KANNAKSEN SUURHYÖKKÄYS 1944

SUURHYÖKKÄYKSEN ALKAMISESTA 75 VUOTTA

Venäläisen hyökkäyksen alku Valkeasaaressa.
Kuvassa on raskas KV-1s-vaunu.

Kannaksen suurhyökkäys oli Neuvostoliiton puna-armeijan kesällä 1944 Kannaksella suorittama massiivinen sotatoimi. Tällä Suomen oloissa ennennäkemättömän voimakkaalla hyökkäyksellä Neuvostoliitto pyrki nopeaan ratkaisuun Suomen osalta.

Liittoutuneet olivat suorittaneet 6. kesäkuuta 1944 maihinnousun Normandian rannikolle Ranskassa. Josif Stalin oli luvannut Teheranin konferenssissa vuonna 1943 liittoutuneille, että maihinnousua tukisi puna-armeijan samanaikainen hyökkäys idästä. Suomessa yleisesti uskottiin Neuvostoliiton pyrkivän ”kilpajuoksussa Berliiniin” mahdollisimman pitkälle ennen länsiliittoutuneita, joten hyökkäystä ei odotettu Suomen rintamalle lähiaikoina. Suomen tiedustelu oli pitkin kevättä havainnut merkkejä, jotka viittasivat kasvaneeseen aktiivisuuteen Leningradin alueella, mutta näitä tietoja ei osattu ottaa huomioon tai ei eri syistä haluttu tulkita oikein. Marsalkka Mannerheim toimi ja teki ratkaisunsa sen käsityksen mukaan, että välitöntä hyökkäysuhkaa ei ollut odotettavissa. Myöhemmän ajan historiantutkijoiden mukaan Itä-Karjala tulevien rauhanneuvotteluiden panttina oli muodostunut päähänpinttymäksi Mannerheimille. Kuuluisassa päiväkäskyssään kesällä 1941 hän oli korostanut Itä-Karjalan merkitystä sodan tavoitteita linjatessaan, eikä tämän tekijän psykologista vaikutusta voi olla ottamatta huomioon.Itä-Karjalan valtausta oli myös perusteltu sen mahdollistamien lyhyempien puolustuslinjojen tuomalla edulla, joten niistä luopuminen taisteluitta koettiin raskaaksi. Joukkojen siirto Kannakselle sen puolustuksen vahvistamiseksi olisi käytännössä merkinnyt vetäytymistä Itä-Karjalasta ja sen vapaaehtoista luovuttamista neuvostoliittolaisille.

Jalkaväkirykmentti 12:n miehet ohittavat saksalaisen rynnäkkötykin tuhoaman T34-tankin 30. kesäkuuta 1944.

Puna-armeina suurhyökkäys Suomeen alkoi 9.6.1944 Karjalan kannaksella Valkeasaaren tykistövalmistelulla ja päättyi Stalinin antamalla käskyllä lyötyjen puna-armeijan joukkojen perääntymiseen 12.7.1944.

Tämän jälkeen käynnistyivät neuvottelut, joiden pohjalta aikaansaatiin 4.9. voimaan astunut aselepo.

Nopeasti murtuneiden pää- ja VT-linjojen sekä VKT-linjan sijainti kartalla. 

Luoteessa olevaa Salpa-linjaa ei koskaan käytetty.

Tuhottu suomalainen rynnäkkötykki Viipurin ratapihalla.

NORMANDIAN MAIHINNOUSU 1944

Historian suurin maihinnousu yllätti natsi-Saksan 75 vuotta sitten

6.6.1944 noin 156 000 liittoutuneiden sotilasta nousi maihin rannikkokaistaleella Pohjois-Ranskassa. Normandia on edelleen sotahistorian suurin maihinnousu. Toisen maailmansodan kulun kääntänyt maihinnousu oli tarkkaan harkittu operaatio, jossa muun muassa sääolosuhteilla oli suuri merkitys.

Normandia oli natsi-Saksan lopun alku

• Normandian maihinnousu 6.6.1944
• Pariisin vapauttaminen 25.8.1944
• Brysselin vapauttaminen 3.9.1944
• Adolf Hitlerin itsemurha 30.4.1945
• Saksan antautuminen 7.5.1945

Kun rampit laskettiin, saksalaiset konekivääriampujat keskittivät tulituksensa aukkoon. Liiankin monessa tapauksessa vene oli takertunut hiekkasärkkään jonkin matkan päästä rannasta, kirjoittaa historioitsija Antony Beevor teoksessaan Normandia 1944.
Edessä olevan rantakaistaleen ylittäminen näytti mahdottomalta. Ajatus juoksemisesta matalassa vedessä kantaen painavia varusteita vaatteet läpimärkinä vaikutti pahalta unelta, jossa raajat tuntuvat lyijynraskailta ja puutuneilta, Beevor jatkaa.
Hän kuvailee amerikkalaisten joukkojen maihinnousua koodinimellä Omaha tunnetulle rantakaistaleelle Normandiassa aamunkoitteessa 6. kesäkuuta 1944.

