommin synnyttämän ilma – aallon voimakkuuden. Vasemmalla puolella kolmas, nimetön B-29 numerolla 91 kantoi mukanaan useita filmikameroita kuvaamaan tulevan. Pommikoneet olivat aloittaneet pitkän lentonsa Mariaaneihin kuuluvalta Tinianin saarelta. Ne olivat yhtyneet toisensa Iwo Jiman saaren yllä . Niillä ei ollut mukanaan lentosuojaa, ja koneiden ainoana aseistuksena oli perässä olevat kaksoiskonekivääri. Pommittajien miehistöt eivät olleet kuulleet koko koulutusvuotensa aikana sanoja ”atomi” tai ”ydin”. Tinianin viimeisessä käskynjaossakin Tibbets oli puhunut ylimalkaisesti aseesta, joka oli ”erittäin voimakas” ja jonka avulla kenties oli mahdollista lopettaa koko sota. ”Tehkää tehtävänne. Täyttäkää saamanne käskyt. Varokaa hutiloimasta. Älkää ottako turhia riskejä.” Siinä olivat Tibbetsin täsmällisimmät ohjeet.

Enola Gayn moottorit oi käynnistetty yöllä 1.27 Hiroshiman aikaa. Japania lähestyttäessä, klo 6.30 kapteeni William Parsons ilmoitti, että lastina ollut pommi oli ladattu ohjeiden mukaisesti räjähdys valmiiksi. Vasta sen jälkeen Tibbets oli kuuluttanut miehistölle lastin todellisen luonteen.

Maailman ensimmäinen atomipommi "Little boy" Tinianin saarella 1945.

Kun Straight Flushin radiosanoma saavutti tunti myöhemmin Enola Gayn, Tibbets ilmoitti sisäpuhelimen välityksellä , että maalina oli Hiroshima. Kaupungin ääriviivat tulivat näkyviin klo 8.09.

”Se on tähtäimessäni”, ilmoitti pommittaja Thomas Ferebee klo 8.14. Hän näki 9 450 merin korkeudesta allaan kohteen , jonka hän oli opetellut ulkoa mustavalkoisista ilmakuvista ja kartoista. Se oli Aionin silta, joka oli T- kirjanimenmuotoinen . Enola Gayn pommisäiliön luukut avautuivat klo 8.15,17.

Kun pommi irtautui Enola Gay menetti neljä tonnia painostaan ja heilahti kolme meriä ylemmäksi. Tibbets käänsi koneensa 155 asteen kulmassa syöksykäännökseen oikealle. Perässä tullut Staright Flush pudotti kolme laskuvarjolla varustettua mittauslaitetta ja teki suunnitelmien mukaisen vastaavan käännöksen vasemmalle. Koneilla oli 43 pitkää sekuntia aikaa. Ne ehtivät siinä ajassa seitsemän kilometrin päähän. Pommi oli viritetty räjähtämään 580 metrin korkeudessa.

Taivas leimahti. Valo alkoi sinipunertavana ja muuttui valkoiseksi, kaiken sokaisten. Atomipommin aiheuttama shokkiaalto lennätti Enola Gayta korkeammalle. Miehistö luuli sitä ilmatorjunnaksi. Sen jälkeen tuli toinen, heijastusaalto.

Enola Gayn pyrstössä konekivääriampuja George Caron näki yläilmoissa kaiken paraatipaikalta. Vaikka hänellä oli voimakkaat suojalasit, silmiin sattui. Caron kuvaili näkemänsä nauhurille.

”Savupatsas kohoaa nopeasti. Siinä oli tulipunaisena hehkuva sisus. Poreileva massa, sinipunertavan harmaa, ja tuo punainen sisua. Ja kaikki yhtä myllerrystä. Tulipaloja syttyy leimahdellen joka puolella. Aivan kuin liekkejä, jota synty siellä tällä suuressa hiilloksessa.”

”Alan laskea, montako noita tulipaloja on. Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi kuusi… ei voi laskea. ja tuolla se tulee, se sienen muotoinen, josta Parsons puhui.. Se on mustaa siirappimassaa. Sieni levittyy. Lienee mailin tai kahden levyinen (2-3 km) ja puolen mailin korkuinen. Se on melkein meidän tasollamme ja kohoaa ylemmäksi…”

”Sienen tyven seutu on kuin raskasta pilveä, täynnä liekkejä. Kaupungin täytyy olla sen alla. Liekit ja savu leviävät aaltoilleen, kieppuvat kukkuloiden vaiheilla…

Räjähdyksen valtava sienipilvi

Enola Gay teki kierroksen sienipilven ympärillä. Perämies Robert Lewis kuiskasi historiaan jäävät sanat. ”Jumalani, mitä olemme tehneet?”

Enola Gay aloitti 3000 kilometrin paluumatkansa Tinianille. Vielä 600 kilometrin päästä lentokoneen miehistä saattoi nähdä sienimäisen tuhopilven Hiroshiman yllä. Se oli noussut 15 kilometrin korkeuteen asti.

Hiroshima atomipommin jäljiltä

MANNERHEIM JA HEINÄKUUN KIRJAT

Olin menossa Iisalmen Rossoon lounaalle ja kävelin Suomalaisen kirjakaupan ohi. Kappas vaan – siellä on ALE. Tietenkin kampesin sisään ja pöperöt unohtui heti! Kyllä kannatti mennä. Ostin kun sain halvalla. Nyt kannattaa hankkia vaikka ei osaisi lukea! Viisi opusta lähti Juhani Ahontielle yhteishintaan 37,75 euroa. Jos tästä nyt jotain negatiivista etsii, niin taas varmaan joutuu IKEAan lähtemään kun hyllytila loppuu!

