Aselajeja

Aselajeja
T-72M, F-18 C/D Hornets, Hamina class Missileboat Pori

torstai 29. joulukuuta 2011

Suomen puolustusta heikennetään

SUOMI LUOPUU MIINOISTA



Eduskunta päätti äänestyksessä 25.11.2011, että Suomi liittyy Ottawan sopimukseen aikaisemmin suunnitellun aikataulun mukaisesta varauksetta vuonna 2012. Päätöstä vastustivat kaikki 36 perussuomalaista kansanedustajaa. Päätös luopua jalkaväkimiinoista hyväksyttiin äänin 110 puolesta ja 47 vastaan, poissa oli 42 edustajaa.

Käytännössä Suomi aloittaa jalkaväkimiinojen hävittämisen ja luopuu niiden operatiivisesta käytöstä. Koulutuksesta ja varastoinnista kokonaan vuoden 2016 loppuun mennessä. Hävitettävät miinatyypit ovat sakaramiina SM 65-89 ja putkimiinat PM 43-59 ja PM 65-98. Suomella on vuoden 2011 lopussa yhteensä noin 1,03 miljoonaa Ottawan sopimuksen kieltävää miinatyyppiä. Koulutuskäyttöön jää vielä vuoden 2016 jälkeen  16500 jalkaväkimiinaa. Se on 20 vuoden koulutusmateriaalitarve. Sakaramiinojen räjähdysainetta – porapanoksia -  ei sopimuksen mukaan tarvitse hävittää. Reilun miljoonan miinan hävittäminen tulee maksamaan valtiolle noin 200 000 euroa.. Lisäksi Suomi pyrkii nostamaan kehitysyhteistyömäärärahoja humanitääriseen miinanraivaukseen suunnatun määrärahan vuositasolla 6 miljoonaa euroon vuoteen 2014 mennessä. Suomi on tukenut humanitääristä miinanraivausta vuodesta 1999 alkaen  60 miljoonalla eurolla.

Jalkaväkimiinoille ei ole olemassa  korvaavaa järjestelmää. Miinat ovat erittäin kustannustehokas asejärjestelmä ja yhä täysin ajanmukainen. Nyt hävitettävät miljoona miina olisivat asianmukaisesti varastoituna säilyneet täysin käyttökuntoisina vielä useita kymmeniä vuosia. Niiden uushankintahinta kappaleelta liikkuisi miinatyypistä ja valmistustavasta riippuen noin 1-5 euron välillä. Miinat ovat kotimaisia. Katoavan suorituskyvyn korvaamiseksi on kehitetty erillisellä 200 miljoonan euron määrärahalla lähinnä Puolustusvoimien valvonta- ja tulenjohtokykyä  eri sensorein. Määrärahasta on käytetty noin 160 miljoonaa.

Miinojen pelotearvoa ja tulivoimaa ei ole kuitenkaan käytännössä korvattu mitenkään. Tasavallan hallituksen tekemien leikkauspäätösten johdosta. Puolustusvoimien miinojen korvaamiseen saama määräraha tullaan ottamaan pois muualta budjetista moninkertaisena. Käytännössä miinoista luopuminen niitä korvaamatta, kuten on käymässä, tulee siis heikentämään olennaisesti Suomen puolustuskykyä, kuten myös hallituksen esityksessä eduskunnalle todetaan. Istuva hallitus on myös tehnyt linjauksen , jonka mukaan Suomi ei hanki myöskään Oslon sopimuksen kieltämiä tytär- ja kuorma-ammusjärjestelmiä eli niin kutsuttuja rypäleaseita. Suomi ei ole vielä toistaiseksi liittynyt Oslon sopimukseen. Linjaus olla hankkimatta tytärammusjärjestelmiä kyseenalaistaa myös jalkaväkimiinojen korvaajana esitetyn raskaan raketinheitinjärjestelmän (MLRS M270) käyttöarvon ja heikentää entisestään mahdollisuuksia täyttää jalkaväkimiinojen poistamisen jättämää aukkoa. Raskaaseen raketinheitinjärjestelmään ei ole hankittu muita taisteluampumatarvikkeita kuin maastoon siroteltavia panssarimiinakuorma-ammuksia, nekin eräänlaisia rypäleammuksia.

Suurin osa maailman väestöstä asuu maissa, jotka eivät ole liittyneet Ottawan sopimukseen. Näitä maita ovat muun muassa Venäjä, Kiina ja Yhdysvallat. Puola on sopimusmaana jättänyt varauman sen täytäntöönpanoon. Suomi oli viimeinen sopimukseen liittynyt EU-maa. Puolalla oli vuonna 2009 varastoissa enää noin 200000 sopimuksen kieltämää jalkaväkimiinaa. Kun Suomi luopuu miinojen käytöstä vuonna 2016, jää Venäjän käytännössä ainoaksi asevoimaksi lähialueillamme, joka voi käyttää taistelussa laajamittaisesti ja esteettä myös jalkaväkimiinoja. Tämä heikentää suorituskykyvertailussa Euroopan maiden taistelukykyä verrattuna Venäjään. Venäjän asevoimien kalustoon kuuluu myös huomattavan kehittynyt rypäleammusarsenaali.