Liittoutuneiden joukot suorittivat maihinnousun Ranskan rannikolla Normandiassa 6.6.1944. Runsaista tappioista huolimatta liittouneet saivat riittävän tukevan jalansijan ja pääsivät etenemään lopulta aina Berliiniin saakka.

Normandian maihinnousua pidetään sotahistorian suurimpana maihinnousuna. Kyseessä oli operaatio, jonka suunnittelu oli aloitettu jo vuosia ennen varsinaista maihinnousua. Maihinnousua pohjustettiin kuukausia aikaisemmin syöttämällä saksalaisille virheellisiä tietoja maihinnousun ajasta ja paikasta. Esimerkiksi Fortitude-ohjelman avulla saksalaisille uskoteltiin, että maihinnousu tapahtuisi Pas-de-Calais'ssa, noin 250 kilometriä Normandiasta koilliseen.

  

Sää sekoitti sotasuunnitelmat

Normandian maihinnousu oli tarkkaan suunniteltu. Alkuperäisen suunnitelman mukaan maihinnousu, niin sanottu D-Day, olisi tapahtunut vuoden 1944 vapunpäivänä. Maihinnousua kuitenkin lykättiin, koska meteorologit eivät olleet yksimielisiä päivän sääennusteesta. Lisäksi lykkäys tarjosi mahdollisuuden keskittää lisää joukkoja ja tarvikkeita maihinnousua varten.
Maihinnousun arkkitehdeilla oli mielessään täsmälliset säävaatimukset. Onnistunut maihinnousu vaati täysikuun, sopivan vuoroveden ja oikean kellonajan. Näiden vaatimusten vuoksi vain muutama päivä kuukaudessa oli maihinnousun kannalta kelvollisia.
Uutta yritystä suunniteltiin kesäkuun 5. päivälle, mutta jälleen kerran huono sää esti suunnitelmat. Lopulta sääolot näyttivät suotuisilta ja maihinnousu päätettiin aloittaa 6. päivänä – muussa tapauksessa maihinnousua olisi pitänyt lykätä pari viikkoa ja siltikään olosuhteet eivät olisi olleet ihanteelliset.

Normandian maihinnousussa laivoilla saapuineiden joukkojen ohella käytettiin maahanlaskujoukkoja.

Saksa johdettiin sivuraiteille tekaistuilla tiedustelutiedoilla

Puoli seitsemän aikaan aamulla noin 156 000 liittoutuneiden sotilasta rantautui Normandian rannoille. Amerikkalaisista, briteistä ja kanadalaisista sotilaista koostuvat joukot nousivat maihin viidestä kohtaa.
Saksalaiset oli johdettu harhaan virheellisillä tiedustelutiedoilla. Tästä huolimatta saksalaisten vastarinta oli kovaa. Esimerkiksi amerikkalaisten maihinnousu niin sanotulla Omaha Beachin rantakaistaleella ei ollut itsestäänselvyys.
Maihinnousun tukena olivat liittoutuneiden ilmavoimat. Reilut 11 000 lentokonetta osallistui sotatoimiin.

  

Yli 400 000 uhria

Arviot maihinnousun uhreista vaihtelevat. Yleisesti arvioidaan, että noin 7 500 liittoutuneiden sotilasta haavoittui ja noin 2 500 sotilasta kuoli maihinnousun ensimmäisenä päivänä. Tuoreet amerikkalaisen National D-Day Memorial Foundationin tutkimukset kuitenkin nostavat liittoutuneiden miestappiot 4 400 sotilaaseen. On mahdollista, että kuolleiden sotilaiden määrä nousee vielä tulevaisuudessa.
Saksan joukkojen tappioista Normandian maihinnousussa ei ole tarkkaa tietoa. Arvioiden mukaan loukkaantuneita tai kuolleita olisi 4 000–9 000.
Liki kolme kuukautta kestäneissä Normandian taisteluissa kuoli, haavoittui tai katosi yli 425 000 liittoutuneiden ja Saksan sotilasta. Taisteluissa kuolleiden saksalaissotilaiden määrä on hyvinkin karkea arvio. Lisäksi liittoutuneet vangitsivat noin 200 000 Saksan sotilasta.

OPERATION OVERLORD (Operaatio Valtaherra)

NORMANDIA 1944 - by Antony Beevor

Maihinnoususta on kirjoitettu paljon kirjoja. Tässä on yksi jonka itsekin olen lukenut.