 Niinhän siinä jälleen kävi! Viime viikolla löysin netistä Finlandia-kirjasta koko Grimbergin Kansojen historia kirjasarjan eli 22 osaa. Samalla CDON:sta löysin muutaman ”romanttisen leffan”. Näitä tuotteita postista hakiessani huomasin KIPA:n kirja-alesta pari mielenkiintoista nidettä. Tästä tapahtumasarjasta johtuen valkoinen kenraali Mannerheim sai vierelleen valkoisen hyllyn.

RANSKA ANTAUTUI 80 VUOTTA SITTEN

Ranska antautui Saksalle tasan 80 vuotta sitten allekirjoittamalla Compiègnessä 22. kesäkuuta 1940 antautumissopimuksen, joka suurimmaksi osaksi riisti ranskalaisilta vallan päättää omista asioistaan. Saksalaiset miehittivät maan pohjois- ja länsiosan, vain kaakkoinen osa maata, “Vichyn Ranska”, sai pitää rajoitetun itsemääräämisoikeuden. Maan asevoimat kotiutettiin ja niiden kalusto siirtyi Saksalle sotasaaliina. Poikkeuksen muodostivat Ranskan merentakaiset siirtomaat sekä laivasto, jotka jäivät ranskalaisten käsiin. Sopimus sisälsi ranskalaisille kipeitä asioita, mm. Pariisi jäi Saksan miehitysvyöhykkeelle.

Ranskan tilanne oli käynyt sodassa erittäin vaikeaksi. Belgia oli hyväksynyt Saksan ehdottoman antautumisen ehdot ja allekirjoittanut antautumissopimuksen jo 28. toukokuuta, Englannin yhdeksän divisioonan siirtoarmeija puolestaan oli poistunut 27.5.-4.6 Dunkerquen saartorenkaasta kotisaarelleen menettäen raskaan kalustonsa ja suurimman osan aseistuksestaan. Italia liittyi sotaan Ranskaa vastaan 10. kesäkuuta. Ranskan armeija oli menettänyt vahvuudestaan noin 30 divisioonaa, joukossa enemmän kuin puolet vakinaisista divisioonista ja nopeiden joukkojensa pääosa. Suuren osan maata pohjoisessa vallanneet Saksan divisioonat olivat asemissa, joista hyökkäystä oli helppo jatkaa.

Konkreettista tukea ei Ranskalle ollut tarjolla mistään. Englannin pääministeri Winston Churchill vaati voimakkaasti taistelun jatkamista ja häneen yhtyi Englantiin siirtynyt kenraali Charles de Gaulle, joka näin alkoi nousta tuntemattomuudesta tielle, joka johti hänet aikanaan Ranskan presidentiksi.

Ranskan asevoimien ylipäällikkö, kenraali Maxime Weygand epäili taistelun jatkamisen mielekkyyttä jo toukokuun lopussa je ehdotti antautumista Ranskan hallitukselle ensimmäisen kerran jo 12. kesäkuuta. Ranskan armeija ei kyennyt vastaamaan lähes kaikessa ylivertaisen Saksan armeijan hyökkäykseen, saksalaiset panssaridivisioonat olivat lähes pitelemättömiä. Ranskan armeija oli pahasti perässä kehityksestä ja koko maan asenteessa taisteluun oli toivomisen varaa. Syynä oli ensimmäisen maailmansodan raskaat koettelemukset, jotka olivat vielä tuoreessa muistissa.

Ranskassa vaihtui hallitus marsalkka Philippe Pétainin muodostaessa pääministerinä uuden 17. kesäkuuta. Uusi hallitus pyysi jo 18. kesäkuuta Saksalta aselepoa.

Antautumissopimuksen allekirjoituksen näyttämöksi Saksa eli käytännössä valtakunnankansleri Adolf Hitler valitsi Compiègnen metsän, joka sijaitsee 80 kilometriä Pariisista koilliseen. Paikka ja neuvotteluissa käytetty rautatievaunu olivat samat, joissa Saksa oli ensimmäisen maailmansodan päätteeksi allekirjoittanut aseleposopimuksen 11. marraskuuta 1918. “Versaillesin häpeärauha”, kuten sitä monet Saksassa olivat nimittäneet oli näin saanut revanssin Hitlerin voitokkaiden asevoimien toimesta.

Saksan puolesta antautumissopimuksen allekirjoitti Hitlerin valtuuttaman Oberkommando der Wehrmachtin eli Saksan asevoimien pääesikunnan päällikkö, kenraalieversti Wilhelm Keitel, Ranskaa edustivat kenraali Charles Hunziger, suurlähettiläs Léon Noel, vara-amiraali Maurice LeLuc, kenraali Georges Parisot ja kenraali Jean Bergeret. Ranskalaiset edustivat kaikkia asevoimiensa puolustushaaroja. Sopimuksen allekirjoittivat siis sotilaat eivätkä poliitikot. Hitler oli lähimpien miestensä kanssa käynyt paikalla, mutta ei osallistunut aseleposopimuksen neuvotteluun tai allekirjoitukseen.