Miksiköhän Suomen pitää aina olla mallioppilas joka asiassa. Tuo ratkaisu todella heikentää Suomen puolustuskykyä, varsinkin kun maallamme on 1300 km:n maaraja Venäjän kanssa.

Suomen puolustusvoimien määrärahoja tullaan jälleen laskemaan merkittävästi. Eikä Varmaan aikaakaan kun 350 000 miehen reserviä tullaan taas leikkaamaan.

(Juttussa käytetty osaksi Suomen Sotilas-lehden nro:6/2011 artikkelia/ Kuva internetistä)

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

PEARL HARBOR - Tasan 70 vuotta yllätyshyökkäyksestä



7.12.1941 JAPANIN YLLÄTYSHYÖKKÄYS PEARL HARBORIIN


Tammikuun alussa 1941 Japanin Yhdistyneen laivastonkomentaja, amiraali Yamato, antoi pienelle esikuntaupseerien tehtäväksi suunnitella Pearl Harboriin kohdistuvaa yllätyshyökkäystä, jonka suorittaisivat tukialuksilta toimivat lentokoneet.

Vara-amiraali Chuichi Nagumon komentamaan laivasto-osastoon, joka sai tehtäväkseen hyökätä Pearl Harboriin, kuului kuusi lentotukialusta (Kaga, Akagi, Hiryu, Sorju, Zuikaku ja Shokaku), joilla oli yhteensä 432 lentokonetta, kaksi raskasta taistelulaivaa (Hiei ja Kirrishima), kolme risteilijää (kaksi raskasta ja yksi kevyt), yhdeksän hävittäjää, kolme sukellusvenettä (jotka tulivat partioimaan suunnitellulla reitillä) sekä kahdeksan säiliölaivaa merellä tapahtuvaa polttoainetäydennystä varten. Ilmahyökkäyksen vaurioita täydentäisivät pienoissukellusveneet, jotka kuljetettaisiin valtamerisukellusveneillä Oahun saaren läheisyyteen.
Japanilainen tukialus - Hiryu

Marraskuun 26.päivänä vara-amiraali Nagumon komennossa olevat 31 alusta käsittävä taisteluosasto lähti liikkeelle Kuriileilta. Varsinainen hyökkäyskäsky saatiin salakielisanomana joulukuun 2. päivänä. Laivasto-osaston kurssi kulki 43.leveysasteen suuntaisesti itää kohden; Tyynellämerellä näillä seuduin vallitseva sumu teki toisten alusten kohtaamisen epätodennäköiseksi.

Joulukuun 6.päivän iltana muodostelma suuntasi pimeän tultua kurssinsa kohti kohdettaan. tiedot joiden mukaan Pearl Harborissa ei ollut ainoatakaan lentotukialusta herättivät pettymystä japanilaisissa lentäjissä.
Vara-amiraali Chuichi Nagumo

Seuraavana päivänä eli sunnuntaina joulukuun 7. päivänä  kello 6:15 Nagumo, joka oli tuolloin 230 meripeninkulman päässä Pearl Harborista lähetti matkaan ensimmäisen hyökkäysaallon. Siihen kuului kaikkiaan 214 lentokonetta, joista 50 oli tavallista pommikoneita, 51 syöksypommittajia ja 70 torpedokonetta.

Zero-hävittäjät valmiina lähtöön Shokakun kannella

Kapteeniluutnantti Nakaya, joka johti ensimmäiseen hyökkäysaaltoon kuuluvia hävittäjäkoneita, näki Pearl Harborin noin kello 7.50. Muutamia minuutteja myöhemmin lähetettiin kaksi radiosanomaa. Kello 7.53 komentajakapteeni Futshida viestitti Akagille: "Yllätys onnistunut", ja 7.58 kontara mairaali Patrick Bellinger lähetti Fordsaarella sijaitsevasta päämajastaan selväkielisen sanoman: "Ilmahyökkäys Pearl Harboriin - tämä ei ole harjoitus."

Kontra Amiraali Husband E. Kimmelin komennoissa olleista 127 aluksesta oli satamassa 94, ja ne olivat valmistumassa liputusta varten. Japanilaiset keskittivät hyökkäyksensä kuitenkin niitä seitsemää taistelulaivaa vastaan, jotka oli ankkuroitu pareittain sataman keskellä sijaitsevan Fordinsaaren vierelle. Yksi 800 kg:n pommi sai Arizonan keulaosan ammusvaraston räjähtämään; toinen putosi aluksen savutorveen ja räjähti konehuoneessa. Laiva upposi nopeasti vieden mennessään kontra-amiraali Isaac C. Kiddin sekä 1106 upseeria, aliupseeria ja miestä. Oklahoma, johon osui kolme torpedoa, kaatui miltei välittömästi ja kansien alle jäi loukkuun 415 miestä, joista jotkut pysyivät hengissä aina jouluaattoon saakka. West Virginia ja Carolina olisivat kokeneet saman kohtalon, ellei niiden erinomaisesti mielenmalttinsa säilyttäneiden miehistöjen olisi onnistunut saada alusten kallistuman oikaistuksi.