BREWSTER F2A BUFFALO

The first monoplane fighter to equip a squadron of the US Navy, the Brewster F2A Buffalo originated from a US Navy requirement of 1936 for a new generation of carrier-based fighters. In requesting proposals from US manufacturers for such an aircraft, the US Navy indicated requirements which included monoplane configuration, wing flaps, arrester gear, retractable landing gear and an enclosed cockpit. Clearly, this specification recognised the fact that the carrier-based biplane was nearing the end of its useful life.

Proposals were received from Brewster, allocated the designation XF2A-1, Grumman (XF4F-1) and Seversky (XFN-1), but of these the only significant aircraft in the long term was the Grumman design, which was initially of biplane configuration and given serious consideration by the US Navy as an insurance policy against the possible failure of newfangled monoplanes.

XF2A-1

A prototype of the Brewster XF2A-1 was ordered on 22 June 1936, and this flew for the first time in December l937. While bearing a distinct family resemblance to the XSBA-1 of 1934, the new 192 fighter appeared to be tubbier and stubbier, but a comparison of dimensions showed this to be something of an illusion. Of mid-wing monoplane configuration, it was of all-metal construction, except for fabric-covered control surfaces. Hydraulically operated split flaps were provided, and the main units of the tail-wheel type landing gear retracted inward to be housed in fuselage wells. Powerplant consisted of a 950 hp (708 kW) Wright XR-1820-22 Cyclone radial engine.

Service testing of the prototype began in January 1938, and on 11 June the US Navy contracted with Brewster for the supply of 54 of the F2A-1 production model. Deliveries of these started 12 months later, nine aircraft going almost immediately to equip US Navy Squadron VF-3 aboard the USS Saratoga. The available balance of 44 aircraft was, sympathetically, declared surplus to requirements and, instead, supplied to Finland which was then fighting off the might of the Soviet Union. Later equipping the Finnish air force's HLeLv 24 and HLeLv 26 units, they remained successfully operational until mid-1944.

Some 43 of an improved version were ordered by the US Navy in early 1939, this having a more powerful engine, an improved propeller and built-in flotation gear. Designated F2A-2, this began to enter service in September 1940. It was followed by 108 of the F2A-3 variant with more armour and a bullet-proof windscreen, and these two production versions equipped US Navy Squadrons VF-2 and VF-3, and US Marine Corps Squadron VFM-221. A number were used operationally in the Pacific but as the type was overweight, unstable and of poor manoeuvrability, it was no match for opposing Japanese fighters.

Belgian and British purchasing missions ordered 40 B-339 and 170 8-339E aircraft respectively, most of the former going to the UK after Belgium had been overrun. These orders were for land-based versions, without arrester gear and other equipment specifically for shipboard operations, but were otherwise generally similar to the F2A-3s. Of those received from the Belgian order, a small number served with Nos 805 and 885 Squadrons of the Fleet Air Arm, the former squadron using them for support rather than combat duties during the defence of Crete.

Brewster B-339 Buffalo of No. 488 Squadron RNZAF at RAF Kallang, Singapore, late 1941.

Of those which were ordered for the RAF, which gave the type the name Buffalo, deliveries began in July 1940. No. 71 Squadron received the first of these for service trials in September, and it was realised immediately that the Buffalo's performance was totally inadequate for the type's deployment in the European theatre. Instead, they were sent to the Far East to equip the RAF's Nos 67,146 and 243, the RAAF's Nos 21 and 453 Squadrons and the RNZAF's No. 488 Squadron to defend Singapore and Malaya. Completely unsuited to the task, the few which survived the Japanese invasion fought alongside the American Volunteer Group operating in Burma. Buffaloes with the most successful combat record were a small number of almost 100 which had been ordered for the air arm of the Netherlands East Indies' army, which saw action in Java and Malaya. These had the Brewster model numbers B-339D and B-439. The former was similar to the B-339E, but the B-439 had an 1,200 hp (895 kW) Wright GR-1820-G205A engine.

KANSALLINEN VETERAANIPÄIVÄ 27.4.2019

Muistakaahan arkipäivän vaikeuksien keskellä, että joillakin on ollut joskus aika pahat paikat! Joillakin se matka kesti jopa useita vuosia. Noin 90 000 jäi sille tielle! Se on tänään taas kynttilän paikka isäukon haudalle! "Unski" oli rintamalla vuosina 1941- 1944.

TASAN 130 VUOTTA ERÄÄN KORPRAALIN SYNTYMÄSTÄ

Pieni tiivistelmä A.H:n elämästä ja toheloinneista!

Puoli seitsemältä huhtikuun 20. päivän iltana 1889, pilvisenä ja koleana pääsiäislauantaina, Klara Hitler  synnytti kotonaan Gasthof zum Pommerissa, Vorstadt n:o 219:ssä, neljännen lapsensa ja ensimmäisen joka selvisi varhaisvuosistaan elossa (oh shit!). Tämä lapsi sai nimen Adolf.

Hitlerin luokkakuva Leondingin koulusta

Mini Biografia -  Adolf Hitler (20.4.1889 – 30.4.1945)

20.4.1889  A.H syntyy ja parkaisee. Paikkana on Braun am Inn, Itävalta-Unkari.

1889-1907 Lapsuutta, kieroutumista ja joutenoloa.

1907 Lokakuussa Adolf haluaa Picassoksi tai suureksi arkkitehdiksi. Hakee Wienin taideakatemiaan - tuli rukkaset. Nyt vituttaa!!

1907 Lokakuu-1913 Pilvilinnoja, joutenoloa, työnvieroksumista, juutalaisten vihaamista (joka jatkuu vuoteen 1945).

1913 Keväällä olutkellarit kutsuvat, A.H muuttaa Muncheniin, Saksaan

1914 Lokakuussa Aatu lähtee voittamaan rivimiehenä ensimmäistä maailmansotaa.

3.11.1914 Aatu-pojusta tulee korpraali. (seuraava raali olisikin sitten kenraali)

Korpaali Hitler suuressa sodassa.

4.8.1918 Aatu saa rautaristin urheudesta ja muusta vittuilusta (ei kuitenkaan hautaristiä?)

Rautaristin saaminen oli korpraalille harvinaista, hautaristin yleistä!

14.10.1918 Aatulle tulee pyssysillä pipi (sotkee sinappia silmiinsä) ja sota ehtii loppua ennen kuin hän paranee.

24.2.1920 NSDAP (Nationalsozialistische Deutsche Arbeiterpartei)

(Nuo suuret dummkopfit aivan perseestä) perustetaan.

16.7.1921 Aatusta tulee puoluejohtaja. (ei vielä iso JYTKY)

11.11.1923 Aatu on tuhma ja joutuu lusimaan (Aatu ja pojat laittoivat vähän aiemmin kapakassa ranttaliksi, tappelu jatkui myös kadulla). Vallankaappausyritys Munchenissä, Hitler vangitaan 11.11.

1924 Aatu leikkii Päätaloa (Landsbergin vankilassa), tuotos on kuitenkin scheisse, Mein Kampf - Taisteluni tai paremmin Elämäni Luuserina.

Vessapaperia massoille! Aatun hengentuote, Taisteluni.

1924 Joulukuussa Free Adolf Hitler kaikuu ja Aatu pääsee vapaaksi.

1925-1933 Politiikkaa, vaalivoittoja, vastustajien turpaan vetoa sekä yleistä vittuilua.

30.1.1933 (tasan 33 vuotta IluVonin syntymään)

Aatu pääsee valtaan, ja tekee jopa hyviäkin päätöksiä. Saa työttömyyden pois paremmin kuin SMP Suomessa -80 luvulla!

1933-1945 Vittuuntuminen juutalaisiin ja muihin ”ali-ihmisiin” eskaloituu johtuen Aatun kieroutuneesta luuseri- luonteesta! Myös kommarit ovat numero uno Aatun tähtäimessä.

Hitler nuorten miesten seurassa, (epäilyttävää..??)

7.3.1936 Eka sotaleikki onnistuu. Reininmaan miehitys onnistuu ilman paukuttelua

12.3.1938 Taas natsaa! Itävaltalaiset aukaisevat rajansa (pitävät kuitenkin kellarinsa kiinni aina 2000-luvulle). Austria liitetään Germanyyn!

30.9.1938 Sudettimaa uuden johdon saa, vieläkin ilman pyssyttelyä. Sudettialueet Tsekkoslovakiasta Saksalle. (Hitler irvisti ja länsivallat allekirjoitti sopimuksen)

15.3.1939 Hitlerin tuli surku tynkä-Tsekkoslovakiaa ja yhdistää sen takaisin sudettialueeseen …ja tietenkin Saksaan. Eikä veri vieläkään roiskunut!

23.8.1939 Jännä juttu....jännä! Aatu tekee Stalinin (Joe-setä) kanssa sopimuksen (hyökkäämättömyyssopimus ja muuta kivaa). Suunnilleen samanlainen yllätys kuin Trumpin ja Putinin seksisuhde olisi nykypäivänä!

"Terve Joe"..sanoo Joachim. Stalin ja Ribbentrop (Saksan ulkoministeri) sopimuksen allekirjoitustilaisuudessa.

1.9.-30.9.1939 Hitler Tournament alkaa, visit Poland. Puola lakkaa olemasta!

Junkers Ju 87:t (Stukat) Puolan yllä 1939

7.4 – 9.6.1940. Voileipäpöydät ja turskat Vaterlandiin. Niksmannit miehittää Tanskan ja Norjan.

Norskit haraa vastaan kiitettävästi!

10.5.– 22.6.1940  Nyt saa sammakot kyytiä Adolf kiertue Luxemburg, Belgia, Alankomaat ja Ranska. Ranskalaiset kärähtää pahasti!