Nevadaan osui torpedo ja kaksi pommia, mutta se ampui alas kolme sen kimppuun hyökännyttä konetta. Maryland ja Tenessee selvisivät verraten vähin vaurioin ja pystyivät joulukuun 20. päivän jälkeen lähtemää Oahulta amerikkalaiselle telakalle yhdessä Pensylvanian kanssa, joka oli ollut kuivatelakalle ja niin ollen torpedojen tavoittamattomissa. Myös kolme risteilijää ja kolme hävittäjää sai vaurioita.


USS Arizona

Kello 7.15 Nagumo lähetti matkaan toisen hyökkäysaallon, johon osallistui 54 pommikonetta, 80 syöksypommittajaa ja 36 hävittäjää. Komentajakapteeni Shimazaikin johtama osasto täydensi ensimmäisen hyökkäysaallon satamassa aikaansaamaa hävitystä ja kohdisti sen jälkeen huomionsa Fordin saarella olleisiin satamalaitteisiin, Wheelerin ja Hickhamin lentokenttiin (ilmavoimien tukikohtia) ja Kaneohen lentoveneasemaan tuhoten 65 Oahulla olleista 231 lentokoneesta. Amerikkalaisten miehistötappiot olivat tuona päivänä 2403 kaatunutta ja 1178 haavoittunutta.


USS West Virginia ja pelastusmiehistö

Tämä suunnaton menestys maksoi Nagumolle 29 lentokonetta ja 55 lentäjää. Toisen hyökkäysaallon koneiden palattua Nagumo määräsi laivasto-osastonsa liikkeelle kohti pohjoista kello 13.00. Pienoissukellusveneiden hyökkäys oli kuitenkin täysin epäonnistunut, ja niitä kuljettaneista isoista sukellusveneistä upotti tukialus Enterpriselta lähtenyt lentokone yhden joulukuun 10. päivänä. Japanilaiset eivät olleet hyökänneet Pearl Harborin suurten öljysäiliöiden kimppuun, vaikka niiden tuhoaminen olisi saattanut Yhdysvaltojen laivaston toimintakyvyttömäksi useiden kuukausien ajaksi. Amerikkalaiset sotilaat ja merimiehet olivat toimineet niin nopeasti saadakseen tilanteen hallintaansa, että Nagumo luopui kolmannesta hyökkäyksestä, koska hän arveli konetappioiden muodostuvan liian suuriksi.


Kentälle tuhottu B-17 pommikone

Neljän taistelulaivan uppoaminen ja neljän muun vaurioituminen ei riistänyt Yhdysvalloilta sen tärkeintä iskuvoimaa, sillä sen kolme lentotukialusta olivat edelleen täysin kunnossa samoin kuin 20 risteilijää ja 65 hävittäjää. Ja ennen kaikkea joulukuun 7. päivänä tapahtunut hyökkäys pani Yhdysvaltojen kaikki voimavarat liikkeelle ja nostatti valtaisan suuttumuksen aallon kaikkialla Yhdysvalloissa, jonka voimat lisääntyivät jatkuvasti ja joka tuli myöhemmin murskaamaan Japanin juuri näillä jättimäisillä voimillaan.

USS Enterprise

"Päivä, jonka häpeä ei tule unohtumaan", Roosevelt sanoi selostaessaan tapahtumia kongressille. Takaisin Pearl Harboriin matkalle olevan Enterprisen komentosillalla kontra-amiraali William F.Halsey yhtyi presidenttinsä sanoihin joulukuun 9. päivänä nähdessään Fordinsaarelle johtavan redin tukkivat hylyt, joskin Halsey käytti suorasukaisempaa kieltä; "Kun olemme selvittäneet välimme niiden kanssa, ei japanin kieltä puhuta enää muualla kuin helvetissä!"

William F.Halsey

Day of Infamy, Pearl Harbor Raid on Dec 7, 1941


(Tekstin lähde: Toinen Maailmansota, Osa2/Eddy Bauer; Kuvat:internet)

maanantai 5. joulukuuta 2011

Itsenäinen Suomi - 94 vuotta

ITSENÄISYYSPÄIVÄ 6.12.2011


JÄÄKÄRIMARSSI


SILLANPÄÄN MARSSILAULU


ATEENALAISTEN LAULU



SUOMEN KAARTIN PALUUMARSSI


PORILAISTEN MARSSI


Kaksi itsenäisyyden takaajaa!
Päättäväinen suomalainen sotilas ja Suomi kp!!

Suomi - Finland 6.12.1917 -