24.5.1940 Super neron Järkipäätös nro 1. Pysäytetään hyökkäys ennen Dunkirkiä ja annetaan enkkujen pelastaa siirtoarmeijansa kanaalin yli, ei sota yhtä miestä kaipaa. Enkut pelastaa 338 000 (140 000 Ranskista) miestä saarilleen. (suurin osa palaa takaisin 6.6.1944)

10.7.-31.10.1940 Hitlerin kaveri ”Fat”-Göring lupaa että lentokoneleikki (Taistelu Englannista) brittien kanssa päättyy hyvin - jalkapallohuligaanit kuitenkin voittivat!

28.10.1940 Hitlerin makaroonikaveri Benito hyökkää Kreikkaan ja Zorbas soi, Aatu rientää apuun, ja ottaa kainaloonsa Jugoslavian ja Kreikan (1.6.1941).

1941 Benito saa taas turpaansa ja vieläpä Afrikassa. Hitler laittaa Rommelin hiekkalaatikolle kiusaamaan brittejä.

Kuva ajalta kun Beniton toilailut vielä naurattivat Aatua (Mussolini ja Hitler ajelulla).

22.6.1941 Hitlerin suurimpia ”järkipäätöksiä”, Niksmannit hyökkää Neukkulaan!

11.12.1941 Taas järjen riemuvoitto, Aatu julistaa sodan jenkeille (vaikka USA ei julistanut Saksalle!)…hienoa aloitteellisuutta Aatu-Luuserilta!

23.8.1941 Jälleen järkipäätös, voi mikä SOTAPÄÄLIKKÖ!.. sakut jättää Moskovan Josifille..Kiova kiinnostaa. Mitäs yhdestä Moskovasta. Joulukuussa taas kiinnostaisi, mutta paleltaa

ja tuhmat neukut eivät enää juokse pakoon! Kaiken kukkuraksi hyökkäilevät takaisin.

Kenraali talvi ja Neuvostojoukot. Vastahyökkäys Moskovan porteilla joulukuussa 1941.

23.8.1942 Stalingrad ..sehän on Aatun saatava…

3.11.1942 Loppui leikit hiekkalaatikolla, turpiin ja vielä briteiltä El Alameinissä.

8.11.1942 Me halutaan olla arabeja.., amerikkalaiset tekevät maihinnousun Pohjois-Afrikkaan.

2.2.1943 Voihan perkele, ei tullut Stalingradista HitlerGladia vaan turpiin tuli että mäjähti.. Nyt kyllä Vituttaa!

13.3.1943 Jenkit ja britit heittää Aatun lopullisesti hiekkalaatikosta. Sakut (ja makaronit) antautuu Pohjois-Afrikassa. Aatun ohimosuonet sykkii…

4.7.1943 Taas vetkutellaan ….Hitler pelaa varman päälle ja antaa Joe – sedän valmistautua rauhassa ..ja kun on varma että Neukuilla on ylivoima, niin hyökkää Kurskin mutkassa….Mikä NERO…turpiin tuli Adolf raukalle (20.7.).

Neuvostosotilas silittää Pantteria. Tuhottu Panther-tankki Kurskissa.

1943-1944 Turpiin tulee neukuilta joka käänteessä ja kohta vielä muiltakin!

6.6.1944 Liittoutuneet tulevat Euroopan pirskeisiin kutsumatta Normandiassa, Fuhreriä vituttaa lisää. (v…s alkoi oikeastaan jo aiemmin - 9.7.1943 liittoutuneet Sisiliaan ja 3.9.1943 Italiaan).

20.7.1944 Pamaus karttahuoneessa (Ei!..Göring ei pieraissut!). Pommiattentaatti Neroa vastaan. Ja perseelleen meni! Salaliittolaiset ammutaan ja osa tuomitaan julkisesti! Aatulle pikku pipi, tärykalvo meni päreiksi ja käsi kipeeksi!

1944-1945 Erinäistä sekoilua ja kenraaleille ym. vittuilua Fuhrerin (Fuhrer=Luuseri) taholta. Saksasta tulee samalla suuri kivikausi museo.

30.4.1945 Aatu tekee elämänsä onnistuneimman päätöksen ja lopettaa LUUSERI-elämänsä Berliinissä - ja vielä ukkomiehenä. Meni vähän aiemmin naimisiin Eva Braunin kanssa. Ottaa vaimonsa mukaan Valhallaan (helvettiin!).

8.5.1945 Jopa Aatun kaveritkin ymmärtää, että se on siinä. Nahkahousumaa antautuu!

Uutta kaupunkiarkkitehtuuria liittoutuneiden jäljiltä (Hitlerin arkkitehtuuria!). Tuhottu Dresden 1945.

Muuten lopuksi: Aatun isä Alois Schicklgruber muutti nimensä vuonna 1876 Alois Hitleriksi.

”Heil Schicklgruber” ei ainakaan olisi kuulostanut varteenotettavalta kansallissankarin tervehdykseltä!

Jos haluaa lukea oikean elämänkerran Natsi-Saksan diktaattorista, vallan logiikasta ja pahuuden olemuksesta, kannatta lukea Ian Kershawin teos. (Hitler , Ian Kershaw, 2008, 954 sivua)

JORMA KARHUNEN

Sain aika nopeaan tahtiin luettua loppuun oheisen muistelmateoksen, Joppe – Ritari Jorma Karhusen elämä. Nopeaa tehtävästä suoriutumista helpotti aiheen mielenkiintoisuus ja kirjoittajan hyvin onnistunut asiankerronta. Olen lapsesta asti ollut kiinnostunut ilmailusta - ja lähinnä sotilasilmailusta. Kuten monet ikäluokkani pojat – niin asiaan perehdyin ensi kertaa Siivet ja Korkeajännitys sarjakuvalehtiä lukien. Kyseisen Jorma Karhusen sotakirjoja olen lukenut ensi kertaa jo ala-asteikäisenä. Kuitenkaan ainakaan pariin kymmeneen vuoteen en ole hänen teoksiaan tutkinut.

Jorma ”Joppe”Karhunen on yksi suomalaisen sotilasilmaillun merkkihenkilöitä. Tämä Jukka Piipposen kirjoittaman 734 sivuinen kirja lähestyy Jopen elämää dokumentaarisesti, mutta samalla romaanikerronnan keinoin. Kirjassa keskitytään suurimmaksi osaksi sota-aikaan, mutta henkilön muustakin historiasta ennen sotia ja sodan jälkeen kerrotaan – kuitenkin pintapuolisemmin. Tietenkin sotaa edeltäneeseen lennonopetteluun, lentämiseen ja sotilasaikaan kiinnitetään myös paljon huomiota.

Kirjasta pidin kovin ja varsinkin lentokohtaukset veivät mukanaan. Melkein tunsin itse olevani Fokkerin, Brewsterin tai Messerschmittin ohjaimissa. Lentolaivue 24 ohjaajien kohtaloista kerrottiin selväsanaisesti kuten myös muuallakin tapahtuneista asioista. Itse pidin lukiessani aina vierelläni netin auki lisätietojen etsimistä varten. Lisäksi käytin apuna teosta – Kohtalokkaat lennot. Tästä Jaakko Hyvösen kirjoittamasta tietoteoksesta tarkistin aina jokaisen kirjassa mainitun suomalaisen alasammutun ohjaajan tietoja, ja tästä kohtalokkaasta lennosta kerrotun tarinan. 

Kirjassa näkyy usein Karhusen huoli kaluston vanhenemisesta ja siitä, että neuvostoliittolaiset saivat koko ajan uutta kalustoa ja heidän lentäjiensä ja taktiikkansa taso parani. Myös huoli lentäjätovereista oli jatkuva. Aika ajoin tuli se hetki, jolloin joku heistä lensi viimeisen lentonsa.

Paljon voisin kertoa tässä muutakin, tästä mielestäni todella erinomaisesta opuksesta. Kerrankin olin tyytyväinen kirjan kuvitukseen, jota vihdoin oli mielestäni tarpeeksi. Kirja on taas yksi niistä jonka varmaan hankin jossain vaiheessa myös omaan kokoelmaani.

Alla on vielä pieni netistä ja Wikipediasta kokoamani tietoisku Jorma Karhusesta sekä Koala kustannuksen julkaisemat tiedot kirjasta.

Jorma karhusen lentämä Fokker D.XXI - FR-112

******************

Jorma ”Joppe” Karhunen (17. maaliskuuta 1913 Pyhäjärvi Ul – 18. tammikuuta 2002 Tampere) oli suomalainen upseeri, hävittäjälentäjä, Mannerheim-ristin ritari ja kirjailija.

Hänen isänsä rautateiden liikennepäällikkö Ananias Karhunen toimi Suojeluskunnan paikallispäällikkönä Uudenmaan Pyhäjärvellä. Jorma-poikakin liittyi Suojeluskunnan poikaosastoon 13-vuotiaana. Jorma Karhunen kirjoitti ylioppilaaksi Heinolassa keskikoulun jatkoluokilta 1933 ja pääsi varusmieheksi Ilmasotakouluun samana vuonna.

Karhusen veljet olivat kenraalimajuri, kirjailija Veikko Karhunen, eversti Osmo Karhunen ja yliluutnantti Erkki Karhunen.

Vanhempien veljiensä Veikon ja Osmon esimerkkiä seuraten hän halusi upseeriksi (neljäs veljeksistä Erkki oli reserviupseeri) ja kävi ilmavoimien Reserviupseerikoulun sekä Kadettikoulun ilmasotalinjan 1934–1936. Valmistuttuaan hän toimi Fokker-lentäjänä lentolaivue 24:ssä Utissa. 

Sotien aikana Karhunen oli lentueen päällikkönä aluksi Fokker-, myöhemmin Brewster-koneilla. Hänet ylennettiin kapteeniksi 1941, ja seuraavana vuonna hänelle myönnettiin Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-risti numerolla 92 ansioistaan hävittäjälentäjänä. Ylennystä majuriksi 1943 seurasi nimitys komentajaksi Hävittäjälentolaivue 24:ään, josta tuli sodanjälkeisessä uudelleenjärjestelyssä Hävittäjälentolaivue 31. Karhunen saavutti sotien aikana 1939–1944 yhteensä 31,5 ilmavoittoa. 

Sotien jälkeen hän palveli ilmavoimissa lentovarikon varapäällikkönä 1946–1949 ja kävi Sotakorkeakoulun 1948–1949. Hän yleni everstiluutnantiksi 1951, ja samana vuonna hänet nimitettiin lentorykmentti yhden komentajaksi. Sen jälkeen vuosina 1952–1955 hän toimi 2. lennoston komentajana. Tänä aikana hän lensi myös suihkukoneella. Myöhemmin Satakunnan lennostoksi nimensä muuttaneesta joukko-osastosta Karhunen jäi eläkkeelle 1955. 

Eläkkeelle jäätyään Karhunen aloitti sotakirjailijan uransa ja käytti kirjailijanimenä lempinimeään Joppe. Hän kirjoitti erityisesti talvi- ja jatkosodan ilmataisteluista käyttäen hyväksi sodassa mukana olleiden henkilöiden kertomuksia. Hän ei ollut niinkään historioitsija vaan ennemminkin kirjailija, joka kunnioitti sotaveteraanien saavutuksia. Kolmessa kirjassaan Talvisodan taivas, Ujeltavat potkurit ja Siipien sirkus hän kirjoitti romaanimuodossa; tapahtumat olivat todellisia mutta henkilöiden nimet vaihdettu. Näiden kolmen kirjan kokijahahmo, luutnantti Jarmo Karhe, on tosiasiassa Karhunen itse. Selvästi tunnistettavissa myös nimellä Pekka Tuli esiintyvä kapteeni Pekka Kokko, joka yhdessä vääpeli Sesse Vitikaisen kanssa sai lentäjäkuoleman talvella 1944 Pyry-koneen maahansyöksyssä. Muiden pilottihahmojen, kuten Illu Juutin (Ilmari ”Illu” Juutilainen), Eikka Luukan (Eino ”Eikka” Luukkanen), Hans Wildin (Hans ”Hasse” Wind), jne nimet on pidetty vielä selkeämmin tunnistettavissa kirjoitusasua vain hieman muokaten. 

Historialliset komentajat, jotka eivät esiinny kirjoissa henkilökohtaisesti, kuten Siilasvuo tai Kuhlmey on pidetty sellaisenaan. Lopulta kun Karhunen sai varmistettua, että oikeitakin nimiä saisi käyttää henkilöhahmoilla, hän muutti tekstiään enemmän dokumentaariseksi. 

Suomen Ilmailuliitto myönsi vuonna 1992 everstiksi 1967 ylennetylle Joppe Karhuselle Harmon-

patsaan. 

Karhunen voitti upseerien sarjan mestaruuden SA hiihtomestaruuskilpailuissa 1937 ja osallistui Suomen joukkueessa sotilaspartiohiihdon MM-kisoihin Zakopanessa 1939. 

Jorma Karhusen Brewster - nimikkokone BW-366

Kapteeni Jorma Karhunen ja Lentomestari Ilmari Juutilainen 

sekä keskellä Peggy Brown - takana Brewster

******************

JOPPE- RITARI JORMA KARHUSEN ELÄMÄ

Jukka Piipponen

Joppe - Ritari Jorma Karhusen elämä

Isänmaallisessa perheessä kasvanut Jorma Karhunen näki eräänä keväisenä päivänä Ilmavoimien taitolentoesityksen. Lentosirkus teki nuorukaiseen niin suuren vaikutuksen, että hän teki tuolloin päätöksen hakeutua lentäjäksi Ilmavoimiin.

Karhunen sai kolmekymmentäluvulla perusteellisen koulutuksen Ilmavoimien lentäjäupseeriksi. Laivuepalvelus alkoi perinteikkäässä Utissa hävittäjäkoneilla varustetussa Lentolaivue 24:ssä. Opitut taidot laitettiin talvisodassa käyttöön ja punailmavoimien kimppuun käytiin aina kun sää ja oma vähälukuinen Fokker-kalusto sen salli.

Jatkosodassa Joppe Karhusen kolmoslentueella oli käytössään Brewsterit. Taivaan helmeksikin kutsutuilla hävittäjillä Lentolaivue 24 saavutti runsaasti ilmavoittoja vähäisin tappioin. Yksilösuoritusten lisäksi oman panoksensa menestykseen toivat niin taktiikka ja taistelunjohto kuin radiotiedustelukin. Saavutukset eivät jääneet huomaamatta ja Karhuselle myönnettiin syyskuussa 1942 Mannerheim-risti. Laivueen lentueet tekivät laajat kierrokset Itä-Karjalassa päätyen Kannaksen puolustukseen. Laivueenkomentajana Joppe Karhunen johti Messerschmitteillä taistelevia miehiään kesäsodan 1944 ratkaisevina hetkinä. Talvi- ja jatkosodassa Karhunen saavutti 31 ilmavoittoa.

Sodan jälkeen Joppe Karhunen eteni everstiluutnanttina lennostonkomentajaksi ja oli luotsaamassa Ilmavoimia suihkukonekauteen. Eläkkeellä Joppe Karhunen loi vielä pitkän uran maamme tuotteliaimpana ilmasotakirjailijana.

Sid.

148 x 210 mm

736 sivua

230 kuvaa

1. painos

ISBN

978-952-229-194-3

ITÄRINTAMAN OPERAATIOKARTASTO 1941-1945

Helmikuisella Kuopion reissulla löytyi kolme uutta kirjaa kokoelmiini. Suomalaisesta kirjakaupasta mukaan tarttui mielenkiintoinen Itärintamaa käsittelevä teos, Itärintaman operaatiokartasto 1941-1945. Antikvariaatti Kirja- ja Lehtilinnasta tulikin sitten hankittua todellinen harvinaisuus täällä Suomessa, гермaнcкая армия вo вtoгой мировой войне (Saksan armeija toisessa maailmansodassa); eli kirja on alkuperäiskielellä venäjäksi. Samaisesta liikkeestä haalin vielä mukaan alkuperäisen eli tässä tapauksessa englanniksi kirjoitetun ilmataisteluteoksen, Battle of Britain (Taistelu englannista).

Näissä riittääkin taas tutkittavaa, ja varsinkin tuo itänaapurin teos aiheuttaa jonkin verran vaivaa heikohkon venäjän sanavaraston takia, vaikkakin jotakin olen jo ensi silmäyksellä onnistunut sieltä ymmärtämään. 

Näistä kirjoista halukkaan on helpoin hankkia tietenkin tuo Robert Kirchubelin  kirjoittama ”karttakirja”, Itärintaman operaatiokartasto 1941-1945. Tämä kyseinen teos on kivijalkakauppojen lisäksi hyvin saatavilla nettikaupoista.

*****************

ITÄRINTAMAN OPERAATIOKARTASTO 1941 - 1945

Toisen maailmansodan itärintama on maailmanhistorian suurin rintama niin maantieteellisen ja ajallisen pituuden kuin armeijoiden miesvahvuuden ja menetettyjen ihmishenkienkin osalta.
Tämä laaja kartasto visualisoi kaikki sotatoimet, joita Berliinistä aina Moskovan edustalle, Stalingradiin ja Itä-Preussiin ulottuneella rintamalla käytiin. Mukana on myös Suomen lähialueen taistelut ja mm. suomalaisten käymät taistelut Karjalankannaksella.
Tarkat ja yksityiskohtaiset sotakartat havainnollistavat erinomaisesti sotatoimien käsittämättömän laajuuden ja antavat elävän kuvan taisteluiden kulusta.
Itärintama oli toisen maailmansodan tärkein näyttämö. Sinne sijoitettiin Wehrmachtin suurin miesvahvuus, ja siellä puna-armeija lopulta kukisti Saksan asevoimat.
Vuonna 1941 alkaneesta operaatio Barbarossasta aina Berliinin murtumiseen vuonna 1945 saksalaiset ja neuvostosotilaat taistelivat Valkovenäjän metsissä ja soilla, Ukrainan tasangoilla ja Kaukasuksen vuorilla.
Teoksen 128 karttaa ja niihin liittyvät tekstit kuvaavat tarkasti niin taistelut ja joukkojen liikkeet, hyökkäykset ja perääntymiset, mutta myös molempien osapuolten suunnitelmat ja arviointivirheet.

Kirjan tiedot

Ilmestymisaika:	10/2018, viikolla 44
Sivumäärä:	272 s.
Koko:	197 x 257 mm
Sidosasu:	Sidottu

Kirjastoluokka:	90.35
ISBN:	9789523127029

Muuta: Suomennos Tapio Kakko, Kansi Taittopalvelu Yliveto Oy

Kirjan laji

• Tietokirjat
• Sota